Tuntuu pahalta mennä katsomaan vauvaa

Vauvat on kaikki ihania pieniä ilonlähteitä. Ajattele vauvaa omana henkilönään. Suloisena pienenä ihmisenä jonka saat oppia tuntemaan. Älä ajattele vauvaa jonain onnistumisen merkkinä, saavutuksena tai objektina, jonka voi omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ap:n asia, eristäytyykö hän. Ei teidän. On myös hänen asiansa, sureeko hän 2 päivää, 2 kuukautta, 2 vuotta vai 20 vuotta. EI OLE PAKKO olla olevinaan jotain vain toisia varten! Piste. Antskaa toisille tilaa. Jos joku "pakottaisi" minut ap:n tapauksessa katsomaan vauvaa, haistattelisin tuoreet vanhemmat ja toivottaisin vauvalle samaa kohtaloa kuin omalleni. Eipä tarvitsisi enää toista kertaa käydä pakotettuna jossain. :)

Mikä sinä olet loukkaantumaan ap:n puolesta. Tyhjästä valittavat inisijät nyt vaan ovat muutenkin ihmisiä, jotka eivät saa mitään aikaan, kun kaikki aika menee vain huokailuun ja valittamiseen.

Minulla on OIKEUS loukkaantua. Minulla on oikeus inistä. Minulla on oikeus olla saamatta aikaan. Minulla on myös oikeus tuntea ja käyttäytyä aivan kuten haluan ja parhaaksi katson, kunhan en tee tietenkään laittomuuksia. Sama juttu ap:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ap:n asia, eristäytyykö hän. Ei teidän. On myös hänen asiansa, sureeko hän 2 päivää, 2 kuukautta, 2 vuotta vai 20 vuotta. EI OLE PAKKO olla olevinaan jotain vain toisia varten! Piste. Antskaa toisille tilaa. Jos joku "pakottaisi" minut ap:n tapauksessa katsomaan vauvaa, haistattelisin tuoreet vanhemmat ja toivottaisin vauvalle samaa kohtaloa kuin omalleni. Eipä tarvitsisi enää toista kertaa käydä pakotettuna jossain. :)

Mikä sinä olet loukkaantumaan ap:n puolesta. Tyhjästä valittavat inisijät nyt vaan ovat muutenkin ihmisiä, jotka eivät saa mitään aikaan, kun kaikki aika menee vain huokailuun ja valittamiseen.

Minulla on OIKEUS loukkaantua. Minulla on oikeus inistä. Minulla on oikeus olla saamatta aikaan. Minulla on myös oikeus tuntea ja käyttäytyä aivan kuten haluan ja parhaaksi katson, kunhan en tee tietenkään laittomuuksia. Sama juttu ap:lla.

Ja minulla on oikeus naureskella teille draamailijoille. Eikö olekin hassua. Kaikilla on oikeuksia.

On meitä miehiäkin jotka podettu lapsettomuutta. Minäkin olisin halunnut vaimon ja lapsia, mutta ei niin vain käynyt. Nyt en enää tiedä mitä haluan ja vaimokin alkaa tuntua turhalta. Ei oo tää elämä aina niin helppoa miehellekkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ap:n asia, eristäytyykö hän. Ei teidän. On myös hänen asiansa, sureeko hän 2 päivää, 2 kuukautta, 2 vuotta vai 20 vuotta. EI OLE PAKKO olla olevinaan jotain vain toisia varten! Piste. Antskaa toisille tilaa. Jos joku "pakottaisi" minut ap:n tapauksessa katsomaan vauvaa, haistattelisin tuoreet vanhemmat ja toivottaisin vauvalle samaa kohtaloa kuin omalleni. Eipä tarvitsisi enää toista kertaa käydä pakotettuna jossain. :)

Mikä sinä olet loukkaantumaan ap:n puolesta. Tyhjästä valittavat inisijät nyt vaan ovat muutenkin ihmisiä, jotka eivät saa mitään aikaan, kun kaikki aika menee vain huokailuun ja valittamiseen.

Minulla on OIKEUS loukkaantua. Minulla on oikeus inistä. Minulla on oikeus olla saamatta aikaan. Minulla on myös oikeus tuntea ja käyttäytyä aivan kuten haluan ja parhaaksi katson, kunhan en tee tietenkään laittomuuksia. Sama juttu ap:lla.

Ja minulla on oikeus naureskella teille draamailijoille. Eikö olekin hassua. Kaikilla on oikeuksia.

Totta. Meillä kaikilla on myös oikeus ilkeillä toisillemme, kuten täällä onkin tehty. Ihan samalla tavalla meillä ja ap: lla on oikeus myös ilkeillä toisillemme livenäkin, ja ap:lla on oikeus v#ttuilla tuoreelle perheelle. Mikä vain auttaa kutakin. Ei elämässä ole oikeasti paljoa pakollisuuksia.

