Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Luin ekat 25 sivua ja niiden perusteella moni tuntuu kuvittelevan, että ns. suorittava, ammatillinen työ olisi helpompaa kuin toimistossa istuminen.

Olin itse 8 vuotta suorittavassa työssä lukion jälkeen kun jäin "jumiin" kesätöihin. Sinne muuten pääsin kun soitin joka aamu henkilöstövastaavalle ja kysyin olisiko töitä. Taisin kuudennella soitolla päästä työhaastatteluun. Tämä oli vuonna 2000. Kolmivuorotöitä, yhtenä viikkona 6-14, seuraavana 22-6, jonka jälkeen viikko 14-22. Töissä paksut suojavaatteet, jotka hikoiluttaa. Neonkeltainen t-paita takin alla. Päässä ruma huivi. Joka päivä satutti itsensä vaikeakulkuisissa reiteissä. Löin pään tai selän kun piti ryömiä ratojen alta ongelmatilanteissa. Piti nostella raskaita asioita. Esimiehet olivat ilkeitä ja puhuivat ikävään sävyyn. Kesäloman saatoit saada touko- tai syyskuussa.

Nyt ns. toimistotyössä. Saa pitää omia vaatteita. Esihenkilöt kohtelee vertaisenaan. Kysytään mitä kuuluu ja kuunnellaan vastausta. Hommia piisaa, mutta kukaan ei kyttää tekemisiäni vaan minuun luotetaan. Mielestäni työ on todella helppoa verrattuna suorittavaan työhön. Pelkästään se, että kehoa ei rasita niin paljon, eikä tarvi tehdä töitä yöllä, on huomattava parannus.

Kyllä siinä joskus nykyisiä työkavereita kuunnellessa tulee mieleen, että kaikkien pitäisi aluksi tehdä suorittavaa työtä niin toisi kokemusta ja perspektiiviä työelämään.

Toki on nepsy-ihmiset, joille nykyinen työelämä ja -kulttuuri voi olla mahdotonta ja ehdottomasti on vaan plussaa että asiat nousee esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.

Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.

No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.

Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"

Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!

Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.

Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .

Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".

Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.

TÄMÄ!

Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.

Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.

Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.

Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?

Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.

Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään  vaikkapa 80-luvusta.

Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.

Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.

Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.

Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.

Tämä on globaali ongelma. Amerikkalainen ystäväni kertoi, että hän on aina asunut samassa kodissa ja samalla alueella. Vanhempansa ostivat asunnon aikoinaan 45 000 dollarilla, joten ystäväni ajatteli, että hän säästää pesämunan ja ostaa itse asunnon samasta naapurustosta. Nyt naapuruston samojen, remppaamattomien talojen arvo, noin 20-25 vuoden jälkeen, on noin 300 000 dollaria. Ei puhettakaan siitä, että kaksi tavallista palkansaajaa voisi ostaa sieltä perheelle edes pienen kodin.

Mummoni, joka osti omalla siivoojan palkalla 80-luvun puolivälissä läheltä kaupungin keskustaa asunnon, ei sisäistä sitä, miksi minä 40-vuotias sinkku pätkätyöläinen en ole ostanut asuntoa vielä.

Minä saan asunnon vaan lottovoitolla tai rikkailla naimakaupoilla.

Hassua on myös se kuinka asunnot ovat pienentyneet.

Nykyään yksiö on 22m2 ja kaksio on 35m2. Ja pelkkä yksiö maksaa entisen omakotitalon verran.

Toki asuntokuplan puhkeaminen tuo hintoja vähän alemmas, mutta ei se isossa kuvassa muuta sitä tosiasiaa että vaikka tuottavuus nousisi kuinka, aina asunto maksaa niin paljon etä ihminen on lukittu pitkään asuntolainaan. Ja sehän pakottaa näppärästi ihmiset tekemään sen 40t/viikko.

Tämäkö on elintason nousua?

Ja kyllä, minulle kelpaisi hyvin vanha ja edullinen asunto. Muta sellaisia ei ole saatavilla kaupungin alueella, kaikki on purettu tai uusittu. Jos muuttaa maalle, pitää ostaa kallis auto ja kallista polttoainetta. Taaskin minulle kelpaisi vanhanaikainen auto, mutta niitä ei ole saatavilla. Vanha Nokian puhelin toimisi hyvin, mutta on pakko ostaa usi älypuhelin.

