Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua kuin puoleen väliin ennen kuin tuli pakottava tarve todeta, että todellinen kysymyshän on se, miten te vanhemmat ihmiset olette näin totaalisesti onnistuneet pilaamaan useamman nuoremman sukupolven? Tehän ne olette kasvattaneet ja kouluttaneet sekä työelämään ohjanneet. Mitä ihmettä on tapahtunut, että noin pätevinä ja mahtavina ja upeina ihmisinä olette onnistuneet sössimään maailman näin pilalle kaikille?
Se on mennyt pieleen, että se työstettävä materiaali on nykyisin valmiiksi paapottia vetelää paskaa. Paskasta ei voi hioa timanttia.
Mutta se työstettävä materiaalihan on peräisin edeltävistä sukupolvista. Heidän geeninsä, sukupolven naisten kohduista synnytetty.
Vaikka täällä joku jo kertoikin, että viisikymppisillä ihmisillä on järjestään eskari-ikäisiä lapsia, niin kyllähän se totuus on, että x-sukupolven edustajien lapset ovat kovaa vauhtia siirtymässä työelämään ja perustamassa omia perheitään. Oon itse jotakuinkin niin nuori äksäläinen kuin voi olla, eikä edes mun lapseni ole enää eskari-ikäisiä, vaikka olin keskimääräistä vanhempi tullessani äidiksi. Kyllä viisikymppisissä ja yli äideissä on ihan selkeänä vähemmistönä ne, joiden lapset on eskari-ikäisiä tai edes pikkukoululaisia.
Että mun mielestä kyllä ihan jokainen yli viisikymppinen voi nyt mennä itseensä ja miettiä, missä kohtaa tuli mokattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhä useammasta koulusta kunnolliset valkoiset nuoret "uupuvat" kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottomuus. Sitä uutta nousukautta on odotettu jo vuosikymmeniä. Jos sellainen on välissä tullutkin, ei se ole helpottanut tavallisen ihmisen elämää. Kaikki kallistuu jakuvasti. Tulevaisuudessa ei ole varaa taloon, autoon, lapsiin. Työelämä ei motivoi, koska se ei enää auta saavuttamaan noita asioita samalla tavalla kuin meidän vanhempiemme nuoruudessa.
Jos ei ole varaa perheeseen, autoon, omaan kotiin, niin en yhtään ihmettele miksi masentaa. Elämästä häviää tarkoitus.[/quo
Pitää opiskella ammatti joka työllistää.Täälläpäin on nuorilla perheet, autot ja talot.Kukaan ei valita että ei ole varaa.
Noin varmaan, pitäisi olla vanhempien elintaso autoineen ja taloinen heti työuran alussa. Ja kun sitä ei tietenkään ole, masennutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
Curling vanhemmat kantaneet kaiken tarjottimella eteen, mitään eivät ole tottuneet tekemään itse.
Ohjausta eivät salli joten jäävät tumpuloiksi.
Säynätsalo kirjoitti:
Syövät liikaa pullamössöä ja liikkuvat liian vähän.
Pullamössön vetäminen loppuu nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan.
Etkö käynyt koulua?Alle kouluikäisillä on juuri tälläinen elämä ainakin täälläpäin.
Tietenkin kävin koulua, mutta koulun jälkeen sai vapaasti kiipeillä puissa, hengailla kavereiden kanssa jne. Ei ollut iltapäiväkerhoja eikä tavoitteellisia harrastuksia monta kertaa viikossa. Enkä kyllä ollut päiväkodissakaan ennen kouluun menoa. Nykyisin ei juurikaan näe lapsia ulkona edes alkuillasta tai viikonloppuisin. Ja asun lähiössä, jossa kyllä asuu paljonkin lapsiperheitä.
Missä näiden lasten pitäisi mielestäsi siellä lähiössä hengata? Sillä postimerkin kokoisella pihalla?
Tässä lähiössä, missä mä asun, on metsää, on leikkipuistoja, on koulun urheilukenttä, on taloyhtiöiden pihoja (eivät ole postimerkin kokoisia). Ihan tästä makkarin ikkunastakin katson suoraan metsään.