Minä haluan maasturivolvon, kun naapurillakin on. En kestä katsella, kun se lähtee aamulla pihalta volvollaan, ja minun pitää lähteä talsimaan bussipysäkille. En edes moikkaa naapuria tuon takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene katsomaan vauvaa. Problem solved.

Huomaathan sitten, että näin pysyttelet mukavuusalueellasi, etkä ehkä ikinä tule käsitelleeksi keskenmenosi aiheuttamaa surua.

Elämä ei aina ole mukavaa. Joskus siinä joutuu jopa tsemppaamaan.

Mutta itse tiedät mihin kykenet.

Mikä sinä olet sanomaan kaksi kuukautta sitten vauvansa menettäneelle, että tsemppaa, poistu mukavuusalueeltasi? Oletko autistinen, joka ei vain ymmärrä kunnolla toisen tunteita vai narsisti, joka haluaa tahallaan loukata?

Hämmentävää käytöstä kuitenkin. Odotahan kun itsellesi käy jotain ikävää ja tutut käskevät ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tsempata.

Keskenmenossa ei menetetä vauvaa, vaan sikiö.

 Nuorin selvinnyt keskonen on 21 viikkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan maasturivolvon, kun naapurillakin on. En kestä katsella, kun se lähtee aamulla pihalta volvollaan, ja minun pitää lähteä talsimaan bussipysäkille. En edes moikkaa naapuria tuon takia.

Tämä. Minä taas lakkasin tervehtimästä seinänaapuria,, kun urkkiessani verotietoja huomasin, että hän tienaa paremmin kuin minä.

Mäkin haluuuuun! ;)

Vierailija kirjoitti:

Vauvat on kaikki ihania pieniä ilonlähteitä. Ajattele vauvaa omana henkilönään. Suloisena pienenä ihmisenä jonka saat oppia tuntemaan. Älä ajattele vauvaa jonain onnistumisen merkkinä, saavutuksena tai objektina, jonka voi omistaa.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva vähän, kaikki ei pyöri ympärilläsi. Kaikille ei osu lapsionni (toivon että sinulle osuu) mutta katkeroituminen on lapsettomuutta pahempi asia.

Tämä ei selvästikään ole kokenut keskenmenoa.

Minäkään en ole kokenut, mutta olen kokenut lapsen kuoleman. Siitäkin piti päästä yli. Lapsi on aina ja ikuisesti sydämessäni ja ajatuksissani, mutta en kosta sitä asiaa muille ja jankuta asiaa. Ei se siitä asia muuksi muutu jossittelemalla.

Voi, otan osaa. Tiedän että on kulunut fraasi mutta mitäpä muuta pystyn sanomaan.. jaksamista!

Hei onpas tänne tullut paljon vastauksia. Kiitos kaikille. Sain paljon sellaista sanottavaa, mitä halusinkin kuulla. Tiedän omat rajani ja sen mihin pystyn. Unohdin aloituksessa mainita, että mieheni taas loukkaantui tästä, kun en koe pystyväni tulemaan mukaan. Hänen reaktionsa on todella vihainen. Ihan kuin minun pitäisi pystyä kaikkeen siihen, mitä hän haluaa. Ap

Jos tuntuu pahalta, jäät kotiin.

Täällä neuvottu, että voisit kertoa heille asiasta ja antaa itkun tulla jos tulee. en ehkä kuitenkaan kylään menisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva vähän, kaikki ei pyöri ympärilläsi. Kaikille ei osu lapsionni (toivon että sinulle osuu) mutta katkeroituminen on lapsettomuutta pahempi asia.

Tämä ei selvästikään ole kokenut keskenmenoa.

Minäkään en ole kokenut, mutta olen kokenut lapsen kuoleman. Siitäkin piti päästä yli. Lapsi on aina ja ikuisesti sydämessäni ja ajatuksissani, mutta en kosta sitä asiaa muille ja jankuta asiaa. Ei se siitä asia muuksi muutu jossittelemalla.

Minäkin olen kokenut lapsen kuoleman. Ei siitä pääse koskaan yli. Suru on minun omani, enkä voi jakaa sitä kenenkään kanssa. En silti ole kateellinen niille joiden lapset ovat elossa.

Olitko jo kuolemaa seuranneena päivänä muiden ihmisten lasten kuvataidetöitä ihailemassa ja vieraita lapsia kannustamassa? Ei tuntunut missään ja rommia pullo!

Olen eri. En kuolemaa seuraavana päivänä. Mutta 2 kk:n jälkeen kyllä.

Rakkaat trollit;

Surulla ei ole aikataulua ja sen käsittely ja kesto on täysin yksilöllistä. Älkää kuvitelko olevanne jotain malli-ihmisiä, te olette vain kaksi varsin tyhmää ja tunnekylmää palleroa taapertamassa sinisen maapalleron pinnalla kohti kuolemaanne.

Tämäpä. Jokainen käsittelee surua omaa tahtia. Ei sekään ole hyvä, jos suru jää surematta. Keskenmeno voi olla todella traumaattinen kokemus.

Muistan samanlaisen tilanteen, jäin kotiin.