Onnistuneita vieroituksia SSRI-lääkkeistä? Kokemuksia ja apuja kaivataan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös jäänyt pysyvä seksuaalinen haluttomuus essitalopramista.

Aina muka yritetään sanoa että mutta masennuskin tekee tällaista. Mä taas itse henk.koht uskon, että ihminen kyllä tietää sisimmässään onko se lääke vai masennus joka tätä tekee. Muistan että vaikutus seksuaalisen puoleen SSRI-lääkkeessä oli välitön. Mulla oli nuorempana etenkin vielä seksielämää lääkkeissä mutta siis se seksi oli käytännössä semmoista että käytännössä oli pahoja tuntohäiriöitä ja hankaluuksia saavuttaa orgasmi. Seksikumppani aina ihmetteli että mikä siinä on kun en halua tavallaan että mulle tuotetaan nautintoa. Ongelma oli vain siis se että siitä ei oikein saanut iloa ja se ei sillä tavoin tuntunut palkitsevalta kun tuntui että olisi puudutusainetta siellä. Sain kyllä mielellä jotenkin itseni vietyä sellaiseen tilaan että sain seksistä nautintoa mutta fyysinen kosketus oli aika, meh. Seksi oli siis naisena mekaaninen suoritus joka keskittyi lähinnä toiselle nautinnon tuottamiseen, josta toki tunnetasolla sai jotain.

Kun oli isompi annos orgasmi katosi lähes täysin ja piti todenteolla hangata jotta tunsi edes jotakin. Nykyään edelleen on tää lääkkeiden jälkeen että tuntoherkkyys ei jotenkin toimi ja sitten jos vuosia ei ole seksielämää niin tuntuu kuin jotenkin unohtaisi sen että mitä se seksi edes on. Mulle se ei tuota sitä huumaa enää eli en pääse jotenkin siihen moodiin oikein enää mitenkään.

Tiedän niin sataprosenttisesti että kyse oli lääkken laukaisemasta ongelmasta, koska kerran kun yritin lääkkeistä irti tuntoherkkyys ja orgasmikyky palasi. Kuvaisin omalla kohdalla lääkkeen vaikutusta kuin jonkinlaisena puudutusaineena joka lisää tunnottomuutta

Vierailija kirjoitti:

Ap kuinka kauan söit lääkkeitä? Jos vain muutamia vikkoja/kuukausia niin kyse on todennäköisesti takaisin tulevasta masennuksesta. Jos vuosia niin voi olla vieroitusoireita. Itse olen jostain syystä onnistunut lopetuksessa hyvin lääkärin ohjeiden mukaan. Toki minulle on määrätty korvaavaa lääkettä ssri-lääkkeiden tilalle(voxra). Voxra sta vieroitus sujui myös hyvin annosta pienentämällä pidemmällä aika välillä. Nyt en enää syö lääkkeitä masennukseen. Välillä toki on masennus päiviä, muttei kovin usein.

Huhhuh kun on pitkiä vieroituksia ollut, vuosiakin.. enpä olis tähän ryhtynyt jos olisin tiennyt. Sairasta että lääkärit ei puhu tästä mitään.

Olen syönyt nyt kuusi vuotta. Sitä ennen kymmenen vuoden ajan seroxatia aika ajoin kun en pärjännyt ilman.

Olen ollut onnellinen kun en itke enkä koe masennusta. Nyt viime kuukausien aikana olen tajunnut kun olen puhunut läheisille etten kykene rakastamaan läheisiä , tuntemaan ihastusta, iloa, en empatiaa tai sympatiaa, ja libido 110% hukassa, että tää kaikkihan johtuu lääkkestä! Siksi haluan eroon mutta voi helvetti minkä mankelin läpi on mentävä. Aika toivoton ajatus on kun lukee näitä.

Lohduttavaa kuulla, ja kiitän teitä kokemuksen sanoista ja siitä että kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.

Iso ongelma on myös se että menetän unet ilman essiä ja siitä on sitten leikki kaukana.

Onko kellään kokemusta tuosta voxran avuksi ottamisessa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös jäänyt pysyvä seksuaalinen haluttomuus essitalopramista.

