Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
1121/1167
|
02.03.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Se on ihan fakta, että pätkätyöt yleistyvät kokoajan. Itse teen työtä luovalla alalla ja jo alalle hakeutuessa oli tiedossa, että aika moni tekee töitä silppuna. Minulle sellainen sopii erittäin hyvin, monelle kollegalleni ei. Mutta pätkätyöt ovat yleistymässä myös aloilla, joilla ne eivät ole olleet perinteisiä. Erityisesti nuorille naisille annetaan herkästi pätkää.
Mieti mikä tahansa projektiluontoinen työ ja löydät vastauksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.
Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.
Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.
Ja palkat oli paljon pienemmät myös.Se vaan tahtoo jostain syystä unohtua.
Ihan julkisesti on tunnustettu, että 70-luvulta lähtien jokainen uusi sukupolvi on saanut ostovoimaltaan heikomman palkan ja surkeamman ansiokehityksen, kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Raha pumpataan sinne missä pääoma on, ei nuorille. Nuoret eivät omista mitään, eivätkä tule omistamaan mitään. Työ ei kannata koska vanhuksiltakin saa vain tölväisyn "kyllähän te peritte!". No eipä motivoi yrittämään itse, moiset puheet. Keskimäärin nuoret haluavat tienata elantonsa omalla työllään ja omistaa jotain ennen kuin perivät boomerisukulaisensa kuusikymppisinä.
Tämä että nuoret on köyhempiä ei koske kaikkia.Tietenkään nuoret ei omista esim .taloaan kun siitä on lainaa mutta on turhaa väittää että kaikki nuoret on köyhempiä kun vanhempansa.Itse en ole ikinä elänut niin vähillä rahoilla kun nuorena
kun omilla lapsilla on autot ja talot jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Ja vielä kirsikkana kakun päällä TEHOSTAMINEN.
Ei tätien aikaan ollut sellaista. Tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000- luvun alussa . Sitä ennen kaikki oli paljon kotikutoisempaa.
Tilauksia kirjattiin käsin ja otettiin päiväsä vastaan ehkä 50 , kun nykyisin täytyy ottaa 500. Ym.. ym.. Keittäjät kuori perunat ja teki ruokaa 50: lle lapselle. Nykyään keittäjä ei ehdi kuoria kun ruokittavia on nelinkertaisesti. Jne.. jne..
Liikaa kaikkea.
Nyt täytyy tarttua väitteeseen että tietokoneet ja ohjelmistot tuli vasta 2000-luvulla! Se oli kultaista 80-lukua kun tuoreena ylioppilaana ensimmäisissä työpaikoissa työtehtävänä oli siirtää manuaaliset eli paperiset asiakas- ym. tiedostot ATK:lle. Se oli sitä alkuperäistä digitalisaatiota kun firmat siirtyivät pahvikorteista sähköisiin tietokantoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Ystäväpiirin on tehnyt pätkätöitä:
Maa- ja metsätaloudessa metsureina sekä maatalouden kausityöläisinä: kesät metsässä/kasvihuoneessa ja talvet esim. vanhustenhoidossa
Ravintola-alalla kausityöläisinä, esimerkiksi kesät Savonlinnassa ja talvet Lapissa tarjoilemassa
Tienrakennuksessa, kesät töissä talvet Pattayalla
Silpputyötä mainosten ja lehtien jaossa, töitä 2 pvä/vko yht 16 h/pvä
Projektitöitä teknisellä alalla, työsoppari jatkuu 0,5-12 kk pätkissä sitä mukaa kun tulosta tulee ja rahoitusta kertyy
Kaikkea tämmöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.
Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.
Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.
Ja palkat oli paljon pienemmät myös.Se vaan tahtoo jostain syystä unohtua.
Ihan julkisesti on tunnustettu, että 70-luvulta lähtien jokainen uusi sukupolvi on saanut ostovoimaltaan heikomman palkan ja surkeamman ansiokehityksen, kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Raha pumpataan sinne missä pääoma on, ei nuorille. Nuoret eivät omista mitään, eivätkä tule omistamaan mitään. Työ ei kannata koska vanhuksiltakin saa vain tölväisyn "kyllähän te peritte!". No eipä motivoi yrittämään itse, moiset puheet. Keskimäärin nuoret haluavat tienata elantonsa omalla työllään ja omistaa jotain ennen kuin perivät boomerisukulaisensa kuusikymppisinä.