Jne.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinpärjäämisen kulttuuri on kyllä vahingollinen. Meillä on vaadittu lapsilta jo tosi varhain itsenäisyyttä ja sitä että kaikessa täytyy yksin pärjätä.

mitä negatiivista siinä on, jos lapsi oppii jo nuoresta lähtien olemaan omatoiminen ja hoitamaan omat asiansa? Minä olen 35-vuotias nainen ja olen jo teini-ikäisestä lähtien hoitanut omat asiani. Esim. joskus kasiluokalla kävin yksin hammaslääkärissä ja 15-vuotiaana muistan käyneeni yksin verikokeissa, että ihan yksin kotoa käsin pyöräilin labraan. Nykypäivänä moni sen ikäinen pyytäisi huoltajan tai jonkun muun aikuisen mukaan pitelemään kädestä.

8-luokalla yksin  hammaslääkärissä? Oletko ihan tosissasi? Minä kävin kyllä normaalissa hampaiden tarkistuksessa jo ala-asteella yksin. Kuten muuten kävi kaikki muutkin. Tai no muutaman hengen porukalla sinne käveltiin, kun oli samalla päivällä aina useammalla oppilaalla aika ja ne meni aakkosjärjestyksessä. Mutta joka tapauksessa ilman vanhempia. 

Elämä on liian helppoa nykyään. Yhteiskunnan tuki on kasvanut liian paljon.

nykyään on helppoa uupua ja jäädä kodin nurkkaan makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat 25 sivua ja niiden perusteella moni tuntuu kuvittelevan, että ns. suorittava, ammatillinen työ olisi helpompaa kuin toimistossa istuminen.

Olin itse 8 vuotta suorittavassa työssä lukion jälkeen kun jäin "jumiin" kesätöihin. Sinne muuten pääsin kun soitin joka aamu henkilöstövastaavalle ja kysyin olisiko töitä. Taisin kuudennella soitolla päästä työhaastatteluun. Tämä oli vuonna 2000. Kolmivuorotöitä, yhtenä viikkona 6-14, seuraavana 22-6, jonka jälkeen viikko 14-22. Töissä paksut suojavaatteet, jotka hikoiluttaa. Neonkeltainen t-paita takin alla. Päässä ruma huivi. Joka päivä satutti itsensä vaikeakulkuisissa reiteissä. Löin pään tai selän kun piti ryömiä ratojen alta ongelmatilanteissa. Piti nostella raskaita asioita. Esimiehet olivat ilkeitä ja puhuivat ikävään sävyyn. Kesäloman saatoit saada touko- tai syyskuussa.

Nyt ns. toimistotyössä. Saa pitää omia vaatteita. Esihenkilöt kohtelee vertaisenaan. Kysytään mitä kuuluu ja kuunnellaan vastausta. Hommia piisaa, mutta kukaan ei kyttää tekemisiäni vaan minuun luotetaan. Mielestäni työ on todella helppoa verrattuna suorittavaan työhön. Pelkästään se, että kehoa ei rasita niin paljon, eikä tarvi tehdä töitä yöllä, on huomattava parannus.

Kyllä siinä joskus nykyisiä työkavereita kuunnellessa tulee mieleen, että kaikkien pitäisi aluksi tehdä suorittavaa työtä niin toisi kokemusta ja perspektiiviä työelämään.

Toki on nepsy-ihmiset, joille nykyinen työelämä ja -kulttuuri voi olla mahdotonta ja ehdottomasti on vaan plussaa että asiat nousee esiin.

Vaikka et muuta suoraan väittänytkään niin

Nepsynä sanon, että suorittava työ on hirveintä ainakin itelleni. Kuolen hitaasti tylsyyteen samalla, kun luovuuteni kuihtuu suorittavassa ja samaa toistavassa työssä pois, missä ei saa itse vaikuttaa yhtään mihinkään. Ja se arvostuksen puut, kun tietää olevansa nopea ja hyvä työntekijä, uhh. Myös liikunta ja treenaaminen töiden jälkeen on mielenterveyden kannalta pakollista, jota ei suorittavan varastoduunin jälkeen jaksa.

Monelle nepsylle parasta on se, että saa itse vaikuttaa työn tulokseen ja käyttää ongelmanratkaisutaitoa. Monet nepsyt on taitavia moniosaajia, joilta ei energia lopu kesken oikeanlaisessa ympäristössä. Siksi yrittäjyys on yksi pontentiaalinen vaihtoehto. Pääsee olemaan just niin tehokas, miltä siinä hetkessä tuntuu ja käydä kesken päivän vaikka lenkillä tai salilla. Nepsyjä aliarvioidaan ihan turhaan, heillä on ne omat vahvuudet.

