Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Enpä tiedä. Joka tapauksessa ne yleensä kommentoi instassa "En kestä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa lukea miten jaksamattomuus johtuu siitä että syö huonosti, käyttää puhelinta tai on liian materialistinen ja laukkuja vailla.
Minusta tuossa ei ole mitään naurettavaa. Täytyy olla oikeasti vähän yksinkertainen, jos ei näe älypuhelin- ja someaddiktion laajuutta ja sen aiheuttamia ongelmia. Kadulla kävellessä tai missä tahansa julkisessa paikassa (nuoret) ihmiset ovat pää alaspäin tuijottamassa näyttöä. Salilla pitää tuijottaa puhelinta laitteiden välillä kulkiessa ja sarjojen välissä. Meillä lapsi tuli perjantaina koulusta klo 14 aikoihin ja meni sohvalle istumaan/makaamaan niskat kyyryssä puhelin kädessä. Itse käväisin asioilla jossain välissä ja tulin takaisin klo 20. Teini oli edelleen sohvalla katsomassa puhelinta ja jatkoi sitä klo 22 saakka. Iso pussi karkkia oli myös tyhjentynyt tuossa ajassa. Onko tuo tervettä ajankäyttöä perjantai-iltana? En usko kyseessä olevan erityistapaus vaan aika normaali nykyteini.
Kun pitää 20-vuotiaana ilman kokemusta päästä sille johtajan pallille isoille liksoille ja perushommat ja -työt ei kelpaa, niin uupuuhan sitä vähemmästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ylipainoiset ja huonokuntoiset pullamössöläskit jaksaisivat tehdä töitä kun suurin rasitus on istua tuolilla pelaamassa pelejä yötä myöten. Vuosikymmeniä sitten käveltiin tai hiihdettiin kouluun monia kilometrejä sekä harrastettiin liikuntaa päivittäin. Kesällä oltiin keräämässä metsässä marjoja ja sadonkorjuuaikaan uurastettiin viljelyksillä. Nykyinen nuoriso on oppinut saamaan kaiken tarjottimella joten eipä paljona voi nykynuorisolta odottaa.
Itseasiassa tämä kyllä koskee paremmin boomereita kuin nuoria. Te saitte kaiken, talous kukoisti, oli paljon työpaikkoja, pääsette eläkkeellee nuorena ja anteeksi nyt vaan mutta olette hyvin ylipainoisia. Nykynuoriso kärsii inflaatiosta eniten köyhyyden vuoksi, töihin on vaikeaa päästä, ja jos pääsee kukaan ei perehdytä.
"Boomereista" monet elivät lapsuutensa sisävessattomissa mökeissä hyvin alkeellisissa olosuhteissa, eikä niitä kuskattu joka paikkaan, vaikka matkaa oli pahimmillaan kymmeniä kilometrejä. Eivätköhän ne nämä nykynuoret ja niiden vanhemmat ole niitä, jotka ovat saaneet kaiken valmiina. Ihan harhainen kommentti sinulta.
Tuokin boomeri sana kertoo kuinka ne halveksuu meitä vanhempia sukupolvia.
Kylläpä sitä nyt uhriudutaan boomer sanasta kun on ollaan itse haukuttu nuorempia sukupolvia 30 sivun verran :-D
Ja vielä tuota aiempaa kommenttia kommentoin sen verran, että se että olette eläneet lapsuutenne maataloissa ilman autoja ei liity mitenkään nykyajan työelämän rankkuutteen.
Joo kyllä lapsilla nykyään on asiat paremmin syntyessään, mutta yhteiskunnassa on suuria rakenteellisia ongelmia ja työelämä käy läpi vaikeita murroksia joita teidän aikana ei ole ollut.
Sillon vanhaan aikaan yksinkertaisinkin jannu pääsi peruskoulusta suoraan hanttihommiin ilman mitään koulutusta tai papereita. Nykypäivänä tämä sama yksinkertainen jannu jää ilman työtä ja syrjäytyy koska samanlaisia töitä ei enää ole.
Se jannu menee ammattikouluun ja parin vuoden päästä on töissä. Jannut sitä paitsi ovat ihan tyytyväisiä tähän, se on ne nuoret naiset joiden mielestä ammattikoulu ei ole tarpeeksi hyvä. Ja se onkin varmasti osa tätä ongelmaa.
