Mistä saitte voimaa laihduttaa? BMI nyt 37,7 ja
motivaatio katoaa aina,en ehdi saada mitään onnistumisen kokemusta, selkärankaakaan ei ole.
Polveen sattuu, verenpaine pilvissä.
Joka päivä päätän että TÄNÄÄN alkaa
Illalla olen ahmimassa.
Kommentit (89)
Mikään ruoka ei maistu niin hyvältä kuin miltä kaunis kroppa tuntuu. Siinä on voimaa tarpeeksi
Ei siinä tarvita mitään sen kummempaa voimaa jos asian vaan päättää. Itse tein tällaisen päätöksen monen vuoden lonnimisen jälkeen ja tuloksia on tullut. Mulla on tasan tarkkaan tiedossa mitä viikolla syön, perjantaina voin herkutella jos tekee mieli, aina ei tee. Olen päättänyt käydä treenaamassa 4-5 kertaa viikossa salilla ja päätös pitää. Ei mua aina huvita, mutta kun olen asian päättänyt niin silloin ei mennäkään fiiliksen mukaan. Tämä on eräänlaista itsensä johtamista: kukaan muu ei näitä päätöksiä ja asioita tee mun puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ruoka ei maistu niin hyvältä kuin miltä kaunis kroppa tuntuu. Siinä on voimaa tarpeeksi
Ja tuon lisäksi kroppaan panostaminen on ihan naurettavan kannattavaa kun miettii pariutumismarkkinoita.
Se, että jonkin asian vähentämisellä(syöminen) oma markkina-arvosi kohoaa on aika huippua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.
Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?
Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?
Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.
Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.
(No lopputulos jäätävä ylipaino)
Ap
Minä syön vain voidakseni saada hyvää mieltä muista asioista: terveydestä, ulkoilusta, tanssista, kivoista vaatteista...ruoka on mulle vain polttoaine kaiken mukavan tekemiseen, siksi pysyn hoikkana.
Vierailija kirjoitti:
Djjfjr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeet -> paino nousi 15kg samoilla elintavoilla. Pois ei lähde! Lääkkeittä en voi olla. Ei oo winwin - on looseloose
Onko joku onnistunut?
Ei mielialalääkkeet lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa
Mulla ketipinor laukaisi ahmimisen. Olisin voinut vaikka t*ppaa saadakseni ahmia, lääke vei minut jonkinlaiseen tilaan, se meni päähän, en ollut oma itseni. Lopetin lääkkeen niin ahmiminenkin loppui. Selvin päin rakastan terveellistä syömistä enkä kaipaa herkkuja tai mitään tuhtia.
Muillakin lääkkeillä on ollut samansuuntaisia vaikutuksia, yksi veti verensokerit niin matalalle että tuli hirmu nälkä. Joku lääke taas vie ruokahalun kokonaan. Yksi lääkkeeni sekoittaa hormonitoiminnan ja oikein laittaa solut varastoimaan rasvaa.
Minulla käytössä myös Ketipinor eikä kiloakaan ole tullut ylimääräistä. Eikä pari muutakaan vastaavan kaltaista lääkettä ole saanut solujani varastoimaan rasvaa. Jos lääke lihottaa, kannattaa opetella syömään vähäkalorisempia ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.
Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?
Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?
Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.
Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.
(No lopputulos jäätävä ylipaino)
ApTuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.
Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?
Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO
Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne
No, en ole kuollut,vaan painan 100kg
:(
Ap
AP, ethän sinä nytkään nauti elämästä, voivottelet täällä suureen ääneen ylipainostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.
Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?
Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?
Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.
Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.
(No lopputulos jäätävä ylipaino)
ApTuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.
Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?
Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO
Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne
No, en ole kuollut,vaan painan 100kg
:(
ApAP, ethän sinä nytkään nauti elämästä, voivottelet täällä suureen ääneen ylipainostasi.
Nauttii ainoastaan kun syö. Ja kun haluaa nauttia koko ajan, niin syö ja usein, paljon ja herkkuja.
Tämä nykyajan ilmiö, kaikki pitäisi saada ilman ponnisteluja ja vaivaa. Kaiken pitäisi olla vain ihanaa, ilman kieltäymyksiä ja itsekuria.
Mutta kun sitä painoa ei saa kukaan laskemaan paitsi ihminen itse. Ja sehän se ap:llä nyt on ongelmana. Hän ei näe itsessään mitään syytä, vaan selittelee jostain kontrollin puutteesta. Jos ei sitä ole, eikä halua itsensä hyväksi tehdä yhtikäs mitään, niin ei sitten ole mitään syytä valittaakaan.