Suorittava tylsä työ melusessa ja ankeassa ympäristössä tuskin pääsee kenenkään vahvuudet esille, vähiten nepsyjen (joilla usein myös vahva visuaalinen mieli). Siellä valuu vaan taidot kankkulan kaivoon. Suorittava työ sopii niille, jotka ei halua käyttää luovuuttaan töissä ja jotka nauttii "aivot narikkaan" meiningistä ja jaksaa harrastaa senkin jälkeen niitä omia juttuja/maata sohvalla illat.

-Ruokavalio. Syödään eineksiä, vähän kasviksia, huonoja rasvoja ja niin edelleen. Aivot tarvitsevat terveellistä ravintoa. Samalla ravinto vaikuttaa mielialoihin, jaksamiseen ja unenlaatuun jne. Se on ensiarvoisen suuri vaikutin ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle.

-Liikunta. Vähäinen liikunta ja ylipäänsä vähäinen ulkoilu. Aivot tarvitsevat happea ja raikasta ulkoilmaa. Nykyään istutaan koneiden ääressä kotona.

-Uni. Nuoret eivät nuku tarpeeksi.

Nämä kolme ovat peruspohja hyvälle terveydelle. Eivät pelkästään fyysiselle terveydelle vaan myös psyykkiselle. Kun nämä kolme eivät ole kunnossa, tulee liuta uusia ongelmia kuten masennusta, ahdistuneisuutta, levottomuutta jne.

Kun ihminen on masentunut ja väsynyt, hän ei jaksa.

Puhumattakaan ulkoisista paineista, maailmantilanteista, perhesuhteista, kouluympäristöstä yms.

Yhtäkaikki, palataan aina perusasioihin. Uni, ruokavalio, liikunta. Terve ihminen yleensä voi paremmin, ja silloin kaikki hyötyvät. Terve ihminen luo tervettä ilmapiiriä. Mitä enemmän hyvinvoivia ihmisiä, sitä vähemmän ongelmia.

Niin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut työelämässä jo 15 vuotta ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana muutos on ollut aivan valtava. Tulos tai ulos- kulttuuri on omiaan polttamaan ihmisiä loppuun. Taloudellinen turva on myös ihan erilaista kuin vielä 15 vuotta sitten, jolloin laman jälkeen omakotitalon hankinta ei ollut temppu tai mikään eli omaisuutta pystyi helposti kartuttamaan. Nykyään nuoret eivät uskalla edes lapsia tehdä, kun palkka nippa nappa riittää vuokraan ja muihin pakollisiin menoihin eikä monella ole varaa ottaa minkäänlaista lainaa.

Nykyinen nuoriso on myös valitettavasti kasvatettu aivan liian kaverillisesti sekä pumpulissa, jolloin kyky sietää pettymyksiä on lähes nolla. Nuorilta ei odoteta mitään eikä heitä kannusteta menemään eteenpäin elämässään. Työskentelen itse siis syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja todella monen kohdalla mietin, miksi ihmeessä vanhemmat ovat mahdollistaneet heidän lastensa kotiin jumahtamisen.

Kyllä tuo tulos tai ulos meininki on ollut jo sen 15 vuotta.

Sanon tämän pitkäaikaisesta masennuksesta, unettomuudesta ja ahdistuksesta kärsineenä.

Rutiinit, rutiinit, rutiinit. Keskittyminen perusasioihin. Niillä pääsee pitkälle. Monelta puuttuu koti, jossa ollaan läsnä. Jossa vanhemmilla on aikaa ja kiinnostusta ja auktoriteettiä asettaa lapsille rajoja. Rajojen lisäksi tarvitaan rakkautta. Huomaan koulussa työskentelevänä että monelta lapselta puuttuu säännölliset harrastukset, unirytmi, ruokavalio jne. Päivät kuluvat tietokoneella, tai jossain mäkkärin pihalla. Silloin se pääkoppa ei toimi. Lapsi tarvitsee rutiineja.

Minä tarvitsin rutiineja, jotta selvisin omista ongelmistani. Lopulta juuri perusasioiden eli oman hyvinvoinnin ja terveyden ääreen asettuminen paransi minua. Hyvä lepo, hyvä ruoka, työnteko, opiskelu ja liikunta. Näistä en luovu.

Jatkuva Kotona makaaminen ja koneella istuminen ei ole terveellistä ihmiselle.

