Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuleekin mieleen eräs tapaus menneiltä vuosilta. Olen itse ihminen, joka ei jaksa puhua turhuuksista, mutta hyvinkin paljon mielenkiintoisista aiheista.

Keskustelimme työpaikan illanvietossa kollegan kanssa eräästä matemaattisesti erittäin vaativasta teknologiasta. Viereen istui nainen kuuntelemaan. Muutaman minuutin kuluttua hän nousi ylös ja totesi, että meillä on niin äärimmäisen tylsät jutut, että on pakko lähteä muualle.

Juu. Ilmeisesti sää tai jokin muu turhuus olisi ollut parempi aihe.

Yleensä nämä small talkin harrastajat ovat äärimmäisen pinnallisia ja tylsiä ihmisiä, joilla ei puheripulista huolimatta ole mitään sanottavaa.

En nyt sanoisi noin, että ihan yleensä, illanvietto sentään kyseessä!

Vierailija kirjoitti:

Perus keskustelutaito on hukassa.

Somessa kyllä läpätetään mitä söin, milloin söin, mikä ketuttaa, mikä ottaa pattiin, miten kotona tai töissä on keljumaista.

No noita asioita ei pidäkään tuntemattoman kanssa läpättää.

Kyse on siitä että nuoret ja keski-ikää lähestyvät ihmiset ovat välttävän huonoja keskustelijoita.

Siitä on näyttöä jokaisella.

Ei tarvitse muuttua eikä esittää mitään.

Riittää kun sanoo JOTAIN ( enemmän kuin yhdellä sanalla) jos joku sanoo ensin.

Katsoo puhutaan ja sanoo ne muutamat sanat ja se on siinä.

Ei se puhuminen "johda pirun pitkään suhteeseen".

Jos ihminen ei osaa keskustulla mitään, niin OK. Hän osaa ehkä "tiskata hyvin" 😝...

Olen ollut Elelä-Euroopassa muutamissa perhejuhlissa, ja ne ovat täysin eri planeetalta kuin suomalaiset vastaavat. Ei niistä voi puhua samana päivänä.

Siellä ei todellakaan näy juhlapaikalle pieniä ryhmiä, jotka söpöttävät vain keskenään.

Vessaankin mennään käsi kädessä, että vaan joku tuntematon sano jotain. Se siitä kansainvälistymisestä Suomessa.

Jep, näin on! On se kyllä onni niillä, joilla on sitä karjalaisverta suonissaan! Kaverillani on ja on kuin kala vedessä ihmisten kanssa, jopa erikielisten, vaikkei kielitaito huippuluokkaa olekaan.

Kaikkiko siis haluavat jutustella kanssasi? En olisi 100% varma tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Vähän kuin ulkomaalaisten kanssa työskennellessä, joka ikinen kerta: "How are you?" "I'm fine, thanks, how are you?* "I'm fine also thanks." Tuohon ei ikinä kuulu vastata mitään muuta, vaikka olisi masentunut, raskaana, jalka poikki tai voittanut lotossa. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Sama sääkeskustelussa, voi jättää tekemättäkin. Joku muu puheenaihe voisi viedä jopa mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.

Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.

Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.

Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.

Mistä sen tietää onko joku kiinnostava jos ei ole koskaan sen kanssa jutellut?

No itse tiedän ihmisen olemuksesta sillä samalla hetkellä kun näen hänet. Ja niin tietää moni muukin kokemukseni mukaan. Toki varmaan on ihmisiä joilla ei ole mitään tiettyä tyyppiä ja kiinnostavaksi voi keskustelun myötä osoittautua kuka tahansa, mutta epäilen ettei ole kovin yleistä.

