Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Ei vaan jaksa. Turhaa lätinää ja aina odottaa että pääsee kodin hiljaisuuteen. Himas on hiljaista ku haudas ja se on ihanaa. 

Kun eise juttelu ole koskaan antanut mitään, pikemminkin ihan helvetin kuluttavaa. 

Eipä sitä osaa, jos ei ole opetettu lapsena tai itse opetellut myöhemmin. Olin lapsena tosi ujo ja perheeni oli aikansa tavallinen duunariperhe, joka oli muuttanut työn perässä maalta lähiöön ja kaikki oli outoa ja jotenkin pelottavaa. Vanhempani juttelivat tuttujen naapurien kanssa, mutta suhtautuminen vieraisiin tai herra paratkoon fiineihin ihmisiin oli tosi vaikeaa. Jälkeenpäin haukkuivat selän takana. Ei siinä todellakaan omaksunut ystävällisen kohteliasta kiinnostusta vieraisiin ihmisiin. Aikuisena olen yrittänyt opetella.

Perinteinen suomalainen kasvatus on ollut sitä, että lapset saa näkyä muttei kuulua. Ja nykyisin on tätä, että lapsia palvellaan selkä vääränä, mutta edelleenkään heitä ei oteta mukaan yhteiseen keskusteluun. Tästä juuri kirjoitin johonkin ketjuun ja sain vain ihmettelyä, että lapset keskustelisivat aikuisten kanssa mitä ihmettä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on organisaatiossamme  7 hengen työtiimi, olemme kaikki naisia. Tästä jengistä kolme on lähes täydellisiä tuppisuita harvoissa tiimipalavereissa tai muissa yhteisissä tapaamisissa, joita järjestetään. Eivät osaa jutella niitä näitä, eivät osaa kommentoida mihinkään työasiaan tai kehittämisehdotukseen, aina vastassa vain tympeä hiljaisuus ja tyhjä katse. Tämä sama porukka on ollut kasassa viisi vuotta, ja ei pitäisi enää olla ujostelusta, arkailusta tai sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä kyse. Nämä perässä vedettävät käyvät isosti meidän muiden hermoille. Onko siellä päässä vain tyhjää vai, eikä sieltä saa kakistettua ulos edes niitä työasioita, joista olisi joskus hyvä puhua? Epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa, jonka heijastevaikutus jälkimmäiseen on merkittävä.

Muu tiimi osaa keskustella kaikenlaisista asioista normaalisti, ei ylijakamista tai ärsyttävää jauhamista. Näistä tiimin tuppisuista ei kuk

Te suulaat olette ekstrovertteja ja ne kolme "tuppisuuta" on introvertteja. Te edustatte niitä, jotka puhuu ennen kuin miettii, ja ne toiset miettii ennen kuin puhuu. Te ette osaa itse ajatella, vaan tarvitsette puhekommunikaatiota ajattelunne rakentamiseksi, ne toiset ei tarvitse, vaan ajattelevat itsenäisesti. Edellämainitut on tunnettuja ja tunnustettuja tosiasioita, ja niille on hermostollinen ja aivokemiallinen perusta. Tuon tympeän ja ylimielisen asenteesi sijaan, jos haluat tiimipalavereidenne olevan hedelmällisiä ja työtä kehittäviä, niin hoitelepa käsiteltävien asioiden runko vaikka pari päivää etukäteen etukäteen tiedoksi näille introverttiosallisille. Siten pääset perusteltuun ja valmiiksi pohdittuun ja punnittuun näkemykseen käsiksi, joka avaa koko keskustelun uudelle tasolle. Introverttius ei ole älyllisesti heikomman ominaisuus. Usein päinvastoin.

Minkä ihmeen takia pitäisi kaikkien ventovieraiden kanssa puhua? Itse vastaan vain jutun aloittaville vanhuksille, koska he todennäköisesti ovat hyvin yksinäisiä ja jopa ventovieraankin ystävällinen sana on heille tärkeä. 