Tämä että nuoret on köyhempiä ei koske kaikkia.Tietenkään nuoret ei omista esim .taloaan kun siitä on lainaa mutta on turhaa väittää että kaikki nuoret on köyhempiä kun vanhempansa.Itse en ole ikinä elänut niin vähillä rahoilla kun nuorena
kun omilla lapsilla on autot ja talot jo nuorena.
No tulivatko lasten autot kiitoksena työpanoksesta vai maksoitko sinä? Kaikilla ei ole rikkaita vanhempia.
T. Ruokaan 93 e/kk ikävuodet 18-22
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?
Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.
Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.
No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.
Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"
Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!
Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.
Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .
Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".
Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.
TÄMÄ!
Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.
Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?
Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään vaikkapa 80-luvusta.
Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.
Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.
Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.
Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.
Ja palkat oli paljon pienemmät myös.Se vaan tahtoo jostain syystä unohtua.
Ihan julkisesti on tunnustettu, että 70-luvulta lähtien jokainen uusi sukupolvi on saanut ostovoimaltaan heikomman palkan ja surkeamman ansiokehityksen, kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Raha pumpataan sinne missä pääoma on, ei nuorille. Nuoret eivät omista mitään, eivätkä tule omistamaan mitään. Työ ei kannata koska vanhuksiltakin saa vain tölväisyn "kyllähän te peritte!". No eipä motivoi yrittämään itse, moiset puheet. Keskimäärin nuoret haluavat tienata elantonsa omalla työllään ja omistaa jotain ennen kuin perivät boomerisukulaisensa kuusikymppisinä.
Tämä että nuoret on köyhempiä ei koske kaikkia.Tietenkään nuoret ei omista esim .taloaan kun siitä on lainaa mutta on turhaa väittää että kaikki nuoret on köyhempiä kun vanhempansa.Itse en ole ikinä elänut niin vähillä rahoilla kun nuorena
kun omilla lapsilla on autot ja talot jo nuorena.
No tulivatko lasten autot kiitoksena työpanoksesta vai maksoitko sinä? Kaikilla ei ole rikkaita vanhempia.
T. Ruokaan 93 e/kk ikävuodet 18-22[/quote
En ole ikinä tienannut yli 13 e tuntipalkkaa.Kyllä ne nuoret ovat ihan itse ostaneet autonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoria työelämään tulevia ihmisiä hyvin usein kiusataan ja aliarvioidaan. Vaaditaan täydellisyyttä. Kyllä siinä uupuu.
Eiköhän kiusaaminen ole pikemminkin vähentynyt, kun asiasta viime vuosina niin paljon puhuttu. Työelämä on siltä osin helpompaa kuin ennen. Se mikä tuo haasteensa on muutosten määrä ja uuden opettelu. Silloinkin tosin olettaisi nuorempien olevan paremmin vastaanottavaisia oppimaan uutta ja sopeutumaan.
Mutuna tuntuu, että osalle tulee yllä'tyksenä ettei elämä olekaan instan siloiteltua tapahtumaa, vaan arkista puurtamista ja työkään ei aina ole mitään kaksista. Palkkapäivän takia moni tekee töitä, koska palkka mahdollistaa erilaisen kivan tekemisen vapaa-ajalla.
Juu, ei nykyään enää (onneksi) kuule samanlaista huutoa ja vaatimuksia kuin -90 -luvun lopussa. "Jos et tee ylitöitä, niin ovella jonossa on seuraava, joka tekee." Näin sanottiin minulle, jos yritin valittaa liikoja ylitöitä. Huutamista pidetään nykyään huonona käytöksenä ja työpaikkakiusaamiseenkin yritetään puuttua. Ennen piti vaan kestää niitä "erilaisia" ja "persoonallisia" tyyppejä, jotka raivosi ja sai hermoromahduksia kesken työpäivän.
Ehkä nykyään on erilaista myös se arvokeskustelu. Ei ennen ollut varaa ajatella, vastaako joku työ omia arvoja vai ei. Tehtiin, kun ei muutakaan pätkätyötä saanut ja opintoveluat piti maksaa. Silloin hoidettiin väsymistä ja uupumista huomattavasti enemmän alkoholilla ja huonolla huumorilla.
Monet ovat maininneet hankalat pomot, muuttuvat työtehtävät ja yleisen epävarmuuden, mutta samat asiat ne on meillä 50 v tädeilläkin töissä. Ennen vaan oli niin paljon pahempaa, että tämä ei tunnu missään.