Kun pienestä pitäen tuijotetaan vaan ruutua tuntitolkulla ja sama jatkuu koulun ja töiden jälkeen niin toki sitä uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.

Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.

No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.

Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"

Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!

Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.

Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .

Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".

Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.

TÄMÄ!

Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.

Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.

Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.

Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?

Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.

Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään  vaikkapa 80-luvusta.

Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.

Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.

Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.

Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.

Ja palkat oli paljon pienemmät myös.Se vaan tahtoo jostain syystä unohtua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraili
</p>

<p>Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.[/quote kirjoitti:

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Ainakin meillä kaikki 60-vuotiaat konkarit puhuu kovaan ääneen sitä, että työelämä on muuttunut paljon rankemmaksi jo pelkästään 10v aikana puhumattakaan 25v... Samaan aikaan he juhlivat

kohta pääsevänsä eläkkeelle. Samaan aikaan se 25v

aloittaa painamalla niska limassa töitä (mistä jo

konkarit valittaa ja tehostaminen vaan jatkuu) ja tietää ettei tule saamaan eläkettä ja työskentelemään vähintään yli 70-vuotiaaksi

Nyt 60 täyttäneen alin eläkeikä on 65 joten eivät he vielä ole eläkkeelle pääsemässä,turhaan kadehdit.

Vierailija kirjoitti:

Kun pienestä pitäen tuijotetaan vaan ruutua tuntitolkulla ja sama jatkuu koulun ja töiden jälkeen niin toki sitä uupuu.

Olen kasvanut ruudun äärellä, mutta kyseessä oli alkeellisen kotimikron ruutu. Internetin minä, minä huomiohakuisuuden sijaan silloiset alkeelliset pelit vaativat keskittymään yhteen ainoaan tehtävään, ettei tulisi game over ja pitäisi aloittaa kaikkea alusta.   

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinpärjäämisen kulttuuri on kyllä vahingollinen. Meillä on vaadittu lapsilta jo tosi varhain itsenäisyyttä ja sitä että kaikessa täytyy yksin pärjätä.

mitä negatiivista siinä on, jos lapsi oppii jo nuoresta lähtien olemaan omatoiminen ja hoitamaan omat asiansa? Minä olen 35-vuotias nainen ja olen jo teini-ikäisestä lähtien hoitanut omat asiani. Esim. joskus kasiluokalla kävin yksin hammaslääkärissä ja 15-vuotiaana muistan käyneeni yksin verikokeissa, että ihan yksin kotoa käsin pyöräilin labraan. Nykypäivänä moni sen ikäinen pyytäisi huoltajan tai jonkun muun aikuisen mukaan pitelemään kädestä.

8-luokalla yksin  hammaslääkärissä? Oletko ihan tosissasi? Minä kävin kyllä normaalissa hampaiden tarkistuksessa jo ala-asteella yksin. Kuten muuten kävi kaikki muutkin. Tai no muutaman hengen porukalla sinne käveltiin, kun oli samalla päivällä aina useammalla oppilaalla aika ja ne meni aakkosjärjestyksessä. Mutta joka tapauksessa ilman vanhempia. 

Tässä on jonkin verran alueellista ja ajallista vaihtelua. Ennen lapset oli helppo juoksuttaa omatoimisesti neuvolaan. Tilanne on vähän erilainen, jos lähin terkkari on tehostettu 15 kilometrin päähän koulusta.

Suorittamista ja täydellisyyttä vaativa kulttuuri. "Kovalla työllä voit saavuttaa kaikki unelmasi!!"

Työni kautta olen nähnyt tämän, että vanhemmat vaativat lapsiltaan nykyään vain kymppejä tai ysejä jo ala-asteella, lapsen pitää harrastaa monta kertaa viikossa (vanhemmat yleensä ovat karjumassa ja lyttäämässä siellä kentän reunalla) ja myöhemmin opiskella eliittilukiossa. Vanhemmille ei myöskään kelpaa, että lapsi saa yo-kokeista E:tä tai huonompia arvosanoja, menee amk:hon tai maakuntayliopistoon, vaan sen pitää olla Helsingin yliopisto, tai mieluiten Harward. 

Ei suostuta hyväksymään, että kaikista ei voi tulla huippuakateemikkoja, vaan ihan tavallisia duunareitakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella kysymys kannattaisi varmaan kääntää toisinpäin. Mikä on vanhemman väen erinomaisuuden salaisuus? Yhtä vaikeaa tai vaikeampaakin on ollut kuin nykynuorilla, mutta ette uuvu. Miksi? Mistä on noin vahva aines tehty?

