Mistä saitte voimaa laihduttaa? BMI nyt 37,7 ja

Mua oksettaa tämä nykyinen tyyli, on body positiivisuutta ym kaikilla pitää olla kivaa hevon huttua.

Faktat unohtuu. Lihavuus on yksi suurimmista nyky ihmisiä tappavavista ja rampauttavista vitsauksista.

Ja se on lähestulkoon AINA ihmisen itsensä aiheuttama tila..

Hyväksymällä ja "tsemppaamalla" ihmisen ei tarvitse hyväksyä tosiasioita..

Ole läski tulet sairastumaan sen takia.. Jos et sairastu niin silti sun elämänlaatu tulee olemaan huonoa.... sulla tulee olemaan elämäsi aikana lähestulkoon 100% varmasti tuki/ liikunta elimistön vaivoja.

Jos olette katsoneet sarjaa upea lihava elämäni on hieno esimerkki tästä..

kuinka usein tuokin lihava nainen valittaa selkä yms kipuja.. kuinka usein liikkumisesta näkee että sattuu...

Ja kaikki tämä sen takia että pitää tunkea naamaaan herkkuja liikaa.

Ihan peilikuvasta saan voimaa. Pulskimmillani oon ollut normaalipainon ylärajalla, silloin verhosin itseni vaatteisiin ja olo oli kamala (lihoin, koska lohtusöin työstressiin.)

Nyt oon normaalipainon keskellä ja vielä pari kiloa haluan kesäksi pudottaa.

Djjfjr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet -> paino nousi 15kg samoilla elintavoilla. Pois ei lähde! Lääkkeittä en voi olla. Ei oo winwin - on looseloose

Onko joku onnistunut?

Ei mielialalääkkeet lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa

Mulla ketipinor laukaisi ahmimisen. Olisin voinut vaikka t*ppaa saadakseni ahmia, lääke vei minut jonkinlaiseen tilaan, se meni päähän, en ollut oma itseni. Lopetin lääkkeen niin ahmiminenkin loppui. Selvin päin rakastan terveellistä syömistä enkä kaipaa herkkuja tai mitään tuhtia.

Muillakin lääkkeillä on ollut samansuuntaisia vaikutuksia, yksi veti verensokerit niin matalalle että tuli hirmu nälkä. Joku lääke taas vie ruokahalun kokonaan. Yksi lääkkeeni sekoittaa hormonitoiminnan ja oikein laittaa solut varastoimaan rasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Djjfjr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet -> paino nousi 15kg samoilla elintavoilla. Pois ei lähde! Lääkkeittä en voi olla. Ei oo winwin - on looseloose

Onko joku onnistunut?

Ei mielialalääkkeet lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa

Mulla ketipinor laukaisi ahmimisen. Olisin voinut vaikka t*ppaa saadakseni ahmia, lääke vei minut jonkinlaiseen tilaan, se meni päähän, en ollut oma itseni. Lopetin lääkkeen niin ahmiminenkin loppui. Selvin päin rakastan terveellistä syömistä enkä kaipaa herkkuja tai mitään tuhtia.

Muillakin lääkkeillä on ollut samansuuntaisia vaikutuksia, yksi veti verensokerit niin matalalle että tuli hirmu nälkä. Joku lääke taas vie ruokahalun kokonaan. Yksi lääkkeeni sekoittaa hormonitoiminnan ja oikein laittaa solut varastoimaan rasvaa.

Kävikö se ketipinor sun puolesta kaupassa. Lastasi kärryt täyteen herkkuja ja tunki ne sun suuhun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farkut kiristää vyötäröstä. 159cm. ja 57kg. Kesään mennessä täytyy laihduttaa vähintään neljä kiloa.

Miksi alapeukku? Tuo on oikea asenne eikä odottaa kun on tullut kymmeniä kiloja ylipainoa.

Minulle tuli 20 kiloa alle parissa kuussa. En ehtinyt tehdä mitään. Sitten aloin superdieteille, se katkaisi lihomisen mutta ei laihduta ei.

Kdkdkd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Djjfjr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet -> paino nousi 15kg samoilla elintavoilla. Pois ei lähde! Lääkkeittä en voi olla. Ei oo winwin - on looseloose

Onko joku onnistunut?

Ei mielialalääkkeet lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa

Mulla ketipinor laukaisi ahmimisen. Olisin voinut vaikka t*ppaa saadakseni ahmia, lääke vei minut jonkinlaiseen tilaan, se meni päähän, en ollut oma itseni. Lopetin lääkkeen niin ahmiminenkin loppui. Selvin päin rakastan terveellistä syömistä enkä kaipaa herkkuja tai mitään tuhtia.

