Onnistuneita vieroituksia SSRI-lääkkeistä? Kokemuksia ja apuja kaivataan.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeiden vastustajat,kertokaa mitä sitten pitäisi tehdä? terapiaan vuoden jono, ahdistuksen syyt ei mene pois varmaan ikinä millään ..

Yksi ratkaisu on sienet, tarkemmin psilosybiini. Jo yksi hoitokerta riittäisi monelle, se on ilmainen ja riskit on lääkkeisiin verrattuna pienet. Menee usko lääketieteeseen kun lääkekannabisreseptin saa vasta kun kaikki muut lääkkeet on jo kokeiltu. Itse käytän kannabista epilepsian hoitoon rivatrilin sijasta, toimintakyky säilyy ja teho on parempi. On toki laitonta mutta kun rivatrilista kerran vieroittautuu ei tee mieli ottaa enää ikinä. Onneksi löysin itselleni toimivat lääkkeet, muuten olisin ollut jo pitkään sairaseläkkeellä. Mun kokemuksen mukaan lääke on usein tautia pahempi. Joudun toki syömään muita epilepsialääkkeitä enkä pärjäisi ilman, bentsot jää kuitenkin jatkossa syömättä.

En pysty nyt vastaamaan lainauksiin, mutta olen se joka on lopettanut noi kerrasta. Vieroitusoireet tuli tottakai, jokainen voi itsensä kohdalla määritellä oliko ne pahat. mutta vierotusoireista kyllä olen selvinnyt kaikkien kohdalla. En mä mitään brassaile vaan kerroin, että lopetin kerrasta. Vähentäminen vain pidentää tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni vaikeimpia vieroittautumisen suhteen olevia masennuslääkkeitä on venlafaksiini ja paroksetiini, paroksetiini johtuen sen lyhytvaikutteisesta luonteesta. Ilmeisesti duloksetiinikin on aika inha.

Mulla venla oli lastenleikkiä verrattuna varsinaisiin sairauden oireisiin. Pikkuisen lihasnykäyksiä ja omituista oloa ja se oli siinä.

Paroksetiinista en muista äkkiseltään, mutta tuskin sen kummempaa kun en muista.

Oletko muuten muistanut ottaa lääkkeesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.

No siis koomisinta on että lääkäri sanoi että lopetus seinään vaan. En kuitenkaan tehnyt niin, lopetin noin 5 kuukauden ajan viime syksynä kunnes romahdin sängyn pohjalle täysin. Aloitin lääkkeet uudelleen kun olo oli niin pelottava.

Nyt haluaisin uudelleen vielä kokeilla koska en pysty tuntemaan mitään hyviä tunteita ja olen kuin kuollut kala. On siinä se hyvä puoli etten tunne mitään ikävääkään. Mutta haluaisin elää elämää jossa pystyn iloitsemaan itkemään nauramaan ja rakastamaan. En pysty nyt mihinkäään noista.

Nyt vasta tajusin että tuo lääke, essitalopram, tuhoaa tunne-elämän täysin.

Yritän tuota hitaasti pudotusta niinkuin tässä on tullut esille. Luulin että 5 kk olisi ollut riittävä mutta tässähän taitaa mennä koko elämä. Aika uuvuttavaa..😟

ap

Mikä on annos tällä hetkellä? On nää kyllä yksilöllisiä, ite pystyin lopettamaan essin, brintellixin ja seronilin tosi helposti mutta duloksetiini oli järkyttävä. Sitä pidetäänkin kyllä pahimpana. Tietty lopettamisessa on yleensä tupla-ahdistus kun ei ole saanut mitään apua/terapiaa eli on ne alkuperäiset ahdistukset ja masennukset, ja siihen vielä vieroitusoireet päälle!

Nuo cocktailit tuo paljon pahemmat ahdistukset mitä ne alunperin edes on ollut loppuenlopuksi. Se on kun pieni ansa johon yritetään ihminen saads tuohon lääkekierteeseen ja se vaan loppuenlopuksi menee paljon huonommaksi ja pakko alkaa vierottautua jos haluaa tuntea olon normaaliksi enää.

