Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen minulle siitä, että lapsi ei tykkää hänestä
24.02.2023 |
Otsikko on kärjistys, mutta kuvaava. Hänenellä on aina ollut etäiset välit lapseemme, on itse valinnut työvuoronsa ja vauva-aikana niin, että ne osuu lapsen hereilläoloaikaan eli tekee klo 11-19 vuoroa pitkine matkoineen ja näin siis oikeastaan käy arkisin kotona vain nukkumassa. Viikonloput on vapaalla, mutta haluaa sitä kuuluisaa omaa aikaa eli on harrastuksissaan, tapaa ystäviään, käy vanhemmillaan jne. Olen antanut mennä, koska itse on valinnut että haluaa mennä. Lapsen kanssa ei ole oikein koskaan halunnut vain olla ja leikkiä. Lapsi täyttää pian kuusi ja heidän välit on etäiset ja lapsi ei halua viettää aikaa isänsä kanssa. Miehen mielestä tämä on nyt jotenkin sitten minun syy. Olen hänen mielestä jotenkin tehnyt lapsesta sellaisen, kasvattanut väärin ja silleen. Ja on minulle vihainen ja katkera, että lapsi ei halua hänen kanssaan olla. Minusta taas syy on siinä, että mies itse ei ole viettänyt lapsen kanssa aikaa eikä vietä vieläkään (nykyään väittää syyksi, että kun lapsi ei halua). Onko tällainen ihan tavallista ja mitähän tässä minun nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
No oletko sanonut miehelle suoraan että miksipä lapsi haluaisi olla sinun kanssasi kun sinä näytät selvästi lapselle käytökselläsi että lapsi ei ole sinulle tärkeä.
- et jaksa aamulla herätä niin aikaisin että näkisit lapsen hereillä.
- arkisin tulet töistä niin myöhään ettet kerkeä illalla olla lapsen kanssa.
- viikonloppuisin haluat omaa aikaa ilman lasta.Eli miksi lapsi olisi kiinnostunut sinusta kun osoitat että kaikki muu (työ, kaverit, harrastukset, sukulaiset) on tärkeämpää kuin lapsi.
Miten miehesi ajattelee muuten ihmissuhteiden muodostumisesta ja omasta osuudestaan?
Ikävä ajatus sellainen että äidin pitäisi pakkokäskyttää lapsi tykkäämään isästä joka on vähän vieras ja ehkä pelottavan tuntuinen. Lapsi on myös ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan liian yleistä miehillä tämä, etteivät ymmärrä muodostaa kunnon yhteyttä lapsiinsa. Eivät ymmärrä sosiaalisuuden tärkeyttä ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että kunhan käy tienaamassa ja äiti kasvattaa lapset niin kaikki on kunnossa. No ei ole! Jokainen ihmissuhde vaatii aikaa ja yhdessäoloa sekä tekemistä muodostuakseen. Sitä kasvetaan yhteen myös lasten kanssa. Jos mies omissa touhuissaan koko ajan niin etäiseksi jää. Voi olla niinkin, että jotkut miehet epäsosiaalisia tai sosiaalisesti kömpelöitä tai eivät osaa luonnollisesti tulla toimeen lasten kanssa. Näistä jutuista hyvä ottaa selvää ennen lasten hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet jaksanut ja sietänyt tuota noin pitkään?
Varmaan kai siksi, että olen toivonut asioiden muuttuvan lapsen kasvaessa. Nyt olen kyllä tajunnut, että niin ei taida käydä vaikka haluaisin. Ap
Ehkä tuo miehen vihaisuus kertoo siitä että on itsekin havahtunut tilanteeseen ja toivoisi sen olevan toisenlainen. Ehkä olette muutoksen äärellä.
Oli alkuperäinen syy mikä tahansa, mies todennäköisesti kokee nyt olevansa ulkopuolinen. Ja vaikka kuinka kaikilla mittareilla syy olisi alunperin miehen, sinä olet mahdollistanut tilanteen.