Vierailija kirjoitti:
Töitä tehtiin ihan normaaliin tahtiin silloisten olosuhteiden mukaisesti. Nykymaailmassa sillä yhdellä ihmisellä on yksi tosi nopea työkaveri ja se on tietysti tietokone ja kaikki sen sovellukset.
Enää ei tarvita postitusta, lähettejä, sihteereitä, matkavastaavia jne.
Niin, sehän onkin Excel-johtajien mielestä tehokasta ajankäyttöä, kun kallispalkkaisella asiantuntijoilla teetetään tehtäviä, joissa toimistosihteeri on sekä nopeampi että pätevämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun itse menin työelämään 90-luvun lopulla ja oli niin erilainen kulttuuri kun mitään ei oikeastaan oltu vielä tehostettu. Se sana tuli vasta vuosien päästä. Oli aikaa pitää kahvitaukoja montakin päivässä ja joskus oli jopa niin että jos tartti hommaan kahta ihmistä ja se toinen oli myöhässä tms. niin sitten vaan hengattiin sen aikaa. Nykyään se 10 min kahvitauko ei oikeasti ole kahvitauko, se on vain kahvin hakutauko. Sitten se kahvi pitää ryystää samalla työpisteellä kun yrittää näyttää tekevänsä samalla jotain tuottavaa työtä. Mutta olisikohan nyt sitten niin että vanhempien vuosien curlaus on tuottanut tulosta ja jälkikasvulle pienetkin pinnistelyt tuottaa jo ylitsepääsemättömiä mielenterveysongelmia. Kun ei ole totuttu vastoinkäymisiin, koska vanhempien pitänyt näyttää ulospäin (ainakin yrittää) miten heillä on kaikki paremmin kuin toisilla ja lapset on niin hyvin hoidettu.
Jaahas vaikeahan tuohon on sanoa kaikki työt eivät sentään ole hurjan rasittavia nykyaikanakaan itse Töissä Tehtaassa ja vaikka työ onkin omalla tavallaan rasittavaa ja raskasta ajoitain niin ainakin kun työstä lähdet kotia ei tarvi miettiä työasioita ennen seuraavaa työpäivää. Itselleni tuollainen työ sopii hyvin ja olen 32 vuotias ja työkokemusta toki vasta 11 vuotta 2 kuukautta nyt. Ja tuo 11v2kk samassa työpaikassa kokoajan. Eli toistaiseksi yhden työnantajan palveluksessa ollut yli vuosikymmenen ajan vaikka olen 1991 syntynyt tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykän räpläys kuluttaa kaiken aivokapasiteetin.
Eli sentään joskus 1990 luvullakin syntyneillä voi olla ainakin useita vuosia kestäneitä työsuhteita yksi kaveri rakennusalalla töissä ja työsuhde kestänyt kohta 10 vuotta hänelläkin 31 vuotias mies kyseessä 1992 syntynyt. Paljon tuota 10-12 vuotta pidempään ei voisi ollakaan kun peruskoulun jälkeen opiskelut 3-4 vuotta ja sitten armeijakin vielä 6-12 kk päälle ainakin jätkillä. Yksi tuttu mies Sairaanhoitajana harvinainen ala miehelle ja sai vakituisen työsopimuksen hyvin nopeasti valmistumisen jälkeen 1-2 määräaikaisen vuoden jälkeen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ekat 25 sivua ja niiden perusteella moni tuntuu kuvittelevan, että ns. suorittava, ammatillinen työ olisi helpompaa kuin toimistossa istuminen.
Olin itse 8 vuotta suorittavassa työssä lukion jälkeen kun jäin "jumiin" kesätöihin. Sinne muuten pääsin kun soitin joka aamu henkilöstövastaavalle ja kysyin olisiko töitä. Taisin kuudennella soitolla päästä työhaastatteluun. Tämä oli vuonna 2000. Kolmivuorotöitä, yhtenä viikkona 6-14, seuraavana 22-6, jonka jälkeen viikko 14-22. Töissä paksut suojavaatteet, jotka hikoiluttaa. Neonkeltainen t-paita takin alla. Päässä ruma huivi. Joka päivä satutti itsensä vaikeakulkuisissa reiteissä. Löin pään tai selän kun piti ryömiä ratojen alta ongelmatilanteissa. Piti nostella raskaita asioita. Esimiehet olivat ilkeitä ja puhuivat ikävään sävyyn. Kesäloman saatoit saada touko- tai syyskuussa.