Samaa ajattelin. Kertokaa, oi viisaat tädit, niin jospa mekin surkeat nykynuoret tästä noustaisiin.

Ihmettelen myös, että miksi moneen kertaan korkeakoulutetut ihmiset kyselevät täällä yksi toisensa perään samaa asiaa, vaikka vastaus on ilmiselvästi teidän kaikkien tiedossa: olette vain niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me nuoremmat.

No jos tämän 40-v täti-ihmisen mielipide mihinkään kelpaa, niin minun mielestäni nykynuoret eivät ole mitenkään surkeampia eivätkä vanhemmat ihmiset mitenkään parempia.

Mutta tässäkin ketjussa jos joku ehdottaa, että kenties ongelma voisi edes osittain juontaa juurensa vaikka somen ja nykymedian informaatiotulvaan, joka tutkitusti heikentää ihmisten keskittymiskykyä kautta linjan, on vastauksena heti "EI!! SOMESSA JNE EI OLE MITÄÄN VIKAA!!! KYLLÄ TYÖ JA OPISKELU VAAN ON PALJON RANKEMPAA NYKYÄÄN JA NYKYNUORILTA VAADITAAN SATATUHATTA KERTAA ENEMMÄN KUIN MILTÄÄN SUKUPOLVELTA KOSKAAN AIEMMIN HISTORIAN AIKANA!!!!!!"

Aijaa. Mä taas olen nähnyt täällä lähinnä nuorten kommentteja siitä, kuinka informaatiotulva ja tavoitettavissaolo- + somevaatimukset ovat esimerkiksi niitä uupumuksen aiheuttajia. Johon tädit: KYLLÄ TÄDIT YHTÄ LAILLA OVAT SOMESSA JA MEILTÄKIN VAADITAAN JA JOPA JOUDUTTIIN OPETTELEMAAN SEKÄ TIETOKONEEN ETTÄ TIKTOKIN KÄYTTÖ JA IHAN SAMA INFORMAATIOTULVA SE MEILLÄKIN ON!!!

Mutta te ette ole syntyneet siihen. Se on se kokonaiskuormitus! Somet ja muut tuli vasta kun olette olleet jo pitkälle varttuneita aikuisia. Nykyään vauvat suurinpiirtein syntyy luuri kädessä.

Olette elänyt montakymmentä vuotta sitä leppoisaa elämää. Ette te elä samanlaisessa digimaailmassa kuin ne, jotka siihen maailmaan on syntyneet!! Kuten sanoit hyvä kun osaatte käyttää .

Oon tuo, jolle vastasit, ja en siis ole itse ole yksi näistä ihmettelevistä tädeistä. Vastasin tolle 40 vuotiaalle, joka valitti, että miksi ei nuorille kelpaa uupumuksen selitykseksi some ja infotulva, että kyllä mun nähdäkseni monelle nuorelle kelpaa, mutta tädeille ei, koska "hekin ovat joutuneet niitä kestämään". Tää koko ketju näyttäisi olevan sitä, että monilla korkeakoulututkinnoillaan lesoilevat 40+ vuotiaat "ihmettelevät" miksi nuoret uupuvat, ja lyttäävät kaikki syyt, paitsi sen, että "nuoret nyt vaan on hemmoteltuja eivätkä kestä mitään".

Oon kyllä ihan samaa mieltä, että vähän eri homma, jos someen ja infotulvaan joutuu sopeutumaan siinä vaiheessa, kun on jo tukevasti työelämässä.

TÄMÄ!

Se on ihan sama mitä täällä puhutaan nuorten uupumisesta. Tädit on sitä mieltä että ainoa syy on nuorison huonous. Siksi nämä keskustelut on ihan järjettömän turhauttavia.

Jos nuoriso sanoo että asuntolainan sai helpommin niin täti huutaa että korot oli 16%.

Jos nuoriso sanoo, että työelämään pääsi helpommin kiinni, Tädit huutaa ettette te olisi siinä työelämässä selvinneet, pullamössöt.

Tädit on osasyy nuorison pahoinvointiin. Juu teitä haukuttiin nuorina, miksi sama kakka pitää pistää kiertämään?

Olen itse myös aika varma, että nykynuorten lapset tulevat olemaan oikeasti hyvä sukupolvi, jolla on terve itsetunto ja elämä muutakin kuin suorittamista. Nykynuoret kun tuntuvat olevan ensimmäinen sukupolvi, jolla ei ole hirveää tarvetta pistää omia traumoja lapsille kiertoon.

