Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.

Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.

Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.

Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.

Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin. 

Siis vertaat Koijärvi-liikettä nykytilanteeseen??! Kyseessä oli yhden järven pelastaminen, jossa oli mukana (tai syytettynä) 100 nuorta! Nimenomaan tuollaiset tapahtumathan, jossa pelastat jonkin mitättömän lähijärven lisäävät toimijuutta, kokemusta siitä että kykenee vaikuttamaan ja toiveikuutta. Kertoo myös ajankauden ongelmien suuruudesta: huoli oli lähijärvestä. Nykynuoret ovat huolissaan siitä voiko koko maapallolla enää elää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Et voi mitenkään verrata näitä tilanteita toisiinsa. Sama kuin itse vertaisin, että tiedän millaista on olla Ukrainassa nyt sodan alla, kun itsekin olen täällä Venäjän naapurimaassa.

T. Yksi täti-ihminen

Sinut on peloteltu valheilla. Maapallolla voi aivan varmasti elää vielä 20 tai 100 vuoden päästä. Missä on toista väitetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.

Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.

Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.

Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.

Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin. 

Siis vertaat Koijärvi-liikettä nykytilanteeseen??! Kyseessä oli yhden järven pelastaminen, jossa oli mukana (tai syytettynä) 100 nuorta! Nimenomaan tuollaiset tapahtumathan, jossa pelastat jonkin mitättömän lähijärven lisäävät toimijuutta, kokemusta siitä että kykenee vaikuttamaan ja toiveikuutta. Kertoo myös ajankauden ongelmien suuruudesta: huoli oli lähijärvestä. Nykynuoret ovat huolissaan siitä voiko koko maapallolla enää elää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Et voi mitenkään verrata näitä tilanteita toisiinsa. Sama kuin itse vertaisin, että tiedän millaista on olla Ukrainassa nyt sodan alla, kun itsekin olen täällä Venäjän naapurimaassa.

T. Yksi täti-ihminen

Sinut on peloteltu valheilla. Maapallolla voi aivan varmasti elää vielä 20 tai 100 vuoden päästä. Missä on toista väitetty?

Tietyt puolueet levittää pelkoa, jotta saisivat ääniä. Ovatko nuo puolueet syyllisiä lasten masennukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.

Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.

Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.

Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.

Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin. 

Siis vertaat Koijärvi-liikettä nykytilanteeseen??! Kyseessä oli yhden järven pelastaminen, jossa oli mukana (tai syytettynä) 100 nuorta! Nimenomaan tuollaiset tapahtumathan, jossa pelastat jonkin mitättömän lähijärven lisäävät toimijuutta, kokemusta siitä että kykenee vaikuttamaan ja toiveikuutta. Kertoo myös ajankauden ongelmien suuruudesta: huoli oli lähijärvestä. Nykynuoret ovat huolissaan siitä voiko koko maapallolla enää elää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Et voi mitenkään verrata näitä tilanteita toisiinsa. Sama kuin itse vertaisin, että tiedän millaista on olla Ukrainassa nyt sodan alla, kun itsekin olen täällä Venäjän naapurimaassa.

T. Yksi täti-ihminen

Tuon mittakaavan huolia kantava Linkolakin jo kuoli vanhuuteen. 

Itsepalvelu. Ristiriitainen jatkuva informaatiotulva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.

Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.

Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.

Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.

Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin. 

Siis vertaat Koijärvi-liikettä nykytilanteeseen??! Kyseessä oli yhden järven pelastaminen, jossa oli mukana (tai syytettynä) 100 nuorta! Nimenomaan tuollaiset tapahtumathan, jossa pelastat jonkin mitättömän lähijärven lisäävät toimijuutta, kokemusta siitä että kykenee vaikuttamaan ja toiveikuutta. Kertoo myös ajankauden ongelmien suuruudesta: huoli oli lähijärvestä. Nykynuoret ovat huolissaan siitä voiko koko maapallolla enää elää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Et voi mitenkään verrata näitä tilanteita toisiinsa. Sama kuin itse vertaisin, että tiedän millaista on olla Ukrainassa nyt sodan alla, kun itsekin olen täällä Venäjän naapurimaassa.