Muille hölöttäjille ynähdän jotain hyvin lyhyesti, en ole epäkohtelias,  mutta en jaksa esim.rankan työpäivän jälkeen olla joku viihdyttäjä.

Ei välttämättä ole introverttejä ne jotka palaverissa on tuppisuita ( en saanut lainattua) pikemminkin ihmistyyppiä joka palaverin päätyttyä selän takana keskenään haukkuu koko idean ja teidät muut palaveriin osallistujat lyttyyn.

Järkyttävä tämä sinun kommenttisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei pskanjauhanta ole mikään taito. Itse en piittaa teennäisestä small talkista vaikka tosiaankin osaisin. Kai sitä jo pikkulapsikin osaa jauhaa joutavia-eri asia haluaako.

 

Uskallan väittää, että huomattava osa maailman menestyneimmistä ihmisistä ovat mestareita kaikenlaisessa liirumlaarum-jutustelussa. Se on se taito, millä ne verkostot luodaan. En sano, että se on oikein, mutta näin se vaan menee.

 

Väärin meni. Älykkäimmät, luovimmat ja menestyneimmät ihmiset maailmassa ovat aina olleet introverttejä, jotka eivät välitä paskanjauhannasta, tai siitä mitä muut ajattelevat. Heillä ei ole ollut halua tai tarvetta miellyttää toisia, jotta sais

"Valitettavasti maailmassa ei yksikään ihminen pärjää ilman muita. Tämän palstan käyttäminenkin edellyttää monen ihmisen "apua". Aika kapeakatseinen ajattelutapa."

Onhan se noin, mutta mutta puheet on puheita ja teot tekoja. Toiset osaa ja kykenee tekemään ilman, että on kädestäpitäjää, ilman, että joku koko ajan neuvoo ja ohjeistaa ja täyttää omaa tarvettaan olla äänessä. Osaa ajatella itse, eikä tarvi siihen ulkopuolista puheen kautta rakentajaa. Ilman hiljaisia ajattelijoita, jotka hallitsee ja myös hahmottaa suuria kokonaisuuksia, kyky tarkastella asioita eri kulmista ja punnita niitä, ja joilla on kyky monimutkaisiin ajatusprosesseihin, niin maailma olisi toisenlainen. Ei kuitenkaan parempi. Evoluutio ei ole karsinut introversiota. Sille on tarvetta. Puheliaiden ylimielinen asenne on turhaa. Se ei rakenna, eikä kehitä mitään. Introja on kuitenkin paljon, joten koittakaa sopeutua.

 

Itke ap itke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ulkona oli pakkasta"

"Aha. Täytyy pestä pyykkiä tänään"

"Ai pyykkiä. Pesetkö usein pyykkiä?"

"Pari kertaa viikossa. Käytkö usein suihkussa?"

"Joo. Tykkään mandariineista. Tykkäätkö sä?"

"En. Olen allerginen"

"Aha. Mä en ole"

"Okei. No mille olet allerginen?"

"En millekään"

"Aha. Mä oon mandariineille"

"Joo"

Onko tämä nyt hyvä? Vai otetaanko ihan radiopuheluyhteys, niin ap voi luetella siihen vuorosanat?

Mitä ihmettä, puhutteko oikeasti kuin jotkut 5-vuotiaat?

Kyllä ihmiset puhuu noin. Se on "small talkia". Ihan perinteistä ja ilmasta otetuin irrallisin lausein. Nykyterminä "tiktokki" voisi olla kuvaavampi sana sille. Pitää olla katsos äänessä, että MINUT huomataan. Ja jos paikalla enemmän kuin kaksi, niin volat kaakossa on perusasetus näillä. FB-kasvatteja/käännynnäisiä, joille toistenkaan yksityisyys ei merkitse mitään. Siksi tunkeilevat kysymykset soljuu moukilta solkenaan ihan ventovierastakin tiktokaten tentatessa. Ilman, että kyseiset henkilöt tajuaa edes sen olevan tahditonta ja huonoa käytöstä.