Katsos kun nämä tädit ovat eläneet silloin kun asuntolainakorko oli se 16 prosenttia.Nuoriso vaan kuvittelee tietävänsä asioita ja huutaa niitä totuutena vaikka eivät tiedä mitään  vaikkapa 80-luvusta.

Katsos kun se nuoriso ei puhu siitä korosta vaan siitä lainan SAAMISESTA. Ihan tosissaan. Miten teillä on luetun ymmärtäminen noin heikkoa, vaikka olette koulutetuin sukupolvi jolla parhaat pisatulokset.

Eipä tarvitse korkeista koroista valittaa, kun ei saa lainaakaan. Mutta korkeakorkoisen lainankin saaminen mahdollistaa ihan eri asioita, kuin samojen summien maksaminen vuokranantajien taskuun. Kun olet etuoikeutettu, et edes tajua mistä valitat.

Talojen hinnat oli myös vähän eri luokkaa ja oli varaa valita talolleen paraatipaikka ja se kaunein tontti metsänlaidasta tai joen varrelta.

Nykyään se postimerkin kokoinen tontti kaava-alueelta maksaa kolminkertaisen määrän, talopaketista puhumattakaan.

Ja palkat oli paljon pienemmät myös.Se vaan tahtoo jostain syystä unohtua.

Ihan julkisesti on tunnustettu, että 70-luvulta lähtien jokainen uusi sukupolvi on saanut ostovoimaltaan heikomman palkan ja surkeamman ansiokehityksen, kuin heitä edeltäneet sukupolvet. Raha pumpataan sinne missä pääoma on, ei nuorille. Nuoret eivät omista mitään, eivätkä tule omistamaan mitään. Työ ei kannata koska vanhuksiltakin saa vain tölväisyn "kyllähän te peritte!". No eipä motivoi yrittämään itse, moiset puheet. Keskimäärin nuoret haluavat tienata elantonsa omalla työllään ja omistaa jotain ennen kuin perivät boomerisukulaisensa kuusikymppisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ekat 25 sivua ja niiden perusteella moni tuntuu kuvittelevan, että ns. suorittava, ammatillinen työ olisi helpompaa kuin toimistossa istuminen.

Olin itse 8 vuotta suorittavassa työssä lukion jälkeen kun jäin "jumiin" kesätöihin. Sinne muuten pääsin kun soitin joka aamu henkilöstövastaavalle ja kysyin olisiko töitä. Taisin kuudennella soitolla päästä työhaastatteluun. Tämä oli vuonna 2000. Kolmivuorotöitä, yhtenä viikkona 6-14, seuraavana 22-6, jonka jälkeen viikko 14-22. Töissä paksut suojavaatteet, jotka hikoiluttaa. Neonkeltainen t-paita takin alla. Päässä ruma huivi. Joka päivä satutti itsensä vaikeakulkuisissa reiteissä. Löin pään tai selän kun piti ryömiä ratojen alta ongelmatilanteissa. Piti nostella raskaita asioita. Esimiehet olivat ilkeitä ja puhuivat ikävään sävyyn. Kesäloman saatoit saada touko- tai syyskuussa.

Nyt ns. toimistotyössä. Saa pitää omia vaatteita. Esihenkilöt kohtelee vertaisenaan. Kysytään mitä kuuluu ja kuunnellaan vastausta. Hommia piisaa, mutta kukaan ei kyttää tekemisiäni vaan minuun luotetaan. Mielestäni työ on todella helppoa verrattuna suorittavaan työhön. Pelkästään se, että kehoa ei rasita niin paljon, eikä tarvi tehdä töitä yöllä, on huomattava parannus.

Kyllä siinä joskus nykyisiä työkavereita kuunnellessa tulee mieleen, että kaikkien pitäisi aluksi tehdä suorittavaa työtä niin toisi kokemusta ja perspektiiviä työelämään.

Toki on nepsy-ihmiset, joille nykyinen työelämä ja -kulttuuri voi olla mahdotonta ja ehdottomasti on vaan plussaa että asiat nousee esiin.

Vaikka et muuta suoraan väittänytkään niin

Nepsynä sanon, että suorittava työ on hirveintä ainakin itelleni. Kuolen hitaasti tylsyyteen samalla, kun luovuuteni kuihtuu suorittavassa ja samaa toistavassa työssä pois, missä ei saa itse vaikuttaa yhtään mihinkään. Ja se arvostuksen puut, kun tietää olevansa nopea ja hyvä työntekijä, uhh. Myös liikunta ja treenaaminen töiden jälkeen on mielenterveyden kannalta pakollista, jota ei suorittavan varastoduunin jälkeen jaksa.