Hienoa. Miten paljon aikuiset siellä viettävät aikaansa näin talvella ? Nykyisin on lastensuojelu pian ovella, mikäli annettaisiin lasten olla päivät pitkät yksin valvomatta niinkuin omassa lapsuudessa 60-70-luvulla.
Olisko se että punainen liha on ns. kielletty. Ainakin julkkikset ovat aina puhumassa punaisen lihan syönnin lopettamisesta. Ei tule rautaa mistään pölvästeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottomuus. Sitä uutta nousukautta on odotettu jo vuosikymmeniä. Jos sellainen on välissä tullutkin, ei se ole helpottanut tavallisen ihmisen elämää. Kaikki kallistuu jakuvasti. Tulevaisuudessa ei ole varaa taloon, autoon, lapsiin. Työelämä ei motivoi, koska se ei enää auta saavuttamaan noita asioita samalla tavalla kuin meidän vanhempiemme nuoruudessa.
Jos ei ole varaa perheeseen, autoon, omaan kotiin, niin en yhtään ihmettele miksi masentaa. Elämästä häviää tarkoitus.[/quo
Pitää opiskella ammatti joka työllistää.Täälläpäin on nuorilla perheet, autot ja talot.Kukaan ei valita että ei ole varaa.
Tiiätkö, mä olen opiskellut itselleni ammatin, josta silloin, kun hakeuduin opiskelemaan, sanottiin, että tältä alalta ei työt lopu, päin vastoin. Loppuu tekijät, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Tulee pula! No, ihan siinä muutamassa vuodessa mun opintojen aikana tapahtui joku rakenteellinen muutos, ja niiden eläkkeelle jäävien tilalle alettiinkin palkata huomattavasti vähemmän väkeä, alettiin pyörittää määräaikaisia, säästettiin, suljettiin toimipisteitä jne. Kyllä kannatti opiskella sellaiselle alalle, jonka piti työllistää!
Jos joku voisi kertoa mulle alan, joka työllistää varmasti Pirkanmaalla (sote-alan tiedän), niin voisin vaikka kokeilla vanhoilla päivilläni uudemman kerran, onnistunko kouluttautumaan alalle, joka työllistää.
Perhe, koti ja auto on, merkityksellinen työura puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Kertoo kyllä paljon siittä joka uupuu kahdessa viikossa niin että ei kykene työskentelemään... asioiden opettelu vaatii vaivaa ja aikaa ja kumpaakaan pullamössö sukupolvi ei suostu kun "kaikki heti mulle nyt ilman että itse panostan" on lähes joka some sukupolven ajatuksissa ensimmäisenä
Ei nykymaailmassa anneta aikaa opetella, kun sun pitää osata kaikki jo heti. Työpaikkahakemuksissakin lukee että pitää olla jo kokemusta samasta työstä. Itse en edes pääse minnekään, koska aina paikan vie joku jolla oli jo valmiiksi kokemusta vastaavasta työstä.
Tämän allekirjoittaa myös palstatäti. Muutos tähän suuntaan on tapahtunut vähitellen oman työhistoriani aikana. Hyvällä tuurilla voi vielä löytää työpaikan, jossa on tajuttu perehdyttämisen tärkeys. Ja toivon todella, että tähän suuntaan palataan takaisin. Ei kukaan voi olla suoralta kädeltä ammattilainen tietyssä firmassa, aina pitää opetella tovi ennen kuin tietää miten hommat hoituvat.
Olen täysin toista mieltä työhön perehdyttämisestä. Nyt kaikilla työpaikoilla on tarkat dokumentoidut ja arkistoitavat aikataulutetut perehdytyssuunnitelmat, kuka perehdyttää mitäkin ja milloin. Suunnitelmaan on myös pakko kuitata kukin vaihe tehdyksi, vastuuhenkilönä opastaja. Lisäksi jokaiselle uudelle työntekijälle nimetään mentor tai buddy tai millä nimellä häntä kutsutaankin, henkilö joka pitkälti istuu uuden työntekijän vierellä opastaen kaikessa kahvinkeittimen käytöstä ja lounaalla käynnistä alkaen ja jonka puoleen voi milloin tahansa kääntyä.
