Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onnistuneita vieroituksia SSRI-lääkkeistä? Kokemuksia ja apuja kaivataan.
01.03.2023 |
Lääke auttoi todella hyvin vaikeaan masennukseen ja ahdistukseen. En tarvitse sitä kuitenkaan enää mutta vieroituksesta tuleva ahdistus ja itkuisuus ja itsetuhoajatukset on helvettiä. En ole masentunut eikä elämäntilanteeni lainkaan vaikea. Siksi tiedän että kyse ei todella ole siitä että lopetuksen vuoksi masennus uusiutuu, vaan kyse on hirveistä vieroitusoireista joista ei meinaa selvitä.
Kertokaa kokemuksenne, miten selvisitte, miten vieroititte, onnistuitteko lopulta jne.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha
"Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla ja samalla parantaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Koska vieroitusoireet voivat olla pahoja, lääkitys on usein lopetettava asteittain. Kirjassaan Gøtzsche murtaa myytit, joita johtavat psykiatrit - usein lääkefirmojen palkkalistoilla olevat - ovat vaalineet vuosikymmenten ajan salatakseen sen tosiasian, että biologinen psykiatria on epäonnistunut. Biologinen psykiatria näkee lääkkeet ratkaisuna käytännössä kaikkiin ongelmiin, mutta potilaat ovat usein eri mieltä. Lääkkeet tehoavat toivotusti vain pieneen osaan potilaista, mikä johtaa usein siihen että turhautuneet psykiatrit tekevät lisää diagnooseja, määräävät lisää lääkkeitä isompina annoksina ja aiheuttavat entistä suurempia vahinkoja potilailleen. Sitruuna Kustannus julkaisi keväällä 2014 Peter C. Gøtzschen kirjan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketiede on turmellut terveydenhoidon. Kirja sai valtavan mediahuomion ja professori Gøtzsche vieraili Suomessa syyskuussa 2014 Suomen Psykologiliiton kutsumana. Kirja sai Britannian lääkäriliiton BMA:n kirjallisuuspalkinnon sarjassa Basis of Medicine. Kirjan julkaisun jälkeen keskustelu lääkkeiden tarpeellisuudesta ja lääkeyhtiöiden rumasta pelistä ihmisten hengillä on käynyt kiivaana myös Suomessa."
https://www.suomalainen.com/products/tappava-psykiatria-ja-laakinnan-ha…
"Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla"
Jaa minun mielestä koko sontapillerien jako pitäis lopettaa 100 prosenttisesti. Täyttä sontapaskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kerrasta niinkuin muutkin riippuvuutta aiheuttaneet asiat olen lopettanut (tupakka, rauhoittavat).
Huvittaa nää kun ihminen brassailee kuinka hän voi lopettaa mitä vaan ja milloin vaan seinään kertomatta kauanko vieroitusoireet itsellä kestivät ja kuinka vaikeita ne olivat (täysin yksilöllistä), kuinka kauan oli käyttöä takana ja mistä, opiskeliko tai kävikö töissä vierottautuessa, oliko muita vastuita, jnejne. Mutta kyllä MINÄ pystyin. :) Hienoa sinä anonyymi, hienoa ja aplodit ja papukaijamerkki ja ihaileva katse päälle.
T. Vieroitushelvetin kokenut ja siitä selvinnyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.
No siis koomisinta on että lääkäri sanoi että lopetus seinään vaan. En kuitenkaan tehnyt niin, lopetin noin 5 kuukauden ajan viime syksynä kunnes romahdin sängyn pohjalle täysin. Aloitin lääkkeet uudelleen kun olo oli niin pelottava.
Nyt haluaisin uudelleen vielä kokeilla koska en pysty tuntemaan mitään hyviä tunteita ja olen kuin kuollut kala. On siinä se hyvä puoli etten tunne mitään ikävääkään. Mutta haluaisin elää elämää jossa pystyn iloitsemaan itkemään nauramaan ja rakastamaan. En pysty nyt mihinkäään noista.
