Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miksi nuorempi sukupolvi uupuu?
27.02.2023 |
Koen hiukan vaikeaksi käsittää, miksi ihmeessä tämä nuorempi sukupolvi nyt uupuu niin mahdottomaan tahtiin (esim tänään 27.2. HS "Nuorten työuupumus uhkaa jo taloutta").
Siis mikä ihme näitä uuvuttaa?
Yritän siis vilpittämästi hahmottaa, mistä tämä johtuu? Onko aines jotenkin "heikompaa" nykyisin? Eikö ole paineensietokykyä?
Työelämä ei taatusti ole kovin paljon erilaista kuin ollut parikymmentä viime vuotta (vähintään). On paineistavia töitä, on pas*oja työpaikkoja, on huonoja pomoa, mutta on myös erinomaisia työpaikkoja, hyviä työkokemuksia jne. Eli samaa kuin ennenkin.
Okei, en itse ole enää nuori, ikää 52 v.
Opiskelin yliopistossa maisteritutkinnon, olin hanttihommissa laman aikana ja sen jälkeen sitten kokoaikaisesti työelämässä. Elämään mahtunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta vielä tässä porskutetaan.
Onko jokin maailmassa niin muuttunut, että nuoret uupuu ELÄMÄSTÄ yleisesti (???) vai mistä on kyse?
Kommentit (1167)
Materialistinen hyvinvointi ei takaa psyykkistä hyvinvointia. Psyykkinen hyvinvointi taas ei ole riippuvainen ulkoisista puitteista, vaikka niillä siihen voi jollain tasolla vaikuttaa. Nykymaailma keskittyy pitkälti tuohon materialismiin ja ns näkyvien asioiden ympärillä elämiseen. Ihmisen psyykkinen maailma on jäänyt aivan toissijaiseksi, vaikka loppupeleissä jokaisen sisäinen maailma on se, joka vaikuttaa ihmisen olemassaolon kokemukseen ratkaisevimmin. Nykymaailma on aivan liian materiakeskeinen. Jopa luullaan ihmisten psyykkiseen pahoinvointiin löytyvän ratkaisu materiasta, pillereistä. Ihmiset on täysin hukassa ja erkaantuneita luonnollisesta tavasta elää. Siinä iso syy pahoinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nykyelämä keskittyy nuorilla siihen että oltava hienoa, kallista ja merkkituotteita niin se henkinen puoli jää aika vähälle. Vaurautta oikein korostetaan kaikessa. Vähempikin riittäisi. Joka tilistä ei tarvitse olla varaa ostaa sittä uusinta Guccia.
Some kuormittaa. Itsekin olen huomattavasti vähentänyt somen selailua ja seurattavia. Uuvuttaa ja passivoi. Monilla se kännykkä on kädessä töissäkin.
Kaikki tuijottaa näyttöjä jo pienestä pitäen. Luontoon hiljaisuuteen sitä pitäisi mennä palautumaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta meillä on töissä nyt useampi uupumuksen takia saikulla. Suurin osa iältään +50v. Hoitoala.
Toinen asia on, että kun eläkkeelle ei pääse, niin se otetaan vaikkapa uupumalla. Osa on ihan oikeasti uupuneita, ja osaa ei vaan nappaa.
Myös yli 50 vuotiaat ei oikeasti jaksa samaa työtahtia, kuin nuoret. Kuitenkin kaikilta vaaditaan samaa. Yli 50 vuotiaat voi kyllä kokemuksellaan olla tehokkaampia, kuin nuoret. Jää turhat sähellykset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää koko ajan elää joidenkin muiden "sääntöjen" mukaan, taikka joutuu ankaran arvostelun kohteeksi. Pitää olla täsmälleen samanlainen kuin muut. Pitää olla samanlaiset meikit, vaatteet, unelmat, elämäntapa, kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Nykyään on se trendi, että työpaikoilla yksi ihminen tekee kahden ihmisen työt yhden ihmisen palkalla.
Mutta jos näin on, niin miksi nimenomaan nuoret työntekijät uupuvat? Mikseivät nelikymppiset, viisikymppiset, kuusikymppiset ja liki seitsenkymppiset uuvu? Heillä on lisäpaineena vielä se että ikääntyvän on hyvin vaikeata saada uusi työpaikka.
Niin, mikähän siinä on että työ on helpompaa sille joka sitä on tehnyt jo 20 vuotta kuin sille joka on tehnyt sitä 2 viikkoa? Hmmm....
