Mitä teette silloin kuin oikeasti saamaristi kiehuu ja tekisi mieli repiä rikki jotain? On sellainen sisäinen levottomuus ja viha päällä, että repee kahtia.
Joskus on tällainen fiilis, että tekisi mieli karjua ja huutaa, repiä ja saatana kun vtuttaa. Ihan ilman syytä heräsin tänään tällä fiiliksellä ja koko ajan levoton raivostunut olo.
Mihin puratte itse? Kohta varmaan pistän kuulokkeet päähän ja kuuntelen jotain raivomusiikkia. Saa ehdottaa biisejä.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa.
Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän.
No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa.
Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän.
Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap
No siitähän ne itsetuhoiset olot tulevat, kun se raivo yrittää sinulle kertoa, että sinua kohdellaan huonosti ja rajojasi rikotaan. Sinä olet vihainen miehelle siitä, että hän ei kunnioita sinua ja kohtelee sinua asiattomasti. Et kuitenkaan uskalla sanoa sitä miehelle. Et uskalla vaarantaa suhdetta, josta sinun oikeasti pitäisi lähteä, mikäli miehellä ei ole halua muuttaa sitä tasa-arvoiseksi ja kunnioittavaksi.
Nyt sitten et oikein edes halua kohdata raivon syytä vaan haluat vaan purkaa sen jotekin, jotta olosi helpottuisi ja jaksaisit taas miehen paskajuttuja.
Varmaan olet asian ytimessä. Kyllä jo laitoin miehelle viestiä ja ihmetteli miksi "kiukuttelen" hänelle asiasta kun sanoin, miltä tuntuu. Ajattelin jo mielessäni, että jos laittaa myöhemmin viestiä ja pyytää tulemaan luokseen niin en todellakaan mene. Kai minua sattuu oikeasti. En tiedä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa.
Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän.
No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa.
Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän.
Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap
Miksi määrittelet oman hyvinvointisi jonkun ulkopuolisen, todennäköisesti luonnevikaisen ihmisen kautta? Se on tuhoisaa käytöstä. Sinä voit irtaantua kyseisestä ihmisestä tuosta noin vaan. Joten tee se, äläkä vello tilanteissa ja ihmisissä, jotka ovat tuhoisia sinulle. Olet laittanut itsesi tuohon tilanteeseen, koska et välitä itsestäsi. Nyt otat itsesi sieltä pois ja alat arvostamaan itseäsi. Teet asioita, jotka tekevät SINULLE hyvää.
Ei mulla ole koskaan tuollaista. Oletkohan sä henkisesti ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa.
Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän.
No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa.
Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän.
Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap
No siitähän ne itsetuhoiset olot tulevat, kun se raivo yrittää sinulle kertoa, että sinua kohdellaan huonosti ja rajojasi rikotaan. Sinä olet vihainen miehelle siitä, että hän ei kunnioita sinua ja kohtelee sinua asiattomasti. Et kuitenkaan uskalla sanoa sitä miehelle. Et uskalla vaarantaa suhdetta, josta sinun oikeasti pitäisi lähteä, mikäli miehellä ei ole halua muuttaa sitä tasa-arvoiseksi ja kunnioittavaksi.
Nyt sitten et oikein edes halua kohdata raivon syytä vaan haluat vaan purkaa sen jotekin, jotta olosi helpottuisi ja jaksaisit taas miehen paskajuttuja.
Varmaan olet asian ytimessä. Kyllä jo laitoin miehelle viestiä ja ihmetteli miksi "kiukuttelen" hänelle asiasta kun sanoin, miltä tuntuu. Ajattelin jo mielessäni, että jos laittaa myöhemmin viestiä ja pyytää tulemaan luokseen niin en todellakaan mene. Kai minua sattuu oikeasti. En tiedä. -ap
Sulla alkaa tulla raja vastaan miehen käytöksen sietämisessä. Tämä tulee miehelle nyt sitten yllätyksenä, kun olet normaalisti niellyt kaiken. Jos mies on fiksu, voitte korjata asiat, mutta se vaatii molemmilta vähän duunia. Jos mies taas on tunnekylmä torspo tai narsisti niin ei se auta kuin vaihtaa maisemaa ja miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa.
Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän.
No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa.
Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän.
Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap
Ihan normaaliahan se on kun ottaa päähän. Itse huudan ääneen, yleensä autossa matkalla töihin tai laulan jotain laulua kovaäänisesti. 5 km:n päästä suurin kiukku tai stressi on jo laantunut minimiin.
Otto Känni ja lautapojat kirjoitti:
Menisin laivalle jossa heittelisin kalusteet mereen.
