Mitä teette silloin kuin oikeasti saamaristi kiehuu ja tekisi mieli repiä rikki jotain? On sellainen sisäinen levottomuus ja viha päällä, että repee kahtia.

Ihan ekaksi opettelisin tunnistamaan, kenelle tai mistä olet vihainen? Miksi olet raivoissasi?

Menisin päälääkärille. En kirjoittelisi tänne naizvihaviestejä, kuten jotkut tämmöiset tekee.

Halontekkoon.

Vihan purkaminen raivoamalla ja hakkaamalla vain ylläpitää vihaa, tutkimusten mukaan. Oletko tunnistanut vihan syyn?

Siivoan. Se oikeasti auttaa. Kuulokkeet päähän, rätti käteen ja vaikka viinilasi toiseen. Kun on raivosiivonnut, koti on puhdas, sauna päälle ja raivo valuu suihkuveden kanssa viemäriin.

Otan rauhoittavan.

Lähden kävelylle tai vedän kännit tilanteesta riippuen.

Jos minulla olisi tuollaisia tuntemuksia, niin huolestuisin ja hankkisin ammattiapua. Niin minä tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekaksi opettelisin tunnistamaan, kenelle tai mistä olet vihainen? Miksi olet raivoissasi?

En kyllä tiedä. Kai ottaa päähän minä itseni. Nyt on sellainen olo, että tekisi mieli vetää kunnon hikiliikunta crosstrainerilla ja kuunnella raivomusiikkia. Harmi etten omista crossia, kaverilla olisi mutta en taida päästä hänen luokseen tänään. Kuuntelen siis musiikkia tässä.

Väkivaltainen en ole, joten se, että tekisi mieli rikkoa jotain, ei kuitenkaan toteudu. Yritän vain kestää ja tässä itsekseni puhkuan resonoivaa musiikkia kuunnellen. -ap

Vedän kännit. Ei ehkä paras konsti, mutta ongelmia en ole osannut ratkaistakaan.

No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa. 

Siirrän tietoisuuteni tavallaan syrjään siitä olotilasta ja tarkastelen tilannetta ulkopuolelta. Vähän kuin painaisi pause-nappulaa. Sitten muistaa, että ai niin, reaktiot liittyvät omaan asenteeseen. Olet antanut itsellesi luvan paisutella asioita moninkertaiseksi ja raivostua pääsi sisällä. Voit myös siirtää itsesi ja ongelmasi uuteen viitekehykseen. Se viitekehys on sellainen, että ulkopuolelta tulevat ikävyydet ja harmit eivät vaikuta omaan sisimpääsi, koska ulkoisiin puitteisiin voi vaikuttaa melko vähän, mennyttä ei voi mennä muuttamaan ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Parasta siis olla omanarvontuntoinen viilipytty ja antaa elämän ja maailman pyöriä ympärillä. Hymy huulille ja etiäpäin.

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa. 

Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän. 

No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa. 

Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän. 

Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Siirrän tietoisuuteni tavallaan syrjään siitä olotilasta ja tarkastelen tilannetta ulkopuolelta. Vähän kuin painaisi pause-nappulaa. Sitten muistaa, että ai niin, reaktiot liittyvät omaan asenteeseen. Olet antanut itsellesi luvan paisutella asioita moninkertaiseksi ja raivostua pääsi sisällä. Voit myös siirtää itsesi ja ongelmasi uuteen viitekehykseen. Se viitekehys on sellainen, että ulkopuolelta tulevat ikävyydet ja harmit eivät vaikuta omaan sisimpääsi, koska ulkoisiin puitteisiin voi vaikuttaa melko vähän, mennyttä ei voi mennä muuttamaan ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Parasta siis olla omanarvontuntoinen viilipytty ja antaa elämän ja maailman pyöriä ympärillä. Hymy huulille ja etiäpäin.

Ja sanonpa vielä sen, että muita ihmisiä raivostuttaa entistä enemmän, kun ne huomaavat minun rauhallisuutesi. Niin ja mottoni on "Maailma ja elämä eivät ole sinulle mitään velkaa.". Eli pashkaa voi sataa niskaan, mutta sellaista se on. Turha ottaa kaiken itseensä, koska kuka on luvannut sinulle onnistumisia, iloa, onnenkantamoisia? Ei kukaan. Kaikki ei saa kaikkea, joten on vain sopeuduttava niihin asioihin, joita ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa. 

Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän. 

No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa. 

Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän. 

Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap 

No siitähän ne itsetuhoiset olot tulevat, kun se raivo yrittää sinulle kertoa, että sinua kohdellaan huonosti ja rajojasi rikotaan. Sinä olet vihainen miehelle siitä, että hän ei kunnioita sinua ja kohtelee sinua asiattomasti. Et kuitenkaan uskalla sanoa sitä miehelle. Et uskalla vaarantaa suhdetta, josta sinun oikeasti pitäisi lähteä, mikäli miehellä ei ole halua muuttaa sitä tasa-arvoiseksi ja kunnioittavaksi. 

Nyt sitten et oikein edes halua kohdata raivon syytä vaan haluat vaan purkaa sen jotekin, jotta olosi helpottuisi ja jaksaisit taas miehen paskajuttuja. 

