Mitä ulkopuolinen ajattelee siitä, kun lapsi on aina isällä ollessaan mummolassa?

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Haluat poimia rusinat pullasta, et halua vastuuta lasten hoitamisesta edes viikonlopun verran, exhän voisi nauttia lapsivapaasta ajasta. Se, että toitotat tätä jatkuvasti Av:lla, kertonee enemmän huonosta omastatunnosta kuin todellisuudesta. Jos lapset eivät vielä ymmärrä vaikuttimiasi, usko, että aikuistuessaan tulevat ymmärtämään, ja tuskin ymmärrys lisää luottamusta ja kunnioitusta sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Sano suoraan miehellesi, ettet hyväksy jatkuvaa mummolassa oleilua. Miehen pitää alkaa viettää aikaa kotona ja osallistu kanssasi arjen pyörittämiseen.

On toki hienoa, että ollaan tekemisissä edeltävien sukupolvien kanssa, se on arvostettavaa. Voit sano tämänkin miehellesi. Mutta kohtuus kaikessa, pahimmillaan mummo ja vaari ensin-ajattelu voi johtaa kohdallanne eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

🥱🥱🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Sun lapsi mitään tollasta tehnyt, kun olet se kermaperseisä, jota ei oman lapsen kasvattaminen kiinnosta.

Nostat kissan pöydälle: nyt loppuu se mummolassa luuhaaminen! Tuosta se syöksykierre alkaa. Suomi on täynnä ihmisiä, jotka eivät muuta teekään kuin istuvat mummolassa. Ja kaikki alkoi vain viattomasta kokeilusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Jaa sä oot se kahvilaisä. Kuorit kermat päältä kun äiti joutuu ottamaan koko paketin koska kohtaa sen teinin ARJESSA?

Mikä arki se kahvilassa toteutuu?

Ja ei, en ole se äiti enkä teitä tunteva.

Teini osaa jo itsekin kantaa vastuuta omasta arjestaan. Tuskin se äitikään kulkee 24/7 perässä?

Jos se on niin helppoa, niin mikset ota sitä teiniä luoksesi pidemmäksi aikaa? Antaisit kerrankin exällesi tauon hänestä, sullahan sitä taukoa onkin ollut riittämiin.

Kyllä 16-17-vuotiasta saa arjessa ohjata - pelottaako sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Hei, se olikin järkevä isä! Mitä siitä jos nirppanokkateini suuttuu, kyllä se siitä tokenee.

Eri asia jos isän luona on häröilyä (ei ruokaa/yhdessäoloa/tekemistä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Tämä, monet ei tajua kuinka usein etäinen isässuhde on lapsen oma toive.

Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Aikas huolestuttavalta kuulostaa, jos aikuinen mies viettää kaiken aikansa mummolassa. Jätä tuollainen nahjus.

Tai sitten hän huolehtii myös vanhoista vanhemmistaan ja on heidän apunaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Jaa sä oot se kahvilaisä. Kuorit kermat päältä kun äiti joutuu ottamaan koko paketin koska kohtaa sen teinin ARJESSA?

Mikä arki se kahvilassa toteutuu?

Ja ei, en ole se äiti enkä teitä tunteva.

Teini osaa jo itsekin kantaa vastuuta omasta arjestaan. Tuskin se äitikään kulkee 24/7 perässä?

Jos se on niin helppoa, niin mikset ota sitä teiniä luoksesi pidemmäksi aikaa? Antaisit kerrankin exällesi tauon hänestä, sullahan sitä taukoa onkin ollut riittämiin.

Kyllä 16-17-vuotiasta saa arjessa ohjata - pelottaako sellainen?

Teininhän voisi ihan hyvin laittaa omilleen asumaan ja äiti ja isä voisivat vuorotellen kahvitella hänen kanssaan. Win-win-win tilanne

Kysyisin varmaan lapselta, onko hänellä hyvä ja kiva olla mummolassa. Jos, viis piittaisin muusta, koska jos isä on joku onneton, vastuuton ja epäkypsä lusmu, on tietenkin parempi lapsen olla mummolassa ja nähdä isää vain ohimennen, jotta suhde isän puolen sukuun säilyy.  Se isän onneton lusmuilu on tosiaan hyväkin jättää omaksumatta eli oleskella mahdollisimman vähän tämän seurassa.

LIsäksi juttelisin asiasta lastenvalvojan tai psykologin kanssa, teillä varmaan on yhteys/oikeus sellaiseen  yhteishuoltajuuden takia.

Saatpahan välillä itse huilata ja harrastaa omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Eli halusit olla se kivaisä lapsellesi, mutta et oikea isä, eli isä joka myös kasvattaa lapsensa.

Nyt äiti joutuu olemaan se vastuullinen vanhempi ja ottamaan sen "ilkeämmän vanhemman roolin" kasvattaakseen lapsestaan vastuullisen henkilön yhteiskuntaan.

Kyllä ymmärrän miksi äiti laittoi hanttiin.

Meillä kyse oli siitä mitä lapsi halusi. Lapsella on se omakin elämä elettävänä. Ei lasta voi väkisin pakottaa johonkin tiettyyn malliin.

-eri

Oi ihanaa, näin kasvatetaan valikoivaa ja arkea kestämätöntä kermaperse-aikuista.