Nyt vasta tajusin että tuo lääke, essitalopram, tuhoaa tunne-elämän täysin.Yritän tuota hitaasti pudotusta niinkuin tässä on tullut esille. Luulin että 5 kk olisi ollut riittävä mutta tässähän taitaa mennä koko elämä. Aika uuvuttavaa..😟
ap
Mikä on annos tällä hetkellä? On nää kyllä yksilöllisiä, ite pystyin lopettamaan essin, brintellixin ja seronilin tosi helposti mutta duloksetiini oli järkyttävä. Sitä pidetäänkin kyllä pahimpana. Tietty lopettamisessa on yleensä tupla-ahdistus kun ei ole saanut mitään apua/terapiaa eli on ne alkuperäiset ahdistukset ja masennukset, ja siihen vielä vieroitusoireet päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Escitalopram ainakin minun kohalla oli täyttä p**kaa. Kamalaa myrkkyä. Kerkesin käyttää vajaa 6kk, kunnes lopetin, tein lopetuksen hyvin hitaasti, mut määriä en enää muista. Mut useammassa viikossa kuitenkin. Kun käytin escitalopramia niin sain sellaisia traumakohtauksia, joissa olin aivan sekaisin ja vajosin mieleltäni ikään kuin vauvaksi/ lapseksi, olin aivan hädässä, olisin halunnut repiä hiukset päästäni ja raavin itseäni ihan täysiä, luulin että joku tekee minulle pahaa,jne..ikään kuin lapsena kokemani asiat ja stressi olisi puskenut pintaan. Puolisoni joutui tyynnyttelemään minua tuntikausia. Nämä kohtaukset tuli stressaavissa tilanteissa, kun olin esim. juuri riidellyt puolison kanssa. Aivan järkyttäviä kokemuksia. Ei enää ikinä mielialalääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.
No siis koomisinta on että lääkäri sanoi että lopetus seinään vaan. En kuitenkaan tehnyt niin, lopetin noin 5 kuukauden ajan viime syksynä kunnes romahdin sängyn pohjalle täysin. Aloitin lääkkeet uudelleen kun olo oli niin pelottava.
Nyt haluaisin uudelleen vielä kokeilla koska en pysty tuntemaan mitään hyviä tunteita ja olen kuin kuollut kala. On siinä se hyvä puoli etten tunne mitään ikävääkään. Mutta haluaisin elää elämää jossa pystyn iloitsemaan itkemään nauramaan ja rakastamaan. En pysty nyt mihinkäään noista.
Nyt vasta tajusin että tuo lääke, essitalopram, tuhoaa tunne-elämän täysin.Yritän tuota hitaasti pudotusta niinkuin tässä on tullut esille. Luulin että 5 kk olisi ollut riittävä mutta tässähän taitaa mennä koko elämä. Aika uuvuttavaa..😟
ap
Mikä on annos tällä hetkellä? On nää kyllä yksilöllisiä, ite pystyin lopettamaan essin, brintellixin ja seronilin tosi helposti mutta duloksetiini oli järkyttävä. Sitä pidetäänkin kyllä pahimpana. Tietty lopettamisessa on yleensä tupla-ahdistus kun ei ole saanut mitään apua/terapiaa eli on ne alkuperäiset ahdistukset ja masennukset, ja siihen vielä vieroitusoireet päälle!
Nuo cocktailit tuo paljon pahemmat ahdistukset mitä ne alunperin edes on ollut loppuenlopuksi. Se on kun pieni ansa johon yritetään ihminen saads tuohon lääkekierteeseen ja se vaan loppuenlopuksi menee paljon huonommaksi ja pakko alkaa vierottautua jos haluaa tuntea olon normaaliksi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tästä olisi jollekin apua....artikkeli "Epätavallinen hoito tehoaa psyyken vaivoihin": https://tieku.fi/ihminen/terveys/epatavallinen-hoito-tehoaa-psyyken-vai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kerralla. Söin vuosia. Nyt kokeilen ilman.