Yksilöllistä. Mulla alkuperäiset ahdistukset ja masennukset on voimakkaampia kuin viekkarit (bentsot, opioidit, masennus- ja psykoosilääkkeet).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on myös jäänyt pysyvä seksuaalinen haluttomuus essitalopramista.

Aina muka yritetään sanoa että mutta masennuskin tekee tällaista. Mä taas itse henk.koht uskon, että ihminen kyllä tietää sisimmässään onko se lääke vai masennus joka tätä tekee. Muistan että vaikutus seksuaalisen puoleen SSRI-lääkkeessä oli välitön. Mulla oli nuorempana etenkin vielä seksielämää lääkkeissä mutta siis se seksi oli käytännössä semmoista että käytännössä oli pahoja tuntohäiriöitä ja hankaluuksia saavuttaa orgasmi. Seksikumppani aina ihmetteli että mikä siinä on kun en halua tavallaan että mulle tuotetaan nautintoa. Ongelma oli vain siis se että siitä ei oikein saanut iloa ja se ei sillä tavoin tuntunut palkitsevalta kun tuntui että olisi puudutusainetta siellä. Sain kyllä mielellä jotenkin itseni vietyä sellaiseen tilaan että sain seksistä nautintoa mutta fyysinen kosketus oli aika, meh. Seksi oli siis naisena mekaaninen suoritus joka keskittyi lähinnä toiselle nautinnon tuottamiseen, josta toki tunnetasolla sai jotain.

Kun oli isompi annos orgasmi katosi lähes täysin ja piti todenteolla hangata jotta tunsi edes jotakin. Nykyään edelleen on tää lääkkeiden jälkeen että tuntoherkkyys ei jotenkin toimi ja sitten jos vuosia ei ole seksielämää niin tuntuu kuin jotenkin unohtaisi sen että mitä se seksi edes on. Mulle se ei tuota sitä huumaa enää eli en pääse jotenkin siihen moodiin oikein enää mitenkään.

Tiedän niin sataprosenttisesti että kyse oli lääkken laukaisemasta ongelmasta, koska kerran kun yritin lääkkeistä irti tuntoherkkyys ja orgasmikyky palasi. Kuvaisin omalla kohdalla lääkkeen vaikutusta kuin jonkinlaisena puudutusaineena joka lisää tunnottomuutta

Kyllä sen maalaisjärjen pitäisi se sanoa tuliko lääkkeestä vai ei. Se, että se lääkäri jankuttaa siinä että ei voi tulla lääkkeistä mitään tuommoista tai että se johtuu vain masennuksesta ei tarkoita mitään. Kyllähän näiden lääkäreiden pitää saada rahaa ja pillerit myytyä tavalla millä tahansa. Ei ne voi alkaa kertomaan totuutta siitä että se aiheuttaa vaikka niitä ongelmia seksuaalisuuteen. Tiedostivat lääkärit sen tai ei niin silti tulee tätä paskaa niiden suusta. Aivopestyjä systeemiin. Kannattaa omia aivoja tämän takia käyttää ja ymmärtää, että se kaikki lääkärinkään suusta tulleet jutut ole totuudellisia eikä palvoa heitä kuin jumalina. Tuntuu, että päinvastoin ne aiheuttaa ne ongelmat kun jakaa näitä mielipuolisesti näitä pillereitä vaikka kevyihin masennuksiin mitkä nyt kuuluu ihan luonnollisestikkin välillä elämään ja sitten sen johdosta ne pillerit vie vielä syvemmälle mitä nyt jos olisi päässyt sen pienen masennuksen yli paremmin ilman niitä lääkkeitä. Ne lääkkeet saattaa auttaa siinä aluksi kun turruttaa tunteita niin ei tunne niin paljon mutta juuriongelmia nämä ei parane ja sen usein näkee myöhemmin + sitten nämä kaikki mahdolliset muut haittavaikutuset näistä kamoista.

Kyllä juuriongelmat voivat parantua sillä oppikirjamaisella tavalla, joten turha yleistää.