80- ja 90-luvuilla mitään tällaista ei ollut, vaan tulit uuteen työpaikkaan, sinulle näytettiin työpiste, pyydettiin kysymään joltakin jos on kysyttävää ja käskettiin alkaa hommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pullamössöstä ei saa sisua eikä lihaksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että nuorempi sukupolvi on tottunut lähinnä viihtymään. Uupujien ei ole koskaan tarvinnut tehdä tosissaan töitä myös mikään eteen elo kasvatushan tässä on mennyt pieleen. Kotona ei vaadita mitään, koulussa ei vaadita mitään niin onhan se kamalaa kun yhtäkkiä opiskelussa ja työelämässä vaaditaan kun n suorittamista. Osalla porukkaa onnistuu ,osa on turhan ruikuttajia.
Toi on totta. Koton ja koulussa on saanut vaan olla, mutta työelämässä pitäisikin sitten osata ja pystyä. Eikä ole kesätöitä, joissa olisi opittu niitä työelämätaitoja. Sitten ollaankin liian vanhoja kesätöihin ja oikeisiin ei pääse.
Täytyy nyt kyllä todeta, että ainakin lähipiirissä lähes KAIKKI teini-ikäiset on yrittäneet hakea jotain kesätöitä, mutta todellakaan niitä ei ole kaikille tarjota - kuten ei ylipäänsä töitä. Enää ei noin vaan mennä kesähessuksi paikallisille sahoille tai tehtaille, ellei heillä erikseen ole joku kesärekry päällä ja sinne otetaan ihan vain pari työntekijän lasta. Toki aina on suhteilla menty kesätöihin, mutta nykyään enemmän. En ole aikoihin nähnyt yleisiä ilmoituksia, että haetaan vaikka kaupungille/kunnalle/seurakunnalle kesätyöntekijöitä, ennen niitä oli aina.
Nykyisin löytyy netistä kuten muutkin työpaikat.
https://duunitori.fi/kesatyo/alle-18-vuotiaat
https://evl.fi/tietoa-kirkosta/toissa-kirkossa/tyoharjoittelu-ja-kesatyo
https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikat/kesatyo/
https://www.kuntarekry.fi/fi/tyoelamauutiset/aiheet/kes%C3%A4ty%C3%B6/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että nuorempi sukupolvi on tottunut lähinnä viihtymään. Uupujien ei ole koskaan tarvinnut tehdä tosissaan töitä myös mikään eteen elo kasvatushan tässä on mennyt pieleen. Kotona ei vaadita mitään, koulussa ei vaadita mitään niin onhan se kamalaa kun yhtäkkiä opiskelussa ja työelämässä vaaditaan kun n suorittamista. Osalla porukkaa onnistuu ,osa on turhan ruikuttajia.
Toi on totta. Koton ja koulussa on saanut vaan olla, mutta työelämässä pitäisikin sitten osata ja pystyä. Eikä ole kesätöitä, joissa olisi opittu niitä työelämätaitoja. Sitten ollaankin liian vanhoja kesätöihin ja oikeisiin ei pääse.
Täytyy nyt kyllä todeta, että ainakin lähipiirissä lähes KAIKKI teini-ikäiset on yrittäneet hakea jotain kesätöitä, mutta todellakaan niitä ei ole kaikille tarjota - kuten ei ylipäänsä töitä. Enää ei noin vaan mennä kesähessuksi paikallisille sahoille tai tehtaille, ellei heillä erikseen ole joku kesärekry päällä ja sinne otetaan ihan vain pari työntekijän lasta. Toki aina on suhteilla menty kesätöihin, mutta nykyään enemmän. En ole aikoihin nähnyt yleisiä ilmoituksia, että haetaan vaikka kaupungille/kunnalle/seurakunnalle kesätyöntekijöitä, ennen niitä oli aina.
Jaa, minä tunnen monta nuorta, jolle esim. siivoaminen on sellaista jaskaduunia, että ei kelpaa. Vaikka ei ole lainkaan työkokemusta. Vaatimukset on kovat, vaikka taitoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan.
