Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole samalla tavalla sivistynyt kuin minusta kiinnostunut mies
02.03.2023 |
Olen tavannut miehen joka tuntuu erittäin kiinnostuneelta, mutta vaikka hän selvästi pitää ulkonäöstäni, luonteestani ja minusta tyyppinä, niin hän on hieman vanhempi ja tehnyt paljon kaikkea mielenkiintoista elämässään.
Kaveripiirissä on erilaisia kulttuuri-ihmisiä ja hän on asunut jonkun verran ulkomailla. Eli on selvästi sivistyneempi ja kokeneempi monessa asiassa.
En ole mikään ääliö itsekään, mutta olen sellainen perus-maalaistyttö. Hoitoalalla ja kaverit ihan perusduunareita. Luen ja katson leffoja, mutta siihen se kulttuuriosuus jääkin.
En oikein ymmärrä mitä mies mussa näkee ja se vaivaa valtavasti. Tuntuu että allemmuuden tuntoni pahenee hänen seurassaan, ei mikään hyvä lähtökohta.
En halua tämän takia viedä juttua pidemmälle, vaikka miehestä kovasti pidänkin. Pelkään että hän tajuaa asiat vasta myöhemmin.
Kommentit (69)
No mitä sitten ruikutat, jos olet päätöksesi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tästä tule kyllä mitään. Enkä yleensä kirjoita mitään tänne vauvapalstallekaan, mutta olen jotenkin niin epätoivoinen. Miten itseään voisi kehittää, että voisi olla sillä samalla viivalla? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Go for it Ap.
Toista vastaavaa mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Kiitos viestistä, mutta tässä se juuri kiteytyy. Mahdollisuus.
Eli tämä on mulle mahdollisuus ja jotain jota ei pitäisi edes olla. Kun sitä mä en halua. Haluan olla samalla viivalla enkä ihmettelyä että miten olen sellaisen miehen löytänyt ja mitä ihmettä mies mussa näkee.
Ulkoisesti ollaan ihan hyvä pari, mutta hävettää ajatuskin istua hänen kanssaan ulkona syömässä kulttuurikavereidensa kanssa. Ap
Ehkä nyt romantisoit miestä ja kulttuurikavereita vähän liikaa. Itse olen korkeasti koulutettu, ulkomailla asunut ja varmaan sinun silmissäsi kultturelli, mutta kuten huomaat, roikun täällä luppoaikoinani, jutut kaltaisteni kanssa ovat välillä fiksuja ja välillä todella typeriä, ja sinä et varmasti pistäisi silmään millään tavalla muuten kuin oman pääsi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä tule kyllä mitään. Enkä yleensä kirjoita mitään tänne vauvapalstallekaan, mutta olen jotenkin niin epätoivoinen. Miten itseään voisi kehittää, että voisi olla sillä samalla viivalla? Ap
Opiskele työn ohessa avoimessa yliopistossa. Käy museoissa. Katso suoratoistosta muutakin kuin Emily in Paris.
Voi olla, että tajuaa myöhemmin, ettei teillä ole kovin paljon yhteistä, jos tosiaan on niin, ettet kykene seurustelemaan hänen ystäviensä kanssa. Suhde on vasta alussa, ei voi tietää miten käy, moni muukin asia voi mennä pieleen.
Ihminen, joka ei viihdy omissa nahoissaan sellaisena kuin on valitettavasti vetää myös puoleensa niitä, jotka haluavat osoittaa ylemmyyttään eikä se välttämättä selviä suhteen alussa, vaan vasta sitten, kun mies kokee, että nolaat itsesi hänen kavereidensa seurassa.
Kyllä sillä on merkitystä, jos piirit missä liikkuu ovat täysin eri planeetoilta, ellei miehesi sitten itse ole luokkanousija, jonka tausta on samanlainen kuin sinunkin. Lapsuuden taustat vaikuttavat enemmän kuin nykystatus.
Sinulla ei kuitenkaan ole mitään syytä alemmuudentuntoon. Jos tuttavapiiri on oikeasti sivistynyt, he eivät millään tavalla tuo esille sitä, että et aina pysy keskustelussa mukana. Ainahan keskustelussa on niitäkin aiheita, johon voit osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Go for it Ap.
Toista vastaavaa mahdollisuutta ei välttämättä tule.
Kiitos viestistä, mutta tässä se juuri kiteytyy. Mahdollisuus.
