Miten jotkut aikuiset ihmiset ei osaa jutustella mitään?

On niitäkin tosiaan, jotka eivät vain osaa. Sosiaalistuminen on jäänyt vaiheeseen tai on jopa vaiettu valikoivasti vuosikymmeniä. 

Perus keskustelutaito on hukassa.

Somessa kyllä läpätetään mitä söin, milloin söin, mikä ketuttaa, mikä ottaa pattiin, miten kotona tai töissä on keljumaista.

No noita asioita ei pidäkään tuntemattoman kanssa läpättää.

Kyse on siitä että nuoret ja keski-ikää lähestyvät ihmiset ovat välttävän huonoja keskustelijoita.

Siitä on näyttöä jokaisella.

Ei tarvitse muuttua eikä esittää mitään.

Riittää kun sanoo JOTAIN ( enemmän kuin yhdellä sanalla) jos joku sanoo ensin.

Katsoo puhutaan ja sanoo ne muutamat sanat ja se on siinä.

Ei se puhuminen "johda pirun pitkään suhteeseen".

Jos ihminen ei osaa keskustulla mitään, niin OK. Hän osaa ehkä "tiskata hyvin" 😝...

Olen ollut Elelä-Euroopassa muutamissa perhejuhlissa, ja ne ovat täysin eri planeetalta kuin suomalaiset vastaavat. Ei niistä voi puhua samana päivänä.

Siellä ei todellakaan näy juhlapaikalle pieniä ryhmiä, jotka söpöttävät vain keskenään.

Vessaankin mennään käsi kädessä, että vaan joku tuntematon sano jotain. Se siitä kansainvälistymisestä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.

Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.

Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.

Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.

Mistä sen tietää onko joku kiinnostava jos ei ole koskaan sen kanssa jutellut?

No itse tiedän ihmisen olemuksesta sillä samalla hetkellä kun näen hänet. Ja niin tietää moni muukin kokemukseni mukaan. Toki varmaan on ihmisiä joilla ei ole mitään tiettyä tyyppiä ja kiinnostavaksi voi keskustelun myötä osoittautua kuka tahansa, mutta epäilen ettei ole kovin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Ei mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa päästä tinderin kautta treffeille. Päin vastoin, sieltä on ihan naurettavan helppoa saada seuraa. Vaikka minusta saa ehkä viestien kautta puheliaamman vaikutelman, kaikki ovat minut tavattuaan aina halunneet jatkotreffejä. Ei ole haitannut etten ole kasvotusten mikään höpöttäjä.

No mutta annapa ujommille sitten vinkkejä. Mistä sinä juttelet niissä viesteissä? Teet jotain todella oikein, jos deittipalvelu ei turhauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.

Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.

Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.

Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.

Mistä sen tietää onko joku kiinnostava jos ei ole koskaan sen kanssa jutellut?

No itse tiedän ihmisen olemuksesta sillä samalla hetkellä kun näen hänet. Ja niin tietää moni muukin kokemukseni mukaan. Toki varmaan on ihmisiä joilla ei ole mitään tiettyä tyyppiä ja kiinnostavaksi voi keskustelun myötä osoittautua kuka tahansa, mutta epäilen ettei ole kovin yleistä.

Päinvastoin. Monikin ihminen muuttuu niin paljon kiinnostavammaksi kun kuulee hänen ajatuksiaan. Ja kas kummaa se ihminen muuttuu jotenkin kivemman näköiseksikin, kun se on kiinnostava. _Pelkällä_ ulkonäöllä tekee tosi vähän oikeassa elämässä ellei ole joku pintaliitojulkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Miten sinne treffeille pääsee, jollei minkäänlaista jutustelutaitoa osaa??

Oisko vaikka Tinder? Siellä kun aluksi jutustellaan viestein. Ja allekirjoittanutta on kyselty treffeille esim. ihan kadullakin, se on näitä hyvän ulkonäön etuja. Ei tarvi muuta kuin näyttää itseltään niin tilaisuuksia tulee. Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aika vähän millainen persoona olet, jos ulkonäkö on hyvä.

Minulle tämä ei ole ongelma kun osaan puhua ja suhdeasiat on hoituneet perinteisellä tavalla tutustuen opiskelukavereihin/kaverin kaveriin/baarituttuihin.