Etkö käynyt koulua?Alle kouluikäisillä on juuri tälläinen elämä ainakin täälläpäin.
Tietenkin kävin koulua, mutta koulun jälkeen sai vapaasti kiipeillä puissa, hengailla kavereiden kanssa jne. Ei ollut iltapäiväkerhoja eikä tavoitteellisia harrastuksia monta kertaa viikossa. Enkä kyllä ollut päiväkodissakaan ennen kouluun menoa. Nykyisin ei juurikaan näe lapsia ulkona edes alkuillasta tai viikonloppuisin. Ja asun lähiössä, jossa kyllä asuu paljonkin lapsiperheitä.
Missä näiden lasten pitäisi mielestäsi siellä lähiössä hengata? Sillä postimerkin kokoisella pihalla?
Tässä lähiössä, missä mä asun, on metsää, on leikkipuistoja, on koulun urheilukenttä, on taloyhtiöiden pihoja (eivät ole postimerkin kokoisia). Ihan tästä makkarin ikkunastakin katson suoraan metsään.
Hienoa. Miten paljon aikuiset siellä viettävät aikaansa näin talvella ? Nykyisin on lastensuojelu pian ovella, mikäli annettaisiin lasten olla päivät pitkät yksin valvomatta niinkuin omassa lapsuudessa 60-70-luvulla.
No itseasiassa mä oletankin, että syy on juuri tuo. Lapset eivät enää voi leikkiä vapaasti keskenään, koska lapsia ei saa päästää keskenään ulos. Ja jotta lapsi ei istuisi kaikkea vapaa-aikaansa tyhjänpanttina kotona, lapsella pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia, joihin vanhemmat kuskaavat. Harrastuksetkaan eivät ole mitään höntsäilyä vaan ohjattua ja tavoitteellista. Katsoin aikoinaan yhden jenkkiläisen dokkarin, jossa vaihtoaitiossa istuvat 8-9 -vuotiaat lapset eivät edes jutelleet keskenään vaan ainoastaan valmentajan kanssa. Dokumentti kertoi just siitä, miten pienestä pitäen aikuisten ohjauksessa suorittamaan laitetut lapset menettävät jopa mielenkiintonsa toisia lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä, että nuorempi sukupolvi on tottunut lähinnä viihtymään. Uupujien ei ole koskaan tarvinnut tehdä tosissaan töitä myös mikään eteen elo kasvatushan tässä on mennyt pieleen. Kotona ei vaadita mitään, koulussa ei vaadita mitään niin onhan se kamalaa kun yhtäkkiä opiskelussa ja työelämässä vaaditaan kun n suorittamista. Osalla porukkaa onnistuu ,osa on turhan ruikuttajia.
Toi on totta. Koton ja koulussa on saanut vaan olla, mutta työelämässä pitäisikin sitten osata ja pystyä. Eikä ole kesätöitä, joissa olisi opittu niitä työelämätaitoja. Sitten ollaankin liian vanhoja kesätöihin ja oikeisiin ei pääse.
Täytyy nyt kyllä todeta, että ainakin lähipiirissä lähes KAIKKI teini-ikäiset on yrittäneet hakea jotain kesätöitä, mutta todellakaan niitä ei ole kaikille tarjota - kuten ei ylipäänsä töitä. Enää ei noin vaan mennä kesähessuksi paikallisille sahoille tai tehtaille, ellei heillä erikseen ole joku kesärekry päällä ja sinne otetaan ihan vain pari työntekijän lasta. Toki aina on suhteilla menty kesätöihin, mutta nykyään enemmän. En ole aikoihin nähnyt yleisiä ilmoituksia, että haetaan vaikka kaupungille/kunnalle/seurakunnalle kesätyöntekijöitä, ennen niitä oli aina.
