Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?
28.02.2023 |
"Tänään olikin kirpakka pakkanen" "Mjoo" Ja keskustelu päättyy siihen..
Kommentit (643)
- Se on nyt sitten bussilakko, pääse mihinkään.
- (niinpä luin lehdestä)
- Joo näköjään kova pohjoistuuli.
- (kiva kun kerrot minullekin)
- On ne hinnat kyllä nousseet, mihinkään enää varaa.
- (no se oli uutinen!)
- Milloinkohan se putkiremontti sitten paukahtaa päälle?
- (no eipä ole vielä ilmoitettu joten turha ihmetellä)
- No eipä tässä mitään, jatkoja!
- Mmhph...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.
Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.
Ap
Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit.
Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan.
Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.
Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".
Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.
Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.
Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?
jopa siinä määrin ahdistut, että teet aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.
Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.
Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän.
Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?
Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?
Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.
Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?
Haluaisitko vähentää yksinäisyyttä? Mitä sinä itse tekisit sen vähentämiseksi?
Vai arvosteletko vain sinänsä ystävällistä toimintaa?
En ymmärrä.
En usko yksinäisyyden poistuvan, kun joku random sanoo pelkästä kohteliaisuudesta pari ystävällistä sanaa ja sitten poistuu paikalta muistamatta enää edes toisen kasvoja. Yksinäisten kannattaa hakeutua paikkoihin, joissa on tarkoituskin tutustua ja jutella muiden kanssa. Seurakunta, erilaiset järjestöt ja yhdistykset, vapaaehtoistyö.
Minä uskon yksinäisyyden helpottavan hiukan, kun ihan random ihmiset ovat ohimennen huomaavaisia. Liikun välillä yksinäni vieraissa kaupungeissa ja tulen hyvälle mielelle vaikkapa siitä, kun joku antaa paikan bussissa tai avaa oven ja hymyilee. Asia voi nousta mieleen vielä illallakin, vaikka olisin jutellut läheisteni kanssa puhelimessa. Miksi random tapaamiset eivät olisi merkityksellisiä yksinäiselle ihmiselle. Onko heitä varten vain nuo "yksinäisten paikat"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.
Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.
Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.
Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)
Mä käyn joskus yksin lasillisella paikallisessa baarissa. Menen yksin silloin, kun haluan myös olla siellä yksin. Jos haluan juttuseuraa, pyydän jonkun kaverini mukaan. Ei läheskään kaikki yksin pöydässä istuvat ole yksinäisiä vaan joillekin se voi olla just se hetki, kun SAA olla ihan rauhassa.
[/quote
Tuppisuu suomalainen::))Ei millään pahalla, mutta miksi menet ihmisten ilmoille silloin kun haluat olla yksin?
Kai ihmisellä on oikeus istua kaljalla ihan yksin ilman, että siihen on pakko tuppautua juttelemaan? Minä vietän lomautettuna paljon aikaa kotona ja välillä haluan lähteä ulos käymään paikallisessa YKSIN. Luen päivän lehtiä ja istuskelen. Nautin siitä paljon, tuntemattomien ihmisten kanssa turhan höpöttämisestä en yhtään. Jos paikalle sattuu joku tuttu, voi siinä muutaman sanan vaihtaa, mutta ei mitään tarvetta jutella tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.
Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.
Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.
Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)
Mä käyn joskus yksin lasillisella paikallisessa baarissa. Menen yksin silloin, kun haluan myös olla siellä yksin. Jos haluan juttuseuraa, pyydän jonkun kaverini mukaan. Ei läheskään kaikki yksin pöydässä istuvat ole yksinäisiä vaan joillekin se voi olla just se hetki, kun SAA olla ihan rauhassa.
[/quote
Tuppisuu suomalainen::))Ei millään pahalla, mutta miksi menet ihmisten ilmoille silloin kun haluat olla yksin?
Kai ihmisellä on oikeus istua kaljalla ihan yksin ilman, että siihen on pakko tuppautua juttelemaan? Minä vietän lomautettuna paljon aikaa kotona ja välillä haluan lähteä ulos käymään paikallisessa YKSIN. Luen päivän lehtiä ja istuskelen. Nautin siitä paljon, tuntemattomien ihmisten kanssa turhan höpöttämisestä en yhtään. Jos paikalle sattuu joku tuttu, voi siinä muutaman sanan vaihtaa, mutta ei mitään tarvetta jutella tuntemattomille.
Minusta kahvilla voi käydä yksin, mutta pubit on seurustelua varten.