T. Yksi täti-ihminen

Tuon mittakaavan huolia kantava Linkolakin jo kuoli vanhuuteen. 

Ja Linkola oli sukupolvensa friikki, siksihän hän muita ihmisiä niin kiinnostikin. Mä odotan esikoistani ja mietin ihan tosissani lähes päivittäin saako hän elää terveenä edes keski-ikään asti vai kuoleeko ympäristömyrkkyihin muun maailman mukana. Ketään ei kiinnostanut mikromuovit vielä 2010, surutta vaan naamaan ja lastenvaatteisiin ja kaikkialle. Nyt sitä on lasten keuhkot ja vesistöt täynnä.

Eikö ala-asteellakin koulupäivät ole jotain 2-tuntisia ja siihen päälle välitunnit ja ruokailu? Saa vaikka räplätä puhelinta koko koulu"päivän" ilman huolen häivää ja kaivaa nokkaa. Näin sitä valmistetaan lapsia ja nuoria työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?

Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei  pappis-eliitistä pääse millään.

"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"

https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…

Onhan papin työ nyt aivan järkyttävää, jos sen tosissaan ottaa. Tapaat joka päivä kuolleiden itkeviä omaisia ja yrität heitä lohdutella, samaan aikaan epäusko velloo omassakin mielessä. Kyynistyt ja höpötät ulkomuistista latteuksia, joihin et itsekään usko. Työilmapiiri vanhanaikainen ja vahvasti hierarkinen, oma maailmansa, missä asiat ovat niinkuin ne on aina olleet. Missään et saa olla oma itsesi, et töissä etkä vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailma. Olen kirjoittanut täsät monesti HS kouluaiheisten juttujen palstoille. Koulussa ei vaadita mitään, koko koulu liian helppoa. Nuoret oppivat liian helpolle ja sitten työmaailma ei olekaan sitä helppoa. Pitäisi tehdä säännöllisesti töitä ja tehdä niitä ikäviäkin juttuja. Ensi kertaa 20 vuotiaana... 

22.1. 2022 kommenttini Hesarissa

Joko meidän opetushallitus palaisi vanhaan?

Lukemaan ei opi, koska ei ole läksyjä tai niitä on aivan liian vähän.

Koska ei ole kokeita, ei tarvitse lukea.

Kun ei lueta riittävästi, jää myös kirjoitustaito vajaaksi. Eikä ole niitä läksyjä.

Matematiikka, sama juttu, pikku tehtävä läksyksi tai ei ollenkaan. Puolet matematiikan kirjan tehtävistä jää nykyisin tekemättä.

Kokeita ei ole, jolloin ei voi kunnolla seurata oppimista ja osaamisen tasoa.

Tehtäviä ei tarkisteta opettajan toimesta vaan oppilaat "tarkistavat" itse.

Oppilaiden osaaminen arvotetaan tuntikäyttäytymisen perusteella, jolloin arvosanat ei kuvaa oikeaa osaamista.

Sitten Suomessa ihmetellään, kun nuoret aikuiset masentuu työelämässä, kun pitää suoriutua tehtävistä ja pelkkä paikallaolo ei olekaan enää hyväksyttävää. Monesti masennus saattaa johtua siitä, ettei saa mitään aikaan, josta olla ylpeä.

Läksyt tehdään, jos niitä on 5-10minuutissa.

Kun tekemistä on liian vähän, oppilaat ei opi rutiineja, jotka kantavat sitten opiskeluaika ja aikuisena. Rutiini voi olla esimerkiksi kertotaulu. Kun tekee tarpeeksi, muistaa vastaukset eikä tarvitse joka kerta laskea sormin 7x3 on 21.

Hyvä Opetushallitus, Puuttukaa tähän jo!

Pisatorni on kaatunut suomalaisten lasten osalta.

