Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

Jos vaikka samassa hississä joku sanoo, että onpa kylmä ilma, niin vastaan van, että -joo,- taikka -niin on-. Mä en osaa itse koskaan aloittaa keskustelua.

Sitten jos meille tulee joku vierailulle, niin hermoilen miehelleni, että mitä me keksitään puhumista, kun en mä osaa puhua mitään.

Sitte joskus meillä on käynyt vieraita, eikä me keksitty mitään puhuimista niille, niin ne oli sitten jälkeenpäin sanoneet, että ne lähti pois, koska me ei puhuttu niille mitään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ajautunut nyt sellaisille raiteille mitä en tarkoittanut. Kyseessä ei ole jonkun tuntemattoman kaduntallaajan kanssa bondaaminen vaan esim. tilanne, jossa firman ulkopuolinen kouluttaja tulee pitämään kurssia ja 15 ihmistä istuu mykkänä, kun kouluttaja yrittää rikkoa hiljaisuutta ja ottaa kontaktia odotellessaan h-hetken alkamista.

Ap

No tuo on kyllä aika outoa. Yleensä jo 10 hengen porukassa on ainakin yksi tai kaksi, jotka rakastavat omaa ääntään ja mieluiten puhuisivat vaikka koko kurssin ajan. 

Ja osa meistä on kyllä oppinut, että kannattaa pysyä hiljaa, että ei tarvitse kuulla supinaa ja niinpä siitä, miten taas yritti päteä.

Heidän Äitinsä on hyysää heitä vieläkin .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

"Kanssaihminen" on yleensä random NPC. Miksi sellaiseen pitäisi tehdä tuttavuutta? Ei niiltä saa questeja tai kiinnostavaa lorea. Ne on lähinnä osa taustamaisemaa.

Oikeastaan ei enää odota että tuntematon alkaisi jutustella. Pitää veivata pää toiseen asentoon että alkaa mukaan ja tehdä pikainen arvio mistä on kysymys.  Riippuu ajasta ja paikasta paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänään olikin kirpakka pakkanen"

Ei toi ole mikään keskustelun avaus mun mielestä, toteamus ennemmin.

Mitäs ap tuohon sitten vastaat ellei "joo" käy: No ei mun mielestä?

"Niin oli joo, meilläkin mittari näytti -25. Ei ole tainnut tän vuoden puolella ollakaan näin kylmää vielä."

Tadaa.

Ap

Minä en ainakaan ole mikään säätilasto.

Voihan sitä joko valitella tai kehua. Kertoo jotain jo itsestään kun kertoo mielipiteensä säästä. Useinhan tuohon liittyy ulkoilukelin ihastelu. 

Tosiasiassa enin osa kyllä aistii toisesta millä mielellä toinen säässä liikkuu. Joku voi ottaa vaikka kettuiluna sään kehumisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Ystävällisyys tuntemattomien kesken luo hyvää ilmapiiriä.

Ehkä tuo avautuu usein vähän vanhempana.  Eihän sitä päällepäin erota onko toinen yksinäinen, en minä ainakaan, enkä edes mieti sellaista.

Kokemukseni mukaan suunnilleen eläkeikäiset, siis seniorit ovat leppoisimpia jutustelijoita. Toivon siirtäväni tuota inhimillistä perintöä. Voihan siinä jotain hyödyllistäkin informaatiota vaihtaa ja usein vaihdetaankin.

Olen kotoisin itä-Suomesta ja meillähän sitä juttua riittää.

Yleensäkin täällä arvostetaan korkealle ihminen, joka osaa muistella juttuja, tarinoita, sattumuksia tai höystää jokapaiväisiä kokemuksiaan liioittelemalla tai muuten vitsailemalla.

Ja jos nyt sitten annettaisi olla sen vanhan vitsin: Kun savolaisen kanssa, puhuu vastuu jää kuulijalle.

Tai sanoohan sen joku kuitenkin, siis antaas tulla:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan kiinnosta. En halua ruveta tutustumaan, kun en kuitenkaan sitten jaksa pitää sitä ihmissuhdetta yllä. En myöskään ole sitä tyyppiä, jota hiljaisuus ahdistaa niin että on pakko täyttää se jollain tthjnäpäiväisellä löpinällä.

No onko sinulla kumppania? Jos on, miten olet häneen tutustunut? Jotain kevyttä on pakko jutella, kun uuden ihmisen kohtaa.

Jos sinulla ei ole kumppania ja ehkä sellaisen haluaisit, niin suosittelen harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä.

Jos olet onnelllinen yksinäsi, se on tietysti ok.

Kumppaneita on ollut, se onkin eri tilanne kun kiinnostuu jostakin niin silloinhan juttua lentää kyllä. Eri asia kuin jotkut satunnaiset kohtaamiset bussipysäkillä tai muualla.

Onnellisin taidan kuitenkin loppujen lopuksi olla yksinäni, siksipä nuo suhteetkaan eivät montaa vuotta ole tavanneet kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Voi hyvänen aika, sehän riippuu siitä mitä sinä osaat vastata tuohon. Itse kysäisisin, tietääkö hän mitä huomiseksi on luvattu.

Ja toisen yksinäisyys poistuu sillä?

En oikein tiedä mitä pitäisi vastata etten loukkaa mutta eikö ole ilmiselvää, että yritys on jatkaa keskustelua ..........

Kuinka pitkään? 15 minuuttia? Puoli tuntia? Tunnin? Koko päivän? Miten pitkään, että toisen yksinäisyys poistuu?