Viha on hyvä tunne, mutta jos sitä ei käsittele oikein, se saattaa kääntyä masennukseksi, hyvien tunteiden latistumiseksi, itseinhoksi ja ilmeisesti myös tässä mainituksi itsetuhoisuudeksi. Vihalla on sinulle viesti, se on paras ystäväsi. Kuuntele sitä. Se on huuto syvältä sielustasi, sieltä jostain, minne kerrosten alle olet haudannut itsesi, kun sinulle ei ole ollut tilaa elämässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Siirrän tietoisuuteni tavallaan syrjään siitä olotilasta ja tarkastelen tilannetta ulkopuolelta. Vähän kuin painaisi pause-nappulaa. Sitten muistaa, että ai niin, reaktiot liittyvät omaan asenteeseen. Olet antanut itsellesi luvan paisutella asioita moninkertaiseksi ja raivostua pääsi sisällä. Voit myös siirtää itsesi ja ongelmasi uuteen viitekehykseen. Se viitekehys on sellainen, että ulkopuolelta tulevat ikävyydet ja harmit eivät vaikuta omaan sisimpääsi, koska ulkoisiin puitteisiin voi vaikuttaa melko vähän, mennyttä ei voi mennä muuttamaan ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Parasta siis olla omanarvontuntoinen viilipytty ja antaa elämän ja maailman pyöriä ympärillä. Hymy huulille ja etiäpäin.

Osaan minä tämän. Olen harjoitellut ja jossain syvällä sisimissäni tämä raivokin naurattaa minua, tälläkin hetkellä. Jokin osa minussa ymmärtää tämän raivon paisumisen. Yhtä asiaa en kuitenkaan ole ymmärtänyt, jonka toivon sinun selittävän minulle. 

Kun yritän tietoisesti katsella tunteita ikäänkuin tarkkailijana ja se on ihan ok, yritän hyväksyä enkä paeta, ottaa ne vastaan mutta silti tietoisesti, niin en ymmärrä sitä ristiriitaa, että saanko minä nyt siis tuntea nämä tunteet ja käydä tämän läpi vai pitääkö tämä nyt vaan taas sammuttaa, että on väärin tuntea tämä raivo ja lillua tässä. Joskus tekee ihan hyvä päästellä ilmoille kunhan en vahingoita ketään. 

En ymmärrä, että tunteensa pitäisi siis hyväksyä ja antaa mennä ohi mutta samalla pitäisi jotenkin olla antamatta niille valtaa ja tarkkailla. En tajua miten tämä tehdään oikein vaikka yritän olla mahdollisimman zen. -ap 

Käyn kävelyllä joka saattaa kestää kolme tuntia tai jos oikein raivo niin parin tunnin juoksulenkki.

Jotain hormonia liikaa ? Hakkaa nyrkkeilysäkkiä tai lenkille. Valon määrän vaikutus tms. Onko ollut mt

Ongelmia aiemmin? Lääkäriin jos ei helpota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siirrän tietoisuuteni tavallaan syrjään siitä olotilasta ja tarkastelen tilannetta ulkopuolelta. Vähän kuin painaisi pause-nappulaa. Sitten muistaa, että ai niin, reaktiot liittyvät omaan asenteeseen. Olet antanut itsellesi luvan paisutella asioita moninkertaiseksi ja raivostua pääsi sisällä. Voit myös siirtää itsesi ja ongelmasi uuteen viitekehykseen. Se viitekehys on sellainen, että ulkopuolelta tulevat ikävyydet ja harmit eivät vaikuta omaan sisimpääsi, koska ulkoisiin puitteisiin voi vaikuttaa melko vähän, mennyttä ei voi mennä muuttamaan ja tulevaisuutta ei voi ennustaa. Parasta siis olla omanarvontuntoinen viilipytty ja antaa elämän ja maailman pyöriä ympärillä. Hymy huulille ja etiäpäin.

Osaan minä tämän. Olen harjoitellut ja jossain syvällä sisimissäni tämä raivokin naurattaa minua, tälläkin hetkellä. Jokin osa minussa ymmärtää tämän raivon paisumisen. Yhtä asiaa en kuitenkaan ole ymmärtänyt, jonka toivon sinun selittävän minulle. 

Kun yritän tietoisesti katsella tunteita ikäänkuin tarkkailijana ja se on ihan ok, yritän hyväksyä enkä paeta, ottaa ne vastaan mutta silti tietoisesti, niin en ymmärrä sitä ristiriitaa, että saanko minä nyt siis tuntea nämä tunteet ja käydä tämän läpi vai pitääkö tämä nyt vaan taas sammuttaa, että on väärin tuntea tämä raivo ja lillua tässä. Joskus tekee ihan hyvä päästellä ilmoille kunhan en vahingoita ketään. 

En ymmärrä, että tunteensa pitäisi siis hyväksyä ja antaa mennä ohi mutta samalla pitäisi jotenkin olla antamatta niille valtaa ja tarkkailla. En tajua miten tämä tehdään oikein vaikka yritän olla mahdollisimman zen. -ap 

Tee ihan mitä huvittaa ja tunne ihan mitä huvittaa. Mutta yritä opetella ymmärtämään niitä tunteita, että miksi sinulle nousee mitäkin tunteita. Ja mistä tunteista pidät ja mistä et ja ovatko ne sinulle hyväksi vai huonoksi ja miten hyviä saisi lisää ja huonoja vähemmän.