Itse kokenut että lääkittynä pystyn juurruttamaan uudet tavat paremmin kuin ilman. Luomuna puhdas tuska estänyt hyvän olon ja siinä sitä on jyystetty vuosikausia, koska lääkärit tekevät työtään aivan miten lystää välittämättä paskaakaan potilaasta.

Vierailija kirjoitti:

En pysty nyt vastaamaan lainauksiin, mutta olen se joka on lopettanut noi kerrasta. Vieroitusoireet tuli tottakai, jokainen voi itsensä kohdalla määritellä oliko ne pahat. mutta vierotusoireista kyllä olen selvinnyt kaikkien kohdalla. En mä mitään brassaile vaan kerroin, että lopetin kerrasta. Vähentäminen vain pidentää tuskaa.

Liian nopea vieroitus yleensä nimenomaan pitkittää tuskaa koska hermosto menee niin pahasti sekaisin. Pahimmillaan vaarallista. Neuvot ihmisiä pelkän oman kokemuksesi pohjalta enkä pidä sitä kovinkaan fiksuna toimintana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SSRI-lääkkeiden lopetus pitää tehdä lääkärin valvonnassa ja hyvin hitaasti! Ei kannata kysellä lääkeasioissa neuvoja tällaisen palstan lukijoilta, täällä tuskin on päivystäviä psykiatreja ja farmaseutteja.

No siis koomisinta on että lääkäri sanoi että lopetus seinään vaan. En kuitenkaan tehnyt niin, lopetin noin 5 kuukauden ajan viime syksynä kunnes romahdin sängyn pohjalle täysin. Aloitin lääkkeet uudelleen kun olo oli niin pelottava.

Nyt haluaisin uudelleen vielä kokeilla koska en pysty tuntemaan mitään hyviä tunteita ja olen kuin kuollut kala. On siinä se hyvä puoli etten tunne mitään ikävääkään. Mutta haluaisin elää elämää jossa pystyn iloitsemaan itkemään nauramaan ja rakastamaan. En pysty nyt mihinkäään noista.

Nyt vasta tajusin että tuo lääke, essitalopram, tuhoaa tunne-elämän täysin.

Yritän tuota hitaasti pudotusta niinkuin tässä on tullut esille. Luulin että 5 kk olisi ollut riittävä mutta tässähän taitaa mennä koko elämä. Aika uuvuttavaa..😟

ap

Puhu lääkärillesi ja pyydä voxraa.

Mulle se oli ihan paska. Turhaa rahanmenoa. Sama esim. vortioksetiinissa. Mainoslauseet on mainoslauseita myös lääkärin suusta kuultuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty nyt vastaamaan lainauksiin, mutta olen se joka on lopettanut noi kerrasta. Vieroitusoireet tuli tottakai, jokainen voi itsensä kohdalla määritellä oliko ne pahat. mutta vierotusoireista kyllä olen selvinnyt kaikkien kohdalla. En mä mitään brassaile vaan kerroin, että lopetin kerrasta. Vähentäminen vain pidentää tuskaa.

Liian nopea vieroitus yleensä nimenomaan pitkittää tuskaa koska hermosto menee niin pahasti sekaisin. Pahimmillaan vaarallista. Neuvot ihmisiä pelkän oman kokemuksesi pohjalta enkä pidä sitä kovinkaan fiksuna toimintana.

Ja sinulla on tutkimustietoa, jolla haluat kumota kokemustiedon, jota ei ole kirjattuna lempitutkimustuloksiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeiden vastustajat,kertokaa mitä sitten pitäisi tehdä? terapiaan vuoden jono, ahdistuksen syyt ei mene pois varmaan ikinä millään ..