Eikä tästä tarvitse lähteä kuin Tukholmaan, niin kahvilassakin tulee ihmiset istumaan viereen. Näin lyhyt matka ja muuten samanlainen kulttuuri, mutta olemme valovuoden päässä ruotsalaisesta välittömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanottakoon nyt vielä, että olen itsekin introvertti enkä mikään "kälättäjä". Minusta on vaan epäkohteliasta heittää se mjoo-rätti toisen naamalle..
Ap
Joillekin se kyseleminen ja keskustelun vääntäminen taas on epäkohteliasta toisen omaan rauhaan ja hiljaisuuteen tunkeutumista. Ikään kuin itselleen itsekkäästi vaatimista. Että täytä nyt minun tarpeeni keskustella ja täyttää hiljaisuus. Asioilla on usein kaksi tai useampi puoli. Tässäkään asiassa ei ole yhtä oikeampaa ylitse muiden. Kannattaa vaan opetella kestämään ja seisoa omilla jaloillaan. Kaikki epäkohteliaisuudet eivät edes ole miksikään epäkohteliaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi loukkauksiksi tarkoitettu. Tuollaistakin ihmiset oikein tieten tahtoen lukevat toisista ja monesti ihan perusteetta. Ihmettelen neurotyypillisten vimmaa lisätä kaikkeen kommunikointiin tulkittavia rivien välejä, niin vastaanottajana kuin tuottajana. -se autisti
Ei ole kyse tarpeesta keskustella tai täyttää hiljaisuutta, vaan olla kontaktissa toisen kanssa. Selkeästi koko homman pointti menee näiltä jöröjukilta ohi..
Ymmärrätkö että kaikki eivät halua olla kontaktissa tai ainakaan jollain tietyllä hetkellä tietyn ihmisen kanssa? Ei heillä mene pointti ohi, heitä ei välttämättä vain kiinnosta tuo pointti. He eivät pidä sitä siinä ajan hetkessä tärkeänä. Yhtä lailla tuo on tarve, jota haluat täyttää, tuo kontaktin luominen kuin nuo muut mainitut asiat. Joku ei tarvitse sitäkään. Tietenkään et voi päältäpäin sitä aina tietää, joten annan sen kyllä anteeksi enkä pidä sitä epäkohteliaisuutena vaikka se minusta häiritsevältä tuntuukin. Sinunkin kannattaa opetella kestämään sitä, että kaikki eivät tarvitse tai halua kontaktin luomista kanssasi ja että se voi olla heille jopa lähtökohtaisesti häiritsevää. Silti se ei ole heiltä epäkohteliaisuutta, jöröilyä tai henkilökohtainen loukkaus. He vain ovat erilaisia. Sinäkin heille kuten he sinun mielestäsi ovat aivan yhtä rasittavia. Eletään sen kanssa.
Minä olen läheisten kanssa yksi puheliaimmista, liiankin kanssa. Olen eläväinen ja iloinenkin. En siis aina mikään jöröjukka. En kuitenkaan kaipaa elämääni lisää ihmisiä, ventovieraiden turinoita enkä jaksa käyttää päiväni rajallisia voimavaroja small talkiin, joka ei edes kiinnosta. Ihmiset näkemyksineen ja kokemuksineen ovat kyllä kiinnostavia, mutta heidän tuottamasta kiinnostavasta tiedosta on jo valtavat määrät kirjoissa, internetissä ja muissa kulttuurin tuotoksissa. Koska liika sosialisointi vie voimia, ei monesti yksinkertaisesti kiinnosta, vapauta hyvänolon välittäjäaineita kuin läheisten kanssa ja on lisäksi suhteellisen tehoton tapa päästä selville informaatiosta, koen paremmaksi keskittyä jo olemassaoleviin lähisuhteisiin ja tiedon ammentamiseen maailmasta ilman face to face sosiaalista ulottuvuutta. Toiset taas elävät sosialisuudestaja siitä _kontaktista_ ihmisten kanssa. Itse kontakti voi olla jopa tärkein ulottuvuus ja itseisarvo, ei kontaktista saatava informaatio tai muu sen kautta syntyvä saavutus. Se on jotain mikä sytyttää heissä jotain ja pitää heidät eläväisinä, hengissä. Ymmärrän tämän, vaikken useimmiten itse koekaan niin.
