Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?

nuoret uupuu  koska nyky-yhteiskunta on ahneudella ja tyhmyydellä rakennettu sairas paska.

Niitä uuvutetaan

Somessa roikkuminen, netflix yms, kännykkä riippuvuus, koko ajan kuunnellaan tai selataan tai katsotaan jotain, kyvyttömyys johtaa itseä ja vetää rajoja, ei osata vaan olla ja rentoutua.

Levon ja rentoutumisen tärkeyttä ei korosteta tarpeeksi. Suurimmassa uupumisvaarassa ovat perfektionistit ja ylisuorittajat, eivät niinkään sohvaperunat.

Viestien ja informaation jatkuva tulva, älylaitteiden seuraaminen (myös se "hyvinvointikello" siinä ranteessa), jatkuva tunne siitä, että jotain menee ohi ja jää paitsi. Hermosto on monella jatkuvassa ylivireystilassa, josta seuraa ajan myötä monenlaista terveysongelmaa ja sitä uupumista.

Tarvitsemme kouluihin opetusta siitä, kuinka tärkeää on rentoutua ja vain olla ja kuunnella omaa kehoa ja jaksamista. Median pitää nostaa enemmän esille sellaisia ihmisiä, jotka ovat tyytyneet vähempään ja löytäneet siten tasapainoa, rauhaa ja onnellisuutta.

Nämä liisarintaniemet ovat osasyy uupumisille.

Epäterveellistä ruokaa väärä määrä, liian vähän ulkoilua ja liikuntaa eli huono kunto, liian vähän unta, liikaa kännykkää ja netflixiä.

Yhteiskunta liikaa suitsuttaa kiireisiä monessa mukana olevia ihmisiä jotka stressin ja uupumukseen partaalla suorittaa elämää, parisuhdetta, perhe-elämää, harrastuksia ja töitä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta liikaa suitsuttaa kiireisiä monessa mukana olevia ihmisiä jotka stressin ja uupumukseen partaalla suorittaa elämää, parisuhdetta, perhe-elämää, harrastuksia ja töitä.

Tämä niin perskuleesti. 

Viesti siitä, että kaikki voivat saada kaiken jos vain haluavat on todella vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottomuus. Sitä uutta nousukautta on odotettu jo vuosikymmeniä. Jos sellainen on välissä tullutkin, ei se ole helpottanut tavallisen ihmisen elämää. Kaikki kallistuu jakuvasti. Tulevaisuudessa ei ole varaa taloon, autoon, lapsiin. Työelämä ei motivoi, koska se ei enää auta saavuttamaan noita asioita samalla tavalla kuin meidän vanhempiemme nuoruudessa.

Jos ei ole varaa perheeseen, autoon, omaan kotiin, niin en yhtään ihmettele miksi masentaa. Elämästä häviää tarkoitus.

Voi sen tarkoituksen löytää muualta. Kumppanista, ystävistä, mielekkäästä työstä, vapaaehtoistyöstä, harrastuksista, lemmikistä, kivasta vuokrakodista jota voi vaihtaa kun mieli tekee.

Enää töihin ei kouluteta vaan kaikki pitää osata valmiiksi tai opetella itse ja kysellä työkavereilta apuja. Yksi ihminen tekee kolmen henkilön työt. Ylityöt on lähes joka päiväisiä ja ne kuitataan liukumalla jota ei juuri ehdi pitämään.

Jotkut ovat vaan laiskoja eivätkä viitsi tehdä mitään. Nostavat mielumin erilaisia tukia kuin menevät töihin.

Nyky-yhteikunnassa arvostetaan sitä jolla on aina kiire ja tuhat rautaa tulessa, sen 5 eri tutkintoa ja 6 opiskelu menossa töiden ohella, hienot tittelit ja työ, 3 koulussa hyvin menestyvää lasta hienoine harrastuksineen, ihana aviomies ja onnellinen parisuhde, hieno ja kallis auto, upeita ja kalliita harrastuksia, iso kallis omakotitalo, upeita matkoja.

Ja tähän sitten kaikki yrittää pyrkiä kun kuvitellaan sen tekevän onnelliseksi ja elämän hienoksi. Ja eihän tuohon tunnit riitä kenelläkään ilman uupumusta, siis jos meinaa nukkua 8 h yössä ja olla virkeä.

