Mitä ulkopuolinen ajattelee siitä, kun lapsi on aina isällä ollessaan mummolassa?

Vierailija kirjoitti:

Ensinä kun lapsi on toisella vanhemalla. Miksi ahdistat heti lasta kun tulee sinun luokse kysymyksillä: Missä olitte, mitä teitte ymm.Se ei ole sinun asiasiasi. Huolehdi vain itsestäsi ja lapsesta kun on sinun luonsasi.Älä kaiva vakoa isään uteluilla ihmetelyillä ja syylistämällä.Lisäksi juttusi on katkera täällä ja ykspuolinen. Muistaaina lapsi kyselyisiisi voi ahdistuneena vastata juuri sitä mitä ajatelee: Mitä Haluat Kuulla. Kunhan lpetat utelun.Lake irti. Lapsi ei ole eronut vanhemista. Vanhemat eroavat,älä ala syömään toista vanhempaa,anna olla.Hän ei ole tällä kertomassa omaa puoltaan.Eikä nille ihmisille kertomassa totutta, joille häntä haukut  arjessasi.

Jaa ettei lapsi ole eronnut vanhemmista?

Onhan, tässä tapauksessa isästään.

Kun isä ei halua lapsen kanssa olla, vaan sysää tämän omalle äidilleen.

Ja lapsen äidillä on aina oikeus ja velvollisuus kysyä lapselta, mitä tälle kuuluu ja miten viikonloppu meni. Se on vanhemmuutta ja osoittaa, että äiti huolehtii lapsestaan.

Ja opettele kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ikärasismia. Miksi aina pitää olla demonisoimassa mummoja? He ovat rakentaneet tämän maan.

Kuka tässä mummoja on demonisoinut?

Isistä tässä on kyse, jotka ei lapsiaan hoida.

Mitä pahaa siinä on, että mies viihtyy mummolassa? Annetaan kuvaa, että mummo olisi kaiken pahan alku ja juuri. Saisitte maistaa sitä elämää, mitä minä lapsena. Kaivosta vesi, välillä piti lumesta sulattaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelen miten pienessä boxissa asuu, ettei sinne mahdu. Säälittävän ahdasta. Onneks mun kotona on tilaa. Olen laskenu et 9:lle löytyy makuupaikat talosta ja vielä voi teltat laittaa pihalle. 10 hengen telttakin on. Ei meillä kyllä kerralla niin paljoa vieraita ole, mut kunhan olen laskenu.

Tästä sun erinomaisen tilanteen selostamisesta ei ole juuri hyötyä ap:lle. Veit ihan turhaan meidän aikaa.

Jos olisin ulkopuolinen ja tietäisin asian niin kyllähän minä ajattelen, että isän ja lapsen suhde ei oikein tuossa touhussa kehity. Kyllä aikuisella on vastuu luoda sellaiset olosuhteet, että se lapsi voi tosiasiallisesti olla siellä tapaajavanhemman luona. Tai sitten ne tapaamiset pitäisi sopia uudelleen. Ja ajattelisin myös mummoa, miten jaksaa.

Myös lähivanhemmalla on asiasta vastuu. Jos toinen ei pysty vastuuta ottamaan, niin toisen se on otettava.

Lapsesta tuntuu varmaan ikävältä, on menossa isälleen, ni meneekin mummolaan 😕

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin ulkopuolisen filmin, on hienoa, että lapsi saa olla mummolassa.

Arvostan.

Ja hienoa ja arvostettavaa myös se, että mummo on vanha ja sairas, eikä jaksaisi hoitaa lapsia, mutta ei voi mitään sille, että lapset vaan tuodaan sinne?

Arvostat kovasti vanhaa ihmistä, joka vähillä voimillaan hoitaa pieniä lapsia?

Ja arvostat kovasti nuorta ja tervettä isää, joka lastensa sijaan hoitaa uusia ihmissuhteitaan, viettää poikamies elämää jne?