Ei ole sinun vastuullasi poistaa toisen yksinäisyyttä. Voit silti vastata niinkuin ihmisille yleensäkin. Jos esim. seisotte bussipysäkillä, niin bussin tuloon asti on aikaa. Jokainen meistä on osa tätä yhteiskuntaa ja sitä, millaisia tapoja täällä noudatetaan.

Kyse on siitä, että onko tuntemattomilla ihmisillä sinulle mitään arvoa. 

Jossakin toisessa ketjussa ihmiset miettivät vanhempiaan ja miten tylysti heitä on kohdeltu lapsena. Siis lähipiirissä sama suhtautuminen kuin täällä vieraampiin ihmisiin.

Minulle ainakaan ei tuntemattomilla ihmisillä lähtökohtaisesti ole mitään arvoa. No, ihmisarvo toki, mutta siitä kai ei tässä ole kysymys.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ajautunut nyt sellaisille raiteille mitä en tarkoittanut. Kyseessä ei ole jonkun tuntemattoman kaduntallaajan kanssa bondaaminen vaan esim. tilanne, jossa firman ulkopuolinen kouluttaja tulee pitämään kurssia ja 15 ihmistä istuu mykkänä, kun kouluttaja yrittää rikkoa hiljaisuutta ja ottaa kontaktia odotellessaan h-hetken alkamista.

Ap

No on se vähän outoa, jos ei työkavereiden kesken tule minkäänlaista höpinää odotellessa. Vai oliko siellä ihmisiä eri yksiköistä, ei tunnettu ketään kovin hyvin?

Loreen osaa juu laulaa mut tossa piisissä on niin monta kertaa lauletut sanat, että en oikeasti tajua mitern kukaan on edes voinut tehdä niin kliseisen huonot lyriikat muuten hienoon kappaleeseen...  Viulut soi ja enkelit laulaa, together forever blaa blaa, ihan noloa.

Olen aina ollut hiljainen ja joutunut opettelemaan small talkia nuoresta pitäen, työllä ja tuskalla. Ymmärrän että kevyt juttelu on kohteliasta mutta pelkään sosiaalisia tilanteita joka tekee homman vaikeaksi minulle. Ehkä monelle puhe vain tulee rennosti ja luonnostaan, kun vähän yrittää, mulle ei.

Kirjoittaminen on minulle helpompaa ja jos ollaan rehellisiä, mulle tulee helposti ennakkoluuloja jos luen jonkun tuottamaa "kömpelöä" tekstiä. Mietin miksei tämä ihminen osaa kirjoittaa selkeästi, samalla tajuan kuitenkin että se ei kaikille ole yhtä helppoa.

Eli ei nyt suoraan kannata tuomita vastapuolta jos hän ei toimi jostain syystä samalla lailla kuin sinä, ihmiset on kovin erilaisia näissäkin asioissa .

Minä olen itse ainakin töissä hyvin asiakeskeinen.

Minua ei kiinnosta jonniin joutava tyhjä lässytys.

Toki kohteliaisuudesta sanon jotain takaisin, en halua antaa moukkamaista kuvaa itsestäni.

Mutta sen "joo" sanan jälkeen kuuluu keskustelussa niinsanotusti kuljettaa keskustelua eteenpäin. Sanojan kommenttiin kirpeästä pakkasesta jatketaan heti eteenpäin esimerkiksi pakkaseen ja kylmään säähän liittyvää asiaa tai mitä kaikkea kivaa on tullut tehtyä kirpeällä säällä, ja tästä tulleella tiedolla taas avataan uutta puhuttavaa. Ja siten puhe voi rönsytä tuntikausia, tässä asiassa suomalaisilla on paljon opeteltavaa että oppivat keskustelemaan eurooppalaisittain.

Vastauksesi on klassisen esimerkki epäsosiaalisesta suomalaisesta, jota eivät ole kiinnostuneita muista ihmisistä ja osaa olla kohteliaita. Sosiaalisuus ja kiinnostus muista ihmisistä kuuluu sivistyneen ihmisen perusosaamiseen, vaikka joku ihminen olisi aivan tuiki tuntematon. 

Itse juttelen jos toinen henkilö on sellainen jonka kanssa viitsii jutella. Yleensä eivät ole.

Lapsuuden traumat

Olet tuossa oikeassa. Iloisten ja sosiaalisten ihmisten kannattaa muuttaa muualle eurooppaan, siellä osataan arvostaa avoimia, iloisia ja puheliaita ihmisiä. Ihan usaan asti ei tarvitse matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

No jos ei kiinnosta tehdä tuttavuutta?

Aikuisen ihmisen elämässä tulee välillä sellaisia tilanteita, että on kohteliasta olla edes ripauksen kiinnostunut muista ihmisistä.

Ap

"Aikuisen ihmisen elämässä tulee välillä sellaisia tilanteita, että on kohteliasta olla edes ripauksen kiinnostunut muista ihmisistä.

Ap"

Minusta se on moukkamaista ja tunkeilevaa, ei kohteliasta, että jotkut "smalltalkina" kyselee tuntemattomalta, että onko lapsia tms. Ne, jotka itsestään haluaa puhua kelle tahansa kuulijalle, ja niillekin, joita ei vielä tunne, niin kertoo itse itsestään ihan kyselemättä. "Ripaus kiinnostusta"-kriteeri täyttyy ihan kuuntelemalla ja katsekontaktilla. Epäkohtelias utelutapa lienee Facesta lähtöisin. Kun itse ollaan levitetty itsensä ja elämänsä esille, niin luullaan, että se on joku yleinen normi, joka koskee kaikkia. Ei ole, eikä koske.

Ei ole koskaan kiinnostanut säästä puhuminen