"Äiti on ikävä kun pistää mut siivoamaan jälkeni ja hoputtaa kouluun"

"Isä on kiva kun ostaa mulle lattekahvin"

Hmmm. Minun lapseni aikanaan halusi lopettaa isällään käynnin ja siirtyä päivätapaamisiin. Isä ei suostunut. Lapsi katkaisi sen vuoksi välit isäänsä moneksi vuodeksi.

Onko tämä sinusta parempi vaihtoehto kuin pelätä kasvattavansa valikoivaa aikuista?

Hei, se olikin järkevä isä! Mitä siitä jos nirppanokkateini suuttuu, kyllä se siitä tokenee.

Eri asia jos isän luona on häröilyä (ei ruokaa/yhdessäoloa/tekemistä)

Ai, se on sinusta ok, että lapsi ei suostu kahteen vuoteen näkemään isäänsä?

Minusta se ei sitä ollut.

Mitä haittaa siitä voi olla, että lapsi on mummolassa? 

Se on isän ongelma miettiä, että mitä hän tekee viikonloppuisin kun on hänen vuoro hoitaa lasta. Ehkä hänen ei olisi kannattanut hankkia toista lasta, jos kotona ei ole riittävästi tilaa tai jos ei ole varaa hankkia isompaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa siitä voi olla, että lapsi on mummolassa? 

Onhan se vähän outoa, että isä vie lapsensa mieluumin sinne koko viikonlopuksi pe-su kuin omaan kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kun erosimme mieheni kanssa, sovimme (miehen ehdotuksesta), että lapset 2 v. ja 4 v. ovat miehen luona joka toinen viikonloppu. Mies hakee lapset perjantaina päiväkodista ja palauttaa heidät kotiin sunnuntai-iltana. Tämä toimi useamman kuukauden, vaikka ihmettelin kun lapset kertoivat joka kerta heidän olleen mummolassa. Luulin, että mies käy siellä lasten kanssa syömässä. Ex-anoppini soitti sitten ja itkien kertoi, ettei hän jaksa enää hoitaa lapsia, sillä hänellä on paha reuma ja paljon muitakin sairauksia. Ilmeni, että ex-mies vei lapset aina anopille suoraan päiväkodista ja haki heidät sunnuntai-iltana. Sovimme anopin kanssa, että hän ei ota lapsia luokseen, ellei mies ole mukana.

Mies nosti tietysti kovan metelin kun lastenhoitopaikka meni ja valehteli ympäriinsä, että en anna lapsia hänelle. Kun hän siitä rauhoittui niin unohtui koko lapset. Jollen olisi suorastaan pakottanut miestä tulemaan lasten synttäreille ja viemään heitä välillä leikkarille ym. eivät lapset olisi koskaan nähneet isäänsä. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja heillä on omat perheet. Mies tarjoilee edelleen kaikille tarinaa kuinka vieraannutin lapset häneltä. 

Tämä ei liene ollenkaan harvinaista, että mies vie hoitovuorollaan lapsensa äidilleen hoidettavaksi. Tai jossain tapauksissa uudelle tyttöystävälle.

Me ei olla erottu, mutta kun aikoinaan itse lähdin hoitovapaan jälkeen takaisian työelämään, mies jäi joksikin aikaa lasten kanssa kotiin niin kävi myös niin, että mies vei lähes joka päivä lapset äidilleen ja hummailli itse päivän omilla menoillaan. Kun tulin töistä, niin kotona ei oltu tehty mitään ja mies vasta kotiutunut lasten kanssa.

Harmitti kyllä suuresti, kun mies olisi päässyt jo niin paljon helpomalla kotona, kun mitä minä , joka hoidin 4 lasta (aina yksi vauva joka vaati enemmän hoitoa ja miehen jäädessä kotiin nuorinkin jo 3v) ja tein kaikki kotityöt, niin että mies sai tulla valmiiseen pöytään, eikä ikinä tarvinnut siivota, pyykätä eikä mitään. 

Minä kun tulin töistä, kaikki nuo työt odotti tekijäänsä, eli minua.  Tasan ei mene nallekarkit monessakaan perheessä.

Eräs henkilö kertoi, että kun hänen miespuolisella kaverillaan on kouluikäinen esikoinen viikonloppuisin käymässä pari yötä, hankkii tämä isä itselleen työvuoroja tarkoituksella juuri silloin , ettei tarvitsisi olla kotona tämän lapsen kanssa.

Ensinä kun lapsi on toisella vanhemalla. Miksi ahdistat heti lasta kun tulee sinun luokse kysymyksillä: Missä olitte, mitä teitte ymm.Se ei ole sinun asiasiasi. Huolehdi vain itsestäsi ja lapsesta kun on sinun luonsasi.Älä kaiva vakoa isään uteluilla ihmetelyillä ja syylistämällä.Lisäksi juttusi on katkera täällä ja ykspuolinen. Muistaaina lapsi kyselyisiisi voi ahdistuneena vastata juuri sitä mitä ajatelee: Mitä Haluat Kuulla. Kunhan lpetat utelun.Lake irti. Lapsi ei ole eronut vanhemista. Vanhemat eroavat,älä ala syömään toista vanhempaa,anna olla.Hän ei ole tällä kertomassa omaa puoltaan.Eikä nille ihmisille kertomassa totutta, joille häntä haukut  arjessasi.