Minut taas pitää hengissä hiljaisuus, maailman havainnointi ja luonnon kuunteleminen. Ihmisturinat, ihmisten vaatimukset, ihmisdraamat ja ihmisten keskittyminen asioihin, joita pidän yksinomaa turhanpäiväisinä ovat siinä valitettava kivi kengässä. Siksi jätän heidät mieluusti turisemaan keskenään. Muiden on hyvä tehdä sitä mistä he saavat iloa ja tyydytystä, turisijoiden tapauksessa toisten ihmisrakkaiden turisijoiden kanssa. Minä taas katselen kiviä, veden välkkeitä, ihailen lintuja, rakastan hiljaisia tunteja teekupposen kanssa, saan mielihyvää kissan hurinasta kerta toisensa jälkeen. Mikä minulle on mitä mielenkiintoisinta ja kiehtovinta on monille yksinomaa turhanpäiväistä tai pitkästyttävää, esimerkiksi ikkunasta puiden liikehdinnän tuijottelu. Tiedän tämän. Siksi en ketään raahamalla raahaa katselemaan maisemaa tunneiksi tai sadattele hänelle miksi se on hänen kanssaan kuin kivirekeä raahaisi. - se autisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Se on nyt sitten bussilakko, pääse mihinkään.
- (niinpä luin lehdestä)
- Joo näköjään kova pohjoistuuli.
- (kiva kun kerrot minullekin)
- On ne hinnat kyllä nousseet, mihinkään enää varaa.
- (no se oli uutinen!)
- Milloinkohan se putkiremontti sitten paukahtaa päälle?
- (no eipä ole vielä ilmoitettu joten turha ihmetellä)
- No eipä tässä mitään, jatkoja!
- Mmhph...
Jos minä olisin keskustelun toinen osapuoli, menisi jutustelu suunnilleen näin:
-Se on nyt sitten bussilakko, pääse mihinkään.
-Niinpä, täytyy miettiä työmatkat ja muut etukäteen. Saitko sä kyydin töihin vai miten olet järjestänyt?
-Blaa blaa, blaa blaa blaa.
-Minun onnekseni ex-mies ajaa töihin samaan suuntaan, niin hän pystyy nappaamaan minut kyytiin ja heittämään töihin.
-Okei, blaa blaa blaa.
-Juu, tulisipa jo kevät kunnolla. Helppo pyöräillä töihinkin, kun kadut on sulat.
-Blaa blaa.
Ei ole tuon vaikeampaa. Vastavuoroisuutta kehiin, niin keskustelu soljuu itsestään ja laajenee vähän muihinkin aiheeseen pysyen pinnallisena, mutta tuttavallisena.
Uskon, että tämä on osaltaan ikäkysymys, että kuka kokee pienen, lyhyen juttelun rasittavaksi. Vanhemmat ihmiset yleensä tykkäävät jutella. Joilla ei ole enää lapsiperheen kiireitä eikä välttämättä töitäkään enää.
Nuorena minäkin olin varsinainen nirppanokka ja tylyttäjä, kun en vielä osannut nahoissani viihtyä. Nyt päälle nelikymppisenä otan rennommin. Jos joku tulee metsässä vastaan ja hymyilee, niin kyllä minä siitä ilahdun ja mielelläni vaihdan pari sanaa.
Monessa kommentissa penätään sitä, että mitä siitä juttelusta saa. Näennäisesti kai ei mitään. Ei se silti paljoa vie ja aina minulla on mieliala kohonnut. Ja kovin iloisia ovat olleet nekin, joille minä olen vaikka sanonut jonkun pienen kehun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.
Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.
Ap
No jos ei kiinnosta tehdä tuttavuutta?
Niinpä. Kaikkia ei vaan kiinnosta small talk ja tuntemattomille turhasta höpöttely saattaa ahdistaa. Pitäisi aina muistaa että olemme kaikki erilaisia. Kohtelias tulee olla, mutta jos lähestyt ihmistä ja huomaat selvästi ettei hän innostu keskustelemaan säästä kanssasi, anna olla.