Uutisia ja iltapäivä lehtiä kannattaa katsoa ja lukea aika rajoitetusti ja harkiten. Pelkkää paniikin lietsontaa. Uupuu vähemmästäkin huoliin. Eipä ne pelottelut koskaan toteudu mitä siellä uhataan.

- Työt vievät suurimman osan viikosta, mutta eivät anna mitään muuta kuin vähän rahaa. Somessa näkee, mitä kaikkea elämä voisi olla, mutta itse on 8 tuntia päivässä kiinni jossain tehtaassa/varastossa/laitoksessa, missä ei edes haluaisi olla, mutta on pakko että saa rahaa. Ja se raha menee vuokraan, ruokaan ja sähköön, eikä säästöillä todellakaan hankita sitä somessa näkyvää täydellistä elämää.

- Vanhemmat, joiden kasvatustyyli oli suunnilleen sinusta voisi tulla mitä vaan jos et olisi niin laiska. Johtanut sairaaseen perfektionismiin ja ylisuorittamiseen, ja sitten kun ei saakaan vaikka jotain työpaikkaa, niin tulee tuo ajatus että miksi olen niin s*ata*an laiska, etten tähänkään pystynyt, vaikka siis olisi tehnyt oikeasti parhaansa. Ja vanhemmat eivät peittele pettymystään.

- Some joka koukuttaa. Kaikki vähäinen vapaa-aika katoaa täysin turhaan somen tuijottamiseen. Mutta se on riippuvuus. On vaan vaikeampaa lukea kirjaa tai vaikka tehdä maalaus kuin katsoa videota youtubesta.

Johtavat yleiseen merkityksettömyyteen, yksinäisyyteen, väsymyksen tunteeseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin: mitä järkeä missään on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.

Täällä toinen täti, joka haluaisi täsmennystä mikä se oleellinen ero meidän viisikymppisten maailmaan nuoremmilla on? Mekään ei kävelty rakennuksille kysymään töitä mestarilta kuten vanhempamme eikä meilläkään ole mitään koko elämän kestäneitä vakaita työsuhteita. 

Oletteko te eläneet kuunnellen sitä, että maailmassa ei pärjää jos ei ole täydellinen? Minä pääsin ylioppilaaksi 2015 ja paineet pärjätä oli hirveät, koska jopa opo sanoi että kirjoitukset määrittää koko loppuelämän. Yliopistossa tehtiin selväksi, että töitä ei sitten ole ellet ole mukana kaikessa mahdollisessa ja verkostoidu. Viestiä tulee töistä öisin ja heti pitää vastata tai työnantaja raivoaa. Palkkoja ei makseta, lapsia ei voi hankkia koska terveydenhuolto on kriisissä, lastensuojelu voi lapset jos niitä teet, ympäristö on kriisissä... Vähän meinaa olla stressitasot koholla.

Tämä ei ole todellakaan mikään uusi ilmiö. 

Jo äitini kertoi, että hänen luokallaan yhteiskoulussa > lukiossa ollut eliittiperheen vesa uupui, koska vaati itseltään liikaa (+ perhe vaati). Tavoitteena oli siis paikka lääkiksessä. Mutta tuohon aikaan - sotien jälkeen, isojen ikäluokkien alkaessa rynnistää koulutukseen - ei enää pelkällä ylioppilastodistuksella päässyt ihan mihin tahansa, joten joutui pingottamaan niin lujaa, että ei enää jaksanut.

Lisäksi esimerkiksi 90-luvulla monelle alalle pääseminen oli vaikeampaa kuin nykyisin, koska ikäluokat olivat paljon isompia. Nyt ikäluokkien koko on pienentynyt huomattavasti - mutta opiskelupaikkojen määrä ei ole vastaavasti pudonnut, joten yksinkertaisesti laskemalla opiskelupaikka pitäisi olla helpommin saavutettavissa kuin menneillä vuosikymmenillä.

Itse olen sitä mieltä, että nuori ihminen uupuu, jos elää koko ajan kännykkänsä ja somekuplansa ehdoilla. Ei jää aikaa virkistykseen, liikuntaan, lepoon. Aivot tarvitsisivat kipeästi lepoa jatkuvalta ärsyketulvalta. Tuntuu pahalta katsoa, kun melkein jokainen hölkkääjä tai kävelijäkin menee jatkuvasti napit korvilla - edes liikuntasuorituksen ajaksi aivot eivät saa lepoa ärsyketulvalta.