Minä kun näin mieheni ensimmäistä kertaa, niin ajattelin että hänellä on outo kävelytyyli. En muutenkaan pitänyt häntä kuin ihan tavallisen näköisenä. Emme tulleet aluksi juttuun (työharjoittelussa tapasin hänet), mutta muutaman päivän jälkeen minulle aukesi, että hänhän on ihan huipputyyppi. Jos olisin ensivaikutelman perusteella jättänyt hänet huomiotta, niin elämästäni puuttuisi iso pala onnellisuutta. Vaikutuksen hän teki jutuillaan. Ei puhua pälpätä, mutta on nokkela ja omaa mukavan kuivakan huumorin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuin ulkomaalaisten kanssa työskennellessä, joka ikinen kerta: "How are you?" "I'm fine, thanks, how are you?* "I'm fine also thanks." Tuohon ei ikinä kuulu vastata mitään muuta, vaikka olisi masentunut, raskaana, jalka poikki tai voittanut lotossa. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Sama sääkeskustelussa, voi jättää tekemättäkin. Joku muu puheenaihe voisi viedä jopa mennessään.

Ihan kuin se Texasin laihdutuslääkäri Dr now,kysyy potilaalta miten menee ja 40kg lihonut vastaa "hyvin menee" 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan kiinnosta. En halua ruveta tutustumaan, kun en kuitenkaan sitten jaksa pitää sitä ihmissuhdetta yllä. En myöskään ole sitä tyyppiä, jota hiljaisuus ahdistaa niin että on pakko täyttää se jollain tthjnäpäiväisellä löpinällä.

No onko sinulla kumppania? Jos on, miten olet häneen tutustunut? Jotain kevyttä on pakko jutella, kun uuden ihmisen kohtaa.

Jos sinulla ei ole kumppania ja ehkä sellaisen haluaisit, niin suosittelen harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä.

Jos olet onnelllinen yksinäsi, se on tietysti ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

Haluaisitko vähentää yksinäisyyttä? Mitä sinä itse tekisit sen vähentämiseksi?

Vai arvosteletko vain sinänsä ystävällistä toimintaa? 

En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rapakon takaa rantautunut turhake tuo small talk. Ei sovi Suomeen.

Kyllä small talkia on aina ollut Suomessa, ehkä kaikki eivät vaan sitten ole sosiaalisia. Itseäni ihmetyttää kun joskus poikkean yksin pubissa, niin siellä on monesti muitakin yksinäisiä tuoppiin tuijottajia. Ei näihin suomalaisiin mörökölleihin vaan saa kontaktia, mieluummin jurottavat yksikseen.

Olen asunut muissakin maissa ja siellä vastaavissa tilanteissa vieras yleensä toivotetaan tervetulleeksi.

Maailman onnellisin kansa? (kateellisin kyllä)

Mä käyn joskus yksin lasillisella paikallisessa baarissa. Menen yksin silloin, kun haluan myös olla siellä yksin. Jos haluan juttuseuraa, pyydän jonkun kaverini mukaan. Ei läheskään kaikki yksin pöydässä istuvat ole yksinäisiä vaan joillekin se voi olla just se hetki, kun SAA olla ihan rauhassa.

[/quote

Tuppisuu suomalainen::))

Ei millään pahalla, mutta miksi menet ihmisten ilmoille silloin kun haluat olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

Haluaisitko vähentää yksinäisyyttä? Mitä sinä itse tekisit sen vähentämiseksi?

Vai arvosteletko vain sinänsä ystävällistä toimintaa? 

En ymmärrä.

En usko yksinäisyyden poistuvan, kun joku random sanoo pelkästä kohteliaisuudesta pari ystävällistä sanaa ja sitten poistuu paikalta muistamatta enää edes toisen kasvoja. Yksinäisten kannattaa hakeutua paikkoihin, joissa on tarkoituskin tutustua ja jutella muiden kanssa. Seurakunta, erilaiset järjestöt ja yhdistykset, vapaaehtoistyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.

Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.

Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.

Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.

Mistä sen tietää onko joku kiinnostava jos ei ole koskaan sen kanssa jutellut?