Milloin olet ollut koulussa? Oma nuoreni sai ainakin joka päivä läksyjä ja vietti niiden parissa tunnista kolmeen, siis joka päivä koulun jälkeen. Siitä huolimatta hän pääsi niukin naukin lukioon, siihen ainoaan, mikä kaupungissamme enää on. En ole nähnyt ollenkaan kuvatunlaista koulumaailmaa, vaan vaatimukset ovat olleet korkealla, eikä numerot todellakaan tulleet ilmaiseksi.

Sinun lapsesihan on todiste surkeasta koulusysteemistä. Niin huonot lähtökohdat, että joutuu tekemään kaikkensa päästäkseen edes lukioon. Ja kun on lukiossa, niin varmaan uupuu totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Me nuoret mietimme esim ympäristöasioita paljon enemmän, koitamme tehdä jokapäiväisessä elämässä kestävämpiä ja ekologisia valintoja. Samalla kuitenkin luontokato vaan kiihtyy jatkuvasti, emme enää ehkä pysty pelastamaan tätä palloa. Te yli viisikymppiset olette kätevästi nurmen alla siinä vaiheessa, kun kakka osuu kunnolla tuulettimeen.

Samaan aikaan pätkätyöt ja nollatuntisopimukset lisääntyy, inflaatio on ennätyslukemissa, mutta palkat eivät ole kunnolla nousseet sitten 80-luvun. Koululaitos, terveydenhuolto ja varhaiskasvatus on kriisissä.

Työelämästä on tullut aivan hullua. Jokaiseen avoimeen työpaikkaan on A4:n pituinen lista vaatimuksia ja kaikkiin vaaditaan kokemusta, jota ei voi kartuttaa, kun kukaan ei palkkaa niitä keltanokkia. Myös toksinen ilmapiiri monilla työpaikoilla ja huono perehdytys eivät varsinaisesti saa hyppimään ilosta. Monilla nuorilla on jo ekoista työpaikoista tosi kamaliakin kokemuksia. Suhtaudu siinä sitten positiivisesti oravanpyörään.

Itsellä ei myöskään arvot oikein kohtaa kovinkaan monen työpaikan arvojen kanssa. En halua myydä mitään tai olla osana tuhokapitalismin edistämisessä. Tätä on tutkittu paljon, että arvojen vastainen työ on tosi suuri tekijä uupumisessa.

Koijärvellä olivat nykyiset päälle kuuskymppiset, että kyllä ne ympäristöasiat meidänkin elämään ovat kuuluneet. Me viiskymppiset valmistuimme lamaan, mutta nyt alalla kuin alalla on huutava työvoimapula ja osaava ihminen revitään töihin vaikka puoliväkisin. 

Siis vertaat Koijärvi-liikettä nykytilanteeseen??! Kyseessä oli yhden järven pelastaminen, jossa oli mukana (tai syytettynä) 100 nuorta! Nimenomaan tuollaiset tapahtumathan, jossa pelastat jonkin mitättömän lähijärven lisäävät toimijuutta, kokemusta siitä että kykenee vaikuttamaan ja toiveikuutta. Kertoo myös ajankauden ongelmien suuruudesta: huoli oli lähijärvestä. Nykynuoret ovat huolissaan siitä voiko koko maapallolla enää elää muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Et voi mitenkään verrata näitä tilanteita toisiinsa. Sama kuin itse vertaisin, että tiedän millaista on olla Ukrainassa nyt sodan alla, kun itsekin olen täällä Venäjän naapurimaassa.

T. Yksi täti-ihminen

Tuon mittakaavan huolia kantava Linkolakin jo kuoli vanhuuteen. 

Ja Linkola oli sukupolvensa friikki, siksihän hän muita ihmisiä niin kiinnostikin. Mä odotan esikoistani ja mietin ihan tosissani lähes päivittäin saako hän elää terveenä edes keski-ikään asti vai kuoleeko ympäristömyrkkyihin muun maailman mukana. Ketään ei kiinnostanut mikromuovit vielä 2010, surutta vaan naamaan ja lastenvaatteisiin ja kaikkialle. Nyt sitä on lasten keuhkot ja vesistöt täynnä.