Mitään vieroitusoireita ei tullut. Tuli vaan tunteet takas.
Se oli hämmentävintä.
Että vuosiin, mulla oli erilaisia tunteita jotka kuuluu ihmisellä olls.Myös sitä ahdistusta välillä.
Sitä miettii paljonko tämä ysärillä alkanut psyykenlääkkeiden massakäyttö on vaikuttanut yhteiskuntaan kokonaisuutena. Jo pelkästään E-pillerit.
Itselleni alettiin syöttää koulukiusaamisen aiheuttamaan ahdistukseen ja paniikkihäiriöön lääkkeitä kun olin 14v. Kun lopetin ne 12v myöhemmin tajusin mm. että lääkkeellä ollessa oli kaikki "ihan sama", mikään ei tuntunut miltään, ei ollut motivaatiota mihinkään. Väsytti koko ajan, päätä särki jatkuvasti ja paljon muitakin fyysisiä sivuvaikutuksia. Suren vieläkin jos asiaa ajattelen kun koen että paras nuoruus vietiin. Ei niitä vaikutuksia tajua kun murrosiässä alkaa syödä lääkettä ja lääkeuskovaiset lääkärit vähättelee kaikkea niihin liittyviä ongelmia. Päänsäryt ja vatsavaivat, psykosomaattista oireilua niinpä niin. Vasta kolmekymppisenä sain tutkinnon kasaan ja arvatkaa onko helppo siirtyä työelämään kun cv lähes tyhjä tässä iässä. Voisin kuvitella etten ole ainoa ja varsinkin nuorille syötetyt lääkkeet ovat vaikuttaneet ihan valtavasti koko yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeiden vastustajat,kertokaa mitä sitten pitäisi tehdä? terapiaan vuoden jono, ahdistuksen syyt ei mene pois varmaan ikinä millään ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kerrasta niinkuin muutkin riippuvuutta aiheuttaneet asiat olen lopettanut (tupakka, rauhoittavat).
Huvittaa nää kun ihminen brassailee kuinka hän voi lopettaa mitä vaan ja milloin vaan seinään kertomatta kauanko vieroitusoireet itsellä kestivät ja kuinka vaikeita ne olivat (täysin yksilöllistä), kuinka kauan oli käyttöä takana ja mistä, opiskeliko tai kävikö töissä vierottautuessa, oliko muita vastuita, jnejne. Mutta kyllä MINÄ pystyin. :) Hienoa sinä anonyymi, hienoa ja aplodit ja papukaijamerkki ja ihaileva katse päälle.
T. Vieroitushelvetin kokenut ja siitä selvinnyt
Sama fiilis. Vaikea uskoa että mitään viekkareita ei olisi tullut, tai että on mutta MÄ vaan pystyin. Todellisuus on helvettiä.
Kerro miten sinä selvisit viekkareista? Kuinka kauan meni että olit selvillä vesillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.
No siis koomisinta on että lääkäri sanoi että lopetus seinään vaan. En kuitenkaan tehnyt niin, lopetin noin 5 kuukauden ajan viime syksynä kunnes romahdin sängyn pohjalle täysin. Aloitin lääkkeet uudelleen kun olo oli niin pelottava.
Nyt haluaisin uudelleen vielä kokeilla koska en pysty tuntemaan mitään hyviä tunteita ja olen kuin kuollut kala. On siinä se hyvä puoli etten tunne mitään ikävääkään. Mutta haluaisin elää elämää jossa pystyn iloitsemaan itkemään nauramaan ja rakastamaan. En pysty nyt mihinkäään noista.