Pitäisi osata laittaa se kännykkä ja some kiinni ja käydä siellä vain harvoin, musiikki ja tv pois, mennä vaikka yksin metsään tai kävelylle tai pyöräilemään, olla seuraamatta uutisia ja somea jatkuvasti, nukkua tarpeeksi, syödä hyvin, harrastaa monipuolista liikuntaa ilman sitä musiikin jumpsetta korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeikä hinattu 70 ikävuoteen. Eläkemaksu 2000€:n bruttopalkasta 200€. Lisänä verot ja muut maksut.

Ei järkeä. Mieluummin jättää oravanpyörän kokonaan väliin.

Miksi sulla on 10 prosentin eläkemaksu kun muilla ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Levon ja rentoutumisen tärkeyttä ei korosteta tarpeeksi. Suurimmassa uupumisvaarassa ovat perfektionistit ja ylisuorittajat, eivät niinkään sohvaperunat.

Viestien ja informaation jatkuva tulva, älylaitteiden seuraaminen (myös se "hyvinvointikello" siinä ranteessa), jatkuva tunne siitä, että jotain menee ohi ja jää paitsi. Hermosto on monella jatkuvassa ylivireystilassa, josta seuraa ajan myötä monenlaista terveysongelmaa ja sitä uupumista.

Tarvitsemme kouluihin opetusta siitä, kuinka tärkeää on rentoutua ja vain olla ja kuunnella omaa kehoa ja jaksamista. Median pitää nostaa enemmän esille sellaisia ihmisiä, jotka ovat tyytyneet vähempään ja löytäneet siten tasapainoa, rauhaa ja onnellisuutta.

Nämä liisarintaniemet ovat osasyy uupumisille.

Tämä. Nykyisin media korostaa vain kaikkia mahdollisia ongelmia, joita syntyy itselle tai ainakin lapsille, jos tyytyy vähempään. Jo vuosia sitten lapsiasiainvaltuutettu useammassakin lehtijutussa korosti, miten lapset eriarvoistuvat ja kokevat osattomuutta, jos heillä ei ole samaa kuin ikätovereillakin. Syrjäytyminen uhkaa lasta, jolla ei ole varaa tehdä samoja asioita kuin kavereillakin on. Tosin hyvinvointivaltion rapautuessa olisi ihan hyvä olla pätäkkää, jotta saa - yksityiseltä siis - ainakin tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Nyt on tapetilla ollut koulushoppailu ja joidenkin peruskoulujen huono oppimistulos. Jos haluaa lapsia, pitäisi tämäkin asia ottaa huomioon. Ymmärrän hyvin, että nuorten on vaikea ottaa rennommin ja tyytyä vähempään, koska vähempään tyytymisestä on tehty mörkö, jolla pilaa oman ja erityisesti lastensa elämän. 

Itse olen sitä mieltä, että nuori ihminen uupuu, jos elää koko ajan kännykkänsä ja somekuplansa ehdoilla. Ei jää aikaa virkistykseen, liikuntaan, lepoon. Aivot tarvitsisivat kipeästi lepoa jatkuvalta ärsyketulvalta. Tuntuu pahalta katsoa, kun melkein jokainen hölkkääjä tai kävelijäkin menee jatkuvasti napit korvilla - edes liikuntasuorituksen ajaksi aivot eivät saa lepoa ärsyketulvalta.[/quote]

TÄMÄ!

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten elämä on ollut syntymästä saakka kilpajuoksua ja toisaalta heidän elämäntilanteensa kuormittavampi kuin keski-ikäisen ap:n. Ap:llä tuskin on opintolainat niskassa ja pienet lapset valvottamassa öisin.

Tämä. Onnekkaita me, jotka saatiin lapsena kiipeillä puissa ilman kiirettä muualle kuin välillä kotiin syömään ja illalla nukkumaan. 

Etkö käynyt koulua?Alle kouluikäisillä on juuri tälläinen elämä ainakin täälläpäin.

Olisiko näin että nuoret eivät koskaan ole joutuneet ponnistelemaan tai tekemään töitä. Sitten kun pitäisi jaksaa pari tuntia ilman somettamista niin se on selvä mieli järkkyy ja paikat tulevat kipeäksi. Laiskottelemalla kun saa saman elintason niin miksi pitäisi edes ponnistella.