Muillakin lääkkeillä on ollut samansuuntaisia vaikutuksia, yksi veti verensokerit niin matalalle että tuli hirmu nälkä. Joku lääke taas vie ruokahalun kokonaan. Yksi lääkkeeni sekoittaa hormonitoiminnan ja oikein laittaa solut varastoimaan rasvaa.

Kävikö se ketipinor sun puolesta kaupassa. Lastasi kärryt täyteen herkkuja ja tunki ne sun suuhun?

En lastannut kärryihin herkkuja, en ole koskaan lastannut sillä minulla on erikoisruokavalio ja kauppojen valmistuotteet eivät sovi ruokavaliooni. Mutta kyllä, se lääke laittoi minut tunkemaan ruokaa suuhuni hyvin raivokkaasti. Se oli tosi pelottavaa! Olin kuin mielipuoli!

Onneksi se loppui kun lääkekin loppui. Selvin päin minulla on hyvin kova itsekuri ja syön ja olen syönyt 80-luvulta lähtien terveysruokaa, se on yksi intohimoni ollut.

Lopetin kaikenlaisen laihdttamisen ja otin tavoitteeksi paremman terveyden ja lihaskunnon. Parempi terveys tarkoittaa kohdallani: kasvispainotteinen monipuolinen ruokavalio ja säännöllisesti tarpeeksi pitkät yöunet.

Parempi lihaskunto tarkoitta kohdallani kuntosalia, vesijumppaa ja säännöllisiä lenkkejä tyttäreltä hoitoon ottamani koiran kanssa.

Näin ajatellen paino on pudonnut kuin huomaamatta ja ilman nälkää ja alan olla ihannepainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.

Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?

Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?

Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.

Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.

(No lopputulos jäätävä ylipaino)

Ap

Tuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.

Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?

Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO

Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne

No, en ole kuollut,vaan painan 100kg

:(

Ap

Ei siihen mitään voimaa tarvitse, vaan tekoja. Teen hyvää ruokaa, jossa paljon kasviksia, sopivasti hiilareita ja proteiinia, en tosiaankaan kitkuttele millään nälkäkuurilla. Raahaan pyllyni salille 4-5 kertaa viikossa ja käyn kävelylenkeillä. Ei muuta tarvitse, kuin vain mennä ja tehdä. Perjantaisin saatan juodan vähän punkkua ja syödä vaikka jäätelön; ei vaikuta millään tavalla negatiivisesti kun kokonaisuus on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastumisen pelko ja hirvittävä ulkomuoto. Suvussa kaikilla diabetes.

Kymmeniä kiloja lähti, mutta diabetes iski kuitenkin. Olin myöhässä. Olisin varmaan sairastunut kuitenkin. Insuliini nosti painoa 20 kiloa, vaikka söin ja liikuin entiseen malliin. Sokerit ja herkut olin jättänyt jo aikoja sitten kun aloin laihduttaa.

Nyt sitten taas 10 kiloa pudonnut Ozempicilla ja jatketaan näin. Pudotusta ois jäljellä 30 kiloa. Toivottomalta vaikuttaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Lääkäri seuraa tilannetta ja labrassa juostaan. Munuaisarvot persiillään. Niin, ja silmien pistoshoidoissa käyn myös. Elämä on ihanaa...

Eiköhän tämä vähän hetkauta, ap? (joo, tiedän, ettei kaikilla mene näin, puhunkin vain riskeistä, joita voisi yrittää välttää omalla toiminnalla. Runsaasta ylipainosta johtuen tulee väistämättä aikanaan jotain terveysongelmia).

Sokerirasituksessa pari vuotta sitten,oli paatoarvo koholla. Väsyttää hirveästi syömisen jälkeen.

Siltikään en ole onnistunut:(

Ozempicia haluaisin testata,jotta laihtuisin

Ap

Eli hälytyskellothan ne jo soivat. Aika kuluu, tik tok, tik tok.

Koeta nyt ainakin aloittaa jostain, eli pieniä muutoksia? Alku on vaikeaa ja tuntuu ettei mikään kuitenkaan onnistu, mutta kun vaan jatkaa sisulla, niin hiljalleen alat nähdä tuloksia.

Ohjaa itsesi tekemään jotain kivoja juttuja, niin ruoka unohtuu. Kokeile. Ja hei, saa repsahtaa. Jos kilo lähtee ja puolikas tulee takaisin, niin silti olet laihtunut sen toisen puolikkaan. Sitten vaan uudestaan kiipeämään  langalle hämiksen lailla!! -sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.

Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?

Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?

Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.

Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.

(No lopputulos jäätävä ylipaino)

Ap

Tuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.

Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?

Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO

Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne

No, en ole kuollut,vaan painan 100kg

:(

Ap

Miksi elämästä nauttiminen tarkoittaa epäterveellistä ruokaa?

