Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen minulle siitä, että lapsi ei tykkää hänestä
24.02.2023 |
Otsikko on kärjistys, mutta kuvaava. Hänenellä on aina ollut etäiset välit lapseemme, on itse valinnut työvuoronsa ja vauva-aikana niin, että ne osuu lapsen hereilläoloaikaan eli tekee klo 11-19 vuoroa pitkine matkoineen ja näin siis oikeastaan käy arkisin kotona vain nukkumassa. Viikonloput on vapaalla, mutta haluaa sitä kuuluisaa omaa aikaa eli on harrastuksissaan, tapaa ystäviään, käy vanhemmillaan jne. Olen antanut mennä, koska itse on valinnut että haluaa mennä. Lapsen kanssa ei ole oikein koskaan halunnut vain olla ja leikkiä. Lapsi täyttää pian kuusi ja heidän välit on etäiset ja lapsi ei halua viettää aikaa isänsä kanssa. Miehen mielestä tämä on nyt jotenkin sitten minun syy. Olen hänen mielestä jotenkin tehnyt lapsesta sellaisen, kasvattanut väärin ja silleen. Ja on minulle vihainen ja katkera, että lapsi ei halua hänen kanssaan olla. Minusta taas syy on siinä, että mies itse ei ole viettänyt lapsen kanssa aikaa eikä vietä vieläkään (nykyään väittää syyksi, että kun lapsi ei halua). Onko tällainen ihan tavallista ja mitähän tässä minun nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Kotoa tullut malli jos isovanhemmatkaan ei ole kiinnostuneita lapsenlapsestaan? Halusiko mies lasta?
Tämä minullekin tuli mieleen. Ehkä tällainen etäinen suhde on miehelle se normaali tapa.
Olitteko pitkään yhdessä ennen lasta? Osasiko mies olla läsnä sinulle silloin, kun olitte vielä kahdestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tota äijää kattelis. Miesvauva ja emotionaalisesti 5v kypsyys.
Millainen teidän parisuhde on? Teettekö mitään yhdessä? Millaista oli ennen lasta?
Siis miksi näissä "parisuhteissa" oikein ollaan? Mitä lisäarvoa saa tuosta elämäänsä? Minulla on nolla prosenttia kunnioitusta tuollaista mieslasta kohtaan. Lapsen ja aikuisen suhde on aina sen aikuisen vastuulla, eikö se nyt ole ihan selvä. Sinuna sanoisin mahdollisimman suorat sanat ja jos muutosta ei tulisi, panisin eron vireille. Olet vielä nuori ihminen, älä tuhlaa ainoaa elämääsi. Mistään viestistäsi ei ole luettavissa, että rakastaisitte toisianne pätkän vertaa.
Tää on yllättävän yleistä niissä perheissä jossa (oli se mies tai sitten nainen) toinen tekee tyyliin töitä kellon ympäri, että sitten myöhemmin kadutaan, kun lapset ovat jääneet etäisiksi. Toisaalta jostain se rahakin on hankittava. Joissain perheissä molemmat vanhemmat saattaa olla samassa tilanteessa, että lapsi etääntyy ja lapsen hoitajat on enemmän lapselle tuttuja, kuin vanhemmat, niin sinuna olisin onnellinen, että edes toinen vanhemmista on lapselle läsnä.
Jos lapsi on vasta 6 vuotias niin mitään ei ole menetetty jos isä nyt viimein tajuaa asian eikä turvaan vaan valita vaan tekee asialle jotain. Järjestelee asioita siten, että jää aikaa enemmän lapselle ja perheelle.
yllättävän moni ei tajua asiaa, kuin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo melkein aikuinen.
Jaajo esim tajusi asian, kun halusi olla lastensa elämässä enemmän niin jättäyty aamulypsystä pois. Sanoi, että se on valintoja, että haluaako olla aamulla toimistolla vai viemässä lapset kouluun ja vietää enemmän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on yllättävän yleistä niissä perheissä jossa (oli se mies tai sitten nainen) toinen tekee tyyliin töitä kellon ympäri, että sitten myöhemmin kadutaan, kun lapset ovat jääneet etäisiksi. Toisaalta jostain se rahakin on hankittava. Joissain perheissä molemmat vanhemmat saattaa olla samassa tilanteessa, että lapsi etääntyy ja lapsen hoitajat on enemmän lapselle tuttuja, kuin vanhemmat, niin sinuna olisin onnellinen, että edes toinen vanhemmista on lapselle läsnä.
Jos lapsi on vasta 6 vuotias niin mitään ei ole menetetty jos isä nyt viimein tajuaa asian eikä turvaan vaan valita vaan tekee asialle jotain. Järjestelee asioita siten, että jää aikaa enemmän lapselle ja perheelle.
yllättävän moni ei tajua asiaa, kuin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo melkein aikuinen.
