Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

Vierailija kirjoitti:

Eivät liiku ja nuku tarpeeksi. Mä aina ihmettelen kuinka voi tulla toimeen tuollaisilla unilla.

Mistähän moinenkin johtuu? Onko käynyt mielessä ettei hyvät yönet ja liikkumiskyky ole itsestäänselvyys kaikille? Kun työ kuormittaa kovasti, niin ei jaksaminen riitä liikkua työpäivän jälkeen ja yöunet jää joko ylikierroksen takia vähälle tai stressin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Mitä ihmeen kilpajuoksua heillä on syntymästä asti ollut?

Ei nuorilla ole pieniä lapsia valvottamassa. Ihmiset lisääntyvät nykyään vasta kolmenkympin korvilla. Ei paljon opintolainojakaan, kun he tuntuvat uupuvan jo niitä ennen. Miksi, kysyn minäkin.[/quote 

]Lisääntyminen on merkittävästi vähentynyt meillä. Alamäki on alkanut 90 lamassa,  kun riistävä luokka sai vallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät liiku ja nuku tarpeeksi. Mä aina ihmettelen kuinka voi tulla toimeen tuollaisilla unilla.

Mistähän moinenkin johtuu? Onko käynyt mielessä ettei hyvät yönet ja liikkumiskyky ole itsestäänselvyys kaikille? Kun työ kuormittaa kovasti, niin ei jaksaminen riitä liikkua työpäivän jälkeen ja yöunet jää joko ylikierroksen takia vähälle tai stressin.

Ja kuitenkin liikunta parantaisi kuntia ja jaksamista sekä purkaa stressiä ja edesauttaa nukahtamista ja unen laatua

Yhden ihmisen pitää tehdä kolmen henkilön työt nykyään töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat vaan laiskoja eivätkä viitsi tehdä mitään. Nostavat mielumin erilaisia tukia kuin menevät töihin.

Tuen antaja päättää.

Vierailija kirjoitti:

Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.

Juuri niin.

Koko lukio, opiskelut ollut koko ajan vaeoittelua ettet kuitenkaan pärjää ja vakitöitä ei ole kuin muutamilla aloilla. Jatkuva riittämättömyys ja turvattomuu tätä iläluokkaa vaivaa.

Suomi ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta ja ahdistaa alle 45 aikuisia. Ei ole palveluita ja ei rahaa yksityiselle. Ja riittämättömyyttä lisää toitotus että pysyt mukana vain jos koulutat itseäsi jatkuvasti että pysyt mukana. Ja kun tähän ei ole useimmilla mahdollisuutta, iskee masennus.

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.

426

Pointti onkin siinä, että tällaista on aina ollut, ei tässä ole mitään uutta selittävää tekijää.

Aina on ollut rasittavaa työtä ja huonoa työilmapiiriä, mutta on kuitenkin menty ja tehty se työ, koska työnteko on ihmisen velvollisuus elättääkseen itseään ja perhettään.

Miksi siis juuri nyt puhutaan niin kauheasti nuorison uupumisesta? Nyt on kaikki aineellisesti paremmin kuin ennen, elintaso on noussut, kasvatus on entistä sallivampaa ja nuorisolla on kaikki pelit ja vehkeet valmiina ikään kuin itsestäänselvyyksinä. Onko se liika hyvinvointi mikä uuvuttaa, kun sitten joutuukin itse töihin, ja kaikki ei ole enää helppoa ja kivaa vapaa-aikaa?

Kun ei nykyään kelpaa aloittaa sitä työntekouraa sieltä siivoojan, kahvinkeittäjän tai jäätelömyyjän pieniliksaisista kesätöistä ja edetä sitten työelämässä normitahtia. Vaan halutaan heti johtajan liksallajohtajan paikalle somea selaamaan. Ei ymmärretä mitä se oikea elämä ja työelämä on kun somesta ja tiktokista katsotaan niitä valheellisia miljonäärijuttuja merkkivaatteineen ja Tesloineen. 20 vuotiaana vaaditaan jo 5000€/kk palkka ja pitäisi olla isot asunnot, mittavat sijoitukset ja kappi täynnä merkkirytkyjä joita kuvata someen. Pintaliitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei siedetä yhtään painetta ja epämukavuutta vaan kaiken on oltava upeaa ja kivaa.