Jos tämä ei riitä, niin Kanarialle ja jatkoille isolla porukalla altaalle rikkomaan skumppapulloja.
minä olen opetellut viime vuosina tekemään niin, että totean vaan itselleni, että nyt olen kyllä aivan raivona ja vihainen, mutta ei se mitään, tämä on ihan ok ja tämäkin menee kyllä onneksi ohi. Kuulostaa näin kirjoitettuna tosi typerältä, mutta minulla se toimii, ehkä sen vuoksi, että olen aikoinaan ollut huono sekä tunnistamaan tunteita että hyväksymään mitään negatiivisia sellaisia. Nykyään yritän vaan tunnistaa, todeta, hyväksyä ja mennä ns. läpi siitä tunteesta. En siis kieltää, kiertää, vältellä tms, ihan vaan täysillä läpi ja sitten se fiilis onkin mennyt ohi. Kerta kerralta on helpompaa, ja raivoa helpottaa jo se, kun totean että taas olen raivoissani, tämä ok, ja ohihan tämäkin menee...
Lasken jääkylmää vettä ranteilleni - pitkään
Jotain fyysistä tekemistä: suursiivoa kämppä, käy 15-20km juoksu/hiihtolenkillä tms. Yksi mikä auttaa, on jos on koira niin sen ottaminen viereen ja silittely, laskee ihan tutkitusti sekä sykettä että verenpainetta. Mutta jos tuo on sulla toistuva tila olisi kyllä hyvä selvitätä mistä se johtuu.
Oikeastaan tässä kirjoittaessa jo rauhoittui suurin raivon tunne. Enää ei ole niin levoton ja vihainen olo.
Kai se auttoi kun kerroin tuosta miehestä, joka ottaa päähän. Että kiitos sille joka kommentoi ja auttoi analysoimaan tilannetta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tässä kirjoittaessa jo rauhoittui suurin raivon tunne. Enää ei ole niin levoton ja vihainen olo.
Kai se auttoi kun kerroin tuosta miehestä, joka ottaa päähän. Että kiitos sille joka kommentoi ja auttoi analysoimaan tilannetta. -ap
Sun tarvitsee ihan oikeasti TEHDÄ sille suhteelle miehen kanssa jotain, jos olet jo itsetuhoinen. Tiedätkö, elämä on oikeasti paljon parempaa. Olet kokenut jotain emotionaalista laiminlyöntiä lapsena tai suoraa väkivaltaa tai alkoholistin lapsi tms? Sinun ei kuulu eikä tarvitse sietää tuollaista itseäsi noin pahasti puristavaa ja väärinkohtelevaa toimintaa enää aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tässä kirjoittaessa jo rauhoittui suurin raivon tunne. Enää ei ole niin levoton ja vihainen olo.
Kai se auttoi kun kerroin tuosta miehestä, joka ottaa päähän. Että kiitos sille joka kommentoi ja auttoi analysoimaan tilannetta. -ap
Hyvä että auttoi! Ja päivä se on huomennakin!
Vierailija kirjoitti:
Vihan purkaminen raivoamalla ja hakkaamalla vain ylläpitää vihaa, tutkimusten mukaan. Oletko tunnistanut vihan syyn?
Ja ajattelen vihervassareita niin menee oksaisemmati pölli pieniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tässä kirjoittaessa jo rauhoittui suurin raivon tunne. Enää ei ole niin levoton ja vihainen olo.
Kai se auttoi kun kerroin tuosta miehestä, joka ottaa päähän. Että kiitos sille joka kommentoi ja auttoi analysoimaan tilannetta. -ap
Sun tarvitsee ihan oikeasti TEHDÄ sille suhteelle miehen kanssa jotain, jos olet jo itsetuhoinen. Tiedätkö, elämä on oikeasti paljon parempaa. Olet kokenut jotain emotionaalista laiminlyöntiä lapsena tai suoraa väkivaltaa tai alkoholistin lapsi tms? Sinun ei kuulu eikä tarvitse sietää tuollaista itseäsi noin pahasti puristavaa ja väärinkohtelevaa toimintaa enää aikuisena.
Kyllä, koska se tyyppi ei tule muuttumaan mihinkään, vaikka ap olisi kuinka raivoissaan ja tekisi sen selväksi. Ap:n kannattaa siis ulostaa elämästään tuollainen kakkapökäle. Ethän halua jatkossa ap raivostua, olla itsetuhoinen, vaipua itseinhoon ja synkkyyteen? Et halua. Haluat voida paremmin. Voit paremmin ilman sitä ihmistä.
Ensin voi olla vaikeaa päästää irti, koska olet emotionaalisesti niin kiinni hänessä. Voit tuntea epätoivoa. Mutta se on varmaa, että kyseisen tyypin kanssa et tule mitään muuta tuntemaankaan. Pää pystyyn, hengitä syvään, tapaa muita ihmisiä kuten kavereita tai perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan tässä kirjoittaessa jo rauhoittui suurin raivon tunne. Enää ei ole niin levoton ja vihainen olo.