Elämässä on niin paljon nautinnollisia asioita joihin ei kuulu epäterveellinen ruoka.

Itse nautin hyvästä parisuhteesta ja haluan näyttää viehättävältä kumppaninikin takia.

Djjfjr kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeet -> paino nousi 15kg samoilla elintavoilla. Pois ei lähde! Lääkkeittä en voi olla. Ei oo winwin - on looseloose

Onko joku onnistunut?

Ei mielialalääkkeet lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa

S A M O I L L A E L I N T A V O I L L A

mitä kohtaa et ymmärtänyt??.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastumisen pelko ja hirvittävä ulkomuoto. Suvussa kaikilla diabetes.

Kymmeniä kiloja lähti, mutta diabetes iski kuitenkin. Olin myöhässä. Olisin varmaan sairastunut kuitenkin. Insuliini nosti painoa 20 kiloa, vaikka söin ja liikuin entiseen malliin. Sokerit ja herkut olin jättänyt jo aikoja sitten kun aloin laihduttaa.

Nyt sitten taas 10 kiloa pudonnut Ozempicilla ja jatketaan näin. Pudotusta ois jäljellä 30 kiloa. Toivottomalta vaikuttaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Lääkäri seuraa tilannetta ja labrassa juostaan. Munuaisarvot persiillään. Niin, ja silmien pistoshoidoissa käyn myös. Elämä on ihanaa...

Eiköhän tämä vähän hetkauta, ap? (joo, tiedän, ettei kaikilla mene näin, puhunkin vain riskeistä, joita voisi yrittää välttää omalla toiminnalla. Runsaasta ylipainosta johtuen tulee väistämättä aikanaan jotain terveysongelmia).

Sokerirasituksessa pari vuotta sitten,oli paatoarvo koholla. Väsyttää hirveästi syömisen jälkeen.

Siltikään en ole onnistunut:(

Ozempicia haluaisin testata,jotta laihtuisin

Ap

Eli hälytyskellothan ne jo soivat. Aika kuluu, tik tok, tik tok.

Koeta nyt ainakin aloittaa jostain, eli pieniä muutoksia? Alku on vaikeaa ja tuntuu ettei mikään kuitenkaan onnistu, mutta kun vaan jatkaa sisulla, niin hiljalleen alat nähdä tuloksia.

Ohjaa itsesi tekemään jotain kivoja juttuja, niin ruoka unohtuu. Kokeile. Ja hei, saa repsahtaa. Jos kilo lähtee ja puolikas tulee takaisin, niin silti olet laihtunut sen toisen puolikkaan. Sitten vaan uudestaan kiipeämään  langalle hämiksen lailla!! -sama

Niin,viime keväänä katosi 4kg,vaikka en enää edes yrittänyt laihduttaa.

No ,juhannuksena ne oli tulleet takaisin.

Marraskuuhun mennessä oli taas paino pudonnut 4kg.

No tänään kävin vaa'alla ja paino oli noussut 5kg!

Tämä.on toivotonta

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.

Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?

Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?

Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.

Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.

(No lopputulos jäätävä ylipaino)

Ap

Tuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.

Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?

Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO

Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne

No, en ole kuollut,vaan painan 100kg

:(

Ap

Miksi elämästä nauttiminen tarkoittaa epäterveellistä ruokaa?

Elämässä on niin paljon nautinnollisia asioita joihin ei kuulu epäterveellinen ruoka.

Itse nautin hyvästä parisuhteesta ja haluan näyttää viehättävältä kumppaninikin takia.

On hyvä parisuhde ja terveet lapset.

En vaan nauti tästä, mieluummin olisin Dannyn kanssa Thaimaassa niinkuin jotkut onnekkaat! :D

Tai Kimi Räikkösen vaimo jne

Nyt perusduunari, jonka suurin nautinto elämässä on syöminen.

Surullista.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.

Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?

Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?

Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.

Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.

(No lopputulos jäätävä ylipaino)

Ap

Tuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.

Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?

Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO

Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne

No, en ole kuollut,vaan painan 100kg

:(

Ap

Anna-lehdessä on hyvä Anna Perhon kolumni tunteella elämisestä. Luepa se. Se antoi mulle ajattelemisen aihetta.

Se ihana spontaani "musta tuntuu nyt tältä"-fiilistelyn pohjalta tapahtuva elämä on lopulta itsepetosta.

Tosiasioita ei voi muuttaa. Oli fiilis mikä tahansa herkkujen syömisen hetkellä, kaiken löytää edestään: lihavuuden aiheuttamat vaivat ja sairaudet.