Nyt ns. toimistotyössä. Saa pitää omia vaatteita. Esihenkilöt kohtelee vertaisenaan. Kysytään mitä kuuluu ja kuunnellaan vastausta. Hommia piisaa, mutta kukaan ei kyttää tekemisiäni vaan minuun luotetaan. Mielestäni työ on todella helppoa verrattuna suorittavaan työhön. Pelkästään se, että kehoa ei rasita niin paljon, eikä tarvi tehdä töitä yöllä, on huomattava parannus.
Kyllä siinä joskus nykyisiä työkavereita kuunnellessa tulee mieleen, että kaikkien pitäisi aluksi tehdä suorittavaa työtä niin toisi kokemusta ja perspektiiviä työelämään.
Toki on nepsy-ihmiset, joille nykyinen työelämä ja -kulttuuri voi olla mahdotonta ja ehdottomasti on vaan plussaa että asiat nousee esiin.
Vaikka et muuta suoraan väittänytkään niin
Nepsynä sanon, että suorittava työ on hirveintä ainakin itelleni. Kuolen hitaasti tylsyyteen samalla, kun luovuuteni kuihtuu suorittavassa ja samaa toistavassa työssä pois, missä ei saa itse vaikuttaa yhtään mihinkään. Ja se arvostuksen puut, kun tietää olevansa nopea ja hyvä työntekijä, uhh. Myös liikunta ja treenaaminen töiden jälkeen on mielenterveyden kannalta pakollista, jota ei suorittavan varastoduunin jälkeen jaksa.Monelle nepsylle parasta on se, että saa itse vaikuttaa työn tulokseen ja käyttää ongelmanratkaisutaitoa. Monet nepsyt on taitavia moniosaajia, joilta ei energia lopu kesken oikeanlaisessa ympäristössä. Siksi yrittäjyys on yksi pontentiaalinen vaihtoehto. Pääsee olemaan just niin tehokas, miltä siinä hetkessä tuntuu ja käydä kesken päivän vaikka lenkillä tai salilla. Nepsyjä aliarvioidaan ihan turhaan, heillä on ne omat vahvuudet.
Suorittava tylsä työ melusessa ja ankeassa ympäristössä tuskin pääsee kenenkään vahvuudet esille, vähiten nepsyjen (joilla usein myös vahva visuaalinen mieli). Siellä valuu vaan taidot kankkulan kaivoon. Suorittava työ sopii niille, jotka ei halua käyttää luovuuttaan töissä ja jotka nauttii "aivot narikkaan" meiningistä ja jaksaa harrastaa senkin jälkeen niitä omia juttuja/maata sohvalla illat.Olet nepsy, mutta kuulostat ihan kun suurin osa nuorista. He kaikki haluavat tehdä mielekästä suht luovaa työtä, oikeanlaisessa ympäristössä, joka ei ole liian raskasta ettei iltapäivällä väsytä liikaa, kun tulee kotiin.
Harmi vaan, että näitä aika tylsiä ja raskaita hommia silti riittäisi tehtäväksi, eikä näistä nuorista ole, nepsyjä tai ei, he eivät ole halukkaita tekemään ja paikkaamaan näitä työelämästä eläkkeelle jäävien jättämiä työpaikkojen aukkoja.
Suorittava työ, kuten vaikka sähkömiehet ja putkimiehet ei ole aivot narikkaan hommaa. Riippuen mihin niitä laitetaan, vedetään tai korjataan se voi myös olla raskasta ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ei se ilmalämpöpumppu siihen seinään automaattisesti kiinnity. Joku sen siihen on nostanut ja laittanut. Entä aurinkopanelit? Mitenkäs se vessaremppa? Entä ne uudet rännit? Jaksaisitko pestä jonkun suuren viraston ikkunoita? Entä miten se autonrenkaiden vaihto? Kuka ne renkaat sieltä missä nyt sitten ovatkin nostaa esille vaihdettavaksi?Kun ei edes siistissä sisätyössä jakseta ja uuvutaan, niin miten tosiaan näissä tylsissä ja raskaissa hommissa sitten meinataan tulevaisuudessa selvitä ja saada niihin tekijöitä? Nyt noita hommia tekee moni ulkomailta tullut. Kuka tietää kauanko heitäkään lopulta saa houkuteltua tänne, koska koko Eurooppa tulee kilpailemaan heistä ja maat kuten Sveitsi, Norja ja Saksa vie parhaimmat, ihan vaan palkan avulla,
Nepsyys ei ole luonnekysymys, vaan tarkkaavuuteen ja motivaatioon liittyvä aivojen ominaisuus. Kyse ei ole valittavista preferensseistä tai luovuudesta, itsensä toteuttamisesta. Vaan sen asettamista lainalaisuuksista. Edellinen kuvasi todellisia lopputuloksia, muttei mekanismeja. Ei liity mitenkään moraaliin tai vastuuntuntoon.