Kertoo kyllä paljon siittä joka uupuu kahdessa viikossa niin että ei kykene työskentelemään... asioiden opettelu vaatii vaivaa ja aikaa ja kumpaakaan pullamössö sukupolvi ei suostu kun "kaikki heti mulle nyt ilman että itse panostan" on lähes joka some sukupolven ajatuksissa ensimmäisenä
Ei nykymaailmassa anneta aikaa opetella, kun sun pitää osata kaikki jo heti. Työpaikkahakemuksissakin lukee että pitää olla jo kokemusta samasta työstä. Itse en edes pääse minnekään, koska aina paikan vie joku jolla oli jo valmiiksi kokemusta vastaavasta työstä.
Tämän allekirjoittaa myös palstatäti. Muutos tähän suuntaan on tapahtunut vähitellen oman työhistoriani aikana. Hyvällä tuurilla voi vielä löytää työpaikan, jossa on tajuttu perehdyttämisen tärkeys. Ja toivon todella, että tähän suuntaan palataan takaisin. Ei kukaan voi olla suoralta kädeltä ammattilainen tietyssä firmassa, aina pitää opetella tovi ennen kuin tietää miten hommat hoituvat.
Olen täysin toista mieltä työhön perehdyttämisestä. Nyt kaikilla työpaikoilla on tarkat dokumentoidut ja arkistoitavat aikataulutetut perehdytyssuunnitelmat, kuka perehdyttää mitäkin ja milloin. Suunnitelmaan on myös pakko kuitata kukin vaihe tehdyksi, vastuuhenkilönä opastaja. Lisäksi jokaiselle uudelle työntekijälle nimetään mentor tai buddy tai millä nimellä häntä kutsutaankin, henkilö joka pitkälti istuu uuden työntekijän vierellä opastaen kaikessa kahvinkeittimen käytöstä ja lounaalla käynnistä alkaen ja jonka puoleen voi milloin tahansa kääntyä.
80- ja 90-luvuilla mitään tällaista ei ollut, vaan tulit uuteen työpaikkaan, sinulle näytettiin työpiste, pyydettiin kysymään joltakin jos on kysyttävää ja käskettiin alkaa hommin.
Olkoot vaan vaikka mitä dokumentteja, mutta totuus on muuta.
Huonoa työhönperehdyttämistä on ollut kautta aikain, niin ennen kuin nytkin. Paljon riippuu työpaikasta, mutta myös itsestä. Pitää osata avata suunsa ja vaatia kunnon opastusta.
Huono työhönperehdyttäminen ei kuitenkaan selitä nuorten uupumista, koska ilmiö on ollut olemassa jo aiempienkin sukupolvien aikana ja samalla lailla kaikenikäisiä on perehdytetty ja perehdytetään huonosti, mutta vain nuoret uupuvat näin rajusti ja runsain joukoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta meillä on töissä nyt useampi uupumuksen takia saikulla. Suurin osa iältään +50v. Hoitoala.
Toinen asia on, että kun eläkkeelle ei pääse, niin se otetaan vaikkapa uupumalla. Osa on ihan oikeasti uupuneita, ja osaa ei vaan nappaa.
Myös yli 50 vuotiaat ei oikeasti jaksa samaa työtahtia, kuin nuoret. Kuitenkin kaikilta vaaditaan samaa. Yli 50 vuotiaat voi kyllä kokemuksellaan olla tehokkaampia, kuin nuoret. Jää turhat sähellykset pois.
Kaikilta ei todellakaan vaadita samaa. Monistakaan valtion viroista ei potkita vakinaisia millään ulos, mutta uusilla onkin sitten tehokkuusvaatimukset todella paljon korkeammalla, palkka matalammalla ja määräaikainen työsuhde tarjolla.
Pitäisi osata se oman alan tes ja työlainsäädäntö, ei tarvitse ihan orjaksi ruveta työpaikalla eikä vapaa-aikaa tuhlata työlle myös. Niihin työjuttuihin ei tarvitse lukea eikä vastata vapaa-ajalla. Myös työpaikan säännöt kannattaa opetella, monet ei osaa edes sairaspoissaoloa ilmoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhden ihmisen pitää tehdä kolmen henkilön työt nykyään töissä.
Tämä koskee kuitenkin kaikenikäisiä, miksi vanhemmat jaksavat ja nuoret uupuvat?
Miten nämä uupuneet käyttää vapaa-aikanasa? Mitä tekevät palautuakseen? Paljonko saavat unta? Entä liikuntaa? Kuinka paljon roikkuvat somessa ja sohvalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden ihmisen pitää tehdä kolmen henkilön työt nykyään töissä.
Tämä koskee kuitenkin kaikenikäisiä, miksi vanhemmat jaksavat ja nuoret uupuvat?
Nuoret ei jaksa kun raskasta eivätkä siedä epämukavuutta. Vanhemmat on tottuneet antamaan ison panoksen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Some vääristää kuvan siitä mitä se oikea elämä on. Kaikki haluaa olla miljonääri sieppejä ja cledoksia.