Mutta että Tinder/netti on mukamas se, missä hipihiljaiset osaa iskeä tarinaa niin, että pääsee treffeille. Ja kuitenkaan ketään ei kiinnosta muu kuin ulkonäkö. Huh huh. Sanon vaan, että helpompaa on kun vaan kohtaa ihmisiä tässä oikeassa elämässä.

Ei mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa päästä tinderin kautta treffeille. Päin vastoin, sieltä on ihan naurettavan helppoa saada seuraa. Vaikka minusta saa ehkä viestien kautta puheliaamman vaikutelman, kaikki ovat minut tavattuaan aina halunneet jatkotreffejä. Ei ole haitannut etten ole kasvotusten mikään höpöttäjä.

No mutta annapa ujommille sitten vinkkejä. Mistä sinä juttelet niissä viesteissä? Teet jotain todella oikein, jos deittipalvelu ei turhauta.

Ihan tavallisia juttuja. Yritän erilaisin kysymyksin selvittää millainen ihminen hän on ja reagoin kiinnostuneena hänen vastauksiinsa, sekä samalla kerron asioita itsestäni. Yleensä huumori on vahvasti läsnä, ja se tulee multa luontevasti. Ei tosiaankaan mitään rakettitiedettä.

Eihän keskustelu tietenkään kaikkien kanssa solju. Jos toinen vain vastailee, ei vaikuta kiinnostuneelta ja tulee olo että olen haastattelija, lopetan keskustelun. Vastavuoroisuus on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Perus keskustelutaito on hukassa.

Somessa kyllä läpätetään mitä söin, milloin söin, mikä ketuttaa, mikä ottaa pattiin, miten kotona tai töissä on keljumaista.

No noita asioita ei pidäkään tuntemattoman kanssa läpättää.

Kyse on siitä että nuoret ja keski-ikää lähestyvät ihmiset ovat välttävän huonoja keskustelijoita.

Siitä on näyttöä jokaisella.

Ei tarvitse muuttua eikä esittää mitään.

Riittää kun sanoo JOTAIN ( enemmän kuin yhdellä sanalla) jos joku sanoo ensin.

Katsoo puhutaan ja sanoo ne muutamat sanat ja se on siinä.

Ei se puhuminen "johda pirun pitkään suhteeseen".

Jos ihminen ei osaa keskustulla mitään, niin OK. Hän osaa ehkä "tiskata hyvin" 😝...

Olen ollut Elelä-Euroopassa muutamissa perhejuhlissa, ja ne ovat täysin eri planeetalta kuin suomalaiset vastaavat. Ei niistä voi puhua samana päivänä.

Siellä ei todellakaan näy juhlapaikalle pieniä ryhmiä, jotka söpöttävät vain keskenään.

Vessaankin mennään käsi kädessä, että vaan joku tuntematon sano jotain. Se siitä kansainvälistymisestä Suomessa.

itse oon käynyt monesti ulkomailla yksin, ei tarvi tehdä kompromisseja jne ja saan suun auki englanninkielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en keksi edes tutuille juteltavaa kun törmään kaupungilla. Kun ei ole lapsiakaan niin en osaa heistäkään jutella. Mitä voi sanoa? Neuvokaa.

Kuinka ihmeessä niitä tuttuja on sitten tullut elämääsi? Kun et ole pätkän vertaa kiinnostunut heistä?  edes sen vertaa että kysyisit jotain, vaikka että miten menee.

Ei se tarkoita ettei ole kiinnostunut jos ei jossain kaupungilla niitä näitä jauha tervehdyksen lisäksi. Kyllä töissä kahvilla tai kaverin illal istujaisissa osaan jutella kun jutellaan oikeasti eikä mitään liiba laaba small talkia.

Kyllä sille tutullekin voi pari sanaa sanoa, ihan kohteliaisuudesta. Ei ole kovin ystävällistä mitätöidä toinen ihminen ihan olemattomaksi.

Tämä on hauska keskustelu tavallaan. Joku espanjalainen ei varmasti ymmärtäisi näitä pujumattomien ihmisarkojen kommentteja alkuunkaan.

