Mitä ulkopuolinen ajattelee siitä, kun lapsi on aina isällä ollessaan mummolassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Tämä, monet ei tajua kuinka usein etäinen isässuhde on lapsen oma toive.

Eiku...

Varmasti siinä vaiheessa se on toive, kun isä on ollut eka sellaiset 15v etäinen eikä ole kiinnostunut lapsen elämästä ja läsnä olemisesta pelkästään kuin pakon edessä. Niin ei sen jälkeen varmasti kiinnosta lasta tavata enää isäänsä useammin

Elämänkumppanillasi on joku häiriintynyt fiksaatio mummoihin. Kysäise suoraan, pitääkö hän itse normaalina käytöksenä jatkuvaa/toistuvaa hakeutumistaan senioreiden seuraan. Toki tähän voi löytyä looginen vastaus, mutta lähtökohtaisesti kuulostaa häiriötasoiselta toiminnalta.

Vierailija kirjoitti:

Ensinä kun lapsi on toisella vanhemalla. Miksi ahdistat heti lasta kun tulee sinun luokse kysymyksillä: Missä olitte, mitä teitte ymm.Se ei ole sinun asiasiasi. Huolehdi vain itsestäsi ja lapsesta kun on sinun luonsasi.Älä kaiva vakoa isään uteluilla ihmetelyillä ja syylistämällä.Lisäksi juttusi on katkera täällä ja ykspuolinen. Muistaaina lapsi kyselyisiisi voi ahdistuneena vastata juuri sitä mitä ajatelee: Mitä Haluat Kuulla. Kunhan lpetat utelun.Lake irti. Lapsi ei ole eronut vanhemista. Vanhemat eroavat,älä ala syömään toista vanhempaa,anna olla.Hän ei ole tällä kertomassa omaa puoltaan.Eikä nille ihmisille kertomassa totutta, joille häntä haukut  arjessasi.

Kuulostaa tosi terveeltä tavalta kasvattaa lapsia, kun ei saa enää kysellä mitä teki toisen vanhemman luona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Tämä, monet ei tajua kuinka usein etäinen isässuhde on lapsen oma toive.

Eiku...

Varmasti siinä vaiheessa se on toive, kun isä on ollut eka sellaiset 15v etäinen eikä ole kiinnostunut lapsen elämästä ja läsnä olemisesta pelkästään kuin pakon edessä. Niin ei sen jälkeen varmasti kiinnosta lasta tavata enää isäänsä useammin

Meillä isä oli oikein läheinen, mutta lapsi halusi vain lopettaa reissaamisen.

Olen tuo, jonka lapsi katkaisi välit isäänsä.

Minusta näin ulkopuolisen filmin, on hienoa, että lapsi saa olla mummolassa.

Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Lapsella varmaan ollut painava syy olla tapaamatta isäänsä? 

Moni mies tekee virheen siinä, ettei ole läsnä lapsilleen silloin, kun nämä ovat pieniä.  Ja jos niin huonosti käy, että vanhemmille tulee ero, ei lapsi välttämättä viihdy isän kanssa, joka on enemmän vieras, kuin tuttu turvallinen aikuinen.

Me ei olla eroperhe, mutta mies ei juurikaan ollut lasten kanssa eikä osallisunut heidän elämäänsä oikein mitenkään. Huolehti kyllä vavallaan, mutta ei ollut läsnä tai kiinnostunut oikeasti lasten elämästä.

Nyt kun lapset on jo aikuisia , he tavallaan "vierastavat " isäänsä, koska huomaan, että heillä jopa puhetapa muuttuu, kun he puhuvat isälleen. Eli puhuvat niin kuin puhuvat vieraalle ihmiselle :D

Ja oikeastaan kaikki kommunikointi tapauhtuu minun kautta, eli ilmoittavat  minulle asioitaan ja minä sitten kerron ne miehelle. 

Kaikki lapset siis asuvat kaukana ja nähdään harvemmin, mutta soitellaan ja viestitellään lasten kanssa, mutta oikeastaan kaikki viestit/puhelut tulevat minulle.

Vierailija kirjoitti:

Elämänkumppanillasi on joku häiriintynyt fiksaatio mummoihin. Kysäise suoraan, pitääkö hän itse normaalina käytöksenä jatkuvaa/toistuvaa hakeutumistaan senioreiden seuraan. Toki tähän voi löytyä looginen vastaus, mutta lähtökohtaisesti kuulostaa häiriötasoiselta toiminnalta.

👀😳

Häh?