Monelle nepsylle parasta on se, että saa itse vaikuttaa työn tulokseen ja käyttää ongelmanratkaisutaitoa. Monet nepsyt on taitavia moniosaajia, joilta ei energia lopu kesken oikeanlaisessa ympäristössä. Siksi yrittäjyys on yksi pontentiaalinen vaihtoehto. Pääsee olemaan just niin tehokas, miltä siinä hetkessä tuntuu ja käydä kesken päivän vaikka lenkillä tai salilla. Nepsyjä aliarvioidaan ihan turhaan, heillä on ne omat vahvuudet.

Suorittava tylsä työ melusessa ja ankeassa ympäristössä tuskin pääsee kenenkään vahvuudet esille, vähiten nepsyjen (joilla usein myös vahva visuaalinen mieli). Siellä valuu vaan taidot kankkulan kaivoon. Suorittava työ sopii niille, jotka ei halua käyttää luovuuttaan töissä ja jotka nauttii "aivot narikkaan" meiningistä ja jaksaa harrastaa senkin jälkeen niitä omia juttuja/maata sohvalla illat.

Olet nepsy, mutta kuulostat ihan kun suurin osa nuorista. He kaikki haluavat tehdä mielekästä suht luovaa työtä, oikeanlaisessa ympäristössä, joka ei ole liian raskasta ettei iltapäivällä väsytä liikaa, kun tulee kotiin.

Harmi vaan, että näitä aika tylsiä ja raskaita hommia silti riittäisi tehtäväksi, eikä näistä nuorista ole, nepsyjä tai ei, he eivät ole halukkaita tekemään ja paikkaamaan näitä työelämästä eläkkeelle jäävien jättämiä työpaikkojen aukkoja.

Suorittava työ, kuten vaikka sähkömiehet ja putkimiehet ei ole aivot narikkaan hommaa. Riippuen mihin niitä laitetaan, vedetään tai korjataan se voi myös olla raskasta ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ei se ilmalämpöpumppu siihen seinään automaattisesti kiinnity. Joku sen siihen on nostanut ja laittanut. Entä aurinkopanelit? Mitenkäs se vessaremppa? Entä ne uudet rännit? Jaksaisitko pestä jonkun suuren viraston ikkunoita? Entä miten se autonrenkaiden vaihto? Kuka ne renkaat sieltä missä nyt sitten ovatkin nostaa esille vaihdettavaksi?

Kun ei edes siistissä sisätyössä jakseta ja uuvutaan, niin miten tosiaan näissä tylsissä ja raskaissa hommissa sitten meinataan tulevaisuudessa selvitä ja saada niihin tekijöitä? Nyt noita hommia tekee moni ulkomailta tullut. Kuka tietää kauanko heitäkään lopulta saa houkuteltua tänne, koska koko Eurooppa tulee kilpailemaan heistä ja maat kuten Sveitsi, Norja ja Saksa vie parhaimmat, ihan vaan palkan avulla,

Riippuu tietysti myös alasta, mutta tuntuu, että työelämässä tahti kiihtyy ja on kiihtynyt todella paljon. Kaikki pitää suorittaa nopeammin ja tehokkaammin. Sen huomaan itsekin asiakaspalvelussa, kun asiakas laittaa sähköpostia ja soittaa perään jos sähköpostiin ei vastata tunnin kuluessa, vaikka asia olisi sinänsä kiireetön ja vähäpätöinen.

Jatkuvat keskeytykset nostavat kierroksia. Asiakaspalvelussa huomaa sen miten rajattomia ja epäkohteliaita jotkut ihmiset ovat ja tällaisten kohtaaminen voi olla kuluttavaa, varsinkin nuorelle, joka vasta aloittelee työelämässä. 

Lisäksi varmasti somella on tekemistä sen kanssa. Ihan jo senkin takia, että nuoret katsovat somevaikuttajia, jotka elävät yleellistä elämää ja tahkovat hirveitä rahoja postauksillaan. Sen jälkeen on ehkä vähän vaikea motivoitua menemään töihin johonkin Hesburgeriin pikkurahalla kuuntelemaan asiakkaiden räyhäämistä. Ei työn tekeminen ehkä ole enää mikään sellainen itseisarvo vaan työn pitää myös olla palkitsevaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.