Kyllä mä tervehdin. Muuta en keksi. Tuntuu typerälle kysyä mitä kuuluu kun toinen ei kerro mitä oikeasti kuuluu vaan vastaa ihan hyvää ja kysyy takaisin samaa ja vastaan ihan hyvää.

Miten tällaiset ihmiset saa seurustelukumppaneita?

Treffitilanne on aivan eri asia kuin jonkun randomin kanssa keskusteleminen, johon ei edes kiinnosta tutustua. Itse saatan kyllä olla ekoilla treffeilläkin melko hiljainen, mutta eipä tuo kauheasti ole tuntunut haittaavan, sillä ulkonäkö kompensoi.

Tuttujen ihmisten kanssa olen ennemminkin puhelias kuin tuppisuu.

Entisaikaan niille treffeille päädyttiin puhumalla tuntemattomalle, mutta kai sitten nykyään tavataan treffikumppanit netissä.

Eli tuossa jutustelussa onkin nyt taustalla se, että yritetään saada toinen treffeille? Niinpä tietty. Tainnut olla ajatuksena ap:llakin kun noin ärsyttää ettei toinen innostunutkaan.

Ei ole. Voi hyvä ihme teitä! Kysymys tuossa ylempänä kuului, että miten nämä tuppisuuihmiset tutustuu suhdemielessä toisiin ihmisiin? Se oli siis jatkokysymys siitä vastauksesta, että vieraiden kanssa ei kiinnosta puhua niitä näitä.

Vastasin ketjussa jo aiemmin vastaavaan kysymykseen mutta deittisovellukset on keksitty. Lisäksi osa ihmisistä lähestyy ja kysyy suoraan treffeille kiinnostavaa ihmistä, eikä yritä säätilasta tiedustelemisen kautta edetä sinne.

Mistä sen tietää onko joku kiinnostava jos ei ole koskaan sen kanssa jutellut?

No itse tiedän ihmisen olemuksesta sillä samalla hetkellä kun näen hänet. Ja niin tietää moni muukin kokemukseni mukaan. Toki varmaan on ihmisiä joilla ei ole mitään tiettyä tyyppiä ja kiinnostavaksi voi keskustelun myötä osoittautua kuka tahansa, mutta epäilen ettei ole kovin yleistä.

Päinvastoin. Monikin ihminen muuttuu niin paljon kiinnostavammaksi kun kuulee hänen ajatuksiaan. Ja kas kummaa se ihminen muuttuu jotenkin kivemman näköiseksikin, kun se on kiinnostava. _Pelkällä_ ulkonäöllä tekee tosi vähän oikeassa elämässä ellei ole joku pintaliitojulkkis.

Okei, ehkä tää voi sit mennä monella tapaa. Olen itse ihminen josta kiinnostustaan lähtökohtaisesti ulkonäön perusteella, joten tottakai myös itse "valikoin" sillä perusteella. Tietty rima pitää ylittyä että edes kiinnostun ottamaan ihmisestä selvää. Keskustelun myötä ihminen saattaa osoittautua epäkiinnostavaksi, mutta niin ei koskaan ole käynyt, että epäkiinnostava olisi keskustelun myötä osoittautunut kiinnostavaksi. Jos nyt siis puhutaan parisuhdemielessä.

Ei tuo ap:n esimerkki ainakaan minun korvaani kuulosta potentiaaliselta keskustelun aloitukselta. Olen pikemminkin huomannut, että osa ihmisistä tykkää vain sanoa asioita ääneen odottamatta mitään vastankaikua, joten sellaisissa tilanteissa kuuntelen vain.

Vaihdoin juuri työpaikkaa ja välillä keskustelun aloittaminen tai siihen liittyminen on vaikeata. Koska en tunne näitä ihmisiä vielä hyvin (tai edes jotenkin) en tiedä mistä keskustelua syntyisi. Enkä kahtaa tupata keskusteluihin mukaan. Välillä menee paremmin, kyllä se tästä vielä lähtee kun tutustuu ihmisiin. Oma tiiminjäsen, joka mua perehdyttää, tuntuu jotenkin helposti lähestyttävältä ja hänen kanssaan juttelinkin eilen koko päivän työtehtävien lomassa - myös henkilökohtaisia asioita, niistä en juuri töissä juttele.