Yksi ratkaisu on sienet, tarkemmin psilosybiini. Jo yksi hoitokerta riittäisi monelle, se on ilmainen ja riskit on lääkkeisiin verrattuna pienet. Menee usko lääketieteeseen kun lääkekannabisreseptin saa vasta kun kaikki muut lääkkeet on jo kokeiltu. Itse käytän kannabista epilepsian hoitoon rivatrilin sijasta, toimintakyky säilyy ja teho on parempi. On toki laitonta mutta kun rivatrilista kerran vieroittautuu ei tee mieli ottaa enää ikinä. Onneksi löysin itselleni toimivat lääkkeet, muuten olisin ollut jo pitkään sairaseläkkeellä. Mun kokemuksen mukaan lääke on usein tautia pahempi. Joudun toki syömään muita epilepsialääkkeitä enkä pärjäisi ilman, bentsot jää kuitenkin jatkossa syömättä.

MIstä saa tälläsiä sieniä ilmatteeksi nyt ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty nyt vastaamaan lainauksiin, mutta olen se joka on lopettanut noi kerrasta. Vieroitusoireet tuli tottakai, jokainen voi itsensä kohdalla määritellä oliko ne pahat. mutta vierotusoireista kyllä olen selvinnyt kaikkien kohdalla. En mä mitään brassaile vaan kerroin, että lopetin kerrasta. Vähentäminen vain pidentää tuskaa.

Liian nopea vieroitus yleensä nimenomaan pitkittää tuskaa koska hermosto menee niin pahasti sekaisin. Pahimmillaan vaarallista. Neuvot ihmisiä pelkän oman kokemuksesi pohjalta enkä pidä sitä kovinkaan fiksuna toimintana.

Ja sinulla on tutkimustietoa, jolla haluat kumota kokemustiedon, jota ei ole kirjattuna lempitutkimustuloksiisi?

No siis ei tuosta mitään kiveen hakattua tietoa ole mikä on paras vieroitustapa, mutta kyllä on sellaisiakin ajatuksia, että hidas rauhallinen vieroitus on aivoille turvallisin ja myös varmaan henkiselle puolellekin paras.

https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.h…

In one 2010 study cited in the new paper, Japanese researchers found that 78 percent of people trying to taper off Paxil suffered severe withdrawal symptoms. The research team had them taper much more slowly, over an average of nine months and for as long as four years. With this regimen, only 6 percent of subjects experienced withdrawal.

In another study, Dutch researchers in 2018 found that 70 percent of people who’d had trouble giving up Paxil or Effexor quit their prescriptions safely by following an extended tapering regimen, reducing their dosage by smaller and smaller increments, down to one-fortieth of the original amount. This is the regimen recommended in the new paper.

Dr. Horowitz and Dr. Taylor also cited brain-imaging evidence. Antidepressants such as Paxil, Zoloft and Effexor work in part by blocking the serotonin transporter, a molecule that works in the synapses between brain cells to clear out the chemical serotonin, which is thought to help impart a sense of well-being in some people. By blocking the transporter, antidepressants prolong and enhance serotonin’s effects.

But the brain-imaging studies found that inhibition of the transporter increases sharply with addition of the drug and, by extension, also drops sharply with any reduction in dosage. The standard medical advice, to reduce dosage by half — for instance, by taking a pill every other day — and end medication entirely after four weeks, does not take this into account, the two researchers argued.

“Doctors have in mind that these drugs act in a linear way, that when you reduce dosage by half, it reduces the effect in the brain by a half,” Dr. Horowitz said. “It doesn’t work that way. And as a result, there’s a huge load in terms of the effect on brain receptors, and patients are being advised to come off way too quickly.”

Tähän perustuu esimerkiksi Britannian Royal College of Psychiatristin julkaisema vieroitusopas:

https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stoppi…

Tässä tutkimusta masennuslääkevieroituksesta:

https://www.thelancet.com/article/S2215-0366(19)30032-X/fulltext

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty nyt vastaamaan lainauksiin, mutta olen se joka on lopettanut noi kerrasta. Vieroitusoireet tuli tottakai, jokainen voi itsensä kohdalla määritellä oliko ne pahat. mutta vierotusoireista kyllä olen selvinnyt kaikkien kohdalla. En mä mitään brassaile vaan kerroin, että lopetin kerrasta. Vähentäminen vain pidentää tuskaa.