Mitä väliä sillä on mistä muut on saaneet voimaa laihduttaa. Ei sellaista voimaa voi kaupasta ostaa, se kaikki lähtee omasta päänupista. Ap odottelee siellä jotain taikasanaa, millä alkaa kilot tippua, samalla kun työntää suuhunsa jotain mättöä. Terapia on se mistä vois lähteä liikkeelle. Psykologin juttusille.
Kerron sulle nyt jotain mitä lääkärisi ja ravintoterapeuttisi eivät tule sinulle kertomaan, vaikka asiasta jotain tietäisivätkin (ja suurin osa ei tiedä).
Kun ihminen on metabolisesti sairas, hänen solujensa mitokondriot eivät kykene käyttämään energiaa. Keho muuntaa ravinnon glukoosiksi, jota terveet solut käyttävät elintoimintoihin. Insuliiniresistenssissä (josta kärsii jo suurin osa maailman ihmisistä) solut eivät pysty käyttämään tätä glukoosia. Siksi se muunnetaan rasvaksi, koska keho ei tiedä mitä muutakaan sillä voisi tehdä. Koska keho ei pysty käyttämään energiaa se kuvittelee olevansa aliravittu (mitä se onkin, koska solut eivät saa energiaa), jolloin keho alkaa jopa hajottamaan omia kudoksiaan (ml. lihas) valmistaakseen rasvaa varastoon.
Metabolisesti sairas ihminen voi siis "lihoa" (= keho muuntaa proteiinejaan rasvaksi) täysin syömättäkin. Tämä ei riko mitään termodynamiikan lakeja, koska ihminen ennen pitkää kuolee tähän. On täysin mahdollista olla aliravittu ja lihava. Suurin osa lihvista ovatkin aliravittuja ja kärsivät yhä pahenevasta nälästä, koska heidän solujensa mitokondriot eivät saa mistään tarvitsemaansa energiaa.
Mutta tämä sairaus voidaan parantaa, ja parannuskeinokin on täysin ilmainen. Paastoa pari päivää ja sen jälkeen rajoita hiilareita. Korjaa kehosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.
Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?
Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?
Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.
Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.
(No lopputulos jäätävä ylipaino)
ApTuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.
Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?
Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO
Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne
No, en ole kuollut,vaan painan 100kg
:(
ApAP, ethän sinä nytkään nauti elämästä, voivottelet täällä suureen ääneen ylipainostasi.
En elämästä ole koskaan nauttinut,suurin ilo alkoholista ja ruuasta, mistään en ole saanut parempia kiksejä. Mikä avuksi?ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.
Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?
Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?
Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.
Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.
(No lopputulos jäätävä ylipaino)
ApTuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.
Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?
Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO
Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne
No, en ole kuollut,vaan painan 100kg
:(
ApAP, ethän sinä nytkään nauti elämästä, voivottelet täällä suureen ääneen ylipainostasi.
En elämästä ole koskaan nauttinut,suurin ilo alkoholista ja ruuasta, mistään en ole saanut parempia kiksejä. Mikä avuksi?ap
Kuka sulle on kertoinut, että elämän pitäisi olla koko ajan erityisen kivaa ja ihanaa? Ei se ole meillä muillakaan ja ei silti vedetä jääkaapin sisusia kitusiin. Koitahan vähän aikuistua ja ottaa itsestäsi vastuu
Mä olen ihan kuin aloittaja. Avun sain Saxendasta. On hienoa kun huomasin että normaali syöminen onnistuu vihdoin minultakin. Paino tammikuussa 95.5, nyt 88.2. Mitään kummempia sivuvaikutuksia ei ole ollut, alkuun lievää pahoinvointia ja väsyttänyt ehkä vähän enemmän. Hinta on melkoinen mutta on sitä rahaa mennyt herkutteluunkin tässä vuosien mittaan.
Ja olin siis jo todella epätoivoinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedostamalla sen, että mikään sokerirasvanautinto ei vastaa sitä tyytyväisyyden tunnetta kun peilistä katsoo takaisin atleettisen lihaksikas timmi vartalo.
Sun kannattaisi ensin miettiä, että mikä ajaa sut ahmimaan?
Miksi epäterveellinen ruoka on sulle tärkeämpää kuin terveys ja viehättävä ulkonäkö?
Se tuo minulle hyvän olon. Hyvän mielen.
Tuntuu, että elämä on muuten pelkkää epämukavuutta, syöminen tekee hyvää.
(No lopputulos jäätävä ylipaino)
ApTuo hyvän olon hetkeksi aikaa. Pitkässä juoksussa tuo huonon olon.
Ehkä kannattaisi ajatella muutakin kuin hyvä olo vähäksi aikaa?