Vanhassa paikassa en viitsinyt taas keskustella kaikkien kanssa muist asioista, pelkästään työstä. Kun ei kiinnostanut ko henkilö pätkääkään. Pakolliset moit/heit/yms kyllä mutta ei muuta. Mä en vaan jaksa nähdä vaivaa keskustella kaikkien ihmisten kanssa.-

Vierailija kirjoitti:

Jep, saman olen huomannut esimerkiksi kokousten tai muiden yhteisten tilaisuuksien alussa. Itse koen sellaisen tympeän hiljaisuuden hieman vaivaannuttavaksi, mutta ymmärrän kyllä myös niitä keillä ei yhteinen sosiaalinen tilannekaan saa mitään tulemaan ulos suusta. Voi olla ujoutta, hitaasti lämpeämistä tai ihan vaan sisäinen pohdinta aiheesta x enempi mielessä. Mä tykkään jutustella, siis silleen sopivan rennosti, mutta en jaksa myöskään jatkuvaa pölötystä tuntemattomien kanssa. Small talkin avulla tutustuu uusiin ihmisiin ja se luo myös yhteenkuuluvuutta :)

Niin eli sinä olet se ongelma ja et pysty olemaan hermojesi takia hiljaa ja yrität täyttää tilan turhanpäiväisellä pölinällä. Et taida olla se terävin kynä penaalissa.

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia, temperamenteiltaan ja myös taidoiltaan. Olen itse introvertti, samalla kuitenkin hyvä keskustelemaan myös vieraiden ihmisten kanssa ja luomaan mukavan ilmapiirin esim just kokouksissa. Kaikista ei siihen ole, ei edes aikuisiällä ja se on ok.

Toisinaan se toki rasittaa ja harmittaa, kun joutuu kannattelemaan sosiaalisesti kömpelömpiä. Näitä on tietysti myös hölöttäjissä, joilla myös vakavaakin puutetta vuorovaikutustaidoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei se, jota ei kiinnosta small talkata tuntemattomien kanssa koe olevansa muita ylempänä sen enempää kuin ne small talkkaajatkaan, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita heidän "säätiedotuksistaan". Small talk on tosiaan vain toisen ihmisen hetkellistä huomioimista ilman, että toinen ihminen ihmisenä kiinnostaisi tipan tippaa. Tai edes se, mitä toinen sanoo. Mä ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä small talk on ihan turhaa. Mä kyllä tarvittaessa small talkkaan, ihan jo työnkin puolesta aikoinaan jouduin sellaisiin tilanteisiin, mutta on paljon tilanteita, joissa se on ihan tarpeetonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollainen. En ole koskaan ymmärtänyt small talkia, jossa jauhetaan jostain turhasta ja itsestäänselvyyksistä. Enkä edes esitä että kiinnostaa.

Ei se sää ole oleellinen asia tuossa, vaan se, että tehdään tuttavuutta kanssaihmiseen. Se on pakko aloittaa "turhalla" aiheella.

Ap

Tässähän on oikeasti kyse siitä että sinua ahdistaa kun toinen ei käyttäydy haluamallasi tavalla. Ei siis ole kyse ettei se toinen osaa jutustella mitään, vaan siitä että sinua ahdistaa kun hän ei tee niin kuin sinä haluaisit. 

Kokeile seuraavalla kerralla aloittaa jutusteluntarpeesi täyttäminen niin että kerrot sinulla olevan tällaisen tarpeen, ja miten haluaisit toisen siihen reagoivan. 

Nyt kun mietit tätä uudelleen, varmaan huomaat itsekin että se joka ei osaa, olet sinä itse.

Kyse ei ole jutusteluntarpeesta, vaan yhteyden avaamisesta ja siitä että haluaa osoittaa toiselle olevansa "samassa veneessä".

Eli siitä että sinä haluat toisen toimivan tietyllä tavalla sinun tarpesitasi käsin, joka on käytännössä sama asia.

Ei ole tarve, vaan kohteliasta toisen huomioimista. Ihan samalla tavalla kuin sanotaan kiitos tai päästetään junasta ulostulevat ensin eikä ryysätä sisään, kanssaihmisten huomioimista. Kukaan ei ole täällä yksin vaikka moni ilmeisesti jossain harhoissaan kuvittelee olevansa.

