Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita.
Oletteko te eläneet kuunnellen sitä, että maailmassa ei pärjää jos ei ole täydellinen? Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän. Yliopistossa tehtiin selväksi, että töitä ei sitten ole ellet ole mukana kaikessa mahdollisessa ja verkostoidu. Viestiä tulee töistä öisin ja heti pitää vastata tai työnantaja raivoaa. Palkkoja ei makseta, lapsia ei voi hankkia koska terveydenhuolto on kriisissä, lastensuojelu voi lapset jos niitä teet, ympäristö on kriisissä... Vähän meinaa olla stressitasot koholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös myrkkyjen määrä ympäristössä on kasvanut, esim. juomavedessä e-pillereiden käytön takia.
Ihmiset pelkäävät, etteivät pääse koskaan eläkkeelle ja skippaavat työelämän kokonaan.
Olen AP ihmetellyt samaa. Myöskään vahvaa mieliala- ja muuta lääkitystä vaativat ahdistumiset, uupumiset eivät VOI olla niin suuri ja yleinen ongelma kuin siitä on nyt tullut.
Ja tuo huonokuntoinen pullamössö -selitys ei päde toimisto- ja istumatyöhön, vaikka toki hyvä yleiskunto ja terveydestä huolehtiminen näkyy kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon.
Et ole tosissasi. Yläasteen?! 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen AP ihmetellyt samaa. Myöskään vahvaa mieliala- ja muuta lääkitystä vaativat ahdistumiset, uupumiset eivät VOI olla niin suuri ja yleinen ongelma kuin siitä on nyt tullut.
Ja tuo huonokuntoinen pullamössö -selitys ei päde toimisto- ja istumatyöhön, vaikka toki hyvä yleiskunto ja terveydestä huolehtiminen näkyy kaikessa.
Meillä on oikeasti ihmisiä millä on perussairauksia mitkä ei ole hoitotasapainossa sen takia, että lähes jokainen lääkäri tuntuu haluavan olla psykiatri. Ja kun niitä perussairauksia ei huomata ja hoideta ajoissa niin tilanteet kehittyy ja siitä syntyy lopulta pysyvä työkyvyttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita.
Oletteko te eläneet kuunnellen sitä, että maailmassa ei pärjää jos ei ole täydellinen? Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän. Yliopistossa tehtiin selväksi, että töitä ei sitten ole ellet ole mukana kaikessa mahdollisessa ja verkostoidu. Viestiä tulee töistä öisin ja heti pitää vastata tai työnantaja raivoaa. Palkkoja ei makseta, lapsia ei voi hankkia koska terveydenhuolto on kriisissä, lastensuojelu voi lapset jos niitä teet, ympäristö on kriisissä... Vähän meinaa olla stressitasot koholla.
Niin sitä puhuttiin jo kun me oltiin nuoria. Hirveät paineet pääseekö yliopistoon sisään ja saako tutkinnot tehtyä siinä ajassa kun opintotukea saa, saako töitä. Me valmistuimme lamaan suoraan, joten töitä ei tietenkään saanut eikä ollut kesätöistä kokemusta samasta syystä. Nyttemmin meillä viiskymppisillä on useimmilla toiset ellei kolmannetkin loppututkinnot tehtynä ja uravalinta mennyt uusiksi pariin kertaan. Asia mikä silloin nuorena oli olevinaan jotenkin mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Olen Ap:n kanssa samaa tätikastia. Olen elämäni aikana kärsinyt masennuksesta, ollut työuupumuksen vuoksi sairaslomalla, jne.
En kuitenkaan huutele omaa pätemistä, vaan yritän kertoa miten tässä elämässä selviää parhaiten. Oma kokemukseni on, että oma hyvinvointini vaatii jatkuvasti ylläpitoa. Eli unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Jos niistä luistan, niin melko nopeasti huomaan sen hyvinvoinnissani. Itse ymmärsin tämän vasta noin kymmenen vuotta sitten. Yhteiskunta ei tätä pysty muuttamaan, vaan muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Ihan just tämmöistä samaa elämä on ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve mieli terveessä ruumiissa.
Kun lapsella / nuorella / aikuisella on terveellinen ruokavalio, kehoa rasittavaa liikuntaa lähes päivittäin (ml. arkiliikunta), riittävästi unta ja hyvät sosiaaliset suhteet, niin masentuminen ja uupuminen on huomattavasti vähäisempää.