Jep. Ja kun vanhemmilla on kokemusta siitä miten se elämä ei ole tuota, he eivät koe samaa paitsijäämisen tunnetta. Nuoret uskoo se maailman sellaisenaan, ja elleivät 20 vuotiaan ole monimiljonäärejä menestyjiä, niin uuvutaan ja masennutaan. Eikä tasan kelpaa ne paskaduunit, josta pitäisi aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä kenekään muun niin haikeasti kaipailevan mamman pullamössöjä kuin ennen 70-lukua syntyneiden miesten.
Tai siis mietin vaan että kuinka monen zilleniaalin olette kuulleet elävän pullamössöllä?
Terkuin ysärilapsi
Monen ihmisen elämä paranisi ja selkeytyisi, kun yksinkertaistaisi elämäänsä.
Terveet ruokailutottumukset, liikunta, hiljentyminen. Läsnäolo.
Vierailija kirjoitti:
Hei täti, kasvoit ja teit työuraasi ihan erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret. Niin minäkin. Olen sua vain kymmenen vuotta nuorempi mutta meidän sukupolviemme välissä kulkee kummallinen raja-aita, jonka toiselta puolelta vanhempi väestö huutelee pätemistään. Mielestäni oman ja nuoremman sukupolven välissä ei sitä ole, vaan x-sukupolven jäsen ymmärtää millenniaalien kasvua ja maailman muutosta sivusta seuranneena tuon sukupolven olevan henkisesti tosi ahtaalla hyvinvointivaltion raunioissa.
Tämä. Nykyään esimerkiksi asiantuntijatyössä kaikki muu tiimi on höylätty pihalle yt-neuvotteluissa vuosien varrella paitsi se yksi ainokainen henkilö. Kukaan ei tee hänen töitään loma-aikoina eikä sairauslomilla mutta jotenkin sen toiminnon nyt pitää silti olla saavutettavissa koko ajan. Työmäärä kasvaa koko ajan kun tulee uusia järjestelmiä ja uusi raportointivaateita.
Itse en esimerkiksi voi edes laittaa ketään sijaiseksi kun sellaista henkilöä ei ole. Esimies on johtajatasolla eikä halua saati edes osaa tuurata. Lopputulemana teen hulluna ilmaisia ylitöitä ennen lomia ja lomien jälkeen + vähän lomallakin. Sairauslomilla teen töitä myös kun on pakko ettei koko homma romahda.
Ne on niin hauraita, ei kestä hetkenkään epämukavuutta eikä tosiaan ala tekemään mitään paskaduuneja, influensseriksi pitää päästä ja heti isoille tuloille.
Tämä voi olla tuulesta temmattu ajatus, mutta josko nuoria ahdistaisi nuorison liian vähäinen määrä.
Miettikää entisaikoja; lapsia oli paljon, nuoret aikuiset matkustivat porukalla töiden perässä ja kohelsivat porukalla, kunnes asettuivat. Suvussa oli juuri ja juuri yksi vanhus; äkäinen mummo, joka valitti melusta ja vahti pikkulapsia.
Nyt Suomi on vanhusten valtakunta. Säpäkät Pirkot ja Marjatat vahtivat pihoja ja tiluksia sekä oikeuttaan kerrostalon varastokomeroon. Nuorisoa ei oteta töihin "kylällinen kerrallaan", vaan opiskelijat eriytyvät nopeasti kuka minnekin päin Suomea. Oman lapsenlapseni ystävät ovat hajallaan pitkin Suomea: hän pitää heihin yhteyttä puhelimella. Lapsenlapsi menetti mielenkiintonsa tutustua uusien paikkakuntien uusiin ihmisiin jo jokunen vuosi sitten. Työkaverit eivät ole pysyviä, lapsuuden ystävät sen sijaan ovat.
Kyllä kiertolaiseksi joutunut koirakin masentuu, miksei sitten ihminenkin. Ennen vanhaan jopa savottajätkät liikkuivat porukoissa. Vaikka työmaat vaihtuivat, niin työkaverit pysyivät. Se loi pysyvyyttä ja turvallisuutta. Nykynuorella ei ole sitäkään.
Koulutodistuksia ja työtodistuksia kyttääviä eläkeläisiä (heh) saattaa olla nuoren riesana jopa kaksi sukupolvellista. Vanhemmiten ihmisillä on tapana muuttua vaativammiksi ja ehdottomammiksi. Ennen nuoret elivät muiden nuorien kanssa ja kohtasivat maailman nuoruuden innolla, reteästikin.
Nykynuoriso on ennen kuulumattoman kilttiä ja nuhteetonta. Samalla ennen kuulumattoman pahoinvoivaa. Ehkä nuoruus menee hukkaan, kun se tuhlataan valmiissa maailmassa.
Maatilojen määrä on meillä yllättävän pieni.