Itse olen sosiaalisesti taitava ja osaan small talkin, mutta ymmärrän etteivät kaikki ole sellaisia. En itse ole se joka lähestyy ihmisiä kadulla, kaupassa tai baarissa, mutta minua lähestytään usein ja silloin kyllä osaan höpötellä niitä näitä. Kuitenkin myös introvertti puoleni minussa uupuu jos liian kauan joudun olemaan sosiaalinen ja nautinkin siitä kun lopulta pääsen vain kotiin kuuntelemaan musiikkia ja rapsuttamaan kissojani. :D
Miksi ketään pitäisi yrittää pakottaa small talkiin tai jutusteluun? Millaisissa tilanteissa? Riittää että on ystävällinen kanssaihmisille, miksi väkisin pitäisi vääntää tikusta asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ventovieraan kanssa keskustelu kannattaa aina aloittaa politiikasta tai uskonnosta. Myös seksielämä kannattaa ottaa heti ensitöikseen ruodinnan alle. Samalla voi kysyä sukupuolitaudit ja muut terveydentilaan vaikuttavat tekijät. ;D
Mulla kävi niin että jouduin puhumaan ventovieraalle ja kolmas lause olikin jo syvllisempää juttua ja nykyään ollaan todella hyviä ystäviä. Juttua riittikin kun oltiin jotenkin samanlaisia niissä jutussamme. Vieläkin kolmen vuoden jälkeen yhteyksissä.
Mutta joo, ite jaksan jonkin verran puhua niitä näitä mutta siinäkin väsyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.
Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.
Ap
Minua ei kiinnosta heidän jutut, luotan siihen ettei heitä kiinnosta minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Se on nyt sitten bussilakko, pääse mihinkään.
- (niinpä luin lehdestä)
- Joo näköjään kova pohjoistuuli.
- (kiva kun kerrot minullekin)
- On ne hinnat kyllä nousseet, mihinkään enää varaa.
- (no se oli uutinen!)
- Milloinkohan se putkiremontti sitten paukahtaa päälle?
- (no eipä ole vielä ilmoitettu joten turha ihmetellä)
- No eipä tässä mitään, jatkoja!
- Mmhph...
Jos minä olisin keskustelun toinen osapuoli, menisi jutustelu suunnilleen näin:
-Se on nyt sitten bussilakko, pääse mihinkään.
-Niinpä, täytyy miettiä työmatkat ja muut etukäteen. Saitko sä kyydin töihin vai miten olet järjestänyt?
-Blaa blaa, blaa blaa blaa.
-Minun onnekseni ex-mies ajaa töihin samaan suuntaan, niin hän pystyy nappaamaan minut kyytiin ja heittämään töihin.
-Okei, blaa blaa blaa.
-Juu, tulisipa jo kevät kunnolla. Helppo pyöräillä töihinkin, kun kadut on sulat.
-Blaa blaa.Ei ole tuon vaikeampaa. Vastavuoroisuutta kehiin, niin keskustelu soljuu itsestään ja laajenee vähän muihinkin aiheeseen pysyen pinnallisena, mutta tuttavallisena.
Sitten enää vastaus siihen että "miksi"
En koe hiljaisuutta uhkaavaksi tai pelottavaksi tai ahdistavaksi, siksi harvemmin innostun jutustelemaan muiden kanssa (tai vieraiden kanssa, läheisten kanssa kyllä jutustelen paljonkin, mutta sisällöt ovat silloin syvällisempiä kuin joku mielestäni turha small talk).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.
Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.
Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.
Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)
Mä käyn joskus yksin lasillisella paikallisessa baarissa. Menen yksin silloin, kun haluan myös olla siellä yksin. Jos haluan juttuseuraa, pyydän jonkun kaverini mukaan. Ei läheskään kaikki yksin pöydässä istuvat ole yksinäisiä vaan joillekin se voi olla just se hetki, kun SAA olla ihan rauhassa.
[/quote
Tuppisuu suomalainen::))Ei millään pahalla, mutta miksi menet ihmisten ilmoille silloin kun haluat olla yksin?
Oliko tämä kysymys mulle? Mä käyn aina silloin tällöin tossa paikallisessa baarissa. Ihan vain siksi, että on välillä kiva poistua kotoa. Lähes aina tilaan sieltä vielä take away -sapuskat mukaani. Mulla ei ole kotona kokkia eikä myöskään sellaista valikoimaa juomia kuin tuossa baarissa on. En ole edes harkinnut sellaisen varaston hankkimista. Enkä kokin palkkaamista. Mä saatan lähteä sinne juomaan lasillisen ihan vain siksi, että jokin asia vituttaa mua. Vaikka jokin työasia. En siksi, että saisin olla yksinäiseksi itsensä tunteville juttuseurana. Pidän aika outona ajatusta, että jos ihminen poistuu kotiovestaan, pitäisi heti olla valmista riistaa kaikille juttuseuraa kaipaaville
Tämä on ajautunut nyt sellaisille raiteille mitä en tarkoittanut. Kyseessä ei ole jonkun tuntemattoman kaduntallaajan kanssa bondaaminen vaan esim. tilanne, jossa firman ulkopuolinen kouluttaja tulee pitämään kurssia ja 15 ihmistä istuu mykkänä, kun kouluttaja yrittää rikkoa hiljaisuutta ja ottaa kontaktia odotellessaan h-hetken alkamista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ajautunut nyt sellaisille raiteille mitä en tarkoittanut. Kyseessä ei ole jonkun tuntemattoman kaduntallaajan kanssa bondaaminen vaan esim. tilanne, jossa firman ulkopuolinen kouluttaja tulee pitämään kurssia ja 15 ihmistä istuu mykkänä, kun kouluttaja yrittää rikkoa hiljaisuutta ja ottaa kontaktia odotellessaan h-hetken alkamista.