Nyt vasta tajusin että tuo lääke, essitalopram, tuhoaa tunne-elämän täysin.Yritän tuota hitaasti pudotusta niinkuin tässä on tullut esille. Luulin että 5 kk olisi ollut riittävä mutta tässähän taitaa mennä koko elämä. Aika uuvuttavaa..😟
ap
Mikä on annos tällä hetkellä? On nää kyllä yksilöllisiä, ite pystyin lopettamaan essin, brintellixin ja seronilin tosi helposti mutta duloksetiini oli järkyttävä. Sitä pidetäänkin kyllä pahimpana. Tietty lopettamisessa on yleensä tupla-ahdistus kun ei ole saanut mitään apua/terapiaa eli on ne alkuperäiset ahdistukset ja masennukset, ja siihen vielä vieroitusoireet päälle!
Annostus ollut 15 Mg essitalopram. Nyt pari viikkoa mennyt puolikkaalla ja vaikeaa jo meinaa olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden vastustajat,kertokaa mitä sitten pitäisi tehdä? terapiaan vuoden jono, ahdistuksen syyt ei mene pois varmaan ikinä millään ..
Niin tätä mietin itsekin.
Lääkkeet kuitenkin leikkaa ahdistuksen ja masennuksen, se voi olla ihmiselle parempi tila elää hirveillä lääkkeillä kuin se että elää jatkuvasti itsetuhon partaalla, sellaisen ahdistuksen kanssa johon edes terapia ei auta.
Itsekin mietin että mitä valitsen. Elämän jossa olen tunnekuollut mutta perhe-elämä on tasapainossa ja kaikki hyvin, vai että vieroitan ja käyn läpi helvetin josta koko perhe kärsii, ja jonka jälkeen todennäköisesti taas joskus aloitan kun ilmankaan ei pärjää kun ei ole tähänkään mennessä onnistunut. Tää ristiriita tekee hulluksi.. kukaan ei ole apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.
No siis koomisinta on että lääkäri sanoi että lopetus seinään vaan. En kuitenkaan tehnyt niin, lopetin noin 5 kuukauden ajan viime syksynä kunnes romahdin sängyn pohjalle täysin. Aloitin lääkkeet uudelleen kun olo oli niin pelottava.
Nyt haluaisin uudelleen vielä kokeilla koska en pysty tuntemaan mitään hyviä tunteita ja olen kuin kuollut kala. On siinä se hyvä puoli etten tunne mitään ikävääkään. Mutta haluaisin elää elämää jossa pystyn iloitsemaan itkemään nauramaan ja rakastamaan. En pysty nyt mihinkäään noista.
Nyt vasta tajusin että tuo lääke, essitalopram, tuhoaa tunne-elämän täysin.Yritän tuota hitaasti pudotusta niinkuin tässä on tullut esille. Luulin että 5 kk olisi ollut riittävä mutta tässähän taitaa mennä koko elämä. Aika uuvuttavaa..😟
ap
Mikä on annos tällä hetkellä? On nää kyllä yksilöllisiä, ite pystyin lopettamaan essin, brintellixin ja seronilin tosi helposti mutta duloksetiini oli järkyttävä. Sitä pidetäänkin kyllä pahimpana. Tietty lopettamisessa on yleensä tupla-ahdistus kun ei ole saanut mitään apua/terapiaa eli on ne alkuperäiset ahdistukset ja masennukset, ja siihen vielä vieroitusoireet päälle!
Annostus ollut 15 Mg essitalopram. Nyt pari viikkoa mennyt puolikkaalla ja vaikeaa jo meinaa olla.
Ap
Nostaisin 10mg annokseen, jopa takaisin 15mg koska vain pari viikkoa mennyt (pidemmllä ollessa nostaminen ei välttämättä enää auta) ja odottaisin niin kauan että vieroitusoireet helpottaa. Sitten perehtyisin siihen millä tyylillä hidas vieroitus tehdään. En tapauksessasi pudottaisi missään nimessä yli 2,5mg kerralla koska reagoit voimakkaasti tuon aineen tiputukseen.