Ei se noinkaan mene. Ammatikoulun opetus on ajettu alas säästösyistä eikä mitään enää opeteta kunnolla. Kun jannu valmistuu ei kelpaa töihin koska ei osaa mitään. Terveisin korona-aikana amistosta valmistunut jannu
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta puhuakseni en oikein ymmärrä tätä keskustelua, että Suomessa on muka erityisen kovat paineet lapsille ja nuorille. Jos vertaa esimerkiksi Etelä-Koreaan, siellä on ihan järkyttävä prässi koulu- ja harrastusmenestyksestä, eikä akateemisesti lahjakkailla nuorilla ole käytännössä elämää opiskelun ulkopuolella juuri ollenkaan. Nuorten mielenterveys on myös arvattavasti todella huonolla tolalla.
Täällä keksitään jatkuvasti kaikenlaisia helpotuksia, ja koulujen oppimistuloksethan huononevat jatkuvasti. Miten tuo voi olla mahdollista, mikäli nuorilta vaaditaan koko ajan enemmän?
Olen kyllä samaa mieltä, että nykyinen elämäntyyli ON stressaavaa ja uuvuttavaa, mutta olen vain eri mieltä sen syistä. Omien kokemusteni perusteella väittäisin, että some on tehnyt nykyelämästä uuvuttavaa, mutta ei ihan sillä tavalla kuin luulisi. Some nimittäin vaikuttaa olemassaolollaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka eivät siellä roiku selaamassa aivottomana TikTok-videoita tai vertaamassa omia selfieitä photoshopattujen Insta-typyjen kuviin. Itse asiassa some vaikuttaa myös ihmisiin, joilla ei ole itsellään sometilejä ollenkaan. Some on tehnyt jo pelkästään uutissyklistä uuvuttavan nopean. Somen ansiosta nykykulttuurista on tullut jatkuvaa stimulaatiotulvaa. Somen ansiosta jopa vapaa-ajan viihde tuntuu sellaiselta, että täytyy juosta pysyäkseen mukana - tyyliin, pitäisi katsella ne viisi Netflix-sarjaa joita eri kaverit ovat suositelleet, mutta ei ole aikaa, ei ehdi, katselen siis sängyssä kännykältä vaikka pitäisi nukkua. Somen ansiosta kaveruussuhteista on tullut "verkostoitumista", jossa yritetään pinnallisesti pitää yhteyttä mahdollisimman moneen. Tämän ei tarvitse edes tapahtua somen kautta - "käy kahvilla Sannan kanssa" on vain yksi asia lisää vedettäväksi yli tehtävälistalta.
Harva edes tajuaa, miten uuvuttavaa on nykyään esimerkiksi seurata uutisia, ylläpitää "kaveriverkostoa" tai katsella TV-sarjojen kokonaisia kausia maratonina. Pelkkä ajatuskin on naurettava, että noista muka uupuisi. Mutta minä väitän omien kokemusteni perusteella, että kyllä vaan uupuu.
Valtaosalta meistä ei vaadita mitään huippusuorituksia elämässä, vaan me itse olemme alkaneet nähdä kaikki tyhjänpäiväisetkin asiat elämässä suorituksina, joissa täytyy onnistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa lukea miten jaksamattomuus johtuu siitä että syö huonosti, käyttää puhelinta tai on liian materialistinen ja laukkuja vailla.
Minusta tuossa ei ole mitään naurettavaa. Täytyy olla oikeasti vähän yksinkertainen, jos ei näe älypuhelin- ja someaddiktion laajuutta ja sen aiheuttamia ongelmia. Kadulla kävellessä tai missä tahansa julkisessa paikassa (nuoret) ihmiset ovat pää alaspäin tuijottamassa näyttöä. Salilla pitää tuijottaa puhelinta laitteiden välillä kulkiessa ja sarjojen välissä. Meillä lapsi tuli perjantaina koulusta klo 14 aikoihin ja meni sohvalle istumaan/makaamaan niskat kyyryssä puhelin kädessä. Itse käväisin asioilla jossain välissä ja tulin takaisin klo 20. Teini oli edelleen sohvalla katsomassa puhelinta ja jatkoi sitä klo 22 saakka. Iso pussi karkkia oli myös tyhjentynyt tuossa ajassa. Onko tuo tervettä ajankäyttöä perjantai-iltana? En usko kyseessä olevan erityistapaus vaan aika normaali nykyteini.
Some- ja puhelinaddiktio ei varmasti paranna kenenkään hyvinvointia mutta mielestäni ne pääsyyt on ihan toisaalla. On kuitenkin fakta että meno työelämässä on kiristynyt, kaikkea mitataan ja optimoidaan, työelämä on epävarmaa ja ostovoima laahaa maassa. Voisin itsekin heittää puhelimeni jorpakkoon mutta se ei valitettavsti poista noita oikeita suuria huolenaiheita.