Nykyisin löytyy netistä kuten muutkin työpaikat.
https://duunitori.fi/kesatyo/alle-18-vuotiaat
https://evl.fi/tietoa-kirkosta/toissa-kirkossa/tyoharjoittelu-ja-kesatyo
https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikat/kesatyo/
https://www.kuntarekry.fi/fi/tyoelamauutiset/aiheet/kes%C3%A4ty%C3%B6/
https://kirkkorekry.fi/fi/tyopaikat/?&type=53246&lang=fi_FI,sv_SE,en_US
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottomuus. Sitä uutta nousukautta on odotettu jo vuosikymmeniä. Jos sellainen on välissä tullutkin, ei se ole helpottanut tavallisen ihmisen elämää. Kaikki kallistuu jakuvasti. Tulevaisuudessa ei ole varaa taloon, autoon, lapsiin. Työelämä ei motivoi, koska se ei enää auta saavuttamaan noita asioita samalla tavalla kuin meidän vanhempiemme nuoruudessa.
Ei ole rahaa satanut taivasta tavalliselle kansalaiselle ikinä. Eikä ole ollut varaa ostaa kaikkea mitä olisi tehnyt mieli. Aina on pitänyt itse tienata rahat ja pikkuhiljaa säästää ja lainaa ottamalla hankkia pienemmästä isompaa kohden asuntoa ja autoa ym. Ja sitten sitä onkin arvostanut ja nauttinut siitä, kun on jotain hitusen odotettuaan saanut hankittua. Nykyään on se vika, että heti pitäisi saada sitä hienointa ja kalleinta, ei tyydytä enää aloittamaan vaatimattomammista puitteista. Tyytykää vähempään, ihmiset, siinä on yksi avain onnellisempaan elämään.
Kyllä vaan meitsin appivanhemmilla on ollut varaa kesämökkiin, omakotitaloon, moottoripyöriin, useisiin rotukoiriin, jokavuotisiin ulkomaanmatkoihin ja moneen lapseen 80-00 -luvuilla siivoojan ja hitsaajan palkoilla. Itsekin teen siivoojan töitä eikä mitään toivoakaan että mulle ja miehelleni mitään asuntolainaa annettaisiin. Lapsi tulossa ja tiukkaa tulee tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Kertoo kyllä paljon siittä joka uupuu kahdessa viikossa niin että ei kykene työskentelemään... asioiden opettelu vaatii vaivaa ja aikaa ja kumpaakaan pullamössö sukupolvi ei suostu kun "kaikki heti mulle nyt ilman että itse panostan" on lähes joka some sukupolven ajatuksissa ensimmäisenä
Ei nykymaailmassa anneta aikaa opetella, kun sun pitää osata kaikki jo heti. Työpaikkahakemuksissakin lukee että pitää olla jo kokemusta samasta työstä. Itse en edes pääse minnekään, koska aina paikan vie joku jolla oli jo valmiiksi kokemusta vastaavasta työstä.
Tämän allekirjoittaa myös palstatäti. Muutos tähän suuntaan on tapahtunut vähitellen oman työhistoriani aikana. Hyvällä tuurilla voi vielä löytää työpaikan, jossa on tajuttu perehdyttämisen tärkeys. Ja toivon todella, että tähän suuntaan palataan takaisin. Ei kukaan voi olla suoralta kädeltä ammattilainen tietyssä firmassa, aina pitää opetella tovi ennen kuin tietää miten hommat hoituvat.
Olen täysin toista mieltä työhön perehdyttämisestä. Nyt kaikilla työpaikoilla on tarkat dokumentoidut ja arkistoitavat aikataulutetut perehdytyssuunnitelmat, kuka perehdyttää mitäkin ja milloin. Suunnitelmaan on myös pakko kuitata kukin vaihe tehdyksi, vastuuhenkilönä opastaja. Lisäksi jokaiselle uudelle työntekijälle nimetään mentor tai buddy tai millä nimellä häntä kutsutaankin, henkilö joka pitkälti istuu uuden työntekijän vierellä opastaen kaikessa kahvinkeittimen käytöstä ja lounaalla käynnistä alkaen ja jonka puoleen voi milloin tahansa kääntyä.
80- ja 90-luvuilla mitään tällaista ei ollut, vaan tulit uuteen työpaikkaan, sinulle näytettiin työpiste, pyydettiin kysymään joltakin jos on kysyttävää ja käskettiin alkaa hommin.