Vierailija kirjoitti:
Escitalopram ainakin minun kohalla oli täyttä p**kaa. Kamalaa myrkkyä. Kerkesin käyttää vajaa 6kk, kunnes lopetin, tein lopetuksen hyvin hitaasti, mut määriä en enää muista. Mut useammassa viikossa kuitenkin. Kun käytin escitalopramia niin sain sellaisia traumakohtauksia, joissa olin aivan sekaisin ja vajosin mieleltäni ikään kuin vauvaksi/ lapseksi, olin aivan hädässä, olisin halunnut repiä hiukset päästäni ja raavin itseäni ihan täysiä, luulin että joku tekee minulle pahaa,jne..ikään kuin lapsena kokemani asiat ja stressi olisi puskenut pintaan. Puolisoni joutui tyynnyttelemään minua tuntikausia. Nämä kohtaukset tuli stressaavissa tilanteissa, kun olin esim. juuri riidellyt puolison kanssa. Aivan järkyttäviä kokemuksia. Ei enää ikinä mielialalääkkeitä.
Aika lailla samat kokemukset, tosin mulla tuli näitä "tiloja" kun yritin aloittaa lääkettä. Ihan 100 % en lääkettä syytä, niitä on tullut ahdistavissa tilanteissa ilmankin. Kolmea eri lääkettä kokeiltu, pienellä annoksella ja pää ei vaan kestä. Jossain vaiheessa oikeasti toivoin että apu löytyisi purkista, monilla on hyviäkin kokemuksia, mutta niin ei taida olla mun kohdalla. Tuli myös aistiharhoja yöllä ja aggressiivisia mielikuvia. Miettii kyllä että miten pää ja sydän kestää sitä ahdistusta. Onneksi on kokenut hoitaja ja lääkäriäkin saa tavata.
Olen syönyt 3 vuotta escitalopramia 20mg ja se on auttanut masennukseen. Olen tammikuusta asti yrittänyt lopettaa lääkkeen käyttöä koska vointini on ollut jo pitempään todella hyvä, enkä halua syödä turhaan lääkkeitä (menee myös fluanxol ja voxra).
Nuo sävähdykset päässä ovat aivan hirveitä!! Niitä on käytännössä aivan jatkuvasti! Töissä on todella vaikea keskittyä kun päässä humpsahtelee vähän väliä. En tiennyt yhtään että tällaisia oireita voi ilmetä.
Pelottaa ajatus että en pysty lopettamaan lääkettä. Kuinka kauan nuo sävähdykset/sähköiskut oikein kestävät?? Joka kerta kun sellainen tulee, tulee epätodellinen olo ja ahdistaa että se jotenkin näkyy ulospäin että minulla ei ole kaikki ihan normaalisti.
Käsittääkseni vaikeimpia vieroittautumisen suhteen olevia masennuslääkkeitä on venlafaksiini ja paroksetiini, paroksetiini johtuen sen lyhytvaikutteisesta luonteesta. Ilmeisesti duloksetiinikin on aika inha.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeiden vastustajat,kertokaa mitä sitten pitäisi tehdä? terapiaan vuoden jono, ahdistuksen syyt ei mene pois varmaan ikinä millään ..
Itsehän en pysty enää käyttämään masennuslääkkeitä, koska en ole valmis kokemaan enää haittoja jotka vain pahenivat pahentumistaan ja koen jollain tasoin herkistyneeni lääkkeiden haitoille vuosien käytön ja vieroitusten myötä. Kävin läpi niin ikäviä asioita vieroituksessa, haittoja kokevana (kun määrättiin uusia lääkkeitä vieroituksessa kun sitä tulkittiin vain uusivana mt-ongelmana jotka pahensi tilannetta vieroituksessa) ja opetellessani selviytymiskeinoja jossa oli pakko vaan painaa eteenpäin. Kärsiä vieroitusoireet jne... Ja sanon että näistä lääkkeistä sain pahemman ahdistuksen kun mitä minulla ikänään oli ilman niitä. Joten kun kysyt, mitä pitäisi tehdä, no en tiedä lähtisinkö suosittelemaan lääkkeitä. Olen itse havainnut erilaiset hermostoa rauhoittavat keinot ahdistusta rauhoittavana ja silläkin on merkitystä miten paljon stressiä on ja millaiset on elintavat, käyttääkö esim alkoholia liikaa kofeiinia, miten nukkuu ja niin päin pois. Näen nykyään ahdistuksen hallinnankin kokonaisvaltaisena. Löysin esim. tällaisen mielenkiintoisen kirjan jossa tätä aihetta käsitellään juuri tästä kokonaisvaltaisesta perspektiivistä. Ahdistusta kehollisenä ilmiönä. https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-anatomy-of-anxiety-understanding-…
Ahdistus on myös luonnollinen reaktio tiettyihin asioihin. Esim. korvani alkoivat soida niin vastakos se ahdisti. Olin niin ahdistunut että en tiennyt miten päin olla, mutta kaikkeen tottuu.