Eli tämä on mulle mahdollisuus ja jotain jota ei pitäisi edes olla. Kun sitä mä en halua. Haluan olla samalla viivalla enkä ihmettelyä että miten olen sellaisen miehen löytänyt ja mitä ihmettä mies mussa näkee.
Ulkoisesti ollaan ihan hyvä pari, mutta hävettää ajatuskin istua hänen kanssaan ulkona syömässä kulttuurikavereidensa kanssa. Ap
Ehkä nyt romantisoit miestä ja kulttuurikavereita vähän liikaa. Itse olen korkeasti koulutettu, ulkomailla asunut ja varmaan sinun silmissäsi kultturelli, mutta kuten huomaat, roikun täällä luppoaikoinani, jutut kaltaisteni kanssa ovat välillä fiksuja ja välillä todella typeriä, ja sinä et varmasti pistäisi silmään millään tavalla muuten kuin oman pääsi sisällä.
Ehkä. Ja mussa on myös paljon hyviä puolia kiitos junttimaisen taustani. Mun kanssa voi olla ihan miten vaan ja se on ehkä paras piirre itsessäni.
Olen päivät kehitysvammaisten kanssa, joten sieltä maailmasta siirtyminen sinne kulttuurin ja sivistyksen pariin on melko iso. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis lähäri?
No juu. Lukion käynyt kyllä myös siinä samalla.
Taustani on vähän raskas enkä kerro siitä nyt. Hieman ankeat lähtökohdat, mutta en silti syytä kotioloja tästä nykyhetkestä. En vain ole ponnistanut pidemmälle kun kaikki on riittävän hyvin näinkin.
Olen ihan tyytyväinen näinkin, mutta en halua että mies ymmärtää vasta myöhemmin että en ole samalla viivalla. Itsetunto vain laskee entisestään. Ap
Jos tiedät itse, mistä tulet ja miten se on sinuun vaikuttanut. Olet itse tyytyväinen itseksesi ja elämäsi riittää sinulle. Se parhaimmillaan itsetuntosi vahvistumisen kautta antaa sinulle sellaista sydämen viisautta ja seesteisyyttä, mitä jatkuvan tavoitteen ja elämäänsä tyytymätön ihminen ei tule koskaan saamaan. Se voi itsessään olla jo tavattoman viehättävää sellaisen ihmisen näkökulmasta, kuka on nähnyt jo kaikenlaista.
Kerrot vaan tälle potentiaaliselle kumppanillesi avoimesti, mitä olet ja millaiset toiveet sinulla on tulevaisuudellesi niin hän tekee omat valintansa. Kukaan meistä ei voi päättää toisen ihmisen puolesta, mutta voimme vaikuttaa siihen olemalla rehellisiä siitä, mitä me olemme.
Älä turhaan pakene mahdollisuutta rakkauteen. Me ihmiset olemme yksilöitä ja saman taustan omaavat eivät ajattele kaikesta samoin. Uskon, että tiedät oman taustasi kautta, mitä tarkoitan. Vaikutat fiksulta, mutta todennäköisesti olet vielä nuori, joten elämänkokemuksesi ei tarjoa sinulle vielä vertailupohjaa tarttua mahdollisuuksiin, joita ei välttämättä enää tule vastaan.
Tsemppiä! Ole oma itsesi ja kerro rehellisesti, mitä olet ja mitä haluat, mitä pelkäät, mitä toivot. Tällöin voit olla varma, että toinen jää luoksesi, koska haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän se on ongelma jos nainen on kokeneempi ja älykkäämpi miestä. Noin päin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tajuaa myöhemmin, ettei teillä ole kovin paljon yhteistä, jos tosiaan on niin, ettet kykene seurustelemaan hänen ystäviensä kanssa. Suhde on vasta alussa, ei voi tietää miten käy, moni muukin asia voi mennä pieleen.
Ihminen, joka ei viihdy omissa nahoissaan sellaisena kuin on valitettavasti vetää myös puoleensa niitä, jotka haluavat osoittaa ylemmyyttään eikä se välttämättä selviä suhteen alussa, vaan vasta sitten, kun mies kokee, että nolaat itsesi hänen kavereidensa seurassa.
Kyllä sillä on merkitystä, jos piirit missä liikkuu ovat täysin eri planeetoilta, ellei miehesi sitten itse ole luokkanousija, jonka tausta on samanlainen kuin sinunkin. Lapsuuden taustat vaikuttavat enemmän kuin nykystatus.