Eikö tuo ole aika tavallista?

Mun ex tekee sitä nuorten kanssa. Mä luulen, että se on jotain syyllisyyden tunnetta. On vaikea näyttää omille lapsilleen sitä, mikä vei heiltä isän. Se voi olla uusi perhe, uusi parisuhde tai vaan ihan sinkkuelämä. Ei haluta sekoittaa menneisyyttä siihen, mitä nyt on.

Se vaan valitettavasti vahvistaa sitä eroa ja loitontaa lapset tai mun tapauksessa nuoret isästään entistä enemmän. Isä ei ole enää isä, vaan joku etäisempi, tuntemattomampi henkilö. Jotain on katkennut lopullisesti. On vain muistoja, jotka ei kanna mihinkään, koska sitä henkilöä ei enää ole. Se on pieni kuolema.

Meillä nuoret itse päättävät, mitä haluavat. Käyvät isänsä äidin luona usein kahdestaan, kun eivät ole nähneet pitkään aikaan. Mä kuskaan tai maksan junaliput. Käyvät isänsä luona, milloin haluavat, jos isälle sopii. Isänsä ottaa aika harvoin yhteyttä tapaamiseen. Ja harvoin ovat isänsä luona. Enemmän on sitä isovanhempien luo menemistä. Usein niin, ettei isänsä siellä sitten edes ole, vaan menee muualle.

Nyt on mennyt kolme viikkoa viime tapaamisesta ja toinen nuorista sanoi, että yrittää sopia ensi viikonlopuksi menon isänsä luo. Saas nähdä sopiiko.

Hyvähän se on, että on suhde edes isovanhempien kanssa, jos isän kanssa ei näin ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ikärasismia. Miksi aina pitää olla demonisoimassa mummoja? He ovat rakentaneet tämän maan.

Kuka tässä mummoja on demonisoinut?

Isistä tässä on kyse, jotka ei lapsiaan hoida.

Mitä pahaa siinä on, että mies viihtyy mummolassa? Annetaan kuvaa, että mummo olisi kaiken pahan alku ja juuri. Saisitte maistaa sitä elämää, mitä minä lapsena. Kaivosta vesi, välillä piti lumesta sulattaa.

Olet kyllä täysin pihalla tästä asiasta.

Ihana mummola 👍

Lapsi tarvitseekin aina sillointällöin mummola hemmottelua.

Jos isä ei ole mukana ja mummolassa huolehtii isovanhemmat lapsesta, kaikki on hienosti.

Isän valinta, joka kostautuu myöhemmin tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ihana mummola 👍

Lapsi tarvitseekin aina sillointällöin mummola hemmottelua.

Jos isä ei ole mukana ja mummolassa huolehtii isovanhemmat lapsesta, kaikki on hienosti.

Isän valinta, joka kostautuu myöhemmin tai ei.

Ja kun ero tilanteessa isovanhemmat helposti jäävät paitsioon, niin hienosti hoidettu juttu treffailla isovanhempia mummolassa..

Se on tietty ikävä juttu, jos lapsi ei sovi uusioperheiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin ulkopuolisen filmin, on hienoa, että lapsi saa olla mummolassa.

Arvostan.

Näin ulkopuolisena en arvosta, että lapset ovat aina mummolassa isävuorollaan. Serhän ei edes ole mikään isäviikonloppu vaan mummola viikonloppu.

Toki on mukava, että lapset oppii tuntemaan isovanhempansa, mutta lapselle olisi mukavaa oppia tuntemaan myös isänsä.

Ja mummo ei välttämättä jaksa hoitaa lapsenlapsiaan aina, kun isällä on vuoro ottaa hoitovastuu lapsistaan.

Kyllä se kertoo isästä paljonkin, jos ei itse vaivaudu hoitamaan lapsiaan, vaan vie heidät aina äitinsä hoidettavaksi.