Aina muka yritetään sanoa että mutta masennuskin tekee tällaista. Mä taas itse henk.koht uskon, että ihminen kyllä tietää sisimmässään onko se lääke vai masennus joka tätä tekee. Muistan että vaikutus seksuaalisen puoleen SSRI-lääkkeessä oli välitön. Mulla oli nuorempana etenkin vielä seksielämää lääkkeissä mutta siis se seksi oli käytännössä semmoista että käytännössä oli pahoja tuntohäiriöitä ja hankaluuksia saavuttaa orgasmi. Seksikumppani aina ihmetteli että mikä siinä on kun en halua tavallaan että mulle tuotetaan nautintoa. Ongelma oli vain siis se että siitä ei oikein saanut iloa ja se ei sillä tavoin tuntunut palkitsevalta kun tuntui että olisi puudutusainetta siellä. Sain kyllä mielellä jotenkin itseni vietyä sellaiseen tilaan että sain seksistä nautintoa mutta fyysinen kosketus oli aika, meh. Seksi oli siis naisena mekaaninen suoritus joka keskittyi lähinnä toiselle nautinnon tuottamiseen, josta toki tunnetasolla sai jotain.

Kun oli isompi annos orgasmi katosi lähes täysin ja piti todenteolla hangata jotta tunsi edes jotakin. Nykyään edelleen on tää lääkkeiden jälkeen että tuntoherkkyys ei jotenkin toimi ja sitten jos vuosia ei ole seksielämää niin tuntuu kuin jotenkin unohtaisi sen että mitä se seksi edes on. Mulle se ei tuota sitä huumaa enää eli en pääse jotenkin siihen moodiin oikein enää mitenkään.

Tiedän niin sataprosenttisesti että kyse oli lääkken laukaisemasta ongelmasta, koska kerran kun yritin lääkkeistä irti tuntoherkkyys ja orgasmikyky palasi. Kuvaisin omalla kohdalla lääkkeen vaikutusta kuin jonkinlaisena puudutusaineena joka lisää tunnottomuutta

Kyllä sen maalaisjärjen pitäisi se sanoa tuliko lääkkeestä vai ei. Se, että se lääkäri jankuttaa siinä että ei voi tulla lääkkeistä mitään tuommoista tai että se johtuu vain masennuksesta ei tarkoita mitään. Kyllähän näiden lääkäreiden pitää saada rahaa ja pillerit myytyä tavalla millä tahansa. Ei ne voi alkaa kertomaan totuutta siitä että se aiheuttaa vaikka niitä ongelmia seksuaalisuuteen. Tiedostivat lääkärit sen tai ei niin silti tulee tätä paskaa niiden suusta. Aivopestyjä systeemiin. Kannattaa omia aivoja tämän takia käyttää ja ymmärtää, että se kaikki lääkärinkään suusta tulleet jutut ole totuudellisia eikä palvoa heitä kuin jumalina. Tuntuu, että päinvastoin ne aiheuttaa ne ongelmat kun jakaa näitä mielipuolisesti näitä pillereitä vaikka kevyihin masennuksiin mitkä nyt kuuluu ihan luonnollisestikkin välillä elämään ja sitten sen johdosta ne pillerit vie vielä syvemmälle mitä nyt jos olisi päässyt sen pienen masennuksen yli paremmin ilman niitä lääkkeitä. Ne lääkkeet saattaa auttaa siinä aluksi kun turruttaa tunteita niin ei tunne niin paljon mutta juuriongelmia nämä ei parane ja sen usein näkee myöhemmin + sitten nämä kaikki mahdolliset muut haittavaikutuset näistä kamoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös jäänyt pysyvä seksuaalinen haluttomuus essitalopramista.

Aina muka yritetään sanoa että mutta masennuskin tekee tällaista. Mä taas itse henk.koht uskon, että ihminen kyllä tietää sisimmässään onko se lääke vai masennus joka tätä tekee. Muistan että vaikutus seksuaalisen puoleen SSRI-lääkkeessä oli välitön. Mulla oli nuorempana etenkin vielä seksielämää lääkkeissä mutta siis se seksi oli käytännössä semmoista että käytännössä oli pahoja tuntohäiriöitä ja hankaluuksia saavuttaa orgasmi. Seksikumppani aina ihmetteli että mikä siinä on kun en halua tavallaan että mulle tuotetaan nautintoa. Ongelma oli vain siis se että siitä ei oikein saanut iloa ja se ei sillä tavoin tuntunut palkitsevalta kun tuntui että olisi puudutusainetta siellä. Sain kyllä mielellä jotenkin itseni vietyä sellaiseen tilaan että sain seksistä nautintoa mutta fyysinen kosketus oli aika, meh. Seksi oli siis naisena mekaaninen suoritus joka keskittyi lähinnä toiselle nautinnon tuottamiseen, josta toki tunnetasolla sai jotain.