Eli sinulla on tarve siihen. Miksi se nyt niin närästää ettei toisella henkilöllä tätä samaa tarvetta ole?

jopa siinä määrin ahdistut, että teet  aiheesta tänne aloituksen, ja kiihsytät itsesi muutamassa viestissä jo vihjailemaan kanssakirjoittajia harhaisiksi.

Harhaista on kuvitella pärjäävänsä yksin maailmassa.

Mistä sait päähäsi, että ihminen, joka ei harrasta small talkia tuntemattomien kanssa, kuvittelisi pärjäävänsä yksin maailmassa? Suurimmalla osalla ihmisistä on perhettä, sukulaisia, ystäviä ja kavereita. Eivät he edes yritä pärjätä yksin maailmassa. Mutta he eivät tarvitse maailmassa pärjäämiseensä small talkia tuntemattomien ihmisten kanssa. Tosiasia on, että nykyisin työelämäkin on muuttunut yhä sosiaalisemmaksi. Ei tehdä enää itsenäisesti töitä vaan tiimeissä. Harvalla on omaa työhuonettakaan enää. Sosiaalisia kontakteja on monella enemmän kuin tarpeeksi. Tästä seuraa, että hiljaisuutta ja yksin oloa kaivataan aiempaa enemmän. 

Mitähän noi viralliset luvut kertoo tämän kansan yksinäisyydestä, joka vaan korostunut koronan takia?

Poistuuko yksinäisyys, jos tuntematon vastaa "joo, kipakka pakkanen"?

Kyllä se on hyvä pisara parempaa maailmaa kohti.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei se, jota ei kiinnosta small talkata tuntemattomien kanssa koe olevansa muita ylempänä sen enempää kuin ne small talkkaajatkaan, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita heidän "säätiedotuksistaan". Small talk on tosiaan vain toisen ihmisen hetkellistä huomioimista ilman, että toinen ihminen ihmisenä kiinnostaisi tipan tippaa. Tai edes se, mitä toinen sanoo. Mä ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä small talk on ihan turhaa. Mä kyllä tarvittaessa small talkkaan, ihan jo työnkin puolesta aikoinaan jouduin sellaisiin tilanteisiin, mutta on paljon tilanteita, joissa se on ihan tarpeetonta. 

Ymmärrän kyllä perustelusi. Kiva, että vastaat asiallisesti.

Luin monta kommenttia ja vastasin tavallaan myös niihin, vaikka nyt sen kirjoitin tähän.

Joskus ei toiset tosiaan kiinnosta tipan tippaa.  Mulla se yleensä johtuu sen hetkisestä kiireestä, väsymyksestä,... ja en pidä sitä hyvänä asiana. Koska jokainen ansaitsee tulla huomatuksi. Sitä ei voi tietää, kuinka merkityksellistä se jutustelu on kullakin kertaa. Joskus sille toiselle ja joskus itselle. 

Kun jotkut arvioi toisista ensinäkemältä, ovatko he tarpeeksi kiinnostavia, että kannattaa vastata, niin musta se on aika lailla itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Ei sellaista omanarvontuntoa, jota arvoistaisin.

Voidaan toki olla eri mieltä.

Ei vaan kiinnosta. En halua ruveta tutustumaan, kun en kuitenkaan sitten jaksa pitää sitä ihmissuhdetta yllä. En myöskään ole sitä tyyppiä, jota hiljaisuus ahdistaa niin että on pakko täyttää se jollain tthjnäpäiväisellä löpinällä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on dysfasia ja autismi, niin siksi. Puheen tuottaminen on mulle se vaikein laji.

Eilen ahdisti, kun joku tuli uimahallin suihkussa juttelemaan mulle kuinka "ihana ilma ulkona on ja käytkö usein uimassa", ja en saanut sanottua mitään. Tämä nainen pahoitti mielensä ja niskojaan nakellen jatkoi pesua. En muutenkaan halua, että minua lähestytään tuollaisissa tilanteissa kun olen tavallaan haavoittuva.

Toivoisin ihmisiltä ymmärrystä, jos joku kanssakulkija vaikuttaa oudolta, niin sille on oikeasti joku syy. Joka voi olla todella kivulias, kuten dysfasia tai vaikkapa estynyt persoonallisuus.