Ap
Monia ihmisiä ahdistaa olla esillä tai avata suunsa etenkin ryhmässä. Osa tarvitsee jopa lääkehoitoa, että selviää edes työkaverikontakteista ns. normaalisti. Osa käy vuosikausia terapiassa saamatta ongelmaa pois. Ehkä ap sinä et ole se, joka kärsii eniten.
Tarhassa ja koulussa opetetaan keskustelemaan, mutta mitään ei saisi kysyä, etteivät esim. opettajat saa salaista tietoa, esim. vanhempien ammatin. Itseäni ei kyllä jaksa kiinnostaa yhdenkään oppilaan vanhempien ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä jutella tuntemattomille, toinen asia on tyhmyys.
Jokainen ystäväkin on ollut tuntematon ennen tutustumista.
Jos juttelet liian avoimesti, on kyse siitä ettet arvosta itseäsi tarpeeksi. joo, voihan sanoilla leikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ajautunut nyt sellaisille raiteille mitä en tarkoittanut. Kyseessä ei ole jonkun tuntemattoman kaduntallaajan kanssa bondaaminen vaan esim. tilanne, jossa firman ulkopuolinen kouluttaja tulee pitämään kurssia ja 15 ihmistä istuu mykkänä, kun kouluttaja yrittää rikkoa hiljaisuutta ja ottaa kontaktia odotellessaan h-hetken alkamista.
Ap
No tuo on kyllä aika outoa. Yleensä jo 10 hengen porukassa on ainakin yksi tai kaksi, jotka rakastavat omaa ääntään ja mieluiten puhuisivat vaikka koko kurssin ajan.
Näissä tarpeissa on se ero, että keskustelua kaipaava voi löytää seuraa muualtakin. Se omaa rauhaa tarvitseva ei voi sitä saada muutoin kuin saamalla olla itsekseen. Tarpeet ovat yhtä tärkeät, mutta tarpeiden luonteen vuoksi toiset joutuvat näkemään enemmän vaivaa kuin toiset, koska ketään ei voi velvoittaa pakolla luopumaan omasta tarpeestaan täyttääkseen toisen tarpeen.
Se, joka tarvitsee toisilta, toisten vartalosta ja läsnäolosta jotakin, esimerkiksi äänihuulien liikuttamista, seurassa istumista ja huomion osoittamista, oman tarpeensa täyttämiseen joutuu kestämään sen, että kaikki eivät tarvitse jotakin muilta. Vähän kuten seksiä haluava ei voi odottaa, että ei seksiä haluavan pitäisi kumminkin vähän haluta ja vähän pakottaa itseänsä tulemaan vastaan, vähän mennä omien rajojensa yli koska toinen haluaa häneltä jotakin. Seksiä haluavan tarve ei ole tasavertainen haluamattoman tarpeen kanssa siinä mielessä, että ketään yhtä tiettyä ihmistä ei voi velvoittaa yleisen mukavuuden nimissä antamaan jotakin itsestään sille, joka tarvitsee toisen kehoa oman tarpeensa tyydyttämiseen. Sama on joidenkin ekstroverttien vaikea ymmärtää. Vaikka kuinka harmittaisi ja kokisi että oma tarve seuralle on yhtä tärkeä, ei yhtä tiettyä introverttiä voi velvoittaa edes kohteliaisuuden vuoksi luopumaan omasta tarpeestaan yksinoloon. Ei ole hänen velvollisuus täyttää seuraa haluavan tarve jättämällä huomiotta oma tarpeensa, jonka hän voi täyttää täysin itsenäisesti itse itselleen toisin kuin seuraa kaipaava. Seuraa, seksiä tai jutteluseuraa kaipaava joutuu hyväksymään, että on seuraa, seksiä tai puhetta haluamattoman armoilla. Jos se ei miellytä on seuraa noihin juttuihin saatavilla muualta.