Ei vaan, nykyään ihmiset eivät pura niitä paineita ja epämukavia tunteitaan lastensa ja nuorempien työntekijöiden niskaan, kuten ne todelliset pullamössöt tekivät.

Pullamössösukupolvi on se sukupolvi joka on kirjaimellisesti syönyt pullamössöä. Sotien jälkeen söivät pullaa joka oli maitoon tai kahviin mössätty.

Eivät käsitelleet traumojaan itse, kuten eivät vanhempansakaan. Purkavat pahan olonsa seuraaviin sukupolviin ja vielä kehtaavat haukkua pullamössöiksi nuorempiaan, vaikka itse ovat oikea ja alkuperäinen The Pullamössö sukupolvi.

Nyky ajan nuoret joutuvat kestämään enemmän painetta kuin The Pullamössöt, koska nykyään ihmisiä hävettäisi olla samanlaisia raukkoja kuin edeltäjänsä.

Ei nykyään ole vaihtoehto se, että jätetään lapset hoitamatta ja heitteille, puretaan paha olo toisiin ja porskutetaan kännipäissään menemään vailla mitään itsekritiikkiä.

Oikea työelämä on sitä että 14 v aloitetaan pikkuliksalla mainoksia jakamalla ja jotain huoltoasemien vessoja siivoamalla ja ahkeruudella ja kokemuksella päästään eteenpäin. Se käy harvalle enää kun kaiken pitää olla hienoa ja mukavaa ja palkan heti korkea. Ei myöskään osata ottaa neuvoja vastaan vaan otetaan niistä heti itseensä arvosteluna.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei nykyään kelpaa aloittaa sitä työntekouraa sieltä siivoojan, kahvinkeittäjän tai jäätelömyyjän pieniliksaisista kesätöistä ja edetä sitten työelämässä normitahtia. Vaan halutaan heti johtajan liksallajohtajan paikalle somea selaamaan. Ei ymmärretä mitä se oikea elämä ja työelämä on kun somesta ja tiktokista katsotaan niitä valheellisia miljonäärijuttuja merkkivaatteineen ja Tesloineen. 20 vuotiaana vaaditaan jo 5000€/kk palkka ja pitäisi olla isot asunnot, mittavat sijoitukset ja kappi täynnä merkkirytkyjä joita kuvata someen. Pintaliitoa.

Tuo on sellainen sinun pääsi sisällä oleva oma keksimäsi olkiukko.

Some vääristää kuvan siitä mitä se oikea elämä on. Kaikki haluaa olla miljonääri sieppejä ja cledoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ei nykyään kelpaa aloittaa sitä työntekouraa sieltä siivoojan, kahvinkeittäjän tai jäätelömyyjän pieniliksaisista kesätöistä ja edetä sitten työelämässä normitahtia. Vaan halutaan heti johtajan liksallajohtajan paikalle somea selaamaan. Ei ymmärretä mitä se oikea elämä ja työelämä on kun somesta ja tiktokista katsotaan niitä valheellisia miljonäärijuttuja merkkivaatteineen ja Tesloineen. 20 vuotiaana vaaditaan jo 5000€/kk palkka ja pitäisi olla isot asunnot, mittavat sijoitukset ja kappi täynnä merkkirytkyjä joita kuvata someen. Pintaliitoa.

Tuo on sellainen sinun pääsi sisällä oleva oma keksimäsi olkiukko.

Ihan kuule tullut huomattua oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Papitkin kuulemma uupuvat nykyään työssään?

