Tuntuu pahalta mennä katsomaan vauvaa

Sun pitää olla onnellinen heidän puolestaan ja ajatella, ettei se ole sulta pois, että,joku toinen saa vauvan.

Ja etköhän sä tule vielä uudelleen raskaaksi jossain vaiheessa.

Kasva vähän, kaikki ei pyöri ympärilläsi. Kaikille ei osu lapsionni (toivon että sinulle osuu) mutta katkeroituminen on lapsettomuutta pahempi asia.

No se vauva olisi syntynyt, vaikka et olisi saanutkaan keskenmenoa, joten asia on täysin erillinen sinusta ja teidän tilanteesta. Tuo vaiva on nyt syntynyt ja tulee olemaan toistaiseksi olemassa, se sinun pitää hyväksyä ihan siinä missä muutkin vauvat ympärillä. Elämä jatkuu ja et voi elää tuon menetetyn vauvan kautta muissakaan asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Kasva vähän, kaikki ei pyöri ympärilläsi. Kaikille ei osu lapsionni (toivon että sinulle osuu) mutta katkeroituminen on lapsettomuutta pahempi asia.

Tämä ei selvästikään ole kokenut keskenmenoa.

Kärsin vuosia lapsettomuudesta, ja kun tutut ympärillä sai vauvoja, muistan tuon olon hyvin. Kuitenkin sain jopa iloa ja toivoa niistä käynneistä

Tavallaan ymmärrän Sinua Ap, vaikka tiedänkin saavani itse alapeukkua kun kerron oman kokemukseni olen 40 + vuotias, enkä ole päässyt vakaaseen parisuhteeseen saati saanut jälkikasvua vaikka koko ikäni olisin halunnut ja toivonut. Elämä on toisinaan aika julmaa. Toisaalta vilpittömäst voin sanoa, että olen oppinut iloitsemaan niistä hetkistä kun joku läheien on halunnut esitellä minulle omia lapsiaan, joitain kertoja myös niistä ihan kakkein nuorimpia.  Olen ollut iloinen siitä kun olen saanut kummilapsia. Tietysti hekin voisivat olla ttaakka, jos en saisi olla kummi omalla tavallani. Kun missään nimessä en ole lahja-automaatti tai kummi joka opettaisi tai julistaisi raamatun sanomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kasva vähän, kaikki ei pyöri ympärilläsi. Kaikille ei osu lapsionni (toivon että sinulle osuu) mutta katkeroituminen on lapsettomuutta pahempi asia.

Tämä. Suret aikasi ja jatkat elämääsi. Jos et siihen kykene, vaan jäät vellomaan ajatuksiisi, niin ammattiauttaja voisi auttaa. Jossittelu ei ole terveellistä.

Tämä palsta ei ota vastaan peukkuja kumpaankaan suuntaan?

Christiiina kirjoitti:

Sun pitää olla onnellinen heidän puolestaan ja ajatella, ettei se ole sulta pois, että,joku toinen saa vauvan.

Ja etköhän sä tule vielä uudelleen raskaaksi jossain vaiheessa.

Onko sulla todettu jokin älyllinen tai empatiakyvyttömyyteen liittyvä vajaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva vähän, kaikki ei pyöri ympärilläsi. Kaikille ei osu lapsionni (toivon että sinulle osuu) mutta katkeroituminen on lapsettomuutta pahempi asia.

Tämä ei selvästikään ole kokenut keskenmenoa.

Minäkään en ole kokenut, mutta olen kokenut lapsen kuoleman. Siitäkin piti päästä yli. Lapsi on aina ja ikuisesti sydämessäni ja ajatuksissani, mutta en kosta sitä asiaa muille ja jankuta asiaa. Ei se siitä asia muuksi muutu jossittelemalla.

Tuo kommentti "kasva vähän" ei näköjään ota vastaan alapeukkuja, miksi?

Olen yrittänyt alapeukuttaa sitä jo monta kertaa.

Ei sun tartte sinne mennä.

Lakkasin joitain vuosia sitten tekemästä asioita, joista en saa itse mitään. Joku kokenut epäsovinnaiseksi ja muutama ihmissuhde on tämän takia jäänyt, mutta se on mulle ihan fine. Oon onnellinen ja olo tasapainoinen, eikä tarvi feikata mitään. Onnittele vaikka viestitse, se riittää. Sun omat tarpeet on se tärkein juttu.

Mikään pakko ei ole vielä mennä katsomaan, jos tuntuu että haava on vielä liian tuore. Oma suru helpottaa ajan kanssa, ja sitten on helpompi iloita muiden onnesta. Halauksia AP.

Rakas ap!

Sinun ei ole pakko mennä. Jos kuitenkin menet, itke jos itkettää ja sano, että sait juuri keskenmenon. Ei suruja ja niiden syitä tarvitse salata, vaikka tässä toksisessa yhteiskunnassa onkin perinteisesti arvostettu kivenkovuutta ja siloista julkisivua.

Voimia, sure surusi ja kerro muille sen syy. Murra tuo myrkyllinen kivenkovuus.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Sun pitää olla onnellinen heidän puolestaan ja ajatella, ettei se ole sulta pois, että,joku toinen saa vauvan.

Ja etköhän sä tule vielä uudelleen raskaaksi jossain vaiheessa.

Onko sulla todettu jokin älyllinen tai empatiakyvyttömyyteen liittyvä vajaus?

Arvasin, että täällä tulee tällaisia äkäisiä vastauksia.

Menepä rauhoittumaan muualle. Yritä ymmärtää, että elämä jatkuu ja muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät koske kaikkia. Sinulla on ongelmasi ja huolesi ja muilla on omansa. Hae apua vihamielisyyteesi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kommentti "kasva vähän" ei näköjään ota vastaan alapeukkuja, miksi?

Olen yrittänyt alapeukuttaa sitä jo monta kertaa.

Ihan normaalisti mulla toimii.

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta ei ota vastaan peukkuja kumpaankaan suuntaan?

Käynnistä puhelin uudelleen.

Ei sitä lasta ole pakko mennä katsomaan. Voit jopa kertoa syyn, jollei se ole tiedossa. Kyllä sinulla on oikeus surra omaa asiaasi niin kauan kuin on tarpeen. Olivatko nämä ihmiset jakamassa suruasi keskenmenon saatuasi? Miksi siis sinulla olisi erityinen velvollisuus nyt jakaa heidän fiiliksiään?

Miksi sinä et voi kertoa keskenmenosta?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän Sinua Ap, vaikka tiedänkin saavani itse alapeukkua kun kerron oman kokemukseni olen 40 + vuotias, enkä ole päässyt vakaaseen parisuhteeseen saati saanut jälkikasvua vaikka koko ikäni olisin halunnut ja toivonut. Elämä on toisinaan aika julmaa. Toisaalta vilpittömäst voin sanoa, että olen oppinut iloitsemaan niistä hetkistä kun joku läheien on halunnut esitellä minulle omia lapsiaan, joitain kertoja myös niistä ihan kakkein nuorimpia.  Olen ollut iloinen siitä kun olen saanut kummilapsia. Tietysti hekin voisivat olla ttaakka, jos en saisi olla kummi omalla tavallani. Kun missään nimessä en ole lahja-automaatti tai kummi joka opettaisi tai julistaisi raamatun sanomaa. 

Tämä oli kuin minun kirjoittamani, elämäni on mennyt samalla tavalla. Nuorempana toisten parisuhde- ja vauvaonni kirpaisi, mutta olen oppinut olemaan iloinen muiden puolesta. Ap:lle voimia. Toivon, että lapsihaave vielä toteutuu kohdallasi.