Siis millä alalla? Minä en ainakaan ole kohdannut muuta kuin viimeisen lauseen mukaista perehdyttämistä. Asiantuntijatehtävät, viimeisimmät työsuhteet alkaneet 2015, 2020 ja 2022.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottomuus. Sitä uutta nousukautta on odotettu jo vuosikymmeniä. Jos sellainen on välissä tullutkin, ei se ole helpottanut tavallisen ihmisen elämää. Kaikki kallistuu jakuvasti. Tulevaisuudessa ei ole varaa taloon, autoon, lapsiin. Työelämä ei motivoi, koska se ei enää auta saavuttamaan noita asioita samalla tavalla kuin meidän vanhempiemme nuoruudessa.
Jos ei ole varaa perheeseen, autoon, omaan kotiin, niin en yhtään ihmettele miksi masentaa. Elämästä häviää tarkoitus.[/quo
Pitää opiskella ammatti joka työllistää.Täälläpäin on nuorilla perheet, autot ja talot.Kukaan ei valita että ei ole varaa.
Tiiätkö, mä olen opiskellut itselleni ammatin, josta silloin, kun hakeuduin opiskelemaan, sanottiin, että tältä alalta ei työt lopu, päin vastoin. Loppuu tekijät, kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Tulee pula! No, ihan siinä muutamassa vuodessa mun opintojen aikana tapahtui joku rakenteellinen muutos, ja niiden eläkkeelle jäävien tilalle alettiinkin palkata huomattavasti vähemmän väkeä, alettiin pyörittää määräaikaisia, säästettiin, suljettiin toimipisteitä jne. Kyllä kannatti opiskella sellaiselle alalle, jonka piti työllistää!
Jos joku voisi kertoa mulle alan, joka työllistää varmasti Pirkanmaalla (sote-alan tiedän), niin voisin vaikka kokeilla vanhoilla päivilläni uudemman kerran, onnistunko kouluttautumaan alalle, joka työllistää.
Perhe, koti ja auto on, merkityksellinen työura puuttuu.
Mä aloin opiskelemaan data-analytiikkaa. Voi yhdistää aiempaan osaamiseen ja tarvitaan monella alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Kertoo kyllä paljon siittä joka uupuu kahdessa viikossa niin että ei kykene työskentelemään... asioiden opettelu vaatii vaivaa ja aikaa ja kumpaakaan pullamössö sukupolvi ei suostu kun "kaikki heti mulle nyt ilman että itse panostan" on lähes joka some sukupolven ajatuksissa ensimmäisenä
Ei nykymaailmassa anneta aikaa opetella, kun sun pitää osata kaikki jo heti. Työpaikkahakemuksissakin lukee että pitää olla jo kokemusta samasta työstä. Itse en edes pääse minnekään, koska aina paikan vie joku jolla oli jo valmiiksi kokemusta vastaavasta työstä.
Tämän allekirjoittaa myös palstatäti. Muutos tähän suuntaan on tapahtunut vähitellen oman työhistoriani aikana. Hyvällä tuurilla voi vielä löytää työpaikan, jossa on tajuttu perehdyttämisen tärkeys. Ja toivon todella, että tähän suuntaan palataan takaisin. Ei kukaan voi olla suoralta kädeltä ammattilainen tietyssä firmassa, aina pitää opetella tovi ennen kuin tietää miten hommat hoituvat.
Olen täysin toista mieltä työhön perehdyttämisestä. Nyt kaikilla työpaikoilla on tarkat dokumentoidut ja arkistoitavat aikataulutetut perehdytyssuunnitelmat, kuka perehdyttää mitäkin ja milloin. Suunnitelmaan on myös pakko kuitata kukin vaihe tehdyksi, vastuuhenkilönä opastaja. Lisäksi jokaiselle uudelle työntekijälle nimetään mentor tai buddy tai millä nimellä häntä kutsutaankin, henkilö joka pitkälti istuu uuden työntekijän vierellä opastaen kaikessa kahvinkeittimen käytöstä ja lounaalla käynnistä alkaen ja jonka puoleen voi milloin tahansa kääntyä.