Kuinka tämä on edes mahdollista? Papin työ on kuitenkin yksi vähiten kuormittavista ja helpoimmista käsienheiluttelu-ammateista, jonka ainoa kuormittavuus lienee liika pullan puputtaminen ja kahvin ryystäminen. Lisäksi heidän työssään ei ole tulosvastuuta missään muodossa. Teet tai jätät tekemättä, aivan sama. Papin virassa istut kuin paska Junttilan talon seinällä, eroon ei  pappis-eliitistä pääse millään.

"Papit jaksavat työssään aiempaa huonommin – Pohjalaispapit avautuvat rankoista hautajaisryppäistä ja empatiauupumuksesta: "Usein joku pappi on sairauslomalla"

https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/papit-jaksavat-ty%C3%B6ss%C3%A4%C3%…

Näinä aikoina meillä on ollut melko suurta kuolevuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.

426

Pointti onkin siinä, että tällaista on aina ollut, ei tässä ole mitään uutta selittävää tekijää.

Aina on ollut rasittavaa työtä ja huonoa työilmapiiriä, mutta on kuitenkin menty ja tehty se työ, koska työnteko on ihmisen velvollisuus elättääkseen itseään ja perhettään.

Miksi siis juuri nyt puhutaan niin kauheasti nuorison uupumisesta? Nyt on kaikki aineellisesti paremmin kuin ennen, elintaso on noussut, kasvatus on entistä sallivampaa ja nuorisolla on kaikki pelit ja vehkeet valmiina ikään kuin itsestäänselvyyksinä. Onko se liika hyvinvointi mikä uuvuttaa, kun sitten joutuukin itse töihin, ja kaikki ei ole enää helppoa ja kivaa vapaa-aikaa?

Nuo sun toisessa kappaleessa luettelemasi asiat pitivät paikkansa 80-luvulla, eivät enää tänä päivänä. Nykyiset nuoret aikuiset ovat ensimmäinen sukupolvi vuosikymmeniin, joilla ei mene taloudellisesti paremmin kuin heidän vanhemmillaan eikä heidän elintasonsa ole kasvanut elämänsä aikana.

Minkähänlainen maailmankuva nykynuorisolla on? Tuutataan paljon sotaa ja ilmastonmuutosta, pandemiakin oli tuossa vasta rajoittamassa elämää. Kuluttamisestakin syyllistetään. Yritä siinä sitten tuntea minkäänlaista toivoa tulevaisuutta kohtaan. Ja some tottakai monilla vaikuttaa. Se on huume, jonka käyttöön jopa sosiaalisesti kannustetaan. Kuinkahan moni on löytänyt tällaisesta maailmasta minkäänlaista merkitystä, joka auttais jaksamaan olemassaoloa?

Vierailija kirjoitti:

Tehtävänä on taivaltaa paikasta a paikkaan b. Pullamössöllä sodan jälkeen syötetty sukupolvi kävelee hissukseen koko matkan. Aurinko paistaa.

He viheltelee, polttaa röökiä ja heittävät härskejä vitsejä. Iltaisin nukutaan teltassa ja levätään. Perille päästään ja saadan muhkea palkinto.

Seuraava ryhmä lähtee samalle matkalle. Matka on sama aasta beehen. Pullamössöt huutelee kaukaa megafooneillaan. Olette huonoja ja heikkoja ihmisiä. Ihan pilalla, oikeita pullamössöjä.

Uudet kulkijat keräävät maahan jätetyt roskat ja jätteet. Sataa räntää, rakeita ja on ukkosmyrsky. Ei ole aikaa maata teltassa ja sekin täyttyy sateesta. Unet jäävät vähäisiksi. On kiire. Väsyttää eikä rakkoja kerkeä parannella jaloista.

Ne harvat ketkä pääsee perille, huomaa ettei palkintoa ole. Palkinto on jaettu jo pullamössöille, ketkä ensimmäisenä ovat vaatimassa perille pääsijältä, että alapa hoivata meitä.

Kun Pullamössöt ovat päässeet perille, niin he tulevat autoillaan ajelemaan seuraavan ryhmän viereen ja huutelemaan solvauksiaan.