Sinulla ei kuitenkaan ole mitään syytä alemmuudentuntoon. Jos tuttavapiiri on oikeasti sivistynyt, he eivät millään tavalla tuo esille sitä, että et aina pysy keskustelussa mukana. Ainahan keskustelussa on niitäkin aiheita, johon voit osallistua.
Kiteytit hyvin tämän, kiitos. Hän on muuten luokkanousija! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin vielä miettimään varallisuuseroja. Eli mies on varmaan myös huomattavasti sinua varakkaampi, miksi se ei ole sinulle ongelma?
Itse olen miettinyt sitä, että ammattini takia (taiteilija) en aina pääse edes keskiverron palkansaajan tuloihin, joten jos olisin sinkku, niin olisi varmaan ongelma etsiä seuraa piireistä, joihin olen tottunut. Kaikki ovat erittäin varakkaita, siis ansiotulojensa suhteen. Minulla on vain kiinteää omaisuutta, joten en pystyisi osallistumaan omin varoin esimerkiksi sellaisille matkoille, joihin me kaikki olemme tottuneet. Mahtaisiko siitä tulla ongelma, että mies maksaa? Joko miehelle tai itselleni? Nythän se ei ole ongelma, kun kyseessä on pitkä liitto ja yhteisiä lapsia eli kaikki on yhteistä. Uudessa suhteessa olisi aivan eri asia. En itsekään ottaisi miestä, jota joutuisin elättämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä tule kyllä mitään. Enkä yleensä kirjoita mitään tänne vauvapalstallekaan, mutta olen jotenkin niin epätoivoinen. Miten itseään voisi kehittää, että voisi olla sillä samalla viivalla? Ap
Olet samalla viivalla. Hän selvästi saa sinulta jotain sellaista mitä ei saa keneltäkään muulta. Heittäydy, ja luota että elämä kantaa. Vai näetkö tilanteen jotenkin vaarallisena? Pahin mitä voi tapahtua on se, että suhde jatkuu aikansa ja sitten hiipuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis lähäri?
No juu. Lukion käynyt kyllä myös siinä samalla.
Taustani on vähän raskas enkä kerro siitä nyt. Hieman ankeat lähtökohdat, mutta en silti syytä kotioloja tästä nykyhetkestä. En vain ole ponnistanut pidemmälle kun kaikki on riittävän hyvin näinkin.
Olen ihan tyytyväinen näinkin, mutta en halua että mies ymmärtää vasta myöhemmin että en ole samalla viivalla. Itsetunto vain laskee entisestään. Ap
Jos tiedät itse, mistä tulet ja miten se on sinuun vaikuttanut. Olet itse tyytyväinen itseksesi ja elämäsi riittää sinulle. Se parhaimmillaan itsetuntosi vahvistumisen kautta antaa sinulle sellaista sydämen viisautta ja seesteisyyttä, mitä jatkuvan tavoitteen ja elämäänsä tyytymätön ihminen ei tule koskaan saamaan. Se voi itsessään olla jo tavattoman viehättävää sellaisen ihmisen näkökulmasta, kuka on nähnyt jo kaikenlaista.
Kerrot vaan tälle potentiaaliselle kumppanillesi avoimesti, mitä olet ja millaiset toiveet sinulla on tulevaisuudellesi niin hän tekee omat valintansa. Kukaan meistä ei voi päättää toisen ihmisen puolesta, mutta voimme vaikuttaa siihen olemalla rehellisiä siitä, mitä me olemme.
Älä turhaan pakene mahdollisuutta rakkauteen. Me ihmiset olemme yksilöitä ja saman taustan omaavat eivät ajattele kaikesta samoin. Uskon, että tiedät oman taustasi kautta, mitä tarkoitan. Vaikutat fiksulta, mutta todennäköisesti olet vielä nuori, joten elämänkokemuksesi ei tarjoa sinulle vielä vertailupohjaa tarttua mahdollisuuksiin, joita ei välttämättä enää tule vastaan.
Tsemppiä! Ole oma itsesi ja kerro rehellisesti, mitä olet ja mitä haluat, mitä pelkäät, mitä toivot. Tällöin voit olla varma, että toinen jää luoksesi, koska haluaa.
Kiitos. Olipa ihana ja kannustava viesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tajuaa myöhemmin, ettei teillä ole kovin paljon yhteistä, jos tosiaan on niin, ettet kykene seurustelemaan hänen ystäviensä kanssa. Suhde on vasta alussa, ei voi tietää miten käy, moni muukin asia voi mennä pieleen.