Kun oli isompi annos orgasmi katosi lähes täysin ja piti todenteolla hangata jotta tunsi edes jotakin. Nykyään edelleen on tää lääkkeiden jälkeen että tuntoherkkyys ei jotenkin toimi ja sitten jos vuosia ei ole seksielämää niin tuntuu kuin jotenkin unohtaisi sen että mitä se seksi edes on. Mulle se ei tuota sitä huumaa enää eli en pääse jotenkin siihen moodiin oikein enää mitenkään.

Tiedän niin sataprosenttisesti että kyse oli lääkken laukaisemasta ongelmasta, koska kerran kun yritin lääkkeistä irti tuntoherkkyys ja orgasmikyky palasi. Kuvaisin omalla kohdalla lääkkeen vaikutusta kuin jonkinlaisena puudutusaineena joka lisää tunnottomuutta

Kyllä sen maalaisjärjen pitäisi se sanoa tuliko lääkkeestä vai ei. Se, että se lääkäri jankuttaa siinä että ei voi tulla lääkkeistä mitään tuommoista tai että se johtuu vain masennuksesta ei tarkoita mitään. Kyllähän näiden lääkäreiden pitää saada rahaa ja pillerit myytyä tavalla millä tahansa. Ei ne voi alkaa kertomaan totuutta siitä että se aiheuttaa vaikka niitä ongelmia seksuaalisuuteen. Tiedostivat lääkärit sen tai ei niin silti tulee tätä paskaa niiden suusta. Aivopestyjä systeemiin. Kannattaa omia aivoja tämän takia käyttää ja ymmärtää, että se kaikki lääkärinkään suusta tulleet jutut ole totuudellisia eikä palvoa heitä kuin jumalina. Tuntuu, että päinvastoin ne aiheuttaa ne ongelmat kun jakaa näitä mielipuolisesti näitä pillereitä vaikka kevyihin masennuksiin mitkä nyt kuuluu ihan luonnollisestikkin välillä elämään ja sitten sen johdosta ne pillerit vie vielä syvemmälle mitä nyt jos olisi päässyt sen pienen masennuksen yli paremmin ilman niitä lääkkeitä. Ne lääkkeet saattaa auttaa siinä aluksi kun turruttaa tunteita niin ei tunne niin paljon mutta juuriongelmia nämä ei parane ja sen usein näkee myöhemmin + sitten nämä kaikki mahdolliset muut haittavaikutuset näistä kamoista.

Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Kun elät syvässä masennuksessa ja ahdistuksessa itku ja tuska seurana niin siinä ei maalaisjärki toimi vastaanotolla kun lääkäri tarjoaa lääkkeitä.

Ongelma on että heillä ei ole muuta tarjolla koska kelan korvaamaan terapiaan ei pääse todellakaan helposti. En usko että lääkärit ajattelee vain rahaa tarvitessaan lääkkeitä, pakkohan heidän on jotenkin auttaa mutta keinot on vähäiset.

Se mitä tekevät väärin on se etteivät tunnusta vieroituksen vaikeutta.

Mutta on kurjaa syyttää masentuneita järjen puutteesta jos ottaa lääkkeet avuksi siihen ettei pääse sängystä ylös ja päivän seurana on itku.

Eri asia on jos lääkkeitä tarjotaan kun poikaystävä jätti tms.

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.

Eihän ne tiedä, eikä kuuntele ihmisten kokemuksia. Muutama vuosi sitten kiistivät koko vieroitusoireiden olemassaolon. Kutsuivat niitä lopetusoireiksi tai uudelleen aktivoituneeksi masennukseksi. Paremmat neuvot tulee saman kokeneilta, tietysti omaa järkeä käyttäen että vaikuttaako asialliselta.