Jaajo esim tajusi asian, kun halusi olla lastensa elämässä enemmän niin jättäyty aamulypsystä pois. Sanoi, että se on valintoja, että haluaako olla aamulla toimistolla vai viemässä lapset kouluun ja vietää enemmän aikaa.
Myös äidin tehtävä on muistuttaa välillä lasta, että isä (tai äiti) on nyt hankkimassa meille rahaa millä tämä meidän elämä voidaan ylläpitää. Muistuttaa, että se isä on olemassa. Vai puustako se raha kasvaa? Joku joutuu joskus tekemään enemmän uhrauksia, kuin toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on yllättävän yleistä niissä perheissä jossa (oli se mies tai sitten nainen) toinen tekee tyyliin töitä kellon ympäri, että sitten myöhemmin kadutaan, kun lapset ovat jääneet etäisiksi. Toisaalta jostain se rahakin on hankittava. Joissain perheissä molemmat vanhemmat saattaa olla samassa tilanteessa, että lapsi etääntyy ja lapsen hoitajat on enemmän lapselle tuttuja, kuin vanhemmat, niin sinuna olisin onnellinen, että edes toinen vanhemmista on lapselle läsnä.
Jos lapsi on vasta 6 vuotias niin mitään ei ole menetetty jos isä nyt viimein tajuaa asian eikä turvaan vaan valita vaan tekee asialle jotain. Järjestelee asioita siten, että jää aikaa enemmän lapselle ja perheelle.
yllättävän moni ei tajua asiaa, kuin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo melkein aikuinen.
Jaajo esim tajusi asian, kun halusi olla lastensa elämässä enemmän niin jättäyty aamulypsystä pois. Sanoi, että se on valintoja, että haluaako olla aamulla toimistolla vai viemässä lapset kouluun ja vietää enemmän aikaa.Myös äidin tehtävä on muistuttaa välillä lasta, että isä (tai äiti) on nyt hankkimassa meille rahaa millä tämä meidän elämä voidaan ylläpitää. Muistuttaa, että se isä on olemassa. Vai puustako se raha kasvaa? Joku joutuu joskus tekemään enemmän uhrauksia, kuin toinen.
Mitä oikein selität. Ei pienen lapsen tarvi murehtia rahaa ollenkaan. Ja ap:n perheessä molemmat tuo tuloja perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on yllättävän yleistä niissä perheissä jossa (oli se mies tai sitten nainen) toinen tekee tyyliin töitä kellon ympäri, että sitten myöhemmin kadutaan, kun lapset ovat jääneet etäisiksi. Toisaalta jostain se rahakin on hankittava. Joissain perheissä molemmat vanhemmat saattaa olla samassa tilanteessa, että lapsi etääntyy ja lapsen hoitajat on enemmän lapselle tuttuja, kuin vanhemmat, niin sinuna olisin onnellinen, että edes toinen vanhemmista on lapselle läsnä.
Jos lapsi on vasta 6 vuotias niin mitään ei ole menetetty jos isä nyt viimein tajuaa asian eikä turvaan vaan valita vaan tekee asialle jotain. Järjestelee asioita siten, että jää aikaa enemmän lapselle ja perheelle.
yllättävän moni ei tajua asiaa, kuin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo melkein aikuinen.
Jaajo esim tajusi asian, kun halusi olla lastensa elämässä enemmän niin jättäyty aamulypsystä pois. Sanoi, että se on valintoja, että haluaako olla aamulla toimistolla vai viemässä lapset kouluun ja vietää enemmän aikaa.
Lisäksi jos se kotona oleva vanhempi (en väitä, että tässä tilanteessa olisi näin mutta tiedän, että näin voi olla) murehtii ja valittaa kokoaika kotona ollessa sitä, kun se puoliso on töissä eikä osallistu lapsi arkeen (esim puhelimessa kaverille ja lapsi kuulee) niin se lapsi aistii ja kuulee sen ja ottaa siitä myös niitä asenteita. Ja osa saattaa valittaa lapsen kuullenkin suoraan, että: "Hitsi, kun se pentti/liisa on taas vaan töissä tai tappelee puolisonsa kanssa lasten kuullen aiheesta" Yleensä se lapsi ottaa ne asenteet ja vaikutteet siltä vanhemmalta jonka kanssa viettää enemmän aikaa, koska leimautuu siihen. Lapsesi ei todennäköisesti kauheasti oireilisi jos puolisosi kuolisi mutta jos sinä kuolisit niin se olisi hänelle maailman loppu.
Ai isä syyttää, että ap on kasvattanut lapsen väärin? Ehkä vääntäisin hänelle ratakiskosta, että isä on hyvä ja osallistuu sitten jatkossa kasvatustyöhön enemmän.