Liian nopea vieroitus yleensä nimenomaan pitkittää tuskaa koska hermosto menee niin pahasti sekaisin. Pahimmillaan vaarallista. Neuvot ihmisiä pelkän oman kokemuksesi pohjalta enkä pidä sitä kovinkaan fiksuna toimintana.

Ja sinulla on tutkimustietoa, jolla haluat kumota kokemustiedon, jota ei ole kirjattuna lempitutkimustuloksiisi?

Lisäksi erilaisilla masennuslääkevieroituspalstoilla mm. Surviving Antidepressants ihmisiä kannustetaan järkevään asteittaiseen hitaaseen vieroitukseen masennuslääkkeistä, vähennystahtina 10 prosentin vähennyksiä suhteutettuna edellisiin annoksiin. Palstalle vaikuttaa hakeutuvan ihmisiä, joilla on ongelmia vieroittautua lääkkeestään.

Tässä palstan perustajan näkemyksiä masennuslääkevieroituksen eri ulottuvuuksista, jota hän on kerännyt auttamalla tuhansia vieroittautumaan masennuslääkkeistä. Foorumille on lisäksi kerätty paljon aiheeseen liittyviä tieteellisiä artikkeleita ja tutkimustietoa.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7970174/

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni vaikeimpia vieroittautumisen suhteen olevia masennuslääkkeitä on venlafaksiini ja paroksetiini, paroksetiini johtuen sen lyhytvaikutteisesta luonteesta. Ilmeisesti duloksetiinikin on aika inha.

Molemmista vieroittunut työkokeilun avulla.

Olisi kyllä tarvinnut enemmänkin apua käytännön järjestelyissä. ELO teki kaikkensa, etten onnistuisi. Eväsi mm. uudelleenkoulutuksen.

Nyt ollut yli 10 vuotta työelämässä vaikean masennuksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeiden vastustajat,kertokaa mitä sitten pitäisi tehdä? terapiaan vuoden jono, ahdistuksen syyt ei mene pois varmaan ikinä millään ..

Yksi ratkaisu on sienet, tarkemmin psilosybiini. Jo yksi hoitokerta riittäisi monelle, se on ilmainen ja riskit on lääkkeisiin verrattuna pienet. Menee usko lääketieteeseen kun lääkekannabisreseptin saa vasta kun kaikki muut lääkkeet on jo kokeiltu. Itse käytän kannabista epilepsian hoitoon rivatrilin sijasta, toimintakyky säilyy ja teho on parempi. On toki laitonta mutta kun rivatrilista kerran vieroittautuu ei tee mieli ottaa enää ikinä. Onneksi löysin itselleni toimivat lääkkeet, muuten olisin ollut jo pitkään sairaseläkkeellä. Mun kokemuksen mukaan lääke on usein tautia pahempi. Joudun toki syömään muita epilepsialääkkeitä enkä pärjäisi ilman, bentsot jää kuitenkin jatkossa syömättä.

MIstä saa tälläsiä sieniä ilmatteeksi nyt ?

Tämä sienihypekin on saanut jotenkin mielestäni ihan taianomaista uskoa taakseen ollen se uusi "IT-juttu" mielenterveyden hoidossa. Kyllä siinäkin saattaa se toinen puolensa olla, kuten on ollut monissa psykiatrian hoidoissa joista on enemmän alettu puhua hypen jälkeen ajan saatossa. Toki näin masennuslääkkeitä vuosikausia päivittäin syöneenä on positiivista, että on hoitoja joissa ei keskitytä jatkuvaan pillerinpopsintaan, koska olen ainakin itse pitkään lääkkeitä käyttäneenä kyseenalaistanut sen tehon ja turvallisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty nyt vastaamaan lainauksiin, mutta olen se joka on lopettanut noi kerrasta. Vieroitusoireet tuli tottakai, jokainen voi itsensä kohdalla määritellä oliko ne pahat. mutta vierotusoireista kyllä olen selvinnyt kaikkien kohdalla. En mä mitään brassaile vaan kerroin, että lopetin kerrasta. Vähentäminen vain pidentää tuskaa.