Ihminen, joka ei viihdy omissa nahoissaan sellaisena kuin on valitettavasti vetää myös puoleensa niitä, jotka haluavat osoittaa ylemmyyttään eikä se välttämättä selviä suhteen alussa, vaan vasta sitten, kun mies kokee, että nolaat itsesi hänen kavereidensa seurassa.
Kyllä sillä on merkitystä, jos piirit missä liikkuu ovat täysin eri planeetoilta, ellei miehesi sitten itse ole luokkanousija, jonka tausta on samanlainen kuin sinunkin. Lapsuuden taustat vaikuttavat enemmän kuin nykystatus.
Sinulla ei kuitenkaan ole mitään syytä alemmuudentuntoon. Jos tuttavapiiri on oikeasti sivistynyt, he eivät millään tavalla tuo esille sitä, että et aina pysy keskustelussa mukana. Ainahan keskustelussa on niitäkin aiheita, johon voit osallistua.
Kiteytit hyvin tämän, kiitos. Hän on muuten luokkanousija! Ap
Sitten hän varmaan tuntee olosi seurassasi oikein kotoisaksi. Sitä paitsi kulttuuripiireissä duunaritausta on ihan tavanomainen, ja todennäköisesti ihan kaikenlaisissa yhteiskunnan yläkerroksissa myös löytyy duunaritaustaisia. Suomi kun ei vielä ole mikään staattinen luokkayhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap huoli on aiheellinen, sillä epäsuhtaisuudet kumppanissa ei välttämättä toimi. Sivistystason epäsuhde voi tarkoittaa suppeampaa keskustelua ja kommunikointia, kun ei vaan ole sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jäin vielä miettimään varallisuuseroja. Eli mies on varmaan myös huomattavasti sinua varakkaampi, miksi se ei ole sinulle ongelma?
Itse olen miettinyt sitä, että ammattini takia (taiteilija) en aina pääse edes keskiverron palkansaajan tuloihin, joten jos olisin sinkku, niin olisi varmaan ongelma etsiä seuraa piireistä, joihin olen tottunut. Kaikki ovat erittäin varakkaita, siis ansiotulojensa suhteen. Minulla on vain kiinteää omaisuutta, joten en pystyisi osallistumaan omin varoin esimerkiksi sellaisille matkoille, joihin me kaikki olemme tottuneet. Mahtaisiko siitä tulla ongelma, että mies maksaa? Joko miehelle tai itselleni? Nythän se ei ole ongelma, kun kyseessä on pitkä liitto ja yhteisiä lapsia eli kaikki on yhteistä. Uudessa suhteessa olisi aivan eri asia. En itsekään ottaisi miestä, jota joutuisin elättämään.
On varakkaampi, mutta ei rikas. Nauttii elämästä.
Raha ei ole mulle mikään juttu, olen ollut aina suoraan sanottuna köyhä. Enkä aio elää kenenkään siivellä. Nättejä vaatteita löytyy edullisesti ja syön aika vähän. Olen pienikokoinen niin kenkiä ym. löytyy alesta, eli ulkoisesti saan itseni kyllä samalle viivalle.
Mutta raha voi tulla ongelmaksi jos pitäisi matkustaa jonnekin. Jos joku tarjoaa ruuan tai hotellin niin otan vastaan. Mutta elätän noin muuten itseni ja mun luona katsotaan sitten vaikka leffaa tai ulkoillaan. Tykkään liikunnasta kuten hänkin.
Ongelma on tuo sivistynyt puoli kun on pystynyt enemmän käymään vaikkapa teatterissa tai tapahtumissa. Käy nopeilla Euroopan piipahduksilla ja on syönyt hienoissa ravintoloissa ym.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap huoli on aiheellinen, sillä epäsuhtaisuudet kumppanissa ei välttämättä toimi. Sivistystason epäsuhde voi tarkoittaa suppeampaa keskustelua ja kommunikointia, kun ei vaan ole sanottavaa.