Introverttius ja extroverttius eivät ole mitään synnynnäisiä ominaisuuksia ihmisellä. Ne ovat opittuja tapoja suhtautua muihin ihmisiin omilta vanhemmilta, sukuyhteisöiltä tai suljetuilta asuinseuduilta. Ujous ja rohkeus taas ovat synnynnäisiä temperamentti-piirteitä, monet sekoittavat nämä määritelmät toisistaan.

kuinkahan monta prosenttia suomalaisista on kirjolla? tällainen kanssakäymisen välttely on patologista. 

Vierailija kirjoitti:

Introverttius ja extroverttius eivät ole mitään synnynnäisiä ominaisuuksia ihmisellä. Ne ovat opittuja tapoja suhtautua muihin ihmisiin omilta vanhemmilta, sukuyhteisöiltä tai suljetuilta asuinseuduilta. Ujous ja rohkeus taas ovat synnynnäisiä temperamentti-piirteitä, monet sekoittavat nämä määritelmät toisistaan.

Sosiaalisuus lienee kyllä temperamenttipiirre, jos muistan oikein. Mutta se korreloi varsin heikosti sosiaalisten taotojen kanssa. Eli vaikka viihtyisi yksikseen hyvin, voi omata oikein hyvät sosiaaliset taidot. Eli vaikka small talkin.

Miten te ette tiedä, mitä sosialisoida tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen suomalainen kasvatus on ollut sitä, että lapset saa näkyä muttei kuulua. Ja nykyisin on tätä, että lapsia palvellaan selkä vääränä, mutta edelleenkään heitä ei oteta mukaan yhteiseen keskusteluun. Tästä juuri kirjoitin johonkin ketjuun ja sain vain ihmettelyä, että lapset keskustelisivat aikuisten kanssa mitä ihmettä.

Tämä on todella hyvä pointti. Lapsetkin ovat ihmisiä ja jos heidätkin otettaisiin enemmän "osaksi porukkaa", yleinen suhtautuminen heihin varmasti muuttuisi ja lapsivihamielisyys vähenisi. Monissa muissa maissa tämä osataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen suomalainen kasvatus on ollut sitä, että lapset saa näkyä muttei kuulua. Ja nykyisin on tätä, että lapsia palvellaan selkä vääränä, mutta edelleenkään heitä ei oteta mukaan yhteiseen keskusteluun. Tästä juuri kirjoitin johonkin ketjuun ja sain vain ihmettelyä, että lapset keskustelisivat aikuisten kanssa mitä ihmettä.

Tämä on todella hyvä pointti. Lapsetkin ovat ihmisiä ja jos heidätkin otettaisiin enemmän "osaksi porukkaa", yleinen suhtautuminen heihin varmasti muuttuisi ja lapsivihamielisyys vähenisi. Monissa muissa maissa tämä osataan.

Ja lisään vielä, että tämän myötä lapsista kasvaisi helpommin hyviä keskustelijoita.

Mä olen ollut tuollainen tuppisuu. Työn myötä pakko ollut opetella keskustelemaan, miehen firman eri tilaisuuksissa myös ottanut oppia mm. ruotsalaisista tai ranskalaisista ihmisistä. Lapsille pyrkinyt opettamaan sosiaaliset taidot. Mutta kyllä mä parhaiten viihdyn hiljaa omissa oloissani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen suomalainen kasvatus on ollut sitä, että lapset saa näkyä muttei kuulua. Ja nykyisin on tätä, että lapsia palvellaan selkä vääränä, mutta edelleenkään heitä ei oteta mukaan yhteiseen keskusteluun. Tästä juuri kirjoitin johonkin ketjuun ja sain vain ihmettelyä, että lapset keskustelisivat aikuisten kanssa mitä ihmettä.

Tämä on todella hyvä pointti. Lapsetkin ovat ihmisiä ja jos heidätkin otettaisiin enemmän "osaksi porukkaa", yleinen suhtautuminen heihin varmasti muuttuisi ja lapsivihamielisyys vähenisi. Monissa muissa maissa tämä osataan.