Tässä ongelman ydin. Lisäksi kaikesta säästetään, leikataan jne. Oma-aloitteisuutta ja kaikesta itse huolehtimista sekä itseohjautuvuutta vaaditaan jo alakoululaiselta. Ennakointi ja itseohjautuvuus taas kehittyy aivoissa viimeisenä, yli 20-vuotiaana. Moninainen digitaalisten ohjelmien käyttö ja niiden opettelu koulussa opetusvälineenä myös väsyttää. Nuo astuivat kuvaan omalla sukupolvellani vasta lukion jälkeen opetteluna. Vika on aivan muualla kuin nuorissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraili
</p>

<p>Ne ketkä huutelee pullamössöistä eivät kyllä käsitä mitään siitä millaista nuorilla on töissä tällä hetkellä.[/quote kirjoitti:

Aika moni meistä pullamössöhuutelijoista teemme itse ihan sitä samaa työtä kuin ne nuoretkin ja juuri siksi ihmettelemmekin, mikä siinä on, kun nimenomaan nuoret uupuvat.

Ainakin meillä kaikki 60-vuotiaat konkarit puhuu kovaan ääneen sitä, että työelämä on muuttunut paljon rankemmaksi jo pelkästään 10v aikana puhumattakaan 25v... Samaan aikaan he juhlivat

kohta pääsevänsä eläkkeelle. Samaan aikaan se 25v

aloittaa painamalla niska limassa töitä (mistä jo

konkarit valittaa ja tehostaminen vaan jatkuu) ja tietää ettei tule saamaan eläkettä ja työskentelemään vähintään yli 70-vuotiaaksi

Nyt 60 täyttäneen alin eläkeikä on 65 joten eivät he vielä ole eläkkeelle pääsemässä,turhaan kadehdit.

Työsuojelun uusi alue tulee olla henkinen työsuojelu.

Pitäisi huomioida, minkä verran muutoksia ja uuden oppimista jatkuvalla syötöllä ihmisen pää kestää, jos samalla on ne työtkin tehtävä.

Aiemmin muuten nuori sukupolvi ajatteli "me teemme sen muutoksen, mitä nyt tarvitaan".

Joten nykyiset nuoret aikuiset voivat mielestäni ajatella samoin. Ottakaa työsuojelussa esille niitä henkistä ylikuormitusta aiheuttavia asioita. On turha istua ergonomisesti oikein suunnitellussa työpisteessä, jos itse työ kuluttaa loppuun liian aikaisin. Sama juttu muillakin aloilla.

Lisäisin, että nykyään monesti on ollut myös ajattelua tyyliin määrä korvaa laadun. Että kunhan vaan saadaan homma valmiiksi, mutta laadusta ei niin väliä. Sekin tulee kuitenkin kalliiksi ajan myötä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut työelämässä jo 15 vuotta ja tässä viimeisen viiden vuoden aikana muutos on ollut aivan valtava. Tulos tai ulos- kulttuuri on omiaan polttamaan ihmisiä loppuun. Taloudellinen turva on myös ihan erilaista kuin vielä 15 vuotta sitten, jolloin laman jälkeen omakotitalon hankinta ei ollut temppu tai mikään eli omaisuutta pystyi helposti kartuttamaan. Nykyään nuoret eivät uskalla edes lapsia tehdä, kun palkka nippa nappa riittää vuokraan ja muihin pakollisiin menoihin eikä monella ole varaa ottaa minkäänlaista lainaa.

Nykyinen nuoriso on myös valitettavasti kasvatettu aivan liian kaverillisesti sekä pumpulissa, jolloin kyky sietää pettymyksiä on lähes nolla. Nuorilta ei odoteta mitään eikä heitä kannusteta menemään eteenpäin elämässään. Työskentelen itse siis syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja todella monen kohdalla mietin, miksi ihmeessä vanhemmat ovat mahdollistaneet heidän lastensa kotiin jumahtamisen.

Voipa olla tässä syynä se, että noiden lasten vanhemmat ovat itse niin uupuneita työstä, etteivät jaksa vaatia lapsiltaan tarpeeksi.

Millaisen kuvan työelämästä antaa kotona, jos vanhemmat näyttävät loppuun uupuneilta työpäivän jälkeen. Vanhemmat voivat olla sellaisia sinnittelijöitä, että kunhan vaan töihin jaksetaan vielä mennä. Muusta viis.