Älä huoli. Meteoriitti tai ydinsota tuhoaa kaikki melkolailla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Maailman negatiiviset asiat leviää joka kolkkaan, ennen ei tiedetty kuin oman kylän asiat. Työpaikat ei ole varmoja, jos sellaisen saat. Kaikki on vain väliaikaista. Ennen käytiin koulu, mentiin töihin ja naimisiin ja sitä sitten hautaan saakka.

Nykyiset 20-30 vuotiaat ovat eläneet koko aikuisen elämänsä median pelottelussa. Jatkuva paine tulee ulkoa päin, täysi vaihtoehdottomuus ja yksilön pärjäämisen korostaminen. Nuoret eivät ole nähneet, että ajat ja ajatukset joskus muuttuvat, vaan se on ollut tätä WEF-alamäkeä alusta asti. Aina on huonompaa tulossa, jos et tee mitä sanotaan.

En tiedä eikä kiinnosta. Ihan sama mihin tää maailma menee 50v päästä kun pusken jo varmaan horsmaa silloin.

Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.

Meillä töissä tehdään nykyään yhdessä tiimissä varmaan kolmen eri yksikön tehtävät. Jatkuvasti ympätään lisää työtehtäviä edellisten jatkoksi, ohjeet nakataan vaan sähköpostilla itse opeteltavaksi, mitään koulutusta ei järjestetä. Silti odotetaan että osaat kaiken heti alusta alkaen.

Vuorotyötä on myös nykyään lähes joka alalla. Jos miettii ajassa 10:nkin vuoden taakse, niin vuorotyön määrä on lisääntynyt paljon. Kaupan kassatkin joutuvat monessa paikkaa tekemään yövuoroja. Kuka siitä sillisalaatista lopulta hyötyy, kun työntekijät pistetään jatkuvasti muuttamaan arki- ja unirytminsä uusiksi vain että joku pääsee kello 03:27 ostamaan jugurttia.

Asia, jota ei nosteta tikun nokkaan on että miehistä osa luistaa osuutensa lapsista. Aika moni lapsi on kasvanut eroperheessä, jossa äiti on lopen uupunut ja sinnittelee pienillä varoilla. Isä hoitaa pienen osan vastuustaan, liian pienen. Osa ei hoida mitään.

Näistä lähtökohdista on vaikea ponnistaa vaativassa yhteiskunnassamme. Liian vaativassa. Elämän teknistyminen kaikessa arvottaa osan ihmisistä syrjään. Yhteiskuntamme pitäisi arvostaa muutakin kuin korkeakoulutusta. Muitakin tärkeitä arvoja on, niistä ei vaan puhuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon.

Et ole tosissasi. Yläasteen?! 😀

Itse uuvuin ensimmäisen kerran yläasteella. Tosin vaadin itse itseltäni kohtuuttoman paljon. Ei kyllä auttanut kun kotona kuuli laiskoista nuorista, laiskoista työttömistä jne. Päähän jäi tosi vahvasti sellainen ajatusmalli että on pakko koko ajan tehdä kaikkensa ettei kukaan vaan luule laiskaksi. Kun joku kevät lukiossa hain lukuisia kesätyöpaikkoja mutten saanut töitä niin sain osakseni isäni pettymyksen kun "en nähnyt tarpeeksi vaivaa".

Olen nyt kolmekymppinen. Ystäväpiiristäni harvalla on vakituista työsopimusta. Itse olen myös määräaikaiskierteessä. Vakituisen työn saaminen vastaisi lottovoittoa. Voisi sitten oikeasti suunnitella vähän pidemmälle elämää, ostaa asunnon jne.

Ainakin omalla kohdalla kyllä vaikuttaa sekin kun on kouluajoista saakka saanut jatkuvasti kuulla maailman huonosta tilasta (ilmastonmuutos jne) ja kuinka asiat menevät vain huonompaan ja huonompaan. On siis nuoresta asti jo isketty päähän se ajatus ettei toivoa paremmasta tulevaisuudesta ole.