Työelämässä on nykyään valloillaan lähes joka alalla se että kaikesta on säästettävä mahdollisimman paljon ja kaiken on oltava täysin optimaalista. Työntekijöiden hyvinvointi ja palkitseminen eivät merkitse yhtään mitään. Onko siis ihmekään että työntekijät vastaavat tähän olemalla vähemmän motivoituneita?
Meilläkin firmassa on menty siihen että joskus firma käytti työntekijöitä ulkona, kaljotti ja jouluna sai kivan muistamisen sekä bonuksen jos firma teki voittoa. Noh, firma tekee edelleen voittoa tänäpäivänä mutta säästötoimet ovat edenneet siihen pisteeseen asti että työntekijöiden on itse tuotava kahvit toimistolle. Mitään vuosittaisia seminaareja ja konferensseja ei enää järjestetä vaan pidetään toimistolla kokoontuminen ja firma tarjoaa voileivät lounaaksi. Samalla työntekijöiden määrä on vähentynyt huimasti ja hommia ulkoistettu. Kenen mielestä on laiskuutta että työmotivaatio ei ole ihan tapissaan? Ja mitään ei saisi toivoa tai vaatia vaan tulee olla tyytyväinen että saat edelleen lähes samaa palkkaa kuin 5 vuotta sitten? Itseasiassa olet saanut palkanalennuksen sillä palkka on noussut paljon vähemmän kuin elinkustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Monella nuorella on melko epärealistiset oletukset työnteon suhteen. Paljon sitä palkkaa saa ja miten siellä töissä ollaan ja miten toimitaan ja millaiista työpaikoista se työelämä aloitellaan ja on opeteltava uusia asioita paljon. Ja että se työelämä on oikeasti raskasta ja sitä, että joku käskee ja hyvä että syödä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Kyllähän noita on kuullut. Ja somessakin esitetään.
Kuka niitä sarjoja siis pakottaa katsomaan? Minä en katso telkkaria ollenkaan ja uutisia luen pari kertaa päivässä.
Olenkin ihmetellyt missä viipyy vastaliike tälle ylisomettumiselle. Melko monesta ongelmasta pääsisi kun laskisi sen puhelimen kädestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Kyllä ne kuule revitään ihan nuorilta itseltään. Se on sitten eri asia, kuinka suurta osaa nuorista ne pikavippivelkaantuneet somessa matkailuaan tonnin puhelimellaan kuvaavat nuoret edustavat. Ei ainakaan valtaosaa, mutta harmillisen vaikutusvaltaista osaa kuitenkin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Kyllähän noita on kuullut. Ja somessakin esitetään.
Eli perustat juttusi oletuksille. Olet lukenut jostain Sara Parikasta, joka on poikkeuksellisen menestyvä ikäluokkansa jäsen ja näin ollen kaikki on sellaisia.
Eivät ole. Suurin osa nuorista haluaa ihan normaaleja asioita, joita heidän ikäisensä ovat aina halunneet. Nyt ne lapset, parisuhteet ja omat kodit on vain vaikeampi saavuttaa kuin ennen, koska ihmiset eivät tapaa toisiaan ja kaikki on pirusti kalliimpaa.
Kehotan tutustumaan ihan tosielämän nuoriin ennen kuin alat heitä haukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kännykät ja tietokoneet kun tuli niin kansakunta alkoi uupua.
Entisinä aikoina ei kyseisiä riesoja ollut..
Usein näyttää tulevan täysin yllätyksenä että töistä ei voi olla jatkuvasti nuhan takia saikulla ja poissaoloistakin on ensimmäinen päivä palkaton kunnes olet ollut tarpeeksi kauan työsuhteessa. Tessiä ei viitsitä lukea. Poissaoloja ei ilmoiteta ollaan vain pois. Jos jotain ei tiedetä ei kysytä vaan seisotaan tumput suorina ihmettelemässä ja kännykkää selaamassa. Oma-aloitteisuus puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Kyllähän noita on kuullut. Ja somessakin esitetään.
Eli perustat juttusi oletuksille. Olet lukenut jostain Sara Parikasta, joka on poikkeuksellisen menestyvä ikäluokkansa jäsen ja näin ollen kaikki on sellaisia.