Mulla on tästä yksi vinha esimerkki, takavuosilta. Seurustelin hetken aikaa eronneen miehen kanssa, jolla oli 5-vuotias lapsi. Ihmettelin kun lasta ei koskaan näkynyt. No se oli kuulemma juuri näin, aina isän vanhemmilla, kun oli isän vuoro vkl.

Mentiin sitten kerran ravintolaan viihteelle, niin siellä oli se ex-vaimo. Ja mies sai kauhean raivarin, että miten se exä siellä oli, senhän pitäisi olla lapsen kanssa kotona.

Exä sanoi, että lapsi on hänen äidillään yötä, kaikki hyvin

Juu ei ollut, mies parjasi exää vaikka miksi ja räyhäsi, että eihän sen lapsen kuulu missään mummolassa olla, vaan äidillään!

Me katsottiin exän kanssa toisiamme ja alkoi naurattaa.

Oikeasti. Sanoin miehelle, että minä en ole sun lasta ikinä nähnytkään, kun se on aina sinun äidilläni, että mitäs eroa tässä asiassa nyt sitten on, kun se on äitinsä äidillä?

Ihan eri juttu kuulemma. Lapsi kuuluu äidilleen ja äidin pitää sen kanssa olla kaiken aikaa, paitsi juuri silloin kun isä vie lapsen omalle äidilleen.

Saakelin moisesta mustasukkaisuudesta han siinä vain oli kyse, ja miehen haluttomuudesta olla lapsensa kanssa ja oman vapauden tarpeesta.

Se seurustelu ei sitten paljon siitä pitemmälle ehtinyt. Aloin tajuta miehen pohjattomaan itsekkyyden ja tarpeen hallita asioita, jotka ei enää hänelle kuuluneet.

Näin mummona tuntuu todella kurjalta, että kaikki syy kaadetaan senioreiden niskaan. Onko mummon vika, että uusioperheen mies ei osallistu riittävästi kodin askareisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta näin ulkopuolisen filmin, on hienoa, että lapsi saa olla mummolassa.

Arvostan.

Näin ulkopuolisena en arvosta, että lapset ovat aina mummolassa isävuorollaan. Serhän ei edes ole mikään isäviikonloppu vaan mummola viikonloppu.

Toki on mukava, että lapset oppii tuntemaan isovanhempansa, mutta lapselle olisi mukavaa oppia tuntemaan myös isänsä.

Ja mummo ei välttämättä jaksa hoitaa lapsenlapsiaan aina, kun isällä on vuoro ottaa hoitovastuu lapsistaan.

Kyllä se kertoo isästä paljonkin, jos ei itse vaivaudu hoitamaan lapsiaan, vaan vie heidät aina äitinsä hoidettavaksi.

Mulla on tästä yksi vinha esimerkki, takavuosilta. Seurustelin hetken aikaa eronneen miehen kanssa, jolla oli 5-vuotias lapsi. Ihmettelin kun lasta ei koskaan näkynyt. No se oli kuulemma juuri näin, aina isän vanhemmilla, kun oli isän vuoro vkl.

Mentiin sitten kerran ravintolaan viihteelle, niin siellä oli se ex-vaimo. Ja mies sai kauhean raivarin, että miten se exä siellä oli, senhän pitäisi olla lapsen kanssa kotona.

Exä sanoi, että lapsi on hänen äidillään yötä, kaikki hyvin

Juu ei ollut, mies parjasi exää vaikka miksi ja räyhäsi, että eihän sen lapsen kuulu missään mummolassa olla, vaan äidillään!

Me katsottiin exän kanssa toisiamme ja alkoi naurattaa.

Oikeasti. Sanoin miehelle, että minä en ole sun lasta ikinä nähnytkään, kun se on aina sinun äidilläni, että mitäs eroa tässä asiassa nyt sitten on, kun se on äitinsä äidillä?

Ihan eri juttu kuulemma. Lapsi kuuluu äidilleen ja äidin pitää sen kanssa olla kaiken aikaa, paitsi juuri silloin kun isä vie lapsen omalle äidilleen.

