Mitä ulkopuolinen ajattelee siitä, kun lapsi on aina isällä ollessaan mummolassa?

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos alkaisit tarkastelemaan omaa toimintaasi? Kyllä siihen tuppaa löytymään syy, mikäli mies ei viihdy kotona. Kokkaa miehen suosikkiruokaa, laita nättiä päälle ja ota työstä palaava mies hymyilevänä vastaan. Eiköhän siinä mummot unohdu!

Miehen nykyinen vaimo voisi tykätä huonoa tuosta.

Muuta lisättävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Joo näin tiedän tapahtuneen läheiselleni.  Johtui siitä, että isä oli aina kaikki viikonloput kännissä, myös siis silloin kun lapsi oli siellä.  Sen vuoksi se lapsi ei halunnut isälleen mennä yöksi ja halusi nähdä tätä vain päivällä, jolloin todennäköisimmin isä oli vielä selvinpäin.  

Tapailivat vain sitten sillä tavalla, kunnes isää ei oikein enää innostanut.  Kun piti sitten olla selvin päin ja olla vielä sen lapsen kanssa siinä.  No kävivät sitten aina siellä isän vanhemmilla tai jollain muulla ihmisellä kylässä yhdessä jne. ettei tarvinnut olla sen lapsen kanssa niin erityisesti ja sai ajan paremmin kulumaan, että se lapsi lähtee kotiinsa ja pääsee itse ryyppäämään.  

Välit lapseen meni sitten lähes kokonaan ja ei tuntunut isää huolettavan.  Ja hänelläkin sitten se sama laulu, että äitinsä ei anna lasta tavata kuin hetken aikaa...  ja anoppi viljeli samaa teoriaa.  Vaikka tiesi tasan tarkkaan sekin, että pojallaan paha alkoholiongelma ja kiire juomaan.  

Sekin lapsi on nyt aikuinen eikä isäänsä ole yhteydessä.  Nyt voisi tietysti olla, kun ei taatusti ole äiti vaikuttamssa, mutta eipä ole lapsella halua siihen.  Sai pahat traumat niistä viikonlopuista, kun isä kännissä möyhäsi ja haukkui lapselle tämän äitiä ja koko sukua.  

Ulkopuolisista en tiedä mutta itse olin tuollainen lapsi. Minkäänlaista suhdetta isään ei syntynyt. Nyt kun hän on jo iäkäs ja tarvitsee apua, yrittelee kovasti ottaa yhteyttä ja järjestää tapaamisia. Minulla on oma perhe, miksi alkaisin treffailla tuntematonta vanhaa miestä.

Minä näin isääni oikeastaan vain mummolassa. Isä oli alkkis ja eihän sinne hänen asunnolle voinut mennä, koko pieni kerrostalo oli joku juoppojen talo. Mummolassa isän oli pakko olla selvinpäin, mummo oli tiukkana tästä. Sinne oli vaan matkaa, joten käytiin vain lomilla. Välit isään oli siis aika etäiset, mutta en syytä häntä mistään, sen mitä paikalla oli, niin oli hyvä isä. Ja mummon luona oli kivaa ja he mielellään otti aina sinne. Aikuisena en juuri ollut tekemisissä isän kanssa ja hän tämän viinan juonnin seurauksena kuolikin kun olin parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin mummona tuntuu todella kurjalta, että kaikki syy kaadetaan senioreiden niskaan. Onko mummon vika, että uusioperheen mies ei osallistu riittävästi kodin askareisiin?

En minä ole huomannut, että ketjussa syytettäisiin mummoa. Ainut syytös mummoa kohtaan on minusta vain se, että miksi hän suostuu siihen. Miksi mahdollistaa isän vastuuttomuuden.

Totta, ei täällä ole lainkaan syyllistetty sitä mummoa.

Minkäs se mummo sille mahtaa, jos se lapsi vain tuodaan hänelle ja mies lähtee omiin menoihinsa?  Tämä ko. mummo, joka oli lapsen äidille sitten viimein asiasta soittanut, oli reumasairas ja vanha, eikä olisi jaksanut hoitaa lasta.  Siihen mielipiteeseen hänellä on täysi oikeus.  Ei sairaan ihmisen kuulukaan hoitaa lapsia.

Satunnaisesti tietysti voi, jos pystyy, mutta vakituisesti joka toinen vkl perjantai-illasta sunnuntai-iltaan on liian paljon.  Totta kai lapsen ja isovanhemman suhde on tärkeä, mutta ei sillä asialla saa sitä vanhaa sairasta ihmistä rassata eikä syyllistää.  Liika on liikaa.

Ja tosiasia on, että jos isä sopii äidin kanssa siitä, että hän huolehtii lapsesta joka toinen vkl, niin se tarkoittaa todella sitä.  Se ei tarkoita sitä, että lapsi viedään muualle.  Perusajatushan on isän ja lapsen suhteen säilyttäminen ja kehittyminen normaalisti.