Mies ei KOSKAAN kysy kenenkään kuulumisia
Ei sukulaisten, ei kummilasten, ei vanhempieni...tunteeton paska !
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään enää kysele häneltä niitä.
En ole sellainen, kaikkien läheisten kuulumiset, jaksamiset, terveydet, kaikista olen kiinnostunut jos kuulevaa korvaa ja välittävää ihmistä tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään enää kysele häneltä niitä.
Kosto ja katkeroituminen ovatkin ne onnellisen avioliiton kulmakivet.
Ei munkaan mies kysyisi, mutta patistan kysymään.
No eikö ne osaa kertoa kysymättä? Tai etkö sinä osaa kertoa, ilman että mies kysyy?
Mies ei luultavasti tiedä, että toisten kuulumisia kuuluu (joidenkin kirjoittamattomien sosiaalisten sääntöjen mukaan) kysellä. Tai hän olettaa, että jos olisi jotain erityistä kerrottavaa, niin sinä kertoisit.
Juu, onneksi erosin vastaavasta 8 vuotta sitten.
Hän halusi mennä aina omille menoilleen (esim. katsomaan jokkista!?) ja itse järjestäessäni yksin mukavan ja antoisan ja elämyksiä täynnä olevan viikonlopun viidelle lapsellemme, niin palatessaan kotiin hän ihmetteli, kun kukaan ei kysellyt HÄNEN kuulumisiaan.
Meidän koko suvussa ei ikinä kysellä kenenkään kuulumisia. Vasta ulkomailla opin tavan.
Ymmärrän jos kyse on lähimmistä tai sinusta. Mutta ei miehelläs ole mitään tekemistä kaikkien ihmisten kanssa, niitä voi olla lukuisa joukko. Kysytkö sä hänen kummin kaimat läpi ja serkut. Hyvä tietenkin olla huolehtiva, tuntemattomiakin kohtaan, ettei käy huonosti kenellekään - että on koti, ruokaa, lämmintä ja pääsee halutessa vaikka hammaslääkäriin.
En minäkään kysele. Kertovat itse jos haluavat kertoa ja jutella asiasta. Uteleminen vain aiheuttaa kiusallisia tilanteita, ja on ärsyttävän ullataalasmaista. En siis tarkoita että kaikki kuulumisten kysely on sellaista - minulla on vain traumat yliuteliaista vanhoista sukulaisista, enkä halua itse laittaa ketään kiusalliseen tilanteeseen. Kerron joko itse, tai olen hiljaa jos en halua kertoa. Tätä ajatusmallia peilaan myös muihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei munkaan mies kysyisi, mutta patistan kysymään.
Miksi patistat? Eikö mies kelpaa sellaisena kuin on? Miksi hänen pitää esittää jotain muuta?
Ei se nyt kuitenkaan ole mitenkään epäkohteliasta tai loukkaavaa olla kysymättä. Jos ne toiset haluaa kertoa kuulumisia, niin kertokoon.
En minäkään kysy enkä välitä kertoa omiakaan kuulumisiani. Tuskin kukaan on niistä oikeasti kiinnostunut. Kuuntelen, kyllä, jos joku haluaa kulumisistaan avautua.
Kuinka kauan olet tuntenut tämän miehen?
Vierailija kirjoitti:
No eikö ne osaa kertoa kysymättä? Tai etkö sinä osaa kertoa, ilman että mies kysyy?
Mies ei luultavasti tiedä, että toisten kuulumisia kuuluu (joidenkin kirjoittamattomien sosiaalisten sääntöjen mukaan) kysellä. Tai hän olettaa, että jos olisi jotain erityistä kerrottavaa, niin sinä kertoisit.
Kuka tunteettomasta paskasta välittää tai kertoa tunteettomalle paskalle mitään ja mitä se hyödyttäisi?
Vierailija kirjoitti:
No eikö ne osaa kertoa kysymättä? Tai etkö sinä osaa kertoa, ilman että mies kysyy?
Mies ei luultavasti tiedä, että toisten kuulumisia kuuluu (joidenkin kirjoittamattomien sosiaalisten sääntöjen mukaan) kysellä. Tai hän olettaa, että jos olisi jotain erityistä kerrottavaa, niin sinä kertoisit.
En ole hänen äitinsä !
Vierailija kirjoitti:
Juu, onneksi erosin vastaavasta 8 vuotta sitten.
Hän halusi mennä aina omille menoilleen (esim. katsomaan jokkista!?) ja itse järjestäessäni yksin mukavan ja antoisan ja elämyksiä täynnä olevan viikonlopun viidelle lapsellemme, niin palatessaan kotiin hän ihmetteli, kun kukaan ei kysellyt HÄNEN kuulumisiaan.
Olipas todellinen paska !
Voiko tyhmempää kysymystä olla. "Mitä sulle kuuluu"
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos kyse on lähimmistä tai sinusta. Mutta ei miehelläs ole mitään tekemistä kaikkien ihmisten kanssa, niitä voi olla lukuisa joukko. Kysytkö sä hänen kummin kaimat läpi ja serkut. Hyvä tietenkin olla huolehtiva, tuntemattomiakin kohtaan, ettei käy huonosti kenellekään - että on koti, ruokaa, lämmintä ja pääsee halutessa vaikka hammaslääkäriin.
Opettele sisäistämään aloittajan kirjoituksen. Eikö kummilapset ole yhteisiä, eivätkö vanhemmat ole tuttuja tai läheisiä, sinäpä erikoinen julmuri olet. Kiertäisin kaukaa!
Vähän niin kuin meillä töissä yks tyyppi. Jos joskus yrität kertoa itse jotain on niin ku ei kuuliskaan. Mutta kyllä jaksaa mainostaa omaa perhettään ja omaa erinomaisuuttaan kyllästymiseen asti.
Älä sinäkään enää kysele häneltä niitä.