Lapsi on omien isovanhempiensa luona.

Sehän on hyvä, että on turvallisia aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin ulkopuolisen filmin, on hienoa, että lapsi saa olla mummolassa.

Arvostan.

Joo, onhan se, jos lapsi haluaa mieluummin olla mummolassa kuin isällä, ja mummo haluaa hoitaa niin paljon. Eihän siinä sitten mitään olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Lapsella varmaan ollut painava syy olla tapaamatta isäänsä? 

Moni mies tekee virheen siinä, ettei ole läsnä lapsilleen silloin, kun nämä ovat pieniä.  Ja jos niin huonosti käy, että vanhemmille tulee ero, ei lapsi välttämättä viihdy isän kanssa, joka on enemmän vieras, kuin tuttu turvallinen aikuinen.

Me ei olla eroperhe, mutta mies ei juurikaan ollut lasten kanssa eikä osallisunut heidän elämäänsä oikein mitenkään. Huolehti kyllä vavallaan, mutta ei ollut läsnä tai kiinnostunut oikeasti lasten elämästä.

Nyt kun lapset on jo aikuisia , he tavallaan "vierastavat " isäänsä, koska huomaan, että heillä jopa puhetapa muuttuu, kun he puhuvat isälleen. Eli puhuvat niin kuin puhuvat vieraalle ihmiselle :D

Ja oikeastaan kaikki kommunikointi tapauhtuu minun kautta, eli ilmoittavat  minulle asioitaan ja minä sitten kerron ne miehelle. 

Kaikki lapset siis asuvat kaukana ja nähdään harvemmin, mutta soitellaan ja viestitellään lasten kanssa, mutta oikeastaan kaikki viestit/puhelut tulevat minulle.

No joo, kokonaisuuteen liittyi muutenkin dominointi, eikä isä ymmärtänyt, että lapsi kasvaa. Mutta isä oli erittäin läheinen lapsen kanssa aina teini-ikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin ulkopuolisen filmin, on hienoa, että lapsi saa olla mummolassa.

Arvostan.

Näin ulkopuolisena en arvosta, että lapset ovat aina mummolassa isävuorollaan. Serhän ei edes ole mikään isäviikonloppu vaan mummola viikonloppu.

Toki on mukava, että lapset oppii tuntemaan isovanhempansa, mutta lapselle olisi mukavaa oppia tuntemaan myös isänsä.

Ja mummo ei välttämättä jaksa hoitaa lapsenlapsiaan aina, kun isällä on vuoro ottaa hoitovastuu lapsistaan.

Kyllä se kertoo isästä paljonkin, jos ei itse vaivaudu hoitamaan lapsiaan, vaan vie heidät aina äitinsä hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun erosimme mieheni kanssa, sovimme (miehen ehdotuksesta), että lapset 2 v. ja 4 v. ovat miehen luona joka toinen viikonloppu. Mies hakee lapset perjantaina päiväkodista ja palauttaa heidät kotiin sunnuntai-iltana. Tämä toimi useamman kuukauden, vaikka ihmettelin kun lapset kertoivat joka kerta heidän olleen mummolassa. Luulin, että mies käy siellä lasten kanssa syömässä. Ex-anoppini soitti sitten ja itkien kertoi, ettei hän jaksa enää hoitaa lapsia, sillä hänellä on paha reuma ja paljon muitakin sairauksia. Ilmeni, että ex-mies vei lapset aina anopille suoraan päiväkodista ja haki heidät sunnuntai-iltana. Sovimme anopin kanssa, että hän ei ota lapsia luokseen, ellei mies ole mukana.

Mies nosti tietysti kovan metelin kun lastenhoitopaikka meni ja valehteli ympäriinsä, että en anna lapsia hänelle. Kun hän siitä rauhoittui niin unohtui koko lapset. Jollen olisi suorastaan pakottanut miestä tulemaan lasten synttäreille ja viemään heitä välillä leikkarille ym. eivät lapset olisi koskaan nähneet isäänsä. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja heillä on omat perheet. Mies tarjoilee edelleen kaikille tarinaa kuinka vieraannutin lapset häneltä. 

Tuon tyyliset miehet ihmetyttävät. Pitäisi olla oikeus isyyteen, mutta lastenhoito ei kiinnosta. Jos käytöksestä kritisoidaan, uhriudutaan ja syytetään äitiä.

Kyllä minua hippasen ihmetyttää äidit, jotka tekee useamman lapsen miehen kanssa, joka ei osallistu sen ensimmäinenkään hoitoon. Ei miehet niitä lapsia yksinkään tee.