Kylläpäs vaikuttaakin vähä-älyiseltä tyypiltä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta syödään, meillä on lasagnea, nam🙃
"Olen antanut mennä, koska itse on valinnut että haluaa mennä."
Mies haluineen ja tarpeineen se keskipiste. Huh, mikä pariskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen antanut mennä, koska itse on valinnut että haluaa mennä."
Mies haluineen ja tarpeineen se keskipiste. Huh, mikä pariskunta.
Eiköhän AP tarkoittanut enemmänkin sitä, että ei hän viitsi kaulin kädessä miehen menoja estää. Ja nalkuttaa että pysy äijä kotona.
Christiiina kirjoitti:
Miksi hän on halunnut lapsen, jos ei sitten kuitenkaan halua olla sen kanssa?
Epävarmat huonon itsetunnon omaavat haluaa lapsen siksi koska kavereillakin on, haluavat "kuulua porukkaan".
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, kaikki täällä ehdotetut ratkaisut ovat kyllä sinänsä hyviä, mutta joudut tekemään vielä lisää työtä, lisää huolehtimista, lisää järjestämistä.
Ja jos kuitenkin teet tämänkin työn miehen puolesta, tulokset kestävät sen ajan kuin kestävät, mitään pysyvää ei tule.
Mulla on tuollainen mies. Olisi pitänyt erota lasten ollessa pieniä, mutta sitten lapset olisivat olleet isänsä kanssa pitempiä aikoja keskenään ja miten se olisi onnistunut lapsien kannalta? Isä joka ei edes tunne lapsiaan, ja kuvittelee, että lasten halut ja tarpeet ovat juuri samat kuin omansa. Eli pienet lapset jaksavat roikkua mukana harrastuksissa tuntikausia, jaksavat odottaa seuraavaan ruokailuun myöhään iltaan saakka, jaksavat istua hiljaa paikoillaan kirjan tai tv:n ääressä koko illan kun mies niin haluaa tehdä. No niinpä.
Olen itse sitten sortunut siihen, että pidin perheen kasassa ja huolehdin siitä, että miehellä ja lapsilla on jonkinlainen suhde toisiinsa. Aika pirun kova homma, uudestaan en alkaisi, enkä ketään neuvoisi ikinä tekemään samaa.
Aika paljon hukkaan mennyttä aikaa ja energiaa. Mieheni aidosti kuvittelee olevansa täydellistä vuoden iskä-materiaalia ja lapset, nyt teinejä, kokevat isänsä rasittavana ja itsekkäänä.
Minulla ja teineillä on lämpimät välit, olemme kaiketi hitsaantuneet tiiviiksi paketiksi, koska käytännössä olen ollut yksinhuoltaja. Olen myös ollut jonkinlainen huoltaja miehelleni, mutta lasten ollessa jo näin isoja, olen alkanut ottaa etäisyyttä mieheeni. Ottakoon jo vastuuta itsestään ja tekemisistään ja jos ei ota, niin olkoon ottamatta.
Miehelle on käymässä niin kuin niin monelle muullekin itsekeskeiselle miehen kuvatukselle, eli saa sitten vanhana ihmetellä kun aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä.
Voisi olla minun kirjoittama, paitsi että kaikki lapset on jo täysi-ikäisiä. En eronnut mm.siitä syystä, että lapsia olisi pitänyt antaa viikonlopuiksi isälle, joka ei osaa laittaa/antaa ruokaa. Sairasta lasta"ei vaivaa" mikään.
Tyttärelle ei tarvitse puhua lainkaan. Raivokohtauksia, lähinnä täysin tyhjästä, etupäänsä pojille.
Eräs kohtalotoveri sanoi osuvasti, että ei voinut erota, koska piti olla patjana ja pehmukkeena isän ja lasten välissä.
Niin se meilläkin oli äidin syy, että välit isään jäivät etäisiksi, vaikka isä ihan itse oli se, joka ei ollut lapsistaan vähääkään kiinnostunut. Otti kyllä mukaan joihinkin omiin harrastuksiinsa, muttei koskaan tehnyt asioita lasten ehdoilla. Lapsen piti olla se osapuoli, jota kiinnosti hän ja hänen juttunsa, ei toisin päin.
Minä en siihen peliin lähtenyt, joten isä ei koskaan ollut minulle muuta kuin ärsyttävä mies, jonka kanssa äiti jostain syystä halusi asua ja näin pakotti minutkin asumaan. Tämä on tabu, mutta kuolemansa oli minulle helpotus enemmän kuin mitään. Ei enää pakkomuistamisia merkkipäivinä, ei pelkoa siitä, että lapsuuden kotona vierailu päättyy riitaan, ei jatkuvaa tunnetta, etten riitä, vaikka miten olisin ja mitä tekisin.