No itse tiedän ihmisen olemuksesta sillä samalla hetkellä kun näen hänet. Ja niin tietää moni muukin kokemukseni mukaan. Toki varmaan on ihmisiä joilla ei ole mitään tiettyä tyyppiä ja kiinnostavaksi voi keskustelun myötä osoittautua kuka tahansa, mutta epäilen ettei ole kovin yleistä.

Minä kun näin mieheni ensimmäistä kertaa, niin ajattelin että hänellä on outo kävelytyyli. En muutenkaan pitänyt häntä kuin ihan tavallisen näköisenä. Emme tulleet aluksi juttuun (työharjoittelussa tapasin hänet), mutta muutaman päivän jälkeen minulle aukesi, että hänhän on ihan huipputyyppi. Jos olisin ensivaikutelman perusteella jättänyt hänet huomiotta, niin elämästäni puuttuisi iso pala onnellisuutta. Vaikutuksen hän teki jutuillaan. Ei puhua pälpätä, mutta on nokkela ja omaa mukavan kuivakan huumorin.

Niin? Tiedän että moni on ihastunut kumppaniinsa vasta ties kuinka pitkän tuntemisen jälkeen, jopa niin että on aluksi pitänyt tyyppiä jopa vastenmielisenä. Mulla ei kuitenkaan mene niin, eikä varmasti suurimmalla osalla ihmisistä, vaan se vetovoima on joko ensihetkestä tai ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei se, jota ei kiinnosta small talkata tuntemattomien kanssa koe olevansa muita ylempänä sen enempää kuin ne small talkkaajatkaan, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita heidän "säätiedotuksistaan". Small talk on tosiaan vain toisen ihmisen hetkellistä huomioimista ilman, että toinen ihminen ihmisenä kiinnostaisi tipan tippaa. Tai edes se, mitä toinen sanoo. Mä ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä small talk on ihan turhaa. Mä kyllä tarvittaessa small talkkaan, ihan jo työnkin puolesta aikoinaan jouduin sellaisiin tilanteisiin, mutta on paljon tilanteita, joissa se on ihan tarpeetonta. 

Ymmärrän kyllä perustelusi. Kiva, että vastaat asiallisesti.

Luin monta kommenttia ja vastasin tavallaan myös niihin, vaikka nyt sen kirjoitin tähän.

Joskus ei toiset tosiaan kiinnosta tipan tippaa.  Mulla se yleensä johtuu sen hetkisestä kiireestä, väsymyksestä,... ja en pidä sitä hyvänä asiana. Koska jokainen ansaitsee tulla huomatuksi. Sitä ei voi tietää, kuinka merkityksellistä se jutustelu on kullakin kertaa. Joskus sille toiselle ja joskus itselle. 

Kun jotkut arvioi toisista ensinäkemältä, ovatko he tarpeeksi kiinnostavia, että kannattaa vastata, niin musta se on aika lailla itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Ei sellaista omanarvontuntoa, jota arvoistaisin.

Voidaan toki olla eri mieltä.

Minä kirjoitin kommentin jossa kerroin arvioivani ensinäkemältä, voinko kiinnostua ihmisestä parisuhdemielessä. Jos minun ikäiseni mies tulee juttelemaan ilman jotain oikeaa asiaa, on lähestulkoon sataprosenttisen varmaa, että hän tulee iskemään minua. Tämä on tapahtunut niin monta kertaa että tunnistan kyllä jo. Niinpä vastaukseni vaihtelee sen mukaan, olenko kiinnostunut miehestä. Jos en ole, vastaan asiallisesti mutta tylymmin, jotta tyyppi ymmärtää lähteä menemään tai ainakin olla esittämättä turhaan sitä treffikutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

En oikein tiedä mitä pitäisi vastata etten loukkaa mutta eikö ole ilmiselvää, että yritys on jatkaa keskustelua ..........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

En oikein tiedä mitä pitäisi vastata etten loukkaa mutta eikö ole ilmiselvää, että yritys on jatkaa keskustelua ..........