Menkää perheterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan liian yleistä miehillä tämä, etteivät ymmärrä muodostaa kunnon yhteyttä lapsiinsa. Eivät ymmärrä sosiaalisuuden tärkeyttä ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että kunhan käy tienaamassa ja äiti kasvattaa lapset niin kaikki on kunnossa. No ei ole! Jokainen ihmissuhde vaatii aikaa ja yhdessäoloa sekä tekemistä muodostuakseen. Sitä kasvetaan yhteen myös lasten kanssa. Jos mies omissa touhuissaan koko ajan niin etäiseksi jää. Voi olla niinkin, että jotkut miehet epäsosiaalisia tai sosiaalisesti kömpelöitä tai eivät osaa luonnollisesti tulla toimeen lasten kanssa. Näistä jutuista hyvä ottaa selvää ennen lasten hankintaa.
Aika vaikea se on ottaa etukäteen selville millainen mies tulee olemaan oman lapsensa kanssa.
En ymmärrä, miten ei kuuteen vuoteen ole tullut eteen tilannetta, että isä olisi lapsensa kanssa kaksin pitempää aikaa? Jos olisi, olisi se suhdekin päässyt kehittymään. Eikö AP:llä ole koskaan omaa aikaa, jolloin tulee luontevasti isän ja lapsen yhteinen aika?
Minä olen ollut paljon lasteni kanssa miehen reissutyön takia. Pakottavaa tarvetta päästä lapsista "eroon" oman ajan nimissä ei ole ollut, mutta olen käynyt harrastuksissa ja reissuissa ihan vain saadakseni arkeen vaihtelua. Isä saa aikaa lasten kanssa ilman, että olen paikalla. Saa tehdä asiat kuten tykkää ja olen huomannut että mulla on fiksu mies. Hänellä on hyvät välit lapsiin, kuten minulla ja ollaan perheenä viihdytty myös aina yhdessä.
Minusta ei kuitenkaan ole siihen, että seuraisin sivusta kun mies elää elämäänsä perheen sisällä yksin, kuten AP:n perheessä näyttää olevan ihan ok.
Mies silti on ihan itse syyllinen siihen, että ei ole lapsen kanssa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet jaksanut ja sietänyt tuota noin pitkään?
Varmaan kai siksi, että olen toivonut asioiden muuttuvan lapsen kasvaessa. Nyt olen kyllä tajunnut, että niin ei taida käydä vaikka haluaisin. Ap
Ehkä tuo miehen vihaisuus kertoo siitä että on itsekin havahtunut tilanteeseen ja toivoisi sen olevan toisenlainen. Ehkä olette muutoksen äärellä.
Oli alkuperäinen syy mikä tahansa, mies todennäköisesti kokee nyt olevansa ulkopuolinen. Ja vaikka kuinka kaikilla mittareilla syy olisi alunperin miehen, sinä olet mahdollistanut tilanteen.
Menkää perheterapiaan.
Eli syytät minua mahdollistajaksi ja siten osasyylliseksi. Se tuntuu epäreilulta. Koska en tiedä miten muuten olisin voinut toimia, kun mies on kieltäytynyt pyynnöistäni viettää enemmän aikaa lapsen kanssa ja siis vauva-aikana pyynnöistäni hoitaa vauvaa enemmän jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen teidän parisuhde on jos mie son aina pois eikä osallistu? Teettekö mitään yhdessä? Teettekö mitään perheenä? Onko sinulla omaa aikaa ja harrastuksia?
Parisuhde on tietenkin lapsen syntymän jälkeen muuttunut aika etäiseksi, varmaan jokainen tajuaa kommenteistani sen. Perheenä tehdään aika vähän. On minulla jonkun verran omaa aikaa, vanhempani katsovat lapsen perään välillä ja tietenkin käyn töissä. Ap
Kyllä minä sanoisin miehelle ihan suoraan tuon mitä aloituksessa kirjoitit. Sinä et ole syyllinen eikä sinulla ole vastuuta miehen teoista.
