Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies on vihainen minulle siitä, että lapsi ei tykkää hänestä

Vierailija
24.02.2023 |

Otsikko on kärjistys, mutta kuvaava. Hänenellä on aina ollut etäiset välit lapseemme, on itse valinnut työvuoronsa ja vauva-aikana niin, että ne osuu lapsen hereilläoloaikaan eli tekee klo 11-19 vuoroa pitkine matkoineen ja näin siis oikeastaan käy arkisin kotona vain nukkumassa. Viikonloput on vapaalla, mutta haluaa sitä kuuluisaa omaa aikaa eli on harrastuksissaan, tapaa ystäviään, käy vanhemmillaan jne. Olen antanut mennä, koska itse on valinnut että haluaa mennä. Lapsen kanssa ei ole oikein koskaan halunnut vain olla ja leikkiä. Lapsi täyttää pian kuusi ja heidän välit on etäiset ja lapsi ei halua viettää aikaa isänsä kanssa. Miehen mielestä tämä on nyt jotenkin sitten minun syy. Olen hänen mielestä jotenkin tehnyt lapsesta sellaisen, kasvattanut väärin ja silleen. Ja on minulle vihainen ja katkera, että lapsi ei halua hänen kanssaan olla. Minusta taas syy on siinä, että mies itse ei ole viettänyt lapsen kanssa aikaa eikä vietä vieläkään (nykyään väittää syyksi, että kun lapsi ei halua). Onko tällainen ihan tavallista ja mitähän tässä minun nyt pitäisi tehdä?

Kommentit (102)

Vierailija
101/102 |
24.02.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mieti mikä asia voisi yhdistää lasta ja miestä. Meillä esim mies rakasti legoilla rakentamista joten toki rakensi todella paljon lasten kanssa legoilla. Toki teki muutakin.

Voisiko mies ottaa lapsen mukaan kun

- käy vanhemmillaan kylässä

- kaverille mukaan jolla myös lapsia suunnilleen samassa iässä

- mies lenkille ja lapsi viereen pyöräilemään

- mies kalastamaan lapsen kanssa

- mies leipomaan lapsen kanssa

- voisiko mies käydä lapsen kanssa uimassa/kirjastossa/taidenäyttelyssä/autonäyttelyssä

Sinä tunnet parhaiten miehen ja lapsen. Koeta ehdottaa miehelle jotain sellaista tekemistä lapsen kanssa joka voisi yhdistää heitä.

Miehen näitä asioita täytyy miettiä ja olla itse aktiivinen.

Vierailija
102/102 |
24.02.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan ilmiön, vaikka tlanne ei meillä ole lainkaan noin paha. Mies on aina ollut paljon pois ja lapset kasvaneet minun kanssa. Isä kokee selvästi syyllisyyttä siitä, ettei ole niin läsnäoleva isä kuin haluaisi ja kompensoi sitä sitten "linnanmäkireissuilla". Joskus myös lipsauttaa, että minä ole kääntänyt lapset häntä vastaan, vaikka sen tekee ihan itse. Meillä sattui juuri tilanne, jossa teini alkoi itkeä (mitä ei siis yleensä todellakaan tee). Lohdutin lasta ja miehen mielestä minä provosoin lapsen itkemään! Ja kun lapsi itkun keskeltä alkoi puolustaa minua, loukkaantui mies ja marttyyrinä veti herneet nenään, vaikka hänelläkään ei ollut mitään osuutta teinin murheeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yksi