Järkevyys on tylsää, mutta tärkeää. Keskity siihen, älä fiilistelyyn. Unohda mielesi ja keskity kehoosi, on sen vuoro saada huomiota ja hoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastumisen pelko ja hirvittävä ulkomuoto. Suvussa kaikilla diabetes.

Kymmeniä kiloja lähti, mutta diabetes iski kuitenkin. Olin myöhässä. Olisin varmaan sairastunut kuitenkin. Insuliini nosti painoa 20 kiloa, vaikka söin ja liikuin entiseen malliin. Sokerit ja herkut olin jättänyt jo aikoja sitten kun aloin laihduttaa.

Nyt sitten taas 10 kiloa pudonnut Ozempicilla ja jatketaan näin. Pudotusta ois jäljellä 30 kiloa. Toivottomalta vaikuttaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Lääkäri seuraa tilannetta ja labrassa juostaan. Munuaisarvot persiillään. Niin, ja silmien pistoshoidoissa käyn myös. Elämä on ihanaa...

Eiköhän tämä vähän hetkauta, ap? (joo, tiedän, ettei kaikilla mene näin, puhunkin vain riskeistä, joita voisi yrittää välttää omalla toiminnalla. Runsaasta ylipainosta johtuen tulee väistämättä aikanaan jotain terveysongelmia).

Sokerirasituksessa pari vuotta sitten,oli paatoarvo koholla. Väsyttää hirveästi syömisen jälkeen.

Siltikään en ole onnistunut:(

Ozempicia haluaisin testata,jotta laihtuisin

Ap

Eli hälytyskellothan ne jo soivat. Aika kuluu, tik tok, tik tok.

Koeta nyt ainakin aloittaa jostain, eli pieniä muutoksia? Alku on vaikeaa ja tuntuu ettei mikään kuitenkaan onnistu, mutta kun vaan jatkaa sisulla, niin hiljalleen alat nähdä tuloksia.

Ohjaa itsesi tekemään jotain kivoja juttuja, niin ruoka unohtuu. Kokeile. Ja hei, saa repsahtaa. Jos kilo lähtee ja puolikas tulee takaisin, niin silti olet laihtunut sen toisen puolikkaan. Sitten vaan uudestaan kiipeämään  langalle hämiksen lailla!! -sama

Niin,viime keväänä katosi 4kg,vaikka en enää edes yrittänyt laihduttaa.

No ,juhannuksena ne oli tulleet takaisin.

Marraskuuhun mennessä oli taas paino pudonnut 4kg.

No tänään kävin vaa'alla ja paino oli noussut 5kg!

Tämä.on toivotonta

Ap

Saisitko jotain ulkopuolista apua? Eikös esim. Kelalla ole jotain painonpudotusryhmiä, joihin lääkäri kai laittaa lähetteen? Mutua tämä, mutta soittelisin ja kyselisin. Terveydenhuolto ihan varmasti ohjaa sua oikeille raiteille, jo senkin takia, että lihavuuden seurausten hoito tulee todella kalliiksi.

Sen sijaan, että piehtaroit siellä itsesäälissä ja laardissa kelluen, sun todellakin kannattaa nyt mennä johonkin ja oikeasti pyytää sitä apua. Se ei ole mikään häpeä, jos ei itse pysty, mutta se on, jos ei edes yritä. -sama

Jaa itsesi mielessäsi kahteen henkilöön, Ykköseen ja Kakkoseen.

Ykkönen on hemmoteltu, itsekeskeinen mulle heti kaikki tänne -prinsessa. Kakkonen on uupumuksen ja sairauksien piinaava hiljainen ja vaatimaton puurtaja. Kumpaa haluat auttaa? Entä jos opettelisit sanomaan sille ykköselle, kun se taas haluaa ja polkee jalkaansa, ettei käy, nyt on Kakkosen vuoro. Kakkonen eli kehosi tarvitsee apuasi. Ykkönen eli mielesi saa nyt kerrankin olla hiljaa ja sivussa.

Elämä on parasta huumetta oli jossain joskus. Siinä vaiheessa kun ikää alkaa kertymään ja jotkut samanikäiset kaverit ovat poistuneet keskuudestamme kuka mistäkin syystä niin jo kummasti alkaa kiinnostamaan elämän jatkuminen niin pitkään kuin se vaan on mahdollista. Siispä esikuvaksi nousee ne, jotka ovat siihen kyenneet, kuten Clint Eastwood, joka syö terveellisesti eikä käytä alkoholia tai vaikkapa pitkäikäiset Okinawalaiset, jotka tyytyvät siihen, että syödään 80 prosenttisesti, että jaa aina vähän nälkä.

Isä sai diebeeteksen niin heräsin ennakoimaan omia elintapoja.

Monesko lanka samalta ap:lta? Lopeta jo.