Ongelmanratkaisu aktivoi välittäjäaineita, jotka auttavat nepsyä keskittymään ja suuntamaan tarkkaavaisuuden tarkoituksenmukaisesti. Jokainen uusi työ, suorittavakin, on alussa ongelmanratkaisua. Tätä voi myös hyödyttää, kuinka tehdä optimaalisesti, suunnitella, ihan siinä vessan asennuksessa (mikä näyttäytyy heti mielenkiintoisena huomioitavine asioineen). Jaksan todellakin hioa asioita ja tehdä vaikka ympäripyöreää. Mutta sitten kun asiat on mietitty ja tiedossa, "helppoja", ei pysty enää tekemään edes auttavaa jälkeä. Olen uudessa aina erittäin tehokas, tarkka, innostunut. Kun se muuttuu rutiiniksi, alkaa tulla huolimattomuusvirheitä. Tätä pystyy hetken kompensoimaan perfektionistisella joustamattomalla varmistelulla, mutta sitäkään ei kauan jaksa, on niin kuluttavaa ja toimii vain ahdistuksen voimalla. Vähän kuin sokeana yrittäisi ennakoida, mihin seuraavaksi voi törmätä.
Se on puhdasta aivokemiaa ja meidän aivot etsivät uusia asioita, tietoa, ideoita, näkökulmia. Ja tämä toimii tehokkaammin kuin monella, mind me saying. Sitä ei kuitenkaan voi itse valita, yhtä vähän kuin paniikissa oleva ihminen voi saada sykkeensä nopeasti alas. Adrenaliini sätelee asiaa ilman ihmisen erillistä suostumusta. Stressaavassa ja vaihtelevassa työssä olen itse aidosti parhaimmillani, kuten työnjälkikin. Vain aito tiukahko tilanne saa aivot liikkeelle. Muuthan pystyvät tätä motivaation (dopamiini) avulla paremmin säätelemään tilanteesta tai ympäristöstä riippumatta. Se ei meillä ilman lääkitystä oikein toimi ja tämä on se meidän "heikkous".
Auton renkaita en lähtisi rutiinina vaihtamaan. Liian suuri riski, että toistossa unohtuisi joku mutteri välistä ja tämä ei ole luonteen heikkoutta tai vitsi. Täytyy olla realistisesti vastuullinen myös omien kykyjensä suhteen. Etenkin jos toimet vaikuttavat muihin tai turvallisuuteen. Kyse ei ole haihattelusta, vaan tosiasiallisista reunaehdoista. Kunhan nämä itse tiedostaa, ei työmoraalissa sinänsä ole kyllä mitään moitittavaa.
En kyllä usko, että nuorisokaan on pääosin luonteeltaan tuollaista kun kuvasit, he on vaan vielä nuoria ja haihattelu ja lyhytnäköisyys kuuluu siihen, kunnes opitaan ja vakavoidutaan. Meillä on ainakin erittäin skarpit nuoret huoltoukot, eiköhän niitä jatkossakin löydy, tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Se on ihan fakta, että pätkätyöt yleistyvät kokoajan. Itse teen työtä luovalla alalla ja jo alalle hakeutuessa oli tiedossa, että aika moni tekee töitä silppuna. Minulle sellainen sopii erittäin hyvin, monelle kollegalleni ei. Mutta pätkätyöt ovat yleistymässä myös aloilla, joilla ne eivät ole olleet perinteisiä. Erityisesti nuorille naisille annetaan herkästi pätkää.
Mieti mikä tahansa projektiluontoinen työ ja löydät vastauksesi.