Mulla huono impulssikontrolli, ja elämän asenne ollut aina vähän YOLO
Ei tiedä vaikka huomenna kuolee, joten elämästä pitää nauttia jne
No, en ole kuollut,vaan painan 100kg
:(
ApAP, ethän sinä nytkään nauti elämästä, voivottelet täällä suureen ääneen ylipainostasi.
En elämästä ole koskaan nauttinut,suurin ilo alkoholista ja ruuasta, mistään en ole saanut parempia kiksejä. Mikä avuksi?ap
Kuka sulle on kertoinut, että elämän pitäisi olla koko ajan erityisen kivaa ja ihanaa? Ei se ole meillä muillakaan ja ei silti vedetä jääkaapin sisusia kitusiin. Koitahan vähän aikuistua ja ottaa itsestäsi vastuu
No jos minulla ei ole hyvä olo, niin alan jatkuvasti miettimään its*ria. Siksi haen hyvää oloa,joku syy elää
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Djjfjr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeet -> paino nousi 15kg samoilla elintavoilla. Pois ei lähde! Lääkkeittä en voi olla. Ei oo winwin - on looseloose
Onko joku onnistunut?
Ei mielialalääkkeet lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa
Mulla ketipinor laukaisi ahmimisen. Olisin voinut vaikka t*ppaa saadakseni ahmia, lääke vei minut jonkinlaiseen tilaan, se meni päähän, en ollut oma itseni. Lopetin lääkkeen niin ahmiminenkin loppui. Selvin päin rakastan terveellistä syömistä enkä kaipaa herkkuja tai mitään tuhtia.
Muillakin lääkkeillä on ollut samansuuntaisia vaikutuksia, yksi veti verensokerit niin matalalle että tuli hirmu nälkä. Joku lääke taas vie ruokahalun kokonaan. Yksi lääkkeeni sekoittaa hormonitoiminnan ja oikein laittaa solut varastoimaan rasvaa.
Minulla käytössä myös Ketipinor eikä kiloakaan ole tullut ylimääräistä. Eikä pari muutakaan vastaavan kaltaista lääkettä ole saanut solujani varastoimaan rasvaa. Jos lääke lihottaa, kannattaa opetella syömään vähäkalorisempia ruokia.
Tänään on ruokana linssikeitto ja tofuwokki. Sen vähemmillä kaloreilla en jaksa ohjata liikuntaa 3h tänään + oma treeni. Mutta sinä voit yhdellä perunalla toki treenata vaikka koko päivän kun kerta olet niin erinomainen.
Minulla on 2 hormonaalista lääkettä jotka vaikuttaa painoon, toinen juurikin siihen että solu varastoi rasvaa enempi kuin normaalisti. Sellaista se on.
Sun pitää tehdä itsellesi kirkkaan selväksi se, mihin tähtäät ja MIKSI
Miksi sinä haluat laihtua? Mitä se muuttaa elämässäsi? Minkä verran haluat laihtua, milloin tiedät onnistuneesi? Miltä sinusta tuntuu, kun olet saavuttanut tuon tavoitteesi?
Ehkä voisit yrittää käydä rauhassa niitä pahoja tunteita läpi. Jos et syö ja mieleen tulee itsari, niin anna sen ajatuksen tulla ja mennä. Ei ajatuksiin kuole. Aika nopeasti opit tämän asian. Itseäni auttaa meditaatiot, kävelyt, musiikki. Olet joutunut pahaan mielihyväkoukkuun ja tunnesyömisen koukkuun. Ihminen on hyvin oppivainen ja sopeutuvainen, joten ne uudet paremmat elämäntavat tulevat myös aika nopeasti rutiineiksi. Et tarvitse mitään itsekuria vaan sitoutumista parempaan elämään joka suhteessa. Kuka tahansa ihminen kyllä voi totuttaa itsensä turruttamaan tunteitaan ruualla ja siitä tulee riippuvuus ja koukku. Moni tottuu tähän jo lapsena. Se ei ole sinun vikasi, mutta joudut nyt nostamaan itsesi siitä koukusta.
Laittakaa linkki siihen Anna Perho kolumnii, ei löydy
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää tehdä itsellesi kirkkaan selväksi se, mihin tähtäät ja MIKSI
Miksi sinä haluat laihtua? Mitä se muuttaa elämässäsi? Minkä verran haluat laihtua, milloin tiedät onnistuneesi? Miltä sinusta tuntuu, kun olet saavuttanut tuon tavoitteesi?
No ,ei se muuta mitään.
En muutu 18 vuotiaaksi tai miljonääriksi.
Ap
Joo, tunnistettu toki on, mutta kirjoitan siksi, kun tiedän että lukuiset ylipainoiset lukevat tätä. -ei ap