Jotkut miehet saattavat olla hyviä esittämään hyvää ja kunnollista miestä, että naiset tekevät lapsia heidän kanssaan. Totuus alkaa sitten paljastua myöhemmin. Eivät ne naisetkaan yksin lapsia kykene tekemään.

Minusta surullista. Eihän tuossa lapsen ja isän suhde kehity. Lapsesta varmasti tuntuu, että ei kuulu isän perheeseen, kun ei saa isän luona olla. Onhan se mukava, että isovanhempien luona käy, mutta kyllä ne isä-viikonloput on tarkoitettu pääasiallisesti viettää aikaa isän kanssa. Hyvä isä ei sysää lastaansa pois.

Meillä asuu naapurissa yh-äiti. Kun lapset on äidillä niin ne juoksevat asunnossa aamusta iltaan ja tavaroita ja kalusteita kaatuu ja lapset itkevät. Mietin pitäisikö tehdä lasu. Äiti ei vie lapsia ulos juoksemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkumppanillasi on joku häiriintynyt fiksaatio mummoihin. Kysäise suoraan, pitääkö hän itse normaalina käytöksenä jatkuvaa/toistuvaa hakeutumistaan senioreiden seuraan. Toki tähän voi löytyä looginen vastaus, mutta lähtökohtaisesti kuulostaa häiriötasoiselta toiminnalta.

👀😳

Häh?

Lapsi on omien isovanhempiensa luona.

Sehän on hyvä, että on turvallisia aikuisia.

Oisko mitään, että se turvallinen aikuinen olisi oma isä? Toki hyvä, että on muitakin turvallisiaaikuisia, kuin omat vanhemmat, mutta kyllä se turvallinen aikuinen etupäässä kuuluu olla oma vanhempi, jos he kerran täysillä käy, eikä isovanhemmat.

Isovanhemmat on hyvä lisä turvallisiin aikuisiin, mutta kyllä se lapsen oma isä on päävastuussa isäviikonloppuna lapsesta, eikä mummo.

Isovanhemmat ei välttämättä edes jaksa hoitaa lapsenlapsia aina, kun isän vuoro olisi huolehtia lapsestaan. 

Ja jos lapsi on vielä pieni, on se kyllä rankkaa hommaa ikääntyneelle ihmiselle olla koko viikonloppu vastuussa lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin varmaan lapselta, onko hänellä hyvä ja kiva olla mummolassa. Jos, viis piittaisin muusta, koska jos isä on joku onneton, vastuuton ja epäkypsä lusmu, on tietenkin parempi lapsen olla mummolassa ja nähdä isää vain ohimennen, jotta suhde isän puolen sukuun säilyy.  Se isän onneton lusmuilu on tosiaan hyväkin jättää omaksumatta eli oleskella mahdollisimman vähän tämän seurassa.

LIsäksi juttelisin asiasta lastenvalvojan tai psykologin kanssa, teillä varmaan on yhteys/oikeus sellaiseen  yhteishuoltajuuden takia.

Saatpahan välillä itse huilata ja harrastaa omaa elämää.

Tässä ei nyt ollenkaan muistettu sitä, että mummo oli ilmoittanut kirjoittajalle ettei hän jaksa enää ottaa lapsia luokseen, hän on jo raihnainen ja väsynyt.

Koko ajan vaan toitotetaan, että lapsen on hyvä olla mummolassa!

Eikö lapsen ole koskaan hyvä olla isänsä kanssa? Nuo lapsethan ei olleet ikinä.

Katsoin itse sivusta samanlaista tapausta miehen veljen erottua. Joka toinen vkl kaksi pikkulasta oli mummolassa ja isä vietti aikansa uuden naisystävän kanssa. Haki lapset sitten sunnuntai-iltana ja vei takaisin näiden äidille.

Lapsia siellä mummolassa hoitivat mummo, täti ja minä.

Ja just tuo, että kun lasten äiti alkoi kyseenalaistaa asiaa, alkoi juuri tuo sama ; ei sitten hae lapsia ollenkaan, jänkäilee ja vänkäilee asian kanssa, ja alkoi suoltaa tarinaa, kuinka ei saa muka lapsia itselleen. Juttelin monet kerrat tämän lasten äidin kanssa puhelimessa ja hän oli sanonut miehelle, että jos et itse ole lasten kanssa vaikka siellä mummolassa sitten, niin sitten et hae lapsia ollenkaan.