Kuinka pitkään? 15 minuuttia? Puoli tuntia? Tunnin? Koko päivän? Miten pitkään, että toisen yksinäisyys poistuu?

Olin kävelyllä koirani kanssa. Vierellemme kävelee vanha mies, joka pysähtyy, antaa koirani haistella ja sanoo: "Onpa söpö koira." Vaihdamme muutaman sanan. Tästä pienestä tapaamisesta jää molemmille hyvä mieli. Ei ole vaikeaa, eihän? Siis se muutaman ystävällisen sanan vaihto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei se, jota ei kiinnosta small talkata tuntemattomien kanssa koe olevansa muita ylempänä sen enempää kuin ne small talkkaajatkaan, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita heidän "säätiedotuksistaan". Small talk on tosiaan vain toisen ihmisen hetkellistä huomioimista ilman, että toinen ihminen ihmisenä kiinnostaisi tipan tippaa. Tai edes se, mitä toinen sanoo. Mä ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä small talk on ihan turhaa. Mä kyllä tarvittaessa small talkkaan, ihan jo työnkin puolesta aikoinaan jouduin sellaisiin tilanteisiin, mutta on paljon tilanteita, joissa se on ihan tarpeetonta. 

Ymmärrän kyllä perustelusi. Kiva, että vastaat asiallisesti.

Luin monta kommenttia ja vastasin tavallaan myös niihin, vaikka nyt sen kirjoitin tähän.

Joskus ei toiset tosiaan kiinnosta tipan tippaa.  Mulla se yleensä johtuu sen hetkisestä kiireestä, väsymyksestä,... ja en pidä sitä hyvänä asiana. Koska jokainen ansaitsee tulla huomatuksi. Sitä ei voi tietää, kuinka merkityksellistä se jutustelu on kullakin kertaa. Joskus sille toiselle ja joskus itselle. 

Kun jotkut arvioi toisista ensinäkemältä, ovatko he tarpeeksi kiinnostavia, että kannattaa vastata, niin musta se on aika lailla itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Ei sellaista omanarvontuntoa, jota arvoistaisin.

Voidaan toki olla eri mieltä.

Minä kirjoitin kommentin jossa kerroin arvioivani ensinäkemältä, voinko kiinnostua ihmisestä parisuhdemielessä. Jos minun ikäiseni mies tulee juttelemaan ilman jotain oikeaa asiaa, on lähestulkoon sataprosenttisen varmaa, että hän tulee iskemään minua. Tämä on tapahtunut niin monta kertaa että tunnistan kyllä jo. Niinpä vastaukseni vaihtelee sen mukaan, olenko kiinnostunut miehestä. Jos en ole, vastaan asiallisesti mutta tylymmin, jotta tyyppi ymmärtää lähteä menemään tai ainakin olla esittämättä turhaan sitä treffikutsua.

Ehkä parisuhdemielessä on eri asia. Itsekin olin tylympi nuorempana. Nykyään ajattelen, että miksi ihmeessä piti heti olla niin torjuva. Miksei olisi voinut vähän jutustella. Jos ei halua mitään vakavampaa, sen ehtii kyllä kertoa. Erikseen ne kerrat, kun on heti tunne liian suoraviivaisesta iskemisestä tyyliin: "mennäänkö meille vai teille vai tanssitaanko ensin?" Sellaista en nykyään kohtaa, mutta niistäkin ajattelen, että on turha vastata samalla mitalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei se, jota ei kiinnosta small talkata tuntemattomien kanssa koe olevansa muita ylempänä sen enempää kuin ne small talkkaajatkaan, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita heidän "säätiedotuksistaan". Small talk on tosiaan vain toisen ihmisen hetkellistä huomioimista ilman, että toinen ihminen ihmisenä kiinnostaisi tipan tippaa. Tai edes se, mitä toinen sanoo. Mä ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä small talk on ihan turhaa. Mä kyllä tarvittaessa small talkkaan, ihan jo työnkin puolesta aikoinaan jouduin sellaisiin tilanteisiin, mutta on paljon tilanteita, joissa se on ihan tarpeetonta. 