Ei tässä sen ihmeellisempää vastausta ole. Tänä päivänä harvalla alle 40 -kymppisellä on yllä mainitut perusasiat kunnossa. Ja siksi masennutaan ja uuvutaan porukalla.
Huomaa ettet tiedä yhtään mistä puhut kun väität että harva nuori ihminen on fyysisesti ja henkisesti terve.
Joo ei me teitä vanhemmat ihmiset tietenkään voida tietä elämästä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Ja minä taas olen hakenut sillä paperilla kouluun ja päässyt sisään. Pikkusiskoni taas ei pääse C:tä ja M:ää sisältävillä papereillaan, vaan on välivuosikierteessä. Kun maailma katsos muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan minäkin uupuisin heti jos olisin 18v ja joku sanoisi, että aikaisin eläkeikäsi on 70 vuotta. Siis kirjaimellisesti synnyit tänne olemaan jonkun ison koneen osa. Sinun ainoa elämä.
Eli tehdä työtä = elättää itsensä. No mikähän se on se vaihtoehto sitten? Maata muiden elättinä sohvalla tässä sosialismin kehdossa vai? Niinpä tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Mitä ihmettä sinä puhut,. Meillä viiskymppisillä voi vielä hyvin olla pieniä lapsia. Kaveri juuri sai vauvan ja on 50v. Itselläni on eskari-ikäinen ja olen viisikymppinen. Opintolainojakin meillä on koska on useampia tutkintoja. Opintolainojen päälle vielä asuntolainoja, autolainoja, remppalainoja. Toki on myös jo omaisuuttakin, kun lainaraha on ollut halpaa.
Vierailija kirjoitti:
Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.
Eihän tämä vastaa kysymykseen, että miksi NUORET uupuvat. Sinä selität ympäripyöreitä, noidenhan pitäisi koskea kaikkia työikäisiä tasapuolisesti.
Ihmettelen itse aivan samaa. Ja vastaus tuntuu usein olevan tuon lainaamani kaltainen, kun on vaikeaa ja rasittavaa. Mutta kun kysymys on nimenomaan tästä nuorten uupumisesta. Tuntuu olevan uusi kansantauti kaksikymppisinä. Miksi ne nelikymppiset, jotka elävät kiireisintä perhearkea ja ovat kohonneet merkittäviin asemiin eivät ole uupuneita. Tai ne yli viisikymppiset, jotka työnantajien mielestä ovat jo toinen jalka haudassa ja joita ei kannata palkata. Enemmän näillä molemmilla ryhmillä luulisi olevan painetta työelämässä, ja samat kurjat pomot ja huonot työyhteisöt heitä koettelevat, ovat koetelleet vuosikymmeniä, toisin kun nuoria jotka eivät tahdo jaksaa edes niin pitkälle että pääsisivät työelämään. Mikseivät he jaksa?
Muuten, tuo ajatusmalli Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa oli kyllä aivan uusi, mahtaako kirjoittaja olla itsekin tällainen nuori ja uupunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän.
En ole tehnyt sillä paperilla koko elämäni aikana yhtään mitään. Hyvissä asiantuntijatöissä. Pikkumerkintä koulutus-kohdan alla cv:ssä.
Ja minä taas olen hakenut sillä paperilla kouluun ja päässyt sisään. Pikkusiskoni taas ei pääse C:tä ja M:ää sisältävillä papereillaan, vaan on välivuosikierteessä. Kun maailma katsos muuttuu.
Ei mekään päästy c:n papereilla yliopistoon. Itselläni oli L:n paperit. t: täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Mitä ihmettä sinä puhut,. Meillä viiskymppisillä voi vielä hyvin olla pieniä lapsia. Kaveri juuri sai vauvan ja on 50v. Itselläni on eskari-ikäinen ja olen viisikymppinen. Opintolainojakin meillä on koska on useampia tutkintoja. Opintolainojen päälle vielä asuntolainoja, autolainoja, remppalainoja. Toki on myös jo omaisuuttakin, kun lainaraha on ollut halpaa.
Eikä tajua taaskaan miten hyväosainen on kun saa tilaisuuden kouluttautua uudelleen ja on saanut jopa asuntolainan. Ei saada me alle 30-vuotiaat kumpiakaan näitä.
Oikeastaan minäkin uupuisin heti jos olisin 18v ja joku sanoisi, että aikaisin eläkeikäsi on 70 vuotta. Siis kirjaimellisesti synnyit tänne olemaan jonkun ison koneen osa. Sinun ainoa elämä.