Tämä on totta, mutta ap ei kerro oikeastaan mitään miehestä itsestään, vaan esittelee vain oman alemmuudentuntonsa vuoksi vieraita piirteitä aivan kuin nuo vieraat piirit olisivat jokin stereotypia. Kulttuuripiirejäkin on niin monenlaisia. Toiset ovat bisneshenkisiä, toiset taas resuisia ja vasemmistolaisia. Joka tapauksessa ne kaikki ovat helkkarin ahdistavia ja pysyn taiteilijana mahdollisimman kaukana :)
Tuollainen poikaystävä olisi lähinnä painajainen :)
Vierailija kirjoitti:
Ei tästä tule kyllä mitään. Enkä yleensä kirjoita mitään tänne vauvapalstallekaan, mutta olen jotenkin niin epätoivoinen. Miten itseään voisi kehittää, että voisi olla sillä samalla viivalla? Ap
Mene jollekin avoimen yliopiston kurssille, jonka aihe kiinnostaa. Kulttuurihistoriaa tai suomalaista kirjallisuutta esim.
Itse aikoinani pääsin Suomen historiasta kärryille kotimaisen kirjallisuuden peruskurssilla. Ihana kirja, Kai Laitisen Suomen kirjallisuus, käy aiheensa läpi kronologisesti ja siinä kirjallisuuden ohella selvenee sekin, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Tämä koulun historian opetuksessa oli aina epäselvää (minulle), kun hypittiin asiasta ja maasta ja aikakaudesta toiseen. - Tuli kyllä hyvä olo tästä kurssista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin vielä miettimään varallisuuseroja. Eli mies on varmaan myös huomattavasti sinua varakkaampi, miksi se ei ole sinulle ongelma?
Itse olen miettinyt sitä, että ammattini takia (taiteilija) en aina pääse edes keskiverron palkansaajan tuloihin, joten jos olisin sinkku, niin olisi varmaan ongelma etsiä seuraa piireistä, joihin olen tottunut. Kaikki ovat erittäin varakkaita, siis ansiotulojensa suhteen. Minulla on vain kiinteää omaisuutta, joten en pystyisi osallistumaan omin varoin esimerkiksi sellaisille matkoille, joihin me kaikki olemme tottuneet. Mahtaisiko siitä tulla ongelma, että mies maksaa? Joko miehelle tai itselleni? Nythän se ei ole ongelma, kun kyseessä on pitkä liitto ja yhteisiä lapsia eli kaikki on yhteistä. Uudessa suhteessa olisi aivan eri asia. En itsekään ottaisi miestä, jota joutuisin elättämään.
On varakkaampi, mutta ei rikas. Nauttii elämästä.
Raha ei ole mulle mikään juttu, olen ollut aina suoraan sanottuna köyhä. Enkä aio elää kenenkään siivellä. Nättejä vaatteita löytyy edullisesti ja syön aika vähän. Olen pienikokoinen niin kenkiä ym. löytyy alesta, eli ulkoisesti saan itseni kyllä samalle viivalle.
Mutta raha voi tulla ongelmaksi jos pitäisi matkustaa jonnekin. Jos joku tarjoaa ruuan tai hotellin niin otan vastaan. Mutta elätän noin muuten itseni ja mun luona katsotaan sitten vaikka leffaa tai ulkoillaan. Tykkään liikunnasta kuten hänkin.
Ongelma on tuo sivistynyt puoli kun on pystynyt enemmän käymään vaikkapa teatterissa tai tapahtumissa. Käy nopeilla Euroopan piipahduksilla ja on syönyt hienoissa ravintoloissa ym.
Ap
Minusta tuo kuulostaa varsin keskiluokkaiselta eikä oikeastaan kulttuuripiireiltä lainkaan. Ylempää keskiluokkaa, missä on paljon muitakin duunaritaustaisia ihmisiä. Mikä ongelma se nyt on, että käydään teatterissa tai tapahtumissa? En oikein ymmärrä koko ongelmaasi nyt kun siitä kerrot tarkemmin.
No mun kuvakulmasta tuo kaikki on jo sivistynyttä ja kultturellia.
Joudun nyt lähtemään töihin, mutta kiitos vastaajille! Jään pohtimaan asiaa! Ap
Alue: Aihe vapaa
Kiitos viestistä, mutta tässä se juuri kiteytyy. Mahdollisuus.
Eli tämä on mulle mahdollisuus ja jotain jota ei pitäisi edes olla. Kun sitä mä en halua. Haluan olla samalla viivalla enkä ihmettelyä että miten olen sellaisen miehen löytänyt ja mitä ihmettä mies mussa näkee.
Ulkoisesti ollaan ihan hyvä pari, mutta hävettää ajatuskin istua hänen kanssaan ulkona syömässä kulttuurikavereidensa kanssa. Ap