Kai se auttoi kun kerroin tuosta miehestä, joka ottaa päähän. Että kiitos sille joka kommentoi ja auttoi analysoimaan tilannetta. -ap
Sun tarvitsee ihan oikeasti TEHDÄ sille suhteelle miehen kanssa jotain, jos olet jo itsetuhoinen. Tiedätkö, elämä on oikeasti paljon parempaa. Olet kokenut jotain emotionaalista laiminlyöntiä lapsena tai suoraa väkivaltaa tai alkoholistin lapsi tms? Sinun ei kuulu eikä tarvitse sietää tuollaista itseäsi noin pahasti puristavaa ja väärinkohtelevaa toimintaa enää aikuisena.
Miten ihmeessä te olette noin tunneälykkäitä ja selvästi osaatte eritellä tunteiden juurisyitä? Taas asian ytimeen osui. Olen alkoholistien lapsi. Sekin on nykyään ottanut päähän enemmän ja olen ollut jo todella maassa kuukausia. Käsittelen sitä ja olen ollut todella vihainen jopa vanhemilleni vaikka pitäisi vain unohtaa.
Äitiäni vihaan nykyään etenkin. Hän oli väkivaltainen ja aina kännissä silloin kun etenkin olisi pitänyt olla selvinpäin. Vei minut vaarallisiin tilanteisiin ja harrasti seksiä vieressäni joidenkin random miehien kanssa. Oli sairaita riitoja ja hän ollut todella marttyyri ja myötätuntoa hamuava ihminen, jota piti aina lohduttaa vaikka olisi tehnyt kuinka inhottavia asioita. Minusta kasvoi miellyttäjä ja inhoan itseäni myöskin sen takia, että pelkään, että minusta on tulossa hänen kaltaisensa, eli marttyyri ja itsesäälissä kieriskelevä. Ahdistaa se kun näen myös noita piirteitä itsessäni ja sitten yritän vain olla olematta kuin hän. Toivottavasti en koskaan satuta ketään sillä tavalla ja omia lapsia en aio koskaan hankkia. Miehetkin elämässäni on olleet huonoja ja isä aina kännissä kun mentiin hänen luokseen. Parisuhteet on perustunut johonkin sairaaseen läheisriippuvuus kuvioon, jossa minua tallataan ja minä pyytelen anteeksi omaa olemustani. Että sekin ottaa päähän. Sitten kun yritän tuoda omia tunteitani julki tai masennun niin olenkin hullu tai muuten jotenkin sekaisin päästäni. En enää kehtaa lähteä ulos ja eristäydyn. Inhoan itseäni ja kaikkea. Vaikka yritän vain kestää ja olla rauhallinen. Sitten tulee ne kuoleman ja epäonnistumisen ajatukset. Tämä on tällaista tunteesta tunteeseen juuttumista ja lähes alituista pahoinvointia. -ap
Kirjoitan suu vaahdossa vihervasemmistoa pilkkaavia ketjuja vauva palstalle, haen vauhtia ylilaudalta jossa muiden inceleiden kanssa puidaan virtuaalinyrkkiä ja huudetan jotta jukolauta.
Iltapäivällä kuvaan rasistisen videon tik tokkiin ja illalla paiskaan kalusteet itämereen laivan hytin parvekkeelta pienessä kännissä. Aamulla sitten taas uuteen nousuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo "normaalia" ole ja miksi ihmeessä vain mietit tapoja tunteen purkamiseen etkä sen syihin? Jotainhan se yrittää sinulle kertoa.
Yllätyin teidän kommenteista. Luulin, että tämä on ihan normaalia, että joskus ottaa kunnolla päähän.
No minua varmaan ottaa päähän nyt tällä hetkellä varmaan yksi mies. Eniten se, että aina hänen ehdoillaan mennään. En jaksa saatana olla aina se, joka menee toisen ehdoilla. Tekisi mieli raivota ja huutaa.
Enkä yleensä ole tällainen vaan nielen pettymyksen. Tänään vaan jostain syystä ottaa päähän.
Oma eksynyt olokin ärsyttää, en tiedä mitä tehdä ja minne mennä. Eilinen meni itsetuhoisten tunteiden vallassa ja mietin, että kauan tässä viitsii enää elää ennen kuin teen itse päätökseni. Tänään sitten vaan ottaa päähän. -ap
Luulet, että on normaalia haluta hajottaa tavaroita ja miettiä itsetuhoisia ajatuksia. Mutta ei se kuule ole normaalia. Suurin osa ihmisistä ei ole väkivaltaisia eikä halua kuolla.
Ja näemmä nyt tämä viha muuttuikin itkuksi. Huoh.. no kyllä tämä tästä taas ohi menee. Jesjes. -ap
Noin hallitsemattomia tunteita en ole kokenut teini-iän jälkeen. Silloin ratkaisin asian muistaakseni lähinnä kiukkuilemalla vanhemmilleni.
Ala ottaa tilaa itsellesi ja pidä puolesi, viha kertoo alistumisen vaarasta. Älä alistu vaan taistele , mutta älä nyrkeillä. tee jotain rakentavaa heti. Auta jotakuta vaikka. Se auttaa.