Sijaisuudet on toinen pätkätyön muoto. Mm. opetusaloilla ja terveydenhuollossa, naisvaltaisilla aloilla yleisemmin. Koska äitiysvapaita on paljon, myös opinto- ja muut vapaat. Joskus olen jostain kuullut, että hyville sijaisille ei haluta antaa vakipaikkaa, koska hyviä sijaisia on vaikea löytää (itseohjautuvuus, oppiminen, joustavuus). Että siinäpä kiva palkka työnsä hyvin hoitamisesta, oot vaan kätevämpi muualla kuin vakityössä etuineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.
Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.
Ainakin meillä kaikki 60-vuotiaat konkarit puhuu kovaan ääneen sitä, että työelämä on muuttunut paljon rankemmaksi jo pelkästään 10v aikana puhumattakaan 25v... Samaan aikaan he juhlivat kohta pääsevänsä eläkkeelle. Samaan aikaan se 25v aloittaa painamalla niska limassa töitä (mistä jo konkarit valittaa ja tehostaminen vaan jatkuu) ja tietää ettei tule saamaan eläkettä ja työskentelemään vähintään yli 70-vuotiaaksi
Pari huomiota. Suomalainen auktoriteettiuskovainen määkii laumassa aina mitä media ohjailee sitä määkimään. Jos media kirjoittaa, että työelämä on muuttunut rankemmaksi, niin kaikki sitä jauhaa oli totta tahi ei. Tämä johtuu paitsi auktoriteettiuskosta, niin myös pelosta olla eri mieltä - erilaiset lynkataan helposti.
Toinen fakta on se, että 6-kymppinen on tehnyt töitä sen 40 vuotta, niin ei siinä enää kauheasti motivoitunutta ja innostunutta hihkumista viitsi jokaisesta "uudesta" kehittämis- tehostamis- tai muusta järkeistämisohjelmasta jaksa esittää - niitä on nähty ja tullaan näkemään. Pyörä keksitään yhä uudestaan ja lanseerataan vain uudella nimellä. Kyynistyyhän siinä valoisinkin luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Ystäväpiirin on tehnyt pätkätöitä:
Maa- ja metsätaloudessa metsureina sekä maatalouden kausityöläisinä: kesät metsässä/kasvihuoneessa ja talvet esim. vanhustenhoidossaRavintola-alalla kausityöläisinä, esimerkiksi kesät Savonlinnassa ja talvet Lapissa tarjoilemassa
Tienrakennuksessa, kesät töissä talvet Pattayalla
Silpputyötä mainosten ja lehtien jaossa, töitä 2 pvä/vko yht 16 h/pvä
Projektitöitä teknisellä alalla, työsoppari jatkuu 0,5-12 kk pätkissä sitä mukaa kun tulosta tulee ja rahoitusta kertyy
Kaikkea tämmöistä.
Projektitöitä on myös hallinnossa esim kunnilla ja valtiolla. Nämä on toki siitä kiitollisia että yleensä yksi hanke kestää ainakin vuoden.
Sitten moni joutuu tekemään vuosikausia sijaisuuksia. Äitiysloma sijaisuus tuossa, sairaslomasijaisuus tässä. Itse esim tein tällaista kunnalla yhdessä yksikössä 5v putkeen. Sitten menin valtiolle hankkeeseen ja sitten toiseen hankkeeseen. 10v silpun jälkeen oli vihdoin kokemusta riittävästi vakityöhön.
Olen muuten omasta opiskeluporukasta ainoa jolla on vakityö. Muut tekee edelleen pätkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Se on ihan fakta, että pätkätyöt yleistyvät kokoajan. Itse teen työtä luovalla alalla ja jo alalle hakeutuessa oli tiedossa, että aika moni tekee töitä silppuna. Minulle sellainen sopii erittäin hyvin, monelle kollegalleni ei. Mutta pätkätyöt ovat yleistymässä myös aloilla, joilla ne eivät ole olleet perinteisiä. Erityisesti nuorille naisille annetaan herkästi pätkää.
Mieti mikä tahansa projektiluontoinen työ ja löydät vastauksesi.
Sijaisuudet on toinen pätkätyön muoto. Mm. opetusaloilla ja terveydenhuollossa, naisvaltaisilla aloilla yleisemmin. Koska äitiysvapaita on paljon, myös opinto- ja muut vapaat. Joskus olen jostain kuullut, että hyville sijaisille ei haluta antaa vakipaikkaa, koska hyviä sijaisia on vaikea löytää (itseohjautuvuus, oppiminen, joustavuus). Että siinäpä kiva palkka työnsä hyvin hoitamisesta, oot vaan kätevämpi muualla kuin vakityössä etuineen.