Mielestäni tuo outous jos niin haluat sanoa ei ole se ongelma ollenkaan, eikä sinun tarvitse millään lailla anteeksipyydellä sitä asiaa. Sen verran filantrooppiset ihmiset sietävät toisiaan.

Mutta tuo suihkujuttu voi Ei! Olet ihan oikeassa minun mielestäni, siinä on ylitetty tietty yksityisyyden raja, älä sure :))

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä tuohon sitten pitäisi vastata? "Ehkä sinun mielestäsi"? "En huomannut"? vai mitä ihmettä? Vastaisin just tuon joon.

Aika tylyä suhtautumista. Samaa sarjaa kuin se, että ei kiinnosta puhua kaikille. Tää on vähän yllättänyt mua täällä keskustelupalstalla, kun ihmiset suoraan kertoo, miten arvioivat toisia halveksuvasti. Onko se tosiaan noin yleistä? Ulospain sitten yritetään näyttää kuitenkin fiksuilta. Ehkä sille ei voi mitään, että epäempaattisuus kukoistaa.

MIetin, että  luulevatko nämä arvostelijat olevansa muita ylempänä? Eivät kyllä vaikuta oikeasti iloisilta ja tyyytyväisiltä henkilöiltä. Mulle tulee siitä mieleen piilokateus.

Ihmiset ovat erilaisia. Ei se, jota ei kiinnosta small talkata tuntemattomien kanssa koe olevansa muita ylempänä sen enempää kuin ne small talkkaajatkaan, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita heidän "säätiedotuksistaan". Small talk on tosiaan vain toisen ihmisen hetkellistä huomioimista ilman, että toinen ihminen ihmisenä kiinnostaisi tipan tippaa. Tai edes se, mitä toinen sanoo. Mä ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä small talk on ihan turhaa. Mä kyllä tarvittaessa small talkkaan, ihan jo työnkin puolesta aikoinaan jouduin sellaisiin tilanteisiin, mutta on paljon tilanteita, joissa se on ihan tarpeetonta. 

Ymmärrän kyllä perustelusi. Kiva, että vastaat asiallisesti.

Luin monta kommenttia ja vastasin tavallaan myös niihin, vaikka nyt sen kirjoitin tähän.

Joskus ei toiset tosiaan kiinnosta tipan tippaa.  Mulla se yleensä johtuu sen hetkisestä kiireestä, väsymyksestä,... ja en pidä sitä hyvänä asiana. Koska jokainen ansaitsee tulla huomatuksi. Sitä ei voi tietää, kuinka merkityksellistä se jutustelu on kullakin kertaa. Joskus sille toiselle ja joskus itselle. 

Kun jotkut arvioi toisista ensinäkemältä, ovatko he tarpeeksi kiinnostavia, että kannattaa vastata, niin musta se on aika lailla itsensä toisten yläpuolelle asettamista. Ei sellaista omanarvontuntoa, jota arvoistaisin.

Voidaan toki olla eri mieltä.

Mä tossa pyykkejä narulle ripustaessani mietin, että kun nykyisin pitää olla tavoitettavissa 24/7, moni saattaa kokea small talkit yksinkertaisesti vain rasittavina. Tulee ehkä sellainen "TAAS joku haluaa huomioni, enkö mä saa IKINÄ olla rauhassa" -efekti. Moni on jo kyllästynyt jatkuviin viesteihin, joita tulee Whatsappissa ja muualla. Ja niihin pitäisi vasta mahdollisimman pian, mieluiten heti. Koko ajan pitäisi huomioida muita ihmisiä - tai ainakin olla valmis huomioimaan -  ja jossain vaiheessa se alkaa ärsyttää. Mä poistin vähän aikaa sitten kaikki Facebook-kaverini ja voin rehellisesti sanoa, että tunne on vapauttava. Jos mulla ei olisi päälle ysikymppiset kahdestaan asuvat vanhemmat, saattaisin jättää kännykänkin kotiin lähtiessäni koiran kanssa lenkille tai vaikka ihan vaan kauppaan. Tietyllä tavalla lankapuhelinten aika oli mukavaa, kun sai ihan rauhassa olla tavoittamattomissa.