Saakelin moisesta mustasukkaisuudesta han siinä vain oli kyse, ja miehen haluttomuudesta olla lapsensa kanssa ja oman vapauden tarpeesta.

Se seurustelu ei sitten paljon siitä pitemmälle ehtinyt. Aloin tajuta miehen pohjattomaan itsekkyyden ja tarpeen hallita asioita, jotka ei enää hänelle kuuluneet.

En ihmettele yhtään miksi ei seurustelu sitten enempää kiinnostanut.

Turvallisia aikuisia ympärillä lapsen etu aina.

Ei kannata katkoa välejä eron takia. En olisi huolissaan, ehkäpä mummu ja pappa tahtoo myös nähdä lasta. Pidätkö itse sinne suuntaan yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Näin mummona tuntuu todella kurjalta, että kaikki syy kaadetaan senioreiden niskaan. Onko mummon vika, että uusioperheen mies ei osallistu riittävästi kodin askareisiin?

En minä ole huomannut, että ketjussa syytettäisiin mummoa. Ainut syytös mummoa kohtaan on minusta vain se, että miksi hän suostuu siihen. Miksi mahdollistaa isän vastuuttomuuden.

Meillä oli näin. Isä viikonloppuna mummo otti lapsen ja Isä kävi siellä katsomassa.

Vaimon, kun löysi, niin sitten oli isän luona yön ja toisen mummolla. Ja lykkäsi lapsen uudelle vaimolle ja teki omia juttujaan. Lapsen ollessa alaikäinen, Isä varmasti haki tai toi lapsen viitisen kertaa.

Onneksi oli mummo ja isän vaimo, joiden kanssa on läheinen. Varmaan voi arvata, että isän ja lapsen suhde ei ole kovin läheinen...

Eihän isän koskaan kiinnostanut kuin omien lelujen osto... Synttärit oli ja meni. Mitä Isä teki? Ei mitään.

Vaimo kyllä laittoi heti aamusta viestiä ja illalla soitti. Itseasiassa olen minäkin enemmän yhteyksissä viikottain tämän vaimon kanssa...

On se kumma homma välillä....

Miksi se mies on edes halunnut lapsia, jos ei halua olla niiden kanssa? Ja tässä ap:n tapauksessa mies on vielä hankkinut toisen lapsen uuden kumppanin kanssa.

Jos isä joku kuvailemasi moniongelmainen ja mummo ei, niin parempihan se on, että lapsi on mummollaan.

Mitäpä jos alkaisit tarkastelemaan omaa toimintaasi? Kyllä siihen tuppaa löytymään syy, mikäli mies ei viihdy kotona. Kokkaa miehen suosikkiruokaa, laita nättiä päälle ja ota työstä palaava mies hymyilevänä vastaan. Eiköhän siinä mummot unohdu!

Ajattelisin, että tuokin on eräänlaista hylkäämistä. Isä ei halua huolehtia omasta lapsestaan ja dumppaa sen lapsen mummon hoidettavaksi. Huono isä ja vastuuton mieslapsi. Toivottavasti lapsi edes tykkää mummolasta, ettei jää huonot muistot "iskäviikonlopuista" eli siis mummoviikonlopuista.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos alkaisit tarkastelemaan omaa toimintaasi? Kyllä siihen tuppaa löytymään syy, mikäli mies ei viihdy kotona. Kokkaa miehen suosikkiruokaa, laita nättiä päälle ja ota työstä palaava mies hymyilevänä vastaan. Eiköhän siinä mummot unohdu!

Mukavaa, kun naisten pitäisi olla vastuussa kaikesta kotona. Naisilla kuluu energiaa ja aikaa mm. töissä, lastenhoidossa ja kotitöissä, ettei aina jaksaisi paapoa aikuista miesvauvaa. Miehetkin voisivat ottaa vastuuta vanhemmuuden roolista eikä vain ulkoistaa sitä muille.