Kyllä. Itselleni esim pomo sanoi ihan suoraan etten saa auki olevaa vakipaikkaa, koska toinen pätkätyöläinen ei ole sijaisena yhtä hyvä.
Vaihdoin paikkaa, koska onneksi pätkätyötä on helppo yleensä vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin nuori, nyt 40. Kesätöissä 15-vuotiaasta alkaen joka kesä 25-vuotiaaksi kun sain opinnot päätökseen. 10 vuoteen ei siis joululomaa pitempiä lomia. Jo lukiossa koulupäivät kestivät yleensä sen 8 tuntia, johon joka päivä 2-3 tuntia läksyjä, sekä harrastukseen liittyvää harjoittelua sen päälle. Vanhempana sitten piti koulun päälle tehdä töitä että pärjäsi taloudellisesti. Kun valmistuttuani vuoden työrupeaman jälkeen pääsin ensimmäiselle kesälomalle, en meinannut selvitä takaisin töihin. Työ olikin määräaikaista, ja noin 2,5 vuoden kuluttua ne loppuivat ja jäin työttömäksi. Meni puoli vuotta että jaksoin edes ajatella työnhakua.
Kyllä se vaan uuvuttaa, vuosikaudet ilman kunnollisia lomia, selvitä opinnoista ja töistä yhtä aikaa ja pienillä tuloilla kitkuttaa. Ihan hirveää. Olen niin onnellinen kun nyt on jo kauan ollut vakaa työ riittävällä palkalla, ja lomia. Lomat on sellaista luksusta ettei mitään järkeä. Ja mulla ei ole edes mitään mielenterveysongelmia, olen melko sitkeä ja kestävä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni sen suhteen kuin minulla on ollut.
Uupumusta lisää valtavan paljon myös turhautuminen ja stressi, kun kaikki on nykyään niin epävarmaa ja kouluttautumisesta huolimatta ei ole varmaa että saa töitä. Luojan kiitos en ole nuori nykypäivänä.
Tämä. Mulla oli viime vuonna ensimmäistä kertaa 15 vuoteen 4vko kesälomaa. Eli siis koko aikuisikääni. Oli ihanaa. Ja siis oli vähän huono omatunto olla niin pitkään lorvimassa.
Niin siihen 24/7/365 puurtamiseen opiskelujen, työn ja lasten kanssa tottui, vaikka se oli todella raskasta aikaa. Mutta ei se ole todellakaan kaikille sopivaa. Itse olen myös lujaa tekoa. Edelleen jaksan kaveripiiristä eniten. Mutta ei ne kaverit sen huonompia ole, vaikkeivät jaksa sitä samaa määrää mitä minä.
Vanhoilla on kyllä tässä maassa mielenkiintoinen asenne. Mitään ymmärrystä erilaisiin tilanteisiin ja luonteenpiirteisiin ei ole.
Miten sinulle ei 15 vuodessa kertynyt lomaa? Kuulostaa oudolta. Opiskeluajan tajuan kesätöiden takia, mutta miten et sen jälkeenkään saanut muka lomaa?
Pätkää pätkän perään. Kertyy siinä ne pari päivää, mitkä on aina pidettävä pois sen pätkän aikana. Sitten taas uusi 1-3kk jossain. Ja tätä koko alkutaival. Suurimman osan tuosta 15v ajasta tein toki kesätöitä opintojen ohella.
Tuo väite nuorten pätkätöistä toistuu jatkuvasti. Voisiko joku kertoa ihan konkreettisesti mitä töitä teetetään nuorillä pätkätöinä. Minulla on kokemusta lähinnä rahoitus ja it-alasta eikä kummassakaan teetetä pätkätöitä sen enempää nuorille kuin vanhoillekaan. Kaikki ovat normaaleilla toistaiseksi voimassaolevilla työsopimuksilla päivästä 1 alkaen, toki koeaika on kaikilla.
Ei se ole väite. Todennäköisesti omalla työpaikallasi on myös nuoria sijaisina tai projekteissa.
Kun sijaisuus tai projekti loppuu, niin vaihtavat paikkaa tai saavat uuden sijaisuuspätkän.
Nuorten yleistynyt silpputyö on ihan yleistietoa. Jos et siitä ole kuullut, niin olet kyllä melko tynnyrissä ollut viimeiset 10v ainakin.
Alue: Aihe vapaa