Meille palkataan jatkuvalla syötöllä kaksi-kolmikymppisiä vakituisiin töihin. Kannattaa miettiä mitä opiskelee. 

Niinpä niin, helppo huudella, kukaan ei ole ennustaja. Minullekin sanottiin hakiessani yliopistoon, että alallani tulee olemaan valmistuttuani eläköitymisbuumi ja töitä tulee riittämään. No, eipä tullutkaan buumia. Toimipisteitä yhdistettiin, virkoja lakkautettiin ja kaikesta on säästetty.

Olen hakenut töitä enemmän ja vähemmän kohta 20 vuotta. Pelkkää pätkää ja ilmaisharjoittelua. Enää en edes haluaisi alalleni, koska siellä on mahdotonta työskennellä ikävän työympäristön takia. Pahoittelut verorahojen tuhlaamisesta, kanssakansalaiset.

Suomessa on ongelmana, että hakijalla on oltava juuri kyseisen alan paperit. Mikään muu ei kelpaa. Ihmisiä pidetään kehityskelvottomina ja tyhminä. Tai kyse on lähinnä kai palkasta. Ilmaisharjoittelijaksi kelpaa vaikka minkälaisella taustalla.

Toinen ongelma on ikä. Liian nuori (nainen) on kokematon ja tuleva synnyttäjä-poissaolija. Viisikymppinen taas liian vanha, kallis ja kokenut. Silti eläkkeelle päästään vasta 70-vuotiaina ja kaikki pitävät kunnostaan huolta, eikös?

Ymmärrän nuorten huolen ja ahdistuksen hyvin. Ei olisi kivaa, että vaaditaan kaikessa täydellisyyttä, tehokkuutta ja huippusuorituksia.

Nuoria on aina pidetty laiskoina, saamattomina ja osaamattomina. Jo antiikin aikoina. Miksi ei kysytä niin päin, että mikä näissä on vikana, jotka tämän mikä nykynuoria vaivaa -kysymyksen aina tuovat esiin? (en ole itse varsinaisesti enää nuori, kunhan ihmettelen)

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Ei ollut sitä mahdollisuutta vaan piti vaan jaksaa sekä hankkia elanto itselleen ja perheelleen sitten kun sellainen oli. Nuoret uupuvat koska he voivat. He tietävät voivansa huoletta heittäytyä silmät ummessa  yhteiskunnan suojaverkkojen varaan ja tulevansa hoivatuksi kehdosta hautaan.

Kyllä ne vanhatkin on uupuneita, ne ei vaan puhu siitä. Raatavat itsensä hautaan. Nuoret eivät ole niin tyhmiä vaan nostavat asiat keskusteluun, eivät hyväksy loputonta pahoinpitelyä ja orjuutusta.

Pullamössö sukupolvelle hyvä ettei olla ruokaakin pureskeltu valmiiksi koko lapsuuden ajan eikä koskaan ole tarvinut opetella vastuuta ja niin ahdistuuhan siittä jos joutuu tekemään jotain muuta kuin somessa roikkuminen tykkäyksiå kalastellen

Mä komppaan aikaisempaa että kun on liikaa valinnanvaraa niin valitseminen on hitokseen vaikeaa. Pitäs aina tehdä se oikea valinta kaikin puolin. Päättämisestä tulee ahdistavaa ja vielä kun olet päätöksen tehnyt niin ehkä vielä mietit oliko se oikea. Liian paljon annetaan arvoa mitä muut ajattelevat. Sosiaalisessa mediassa arvostellaan sun valintoja. Lapsilla ja telineillä menee myös haluamiseen liikaa energiaa kun voi haluta vaikka mitä kun sen on myös naapurin jaskakin tai maailman toisella puolella oleva sometuttukin saanut. Ja sitten ollaan häpeissään kun iskä osti vaan Samsungin puhelimen, vaikka siinä kaikki toivotut toiminnot olisivatkin. Kun yritän itsekkin ostaa vaikka pesukonetta niin vertaa sieltä täältä ja lue arvostelut ym.