Pienensin annosta pikuhiljaa, mutta sain silti masennusoireita n. 10 kk vähentämisen aloittamisen, ja puolisen vuotta kokonaan lopettamisen jälkeen. Muutenkin se koko vuosi lopettamisen jälkeen oli persiistä. Minusta taas tuntui siletä että olisi ollut sama lopettaa laakista, niin ei olisi mennyt noin kauan lopettamisesta toipuessa, mutta eihän sitä voi tietää.

Pärjäsin sillä että ymmärsin että masennusvaihe on asiaan kuuluva välivaihe, jos ta kun pääsen yli, niin asiat ovat hyvin.

Muita huomioita ssri:stä: Mulla lääke ei vaikuttanut libidoon tai haluihin mitenkään. Tai jos vaikutti hillitsevästi, niin se oli pelkästään hyvä, koska olisin varmaan ollut täysi nymfo.

Lääkärille kun sanoin halustani lopettaa, hän sanoi että lääkettä voin syödä aivan hyvin loppuelämäni, ja että mikäli lopetan, niin masennus tulee takaisin. Minullehaan lääke määrättiin ennen muuta paniikkihäiriöön, josta aiheutui masennusta (tietenkin) eikä masennukseen.

Minä päätän itse mitä syön, ja ja lopetanko jonkun lääkkeen, enkä tarvitse siihen lääkärin mielipidettä ellen koe jotain lääkäriä tarvitsevaa ongelmaa asiassa.

Söin 5 viikkoa Ativania 1mg per päivä ja sen lopetus aiheuttaa edelleen viikko myöhemmin syvää masennusta (en normaalisti tunne masennusta enkä ole taipuvainen masentumaan). Elämä tuntuu toivottomalta ja on huono olla, on ollut pakko lisätä Venlafaxinea ihan vain, että selviäisin tästä.

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.

Roskaa. Ei lääkärit valvo lääkkeen aloitustakaan, vaikka SSRI lisää itsetuhoisuutta etenkin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Söin 5 viikkoa Ativania 1mg per päivä ja sen lopetus aiheuttaa edelleen viikko myöhemmin syvää masennusta (en normaalisti tunne masennusta enkä ole taipuvainen masentumaan). Elämä tuntuu toivottomalta ja on huono olla, on ollut pakko lisätä Venlafaxinea ihan vain, että selviäisin tästä.

Keskeinen ongelmasi on usko siihen että lääke muuttaa elintapojasi. Tätä kannattaa pohtia ja opiskella hieman asiaa vaikka Duodecim kirjasta Psykiatria.

Lopetin kerrasta niinkuin muutkin riippuvuutta aiheuttaneet asiat olen lopettanut (tupakka, rauhoittavat).

Entäs minä. Minulla on alapää ollut aina niin tunnoton, että orgasmia todella vaikea saada. Sain ekan vasta 36 vuotiaana todella tehokkaalla vibralla. Kiihotun kyllä todella voimakkaasti, mutta orgasmi todella vaikea saada. Lisäksi on tinnitusta ollut jo 15 vuotta. Vaihdevuosien jälkeen on lihakset kokoajan aivan voimattomat. Mieliala laskee kun kokoajan tunne ettei jaksa mitään. Uni ei palauta voimia. En ole koskaan syönyt mielialalääkkeitä, mutta näköjään samankaltaisia oireita on kuin lääkkeen lopettaneilla. Sopisiko tuo Voxra minulle?

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kerrasta niinkuin muutkin riippuvuutta aiheuttaneet asiat olen lopettanut (tupakka, rauhoittavat).