Liian nopea vieroitus yleensä nimenomaan pitkittää tuskaa koska hermosto menee niin pahasti sekaisin. Pahimmillaan vaarallista. Neuvot ihmisiä pelkän oman kokemuksesi pohjalta enkä pidä sitä kovinkaan fiksuna toimintana.

Tämä voi olla hyvinkin totta. Ehkä jostain seinään lopetuksesta voi selvitä kuin koira veräjästä vaan mutta ainakin Surviving Antidepressants-palstalla epämääräiset lääkealasajot seinään historiassa voivat olla riskitekijä tulevaisuudessa ongelmille. Siellä asia nähdään niin että lääkehistoria jättää jälkensä hermostoon, esim. monimutkainen lääkehistoria, erilaiset epämääräiset lääkevaihdokset, haitalliset reaktiot lääkkeisiin, miten sattuu lopettelut.

Jos joku selviääkin muka vieroituksesta seinään ehjin nahoin mutta sitten esim. kuvaavat esim selittämätöntä ahdistusoireilua tai paniikkioireilua vieroituksen jälkeen niin en tiedä kuinka hyvin ovat selvinneet. Toki moni saattaa luulla että nämä on sitä mielenterveysoireilua eivätkä näe mitä se äkkilopetus on saattanut tehdä keholle ja hermostolle aiheuttaen sitten tällaista oireilua

Onhan se siis hyvin yksilöllistä saako pahoja vieroitusoireita vai ei. Toiset ei saa, toiset saa. Riskiä lisää pitkä käyttöaika ja isot annokset (lähde: lääkepaketti). Ja kukatietää mikäli lisää myös nuo asiat mitä vieroituspalstoilla on havaittu.

Joskus tutkimuksessa verrattiin bentsojen ja masennuslääkkeiden vieroitusoireita keskenään. Vieroitusoireet oli hyvin samankaltaisia. 37 oiretta 42:sta oli samankaltaisia. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1360-0443.2011.03736… Bentsovieroitusta tutkinut professori Heather Ashton näki bentsojen kohdalla riskinä pitkittyneille vieroitusoireille sen, että ihminen on tehnyt äkillisen liian nopean alasajon josta hän kirjoitti manuaalissaan Ashton Manual.

Masennuslääkkeiden kohdalla tutkimusta tästä ei mitenkään hirveästi ole joten hankala sanoa voisiko samanlaiset lainalaisuudet koskea masennuslääkkeitäkin mutta itse lähtisin kyllä masennuslääkevieroittautujana mielummin sitä turvallisempaa reittiä rauhallisella vieroituksella kuin vetäisin annoksen nopeaa alas ja siitä koituisikin jotain arvaamattomia ongelmia niin fyysisesti kuin psyykkeelle. Lääkärien pitäisi todenteolla painottaa määrätessään lääkkeet että niistä tulee vieroittautua varovaisesti ja kertoa vieroitusoireista, mitä monelle ei ole edes kerrottu.

Onko kokemuksia voxrasta? Auttaako masennukseen ja onko siinä vieroitusoireita?

SSRI-lääkkeet ja vieroittautuminen mainittuna: https://youtu.be/O0LjLENDx0A

(Psyykenlääkevieroitus - Lääkevieroitusryhmä - Mielipalvelut)

Jos on luonnostaan ahdistunut ja helposti stressaantuva tyyppi, niin kyllä masennuslääkkeet voi tehdä elämästä aika siedettävää. Ei minusta kannata lopettaa, jos ainoa syy lopettaa on se, että voi sanoa kavereille ja sukulaisille, että pärjää ilman lääkkeitä. Oma sukulainen lopetti joskus, ja tämä oli pääasiallinen syy lopettaa. Oma kunnia. Lopetuksen jälkeen meni hyvin jonkin aikaa, mutta masennus tuli lopulta uudelleen. Tuo masennus oli hänelle kuolettava.

Lopetuksen yhteydessä olisi hyvä, että muutenkin elämässä on tilanne, että ei liikaa stressaannu vaikkapa töissä.

Up