Ja niinpä tietysti sitten äidistä tehtiin pahis, vieraannuttaa muka lapset isästään.

Tosiasiassa isä itse vieraannutti lapset itsestään, kun ei koskaan ollut lasten kanssa kuin sen automatkan mummolaan ja mummolasta pois.

Erikoista ikärasismia. Miksi aina pitää olla demonisoimassa mummoja? He ovat rakentaneet tämän maan.

Vierailija kirjoitti:

Ensinä kun lapsi on toisella vanhemalla. Miksi ahdistat heti lasta kun tulee sinun luokse kysymyksillä: Missä olitte, mitä teitte ymm.Se ei ole sinun asiasiasi. Huolehdi vain itsestäsi ja lapsesta kun on sinun luonsasi.Älä kaiva vakoa isään uteluilla ihmetelyillä ja syylistämällä.Lisäksi juttusi on katkera täällä ja ykspuolinen. Muistaaina lapsi kyselyisiisi voi ahdistuneena vastata juuri sitä mitä ajatelee: Mitä Haluat Kuulla. Kunhan lpetat utelun.Lake irti. Lapsi ei ole eronut vanhemista. Vanhemat eroavat,älä ala syömään toista vanhempaa,anna olla.Hän ei ole tällä kertomassa omaa puoltaan.Eikä nille ihmisille kertomassa totutta, joille häntä haukut  arjessasi.

Pilkun ja pisteen jälkeen välilyönti.

Kyllä kuuluu hyviin tapoihin kysyä, kun toinen tulee viikonloppureissusta, että oliko mukavaa ja mitä touhusitte iskän kanssa. Ja jos vastaus on joka kerta, että ei oltu iskällä vaan mummolassa ja mummon kanssa tehtiin sitä ja tätä, niin onhan se vähän kummallista. Lapsi menee isälleen, mutta onkin koko ajan mummolassa.  No eihän siinäkään mitään, jos isäkin on siellä mummolassa ja hoitaa lastaan, mutta jos isä menee uuden perheensä luo ja jättää lapsensa  oman äitinsä hoidettavaksi niin se ei varmaankaan edistä isä- lapsisuhdetta. 

Minusta olisi enemmämkin erikoista se, että kun lapsi tulee toiselta vanhemaalta, ei mitenkään oltaisi kiinnostuneita siitä, mitä lapsi on siellä tehnyt.

Eikä tämä tarkoita sitä, että siitä oltaisiin kiinnostuneita sen takia, että sitten päästäisiin haukkumaan se toinen vanhempi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkumppanillasi on joku häiriintynyt fiksaatio mummoihin. Kysäise suoraan, pitääkö hän itse normaalina käytöksenä jatkuvaa/toistuvaa hakeutumistaan senioreiden seuraan. Toki tähän voi löytyä looginen vastaus, mutta lähtökohtaisesti kuulostaa häiriötasoiselta toiminnalta.

👀😳

Häh?

Lapsi on omien isovanhempiensa luona.

Sehän on hyvä, että on turvallisia aikuisia.

Oisko mitään, että se turvallinen aikuinen olisi oma isä? Toki hyvä, että on muitakin turvallisiaaikuisia, kuin omat vanhemmat, mutta kyllä se turvallinen aikuinen etupäässä kuuluu olla oma vanhempi, jos he kerran täysillä käy, eikä isovanhemmat.

Isovanhemmat on hyvä lisä turvallisiin aikuisiin, mutta kyllä se lapsen oma isä on päävastuussa isäviikonloppuna lapsesta, eikä mummo.

Isovanhemmat ei välttämättä edes jaksa hoitaa lapsenlapsia aina, kun isän vuoro olisi huolehtia lapsestaan. 

Ja jos lapsi on vielä pieni, on se kyllä rankkaa hommaa ikääntyneelle ihmiselle olla koko viikonloppu vastuussa lapsesta.

Eikös se sopimus lasten hoitamisesta tehdä vanhempien kesken, ei isovanhempien?

Mummoko siellä onkin sopimassa joka toisesta viikonlopusta, että hänelle sitten ne lapset aina silloin ja tietyt loma-ajat jne?

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Miksi sä jankkaat tätä kommenttia sellaisiin keskusteluihin joihin se ei kuulu mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ikärasismia. Miksi aina pitää olla demonisoimassa mummoja? He ovat rakentaneet tämän maan.

Kuka tässä mummoja on demonisoinut?

Isistä tässä on kyse, jotka ei lapsiaan hoida.