Jos heiltä puhkeaa autostaan rengas, niin he tarjoutuvat antamaan kävelijöille almun, jolla vuokrata itselleen sateenvarjo. Vaihda sinä limputtaja siellä räntäsateessa ollessasi minulle tuo rengas, niin saat sitten 20 centtiä jolla voit vuokrata itsellesi sateenvarjon. Saat 15 minuuttia pitää sontsaa, kun kyyristyt tuonne mutaiseen ojaan. Eikö raha kelpaa? Kyllä olette poispilattuja ja pullamössöjä!

Sitten jos pullamössö mulkero näkee autonsa ikkunasta jonkun tien poskeen uuvahtaneen kulkijan, niin hän riemastuu; onpa heikko ihminen, meillähän on ihan sama matka paikasta a, paikkaan b, mutta hän uuvahti. Minäkin jaksoin silloin omana aikanani kulkea koko matkan ihan itse. Missä vika? Missä vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Esim jos työ jo itsessään on rasittavaa ja siihen päälle vielä huono pomo ja huono työilmapiiri niin kyllä siinä on uupumukselle ainekset. Moni on jo yläasteen päätettyään uupunut koska koulussakin vaaditaan paljon. Sillon ei jää kovin paljon vapaa-aikaa. Uupumiseen vaikuttaa myös muuten elämänlaatu esim onko sairauksia tai onko ihmissuhteita mistä ammentaa energiaa. Itse ajattelen kuitenkin niin että on ihan normaalia uupua kokopäivätyössä ja enemmän pitäisikin suosia lyhennettyä työaikaa.

426

Pointti onkin siinä, että tällaista on aina ollut, ei tässä ole mitään uutta selittävää tekijää.

Aina on ollut rasittavaa työtä ja huonoa työilmapiiriä, mutta on kuitenkin menty ja tehty se työ, koska työnteko on ihmisen velvollisuus elättääkseen itseään ja perhettään.

Miksi siis juuri nyt puhutaan niin kauheasti nuorison uupumisesta? Nyt on kaikki aineellisesti paremmin kuin ennen, elintaso on noussut, kasvatus on entistä sallivampaa ja nuorisolla on kaikki pelit ja vehkeet valmiina ikään kuin itsestäänselvyyksinä. Onko se liika hyvinvointi mikä uuvuttaa, kun sitten joutuukin itse töihin, ja kaikki ei ole enää helppoa ja kivaa vapaa-aikaa?

Kuten sanoit, aineelliset puitteet on kunnossa. Pahoinvointi on kuitenkin sisäistä. Miksi ihminen voi pahoin, jos materialistiset ulkoiset asiat on kunnossa? Ehkä ihmisten henkiset puitteet ole nykymaailmassa kunnossa.

Liikkumattomuus, rutiinien puute, vähäinen uni, jatkuvat keskeytykset, sometus & vinksahtanut some-todellisuus, fyysisen yhdessäolon väheneminen, seksin harrastamisen väheneminen, käsillä tekemisen väheneminen.

Näköalattomuus, johon liittyvät mm.

- kulttuuriin pesiytynyt postmoderni ihmisviha ja ongelmakeskeisyys: kaikkien syyllistäminen kaikesta, uhriutuminen, tuhkan ripottelu, olosuhteiden ja muiden ihmisten osoittelu, keskittyminen valittamiseen ja vertailuun aktiivisen tekemisen sijasta

- ajan henki ei ole toiveikas: todella moni olettaa asioiden menevän huonompaan suuntaan, vaikka tilastofaktat eivät tue luuloa

- vanhenevan ikärakenteen Länsi: liian valmis ja liian vetelä, mutta silti liian kaoottinen

- lasten ja nuorten lamauttaminen ilmastoahdistuksella, sukupuoliahdistuksella ja ahdistusahdistuksella

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan. 

Etkö käynyt koulua?Alle kouluikäisillä on juuri tälläinen elämä ainakin täälläpäin.