Eivät ole. Suurin osa nuorista haluaa ihan normaaleja asioita, joita heidän ikäisensä ovat aina halunneet. Nyt ne lapset, parisuhteet ja omat kodit on vain vaikeampi saavuttaa kuin ennen, koska ihmiset eivät tapaa toisiaan ja kaikki on pirusti kalliimpaa.
Kehotan tutustumaan ihan tosielämän nuoriin ennen kuin alat heitä haukkua.
Ja sinä tiedät kaikki nuoret? Ihan tuttavapiirissä näitä kuulee ja ystävien lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä sarjoja siis pakottaa katsomaan? Minä en katso telkkaria ollenkaan ja uutisia luen pari kertaa päivässä.
Olenkin ihmetellyt missä viipyy vastaliike tälle ylisomettumiselle. Melko monesta ongelmasta pääsisi kun laskisi sen puhelimen kädestään.
Puhelin on tungettu liiaksi osaksi arkea. Ilman älyluuria on vaikea olla, koska pankin tunnusluvut, kanta-asiakaskortit ja kaikki sellainen on puhelimessa.
Olen aina pitänyt tätä kehitystä täysin idioottimaisena. Jotkut asiat pitäisi olla olematta vain digiä. Raha on yksi sellainen asia. Samoin pankkitunnukset ja reissuvihot.
Työelämä on ihan erilaista kuin 20v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parikymppisenä pitää olla merkkivaatteet, hieno kallis auto, vähintään omistuskaksio keskustasta, tonnin luuri ja matkustella ja elää hienoa some-elämää niin masentaahan se kun tajuaa että harva siihen pääsee.
En ole ikinä kuullut parikymppisestä, joka haluaisi KAIKKI nuo asiat. Parikymppiset haluaa yleensä parisuhteen ja matkustella.
25v alkaa haluamaan perhettä ja omaa kotia, eikä todellakaan välttämättä keskustasta vaan jostain mistä on kätevä liikkua.
Vähän alle 30v haluaa vähän isomman kodin jossa voi kasvattaa lapsia.
Nuorilla on ihan normaaleja haaveita. Mistä ihmeestä kaikki vanhukset repivät näitä "iso hieno auto ja tonnin puhelin ja matkat ja KAIKKI ennen ikävuotta 25". Ettekö erota haaveita ja päiväunia toisistaan?
Kyllähän noita on kuullut. Ja somessakin esitetään.
Eli perustat juttusi oletuksille. Olet lukenut jostain Sara Parikasta, joka on poikkeuksellisen menestyvä ikäluokkansa jäsen ja näin ollen kaikki on sellaisia.
Eivät ole. Suurin osa nuorista haluaa ihan normaaleja asioita, joita heidän ikäisensä ovat aina halunneet. Nyt ne lapset, parisuhteet ja omat kodit on vain vaikeampi saavuttaa kuin ennen, koska ihmiset eivät tapaa toisiaan ja kaikki on pirusti kalliimpaa.
Kehotan tutustumaan ihan tosielämän nuoriin ennen kuin alat heitä haukkua.
Sara ei liity tähän mitenkään, on kova tekemään duunia.
Ja nykynuoret ovat vielä koulutushuijauksen uhreja. Niitä siis, jotka hullunkiilto silmissä ovat ahkeroineet koulut läpi maisteriksi vain todetakseen että amiksena tienaa paremmin.
Muistan itsekin miten petetty olo tuli, kun totesi että kaikki se vaivannäkö oli turhaa ja opettajat ja vanhemmat aika suoraan valehtelivat, kun sanoivat koulutuksen olevan avain onneen.
Monet ei lisäksi ymmärrä miten kallista asiat ovat. Siis esim miten paljon asuminen lohkaisee palkasta ja miten kauan pitää kituuttaa työssäkäyvänäkin että saa vaikka oman asunnon.
Nämä ovat kaikki asioita, joihin nuoret pettyy. Oma asunto jää esim monella haaveeksi, koska lainaa on vaikea saada. Perhe saattaa jäädä haaveeksi, koska töissä ei ole ikinä sellaista seesteistä hetkeä tai sitten pelätään ettei ole enää töitä äitiysloman jälkeen, koska se lupaava ura tarkoittaakin sijaisuutta ja pätkää.
Ja koska tehdään sijaisuutta ja pätkää, ei ole kunnon lomia. Itse esim tein alkuun 3v ilman lomapäivän lomapäivää, kiitos pätkätyön. Ensimmäisen kerran oli kunnon kesäloma viime vuonna.