Ap:n mies tulee olemaan lapselleen, kuten isäni oli minulle. Pelkkä epämiellyttävyys, jota on olosuhteiden pakosta siedettävä. Ja tämä on pelkästään miehen syytä. Ei ap:n, eikä varsinkaan lapsen.
Kysyit ap, mitä voit tehdä. Mitä jos näyttäisit miehellesi näitä vastauksia? Ehkä se, että tuntematon sanoo minkä hän ehkä jo itsekin jollain tasolla tiedostaa, auttaisi häntä tajuamaan, että vastuu asiassa on hänen, eikä kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna olla, kaikki täällä ehdotetut ratkaisut ovat kyllä sinänsä hyviä, mutta joudut tekemään vielä lisää työtä, lisää huolehtimista, lisää järjestämistä.
Ja jos kuitenkin teet tämänkin työn miehen puolesta, tulokset kestävät sen ajan kuin kestävät, mitään pysyvää ei tule.
Mulla on tuollainen mies. Olisi pitänyt erota lasten ollessa pieniä, mutta sitten lapset olisivat olleet isänsä kanssa pitempiä aikoja keskenään ja miten se olisi onnistunut lapsien kannalta? Isä joka ei edes tunne lapsiaan, ja kuvittelee, että lasten halut ja tarpeet ovat juuri samat kuin omansa. Eli pienet lapset jaksavat roikkua mukana harrastuksissa tuntikausia, jaksavat odottaa seuraavaan ruokailuun myöhään iltaan saakka, jaksavat istua hiljaa paikoillaan kirjan tai tv:n ääressä koko illan kun mies niin haluaa tehdä. No niinpä.
Olen itse sitten sortunut siihen, että pidin perheen kasassa ja huolehdin siitä, että miehellä ja lapsilla on jonkinlainen suhde toisiinsa. Aika pirun kova homma, uudestaan en alkaisi, enkä ketään neuvoisi ikinä tekemään samaa.
Aika paljon hukkaan mennyttä aikaa ja energiaa. Mieheni aidosti kuvittelee olevansa täydellistä vuoden iskä-materiaalia ja lapset, nyt teinejä, kokevat isänsä rasittavana ja itsekkäänä.
Minulla ja teineillä on lämpimät välit, olemme kaiketi hitsaantuneet tiiviiksi paketiksi, koska käytännössä olen ollut yksinhuoltaja. Olen myös ollut jonkinlainen huoltaja miehelleni, mutta lasten ollessa jo näin isoja, olen alkanut ottaa etäisyyttä mieheeni. Ottakoon jo vastuuta itsestään ja tekemisistään ja jos ei ota, niin olkoon ottamatta.
Miehelle on käymässä niin kuin niin monelle muullekin itsekeskeiselle miehen kuvatukselle, eli saa sitten vanhana ihmetellä kun aikuiset lapset eivät pidä yhteyttä.Voisi olla minun kirjoittama, paitsi että kaikki lapset on jo täysi-ikäisiä. En eronnut mm.siitä syystä, että lapsia olisi pitänyt antaa viikonlopuiksi isälle, joka ei osaa laittaa/antaa ruokaa. Sairasta lasta"ei vaivaa" mikään.
Tyttärelle ei tarvitse puhua lainkaan. Raivokohtauksia, lähinnä täysin tyhjästä, etupäänsä pojille.Eräs kohtalotoveri sanoi osuvasti, että ei voinut erota, koska piti olla patjana ja pehmukkeena isän ja lasten välissä.
Voi käydä myös päinvastoin, että vanhempi ottaakin vastuuta ja saa jopa tyydytystä lasten kanssa olemisesta. Onkin kaivannut heitä. Näin meillä kävi eromme jälkeen. Kiireinen yrittäjä alkoikin kasvaa isäksi ja ottaa vastuuta vaikka hän ei olisi halunnut erota.
Mitäs manipuloit lasta isäänsä vastaan.
Pikkuhiljaa, pienin keinoin ...
Jos ei vielä ole syntynyt kunnollista kiintymyssuhdetta lapsen ja isän välille, niin en pidättele henkeäni tulevaisuuden suhteen. Voiko tää olla edes totta koko juttu. En siis ymmärrä, että nykyaikana olisi tuollaista. Kerrotun mukaan tosin vaikuttaa aika etäiseltä koko miehen puoleinen perhe. Millainen parisuhteenne muuten on? Vaikea kuvitella, että mies tekee mitään muuta kuin suorittaa kulissien mukaista "kunnon miestä", joka ei hakkaa vaimoaan. Eikö tuo lapsen kohtelu ole kuitenkin kaltoinkohtelua? Itse en altistaisi omaa lastani tuommoiselle ikään normaalina tilanteena.