80- ja 90-luvuilla mitään tällaista ei ollut, vaan tulit uuteen työpaikkaan, sinulle näytettiin työpiste, pyydettiin kysymään joltakin jos on kysyttävää ja käskettiin alkaa hommin.
Olkoot vaan vaikka mitä dokumentteja, mutta totuus on muuta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.
Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan.
Etkö käynyt koulua?Alle kouluikäisillä on juuri tälläinen elämä ainakin täälläpäin.
Tietenkin kävin koulua, mutta koulun jälkeen sai vapaasti kiipeillä puissa, hengailla kavereiden kanssa jne. Ei ollut iltapäiväkerhoja eikä tavoitteellisia harrastuksia monta kertaa viikossa. Enkä kyllä ollut päiväkodissakaan ennen kouluun menoa. Nykyisin ei juurikaan näe lapsia ulkona edes alkuillasta tai viikonloppuisin. Ja asun lähiössä, jossa kyllä asuu paljonkin lapsiperheitä.
Missä näiden lasten pitäisi mielestäsi siellä lähiössä hengata? Sillä postimerkin kokoisella pihalla?
Tässä lähiössä, missä mä asun, on metsää, on leikkipuistoja, on koulun urheilukenttä, on taloyhtiöiden pihoja (eivät ole postimerkin kokoisia). Ihan tästä makkarin ikkunastakin katson suoraan metsään.
Hienoa. Miten paljon aikuiset siellä viettävät aikaansa näin talvella ? Nykyisin on lastensuojelu pian ovella, mikäli annettaisiin lasten olla päivät pitkät yksin valvomatta niinkuin omassa lapsuudessa 60-70-luvulla.
No itseasiassa mä oletankin, että syy on juuri tuo. Lapset eivät enää voi leikkiä vapaasti keskenään, koska lapsia ei saa päästää keskenään ulos. Ja jotta lapsi ei istuisi kaikkea vapaa-aikaansa tyhjänpanttina kotona, lapsella pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia, joihin vanhemmat kuskaavat. Harrastuksetkaan eivät ole mitään höntsäilyä vaan ohjattua ja tavoitteellista. Katsoin aikoinaan yhden jenkkiläisen dokkarin, jossa vaihtoaitiossa istuvat 8-9 -vuotiaat lapset eivät edes jutelleet keskenään vaan ainoastaan valmentajan kanssa. Dokumentti kertoi just siitä, miten pienestä pitäen aikuisten ohjauksessa suorittamaan laitetut lapset menettävät jopa mielenkiintonsa toisia lapsia kohtaan.
Itse olen kasvattanut kolme lasta. Maalla voi lapset ehkä edelleenkin hengailla vapaammin keskenään ulkona . Meilläkin mummu asui samassa pihapiirissä ja piti vähän silmällä heidän touhujaan kun ouuhadivat koulun jälkeen keskenään ja kavereiden kanssa. Monet mäkiautot ja puumajat on meilläkin rakenneltu.
Tyttärtä ja hänen kavereitaan harrastuksiin kuskatessa huomasin sen, että sen sijaan, että höpöteltäisiin keskenään ,kaikki siellä auton takapenkillä on tiukasti omalla puhelimellaan snapissa tai muuten somessa. Kanssakäyntiä kasvokkain ei juuri harrasteta ja tämä osaamattomuus vaikeuttaa uusiin ihmisiin tutustumista opiskelujen alkaessa ja myöhemmin kun tarvitsisi uusia ystäviä löytää.
Täytyy nyt kyllä todeta, että ainakin lähipiirissä lähes KAIKKI teini-ikäiset on yrittäneet hakea jotain kesätöitä, mutta todellakaan niitä ei ole kaikille tarjota - kuten ei ylipäänsä töitä. Enää ei noin vaan mennä kesähessuksi paikallisille sahoille tai tehtaille, ellei heillä erikseen ole joku kesärekry päällä ja sinne otetaan ihan vain pari työntekijän lasta. Toki aina on suhteilla menty kesätöihin, mutta nykyään enemmän. En ole aikoihin nähnyt yleisiä ilmoituksia, että haetaan vaikka kaupungille/kunnalle/seurakunnalle kesätyöntekijöitä, ennen niitä oli aina.