Sama! Ollut mahtava vierottautua näistä kaikista samaan aikaan. Aloitin oman elämäntapa remontin yli vuosi sitten talvella ja kaikki jäi. Kahvi, tupakka, mielialalääkkeet ja sokeria vähensin myös. Nyt vuosi myöhemmin alkaa jo tuntua paremmalta. Isoimmat vierotusoireet ja reaktio tuli tuosta "lääkkeestä" sillon kun lopetin tuon lääkkeen niin sain näppyjä ympäri kehoa ja kusin verta viikon verran (vähän siis tuli verta pissatessa ei sillälailla suihkuten) Tämä tapahtui kun lopetin nämä saastat ja huumeet, kutsun niitä huumeiksi. Nyt vuos tähän hetkeen niin alan olla paljon paremmassa kunnossa mutta siitä alusta pitää vaan jaksaa mennä sinnillä läpi ja hyväksyä se olotila eikä taistella sitä vastaan koska se ei juurikaan helpota tilannetta. Hyvä suhtautuminen auttaa tuota alku kuukausien aikaa jos sattuu tulemaan kovemmat viekkarit ja reaktiot näiden huumeiden lopettamisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Entäs minä. Minulla on alapää ollut aina niin tunnoton, että orgasmia todella vaikea saada. Sain ekan vasta 36 vuotiaana todella tehokkaalla vibralla. Kiihotun kyllä todella voimakkaasti, mutta orgasmi todella vaikea saada. Lisäksi on tinnitusta ollut jo 15 vuotta. Vaihdevuosien jälkeen on lihakset kokoajan aivan voimattomat. Mieliala laskee kun kokoajan tunne ettei jaksa mitään. Uni ei palauta voimia. En ole koskaan syönyt mielialalääkkeitä, mutta näköjään samankaltaisia oireita on kuin lääkkeen lopettaneilla. Sopisiko tuo Voxra minulle?

Nuo huumeet sut tekis vielä huonommaks jos alat vielä lääkitsemään tätä sun oloa noilla paskalääkkeillä. Luultavasti menee kaikki tunto jos tuohon kuntoon vielä alat näitä myrkkyjä ottamaan. Terve järki kannattaa pitää mukana ja ymmärtää asioiden päälle sekä tutkia asioita ennenkuin vedän jonkun johtopäätöksen, että tämä sairas huume vaikka auttaa sun tinnitusta tai orgasmin saamista. Ei kannata jos et halua itseä paskempaan kuntoon.

Sano EI mielialalääkkeille!

Hitaasti lopetus.

Mulla oli venlafaxin ja avasin kapselit ja poistin sieltä palluroita viikon välein. Olisiko mennyt 1-2kk lopetukseen . Silti tuli sähköiskuja ja oireita.

Ja tunteiden säätely ei toiminut ollenkaan, sain raivokohtauksia.

Kesti varmaan 2 vuotta että se mieltymys ottaa lääkettä meni pois. Siis tuli sellaisia ajatuksia päähän että tekisi mieli ottaa lääke.

Läheiset sanoi että kasvojen ilmeet tuli kuulema mulle takaisin ja että olen taas oma itseni . Venlafaxin aikaan olin vahakasvo.

Jaksamisia kaikille jotka käy tällä hetkellä sitä vieroitusta läpi. Muistakaa pitää toivo ja usko paremmasta tulevaisuudesta aina, kaikki on väliaikaista loppuenlopuksi joten ne vieroituksen oireetkaan ei ole kuin sen verran mitä ovat, alussa on vain vaikeampaa mutta aivot alkaa korjata itse itseään ja keho hakemaan takaisin homeopaattiseen tilaan eli kohti luonnollista kehon tasapainoa. Tsemppiä hitosti ja rakkautta paljon teille kaikille ihanille ihmisille!

<3333

Vierailija kirjoitti:

Hitaasti lopetus.

Mulla oli venlafaxin ja avasin kapselit ja poistin sieltä palluroita viikon välein. Olisiko mennyt 1-2kk lopetukseen . Silti tuli sähköiskuja ja oireita.

Ja tunteiden säätely ei toiminut ollenkaan, sain raivokohtauksia.

Kesti varmaan 2 vuotta että se mieltymys ottaa lääkettä meni pois. Siis tuli sellaisia ajatuksia päähän että tekisi mieli ottaa lääke.

Läheiset sanoi että kasvojen ilmeet tuli kuulema mulle takaisin ja että olen taas oma itseni . Venlafaxin aikaan olin vahakasvo.

Sama itsellä! Minulla sanottiin että mun silmät oli vähän niinku poissaolevat koko ajan. Nyt vuosi myöhemmin alkaa olla jo nuo normalisoitunut. Kyllä se palautuminen vaan joidenkin kohdalla ottaa aikaa, toki voi löytyä keinoja mitkä voi nopeuttaa tätä palautumista. 

Tsemppiä kaikille!