Olen sanonutkin. Hän vain on asiasta eri mieltä.
Ap
No sitten et voi oikein enempää tehdä. Kestät tai ero. Jso mies haluaisi niin tekisi asian eteen enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon keskusteluun vähän erilaista näkökulmaa, sillä tavallaan ymmärrän miestäsi. Voi olla, että sinun ja lapseni välinen suhde on muodostunut niin tiiviiksi, että mies ei pysty ottamaan omaa paikkaansa, vaikka haluaisikin, ja pakenee tilannetta töihin/nukkumaan/omiin menoihinsa.
Olen elänyt lapsena tuollaisessa dynamiikassa, tosin meillä ulkopuoliseksi jäi äiti. Isäni oli äärimmäisen osallistuva isä, kun olimme alle kouluikäisiä. Hänellä oli hyvä mielikuvitus ja hän kertoi jatkuvasti hauskoja tarinoita, keksi hyviä leikkejä ja näki vaivaa niiden eteen, uppoutui yhteiseen tekemiseen tosissaan. Äitini on luonteeltaan aivan erilainen, eikä hän pystynyt vastaavaan. Äiti pystyi lukemaan satukirjan ja olisi sen mielellään tehnyt, mutta isän tarinoiden rinnalla se oli meistä lapsista tylsää, eikä kiinnostanut. Äiti olisi vienyt puistoon, mutta isä kehitti siellä puistossa jonkun aarteenetsinnän tai seikkailuleikin. Ja niin edelleen.
Meillä äiti vetäytyi vuosiksi perhe-elämästä, koska hän ei vain pystynyt "kilpailemaan" tuossa tilanteessa vaan pidimme häntä tylsänä emmekä halunneet hänen seuraansa. Lohdutuksena voin sanoa, että aika paransi tilannetta äitimme kohdalla, sillä lapsen tarpeet muuttuvat ja koulu- tai teini-ikäisen tarpeisiin äiti osasikin sitten vastata paljon isää paremmin.
Olen sitä mieltä, että miehesi pahentaa tilannetta omalla toiminnallaan. Mutta ei ole poissuljettua, että hän ei vain ole löytänyt paikkaansa ja poissaolo ei ole kiinnostuksen puutetta vaan epäonnistumisen pelkoa, torjutuksi tulemisen tunnetta tms.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten ei kuuteen vuoteen ole tullut eteen tilannetta, että isä olisi lapsensa kanssa kaksin pitempää aikaa? Jos olisi, olisi se suhdekin päässyt kehittymään. Eikö AP:llä ole koskaan omaa aikaa, jolloin tulee luontevasti isän ja lapsen yhteinen aika?
Minä olen ollut paljon lasteni kanssa miehen reissutyön takia. Pakottavaa tarvetta päästä lapsista "eroon" oman ajan nimissä ei ole ollut, mutta olen käynyt harrastuksissa ja reissuissa ihan vain saadakseni arkeen vaihtelua. Isä saa aikaa lasten kanssa ilman, että olen paikalla. Saa tehdä asiat kuten tykkää ja olen huomannut että mulla on fiksu mies. Hänellä on hyvät välit lapsiin, kuten minulla ja ollaan perheenä viihdytty myös aina yhdessä.
Minusta ei kuitenkaan ole siihen, että seuraisin sivusta kun mies elää elämäänsä perheen sisällä yksin, kuten AP:n perheessä näyttää olevan ihan ok.
Mies silti on ihan itse syyllinen siihen, että ei ole lapsen kanssa ollut.
On ollut tietenkin tilanteita, jolloin isä on ollut useita tunteja kaksin lapsen kanssa kotona. Silti tilanne on tämä jonka kuvasin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan liian yleistä miehillä tämä, etteivät ymmärrä muodostaa kunnon yhteyttä lapsiinsa. Eivät