Tietenkin kävin koulua, mutta koulun jälkeen sai vapaasti kiipeillä puissa, hengailla kavereiden kanssa jne. Ei ollut iltapäiväkerhoja eikä tavoitteellisia harrastuksia monta kertaa viikossa. Enkä kyllä ollut päiväkodissakaan ennen kouluun menoa. Nykyisin ei juurikaan näe lapsia ulkona edes alkuillasta tai viikonloppuisin. Ja asun lähiössä, jossa kyllä asuu paljonkin lapsiperheitä. 

Missä näiden lasten pitäisi mielestäsi siellä lähiössä hengata? Sillä postimerkin kokoisella pihalla?

Tässä lähiössä, missä mä asun, on metsää, on leikkipuistoja, on koulun urheilukenttä, on taloyhtiöiden pihoja (eivät ole postimerkin kokoisia). Ihan tästä makkarin ikkunastakin katson suoraan metsään. 

Hienoa. Miten paljon aikuiset siellä viettävät aikaansa näin talvella ? Nykyisin on lastensuojelu pian ovella, mikäli annettaisiin lasten olla päivät pitkät yksin valvomatta niinkuin omassa lapsuudessa 60-70-luvulla.

No itseasiassa mä oletankin, että syy on juuri tuo. Lapset eivät enää voi leikkiä vapaasti keskenään, koska lapsia ei saa päästää keskenään ulos. Ja jotta lapsi ei istuisi kaikkea vapaa-aikaansa tyhjänpanttina kotona, lapsella pitää olla kodin ulkopuolisia harrastuksia, joihin vanhemmat kuskaavat. Harrastuksetkaan eivät ole mitään höntsäilyä vaan ohjattua ja tavoitteellista. Katsoin aikoinaan yhden jenkkiläisen dokkarin, jossa vaihtoaitiossa istuvat 8-9 -vuotiaat lapset eivät edes jutelleet keskenään vaan ainoastaan valmentajan kanssa. Dokumentti kertoi just siitä, miten pienestä pitäen aikuisten ohjauksessa suorittamaan laitetut lapset menettävät jopa mielenkiintonsa toisia lapsia kohtaan. 

Itse olen kasvattanut kolme lasta. Maalla voi lapset ehkä edelleenkin hengailla vapaammin keskenään ulkona . Meilläkin mummu asui samassa pihapiirissä ja piti vähän silmällä heidän touhujaan kun ouuhadivat koulun jälkeen keskenään ja kavereiden kanssa. Monet mäkiautot ja puumajat on meilläkin rakenneltu.

Tyttärtä ja hänen kavereitaan harrastuksiin kuskatessa huomasin sen, että sen sijaan, että höpöteltäisiin keskenään ,kaikki siellä auton takapenkillä on tiukasti omalla puhelimellaan snapissa tai muuten somessa. Kanssakäyntiä kasvokkain ei juuri harrasteta ja tämä osaamattomuus vaikeuttaa uusiin ihmisiin tutustumista opiskelujen alkaessa ja myöhemmin kun tarvitsisi uusia ystäviä löytää.

Minun mieheni on maalta ja ihan yhtä uupunut hän on kuin muutkin meidän ikäluokassa. Turvallinen lapsuus, paljon sisaruksia ja maata jossa temmeltää, joten en nyt laittaisi kaupunkilaisuuden piikkiin tätä kaikkea. Jos itse lähtisin veikkaamaan jotain, niin sitä että vanhempi sukupolvi on kasvatettu ankarasti ja heitä on kaltoinkohdeltu. Vastaliikkeenä he ovat kasvattaneet omat lapsensa vapaakasvatus-tyylillä. Rajoja ei ole, mutta ei ole sitä rakkautakaan, koska se on vaan niin vaikeaa suomalaisille. Silloin ihmisestä tulee vaan ajelejtija, joka ei tiedä mitä tehdä strukturoidussa työelämässä ja muutenkin aikuisen elämässä, johon kuuluu vastuuta sekä velvollisuuksia.