Tai ahdistaa jos on jotain ahdistumisen aihetta. Välillä selittämättömästikin saattaa ahdistaa mutta selviän sen kanssa nykyään.
Söin kaksi vuotta Venlafaksiineja vaikeaan masennukseen. Lääkkeet auttoivat. Nyt voin hyvin, masennus on pysynyt hallinnassa jo neljä vuotta. Olen opiskellut ja rakastunut. Elämä on hyvää.
Lääkken lopettaminen ei ollut helppoa. Se tehtiin melko hitaasti, mutta vierotusoireita kaikissa muodoissa silti: Koko kehon läpi kulkevia sähköiskuja, hikeä(todella paljon hikeä), unettomuutta, vatsa oli sekaisin, tuntui että iho oli irrallaan ja tuli vähän perässä(todella vaikea selittää, mutta tunne oli hämmentävä ja erikoinen), painajaisia, ahdistusta jne.
Purin hammasta ja yritin keskittyä muihin asioihin. Ulkoilin koiran kanssa, laitoin ruokaa, suunnittelin tulevaisuutta, yhtenä aamuna nousin ylös, eikä minulla ollut huono olla.
Siinä meni kuukausia, mutta pääsin eroon lääkkeestä, joka pelasti henkeni.
Yritä kestää ap! Kaikki tulee olemaan hyvin vielä.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa lukea kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha
"Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Gøtzschen mukaan voisimme vähentää nykyistä psyykenlääkkeiden käyttöä 98 %:lla ja samalla parantaa ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lääkityksen lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska ne aiheuttavat riippuvuutta. Koska vieroitusoireet voivat olla pahoja, lääkitys on usein lopetettava asteittain. Kirjassaan Gøtzsche murtaa myytit, joita johtavat psykiatrit - usein lääkefirmojen palkkalistoilla olevat - ovat vaalineet vuosikymmenten ajan salatakseen sen tosiasian, että biologinen psykiatria on epäonnistunut. Biologinen psykiatria näkee lääkkeet ratkaisuna käytännössä kaikkiin ongelmiin, mutta potilaat ovat usein eri mieltä. Lääkkeet tehoavat toivotusti vain pieneen osaan potilaista, mikä johtaa usein siihen että turhautuneet psykiatrit tekevät lisää diagnooseja, määräävät lisää lääkkeitä isompina annoksina ja aiheuttavat entistä suurempia vahinkoja potilailleen. Sitruuna Kustannus julkaisi keväällä 2014 Peter C. Gøtzschen kirjan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus - Näin lääketiede on turmellut terveydenhoidon. Kirja sai valtavan mediahuomion ja professori Gøtzsche vieraili Suomessa syyskuussa 2014 Suomen Psykologiliiton kutsumana. Kirja sai Britannian lääkäriliiton BMA:n kirjallisuuspalkinnon sarjassa Basis of Medicine. Kirjan julkaisun jälkeen keskustelu lääkkeiden tarpeellisuudesta ja lääkeyhtiöiden rumasta pelistä ihmisten hengillä on käynyt kiivaana myös Suomessa."
https://www.suomalainen.com/products/tappava-psykiatria-ja-laakinnan-ha…