Ymmärrän kyllä perustelusi. Kiva, että vastaat asiallisesti.

Luin monta kommenttia ja vastasin tavallaan myös niihin, vaikka nyt sen kirjoitin tähän.

Joskus ei toiset tosiaan kiinnosta tipan tippaa.  Mulla se yleensä johtuu sen hetkisestä kiireestä, väsymyksestä,... ja en pidä sitä hyvänä asiana. Koska jokainen ansaitsee tulla huomatuksi. Sitä ei voi tietää, kuinka merkityksellistä se jutustelu on kullakin kertaa. Joskus sille toiselle ja joskus itselle. 

Kun jotkut arvioi toisista ensinäkemältä, ovatko he tarpeeksi kiinnostavia, että kannattaa vastata, niin musta se on aika lailla itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Ei sellaista omanarvontuntoa, jota arvoistaisin.

Voidaan toki olla eri mieltä.

Minä kirjoitin kommentin jossa kerroin arvioivani ensinäkemältä, voinko kiinnostua ihmisestä parisuhdemielessä. Jos minun ikäiseni mies tulee juttelemaan ilman jotain oikeaa asiaa, on lähestulkoon sataprosenttisen varmaa, että hän tulee iskemään minua. Tämä on tapahtunut niin monta kertaa että tunnistan kyllä jo. Niinpä vastaukseni vaihtelee sen mukaan, olenko kiinnostunut miehestä. Jos en ole, vastaan asiallisesti mutta tylymmin, jotta tyyppi ymmärtää lähteä menemään tai ainakin olla esittämättä turhaan sitä treffikutsua.

Ehkä parisuhdemielessä on eri asia. Itsekin olin tylympi nuorempana. Nykyään ajattelen, että miksi ihmeessä piti heti olla niin torjuva. Miksei olisi voinut vähän jutustella. Jos ei halua mitään vakavampaa, sen ehtii kyllä kertoa. Erikseen ne kerrat, kun on heti tunne liian suoraviivaisesta iskemisestä tyyliin: "mennäänkö meille vai teille vai tanssitaanko ensin?" Sellaista en nykyään kohtaa, mutta niistäkin ajattelen, että on turha vastata samalla mitalla.

Kysehän ei ole vain siitä ettei haluaisi mitään vakavampaa, vaan siitä, ettei halua tältä ihmiseltä myöskään mitään ei-vakavaa. Ei siis yhtään mitään, kun tietää mikä taka-ajatus siellä on. En halua herättää tyypissä toivoa, kun kuitenkin tiedän mikä lopputulos joka tapauksessa on. Pakkien jälkeinen reaktio on myös aina arvoitus, joten parempi kun en joudu sellaiseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

En oikein tiedä mitä pitäisi vastata etten loukkaa mutta eikö ole ilmiselvää, että yritys on jatkaa keskustelua ..........

Kuinka pitkään? 15 minuuttia? Puoli tuntia? Tunnin? Koko päivän? Miten pitkään, että toisen yksinäisyys poistuu?

Ei ole sinun vastuullasi poistaa toisen yksinäisyyttä. Voit silti vastata niinkuin ihmisille yleensäkin. Jos esim. seisotte bussipysäkillä, niin bussin tuloon asti on aikaa. Jokainen meistä on osa tätä yhteiskuntaa ja sitä, millaisia tapoja täällä noudatetaan.

Kyse on siitä, että onko tuntemattomilla ihmisillä sinulle mitään arvoa. 

Jossakin toisessa ketjussa ihmiset miettivät vanhempiaan ja miten tylysti heitä on kohdeltu lapsena. Siis lähipiirissä sama suhtautuminen kuin täällä vieraampiin ihmisiin.