Ja mitäs muuta lapset haluavat kuin aina auttaa ja olla mukana. Ja sitten heidät suljetaan "lapsikuplaan" tuijottamaan lastenohjelmia, jotta eivät häiritse. Ja ihmetellään kun kitisevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen suomalainen kasvatus on ollut sitä, että lapset saa näkyä muttei kuulua. Ja nykyisin on tätä, että lapsia palvellaan selkä vääränä, mutta edelleenkään heitä ei oteta mukaan yhteiseen keskusteluun. Tästä juuri kirjoitin johonkin ketjuun ja sain vain ihmettelyä, että lapset keskustelisivat aikuisten kanssa mitä ihmettä.

Tämä on todella hyvä pointti. Lapsetkin ovat ihmisiä ja jos heidätkin otettaisiin enemmän "osaksi porukkaa", yleinen suhtautuminen heihin varmasti muuttuisi ja lapsivihamielisyys vähenisi. Monissa muissa maissa tämä osataan.

Ja mitäs muuta lapset haluavat kuin aina auttaa ja olla mukana. Ja sitten heidät suljetaan "lapsikuplaan" tuijottamaan lastenohjelmia, jotta eivät häiritse. Ja ihmetellään kun kitisevät.

Ja miljoonat ja miljoonat ihmiset vaeltavat katsomaan Mona Lisaa Louvreen ja miettivät koko loppuelämänsä, hymyileekö maalaus juuri hänelle. Ei ole senkään taulun arvoitus selvinnyt, eikä taiteilija ole kertomassa.

Taide on just sitä, mitä siitä irti saat. Yhdelle toinen juttu, toiselle toinen. Toiselle kauheeta paskaa ja toiselle vähintään Oscar-patsaan arvoista.

-winner-

Olen pikkulapsesta asti ollut hiljainen ja varautunut etenkin vieraampien ihmisten seurassa. Alkuun se oli varmaan ujoutta, mutta kasvettuani olen huomannut etten oikeastaan pelkää avata suutani - olen vain mielummin tarkkaileva tai kommentoin keskustelua lyhyesti. Aikuistuessa olen huomannut, että joskus on helpompi puhua tuikituntemattomille niitä näitä kuin jollekkin hyvänpäivän tutulle, ja taas läheisille kavereille on helppo tietysti jutella mistä vaan. Minulle jutustelua helpottaa se, kun asia liittyy johonkin tekemiseen tai tilanteeseen. Vanhan tutun kanssa kahville meneminen extempore voisi olla vähän kiusallista, kun taas työhön liittyvä asiakaskäynti ja sitä kautta kahvittelu voi sujua paljon helpommin. Olen myös huomannut, että jos ei saa tarpeeksi harjoitusta small talkiin, se unohtuu herkästi ja tulee vaikeammaksi. Teen nykyään hyvin itsenäistä ja jopa yksinäistä työtä, enkä arkisin kommunikaatiota tule kuin mieheni kanssa. Tuntuu, että olen muuttunut hiljaisemmaksi, kun arkisin ei tapaa yhtälailla ihmisiä kuin aiemmin "normaalissa" työssä. En tykkää sosiaalisesta mediasta, vaan tapaan mielummin kavereita kasvotusten. Yksi syy tähän on varmaankin luonteeni: jos päivittelisin someen päivät pitkät mitä olen tehnyt, pelkään ettei minulle jäisi juteltavaa enää niihin face to face kohtaamisiin :-) Minusta on hassua, että jotkut aikuiset ihmiset kommentoivat minulle hiljaisuuttani, vaikka olisin kaikkeni yrittänyt ja omasta mielestä ollut puhelias juuri silloin.

Haluaisin osata jutella niitä näitä rennosti. Ei siksi, että se olisi minulle tärkeää, vaan siksi etten syrjäytyisi täysin. Menen aivan lukkoon etenkin silloin, jos olisi tärkeää puhua edes niitä näitä. Osaan ja pystyn keskustelemaan ummet ja lammet aiheista jotka kiinnostaa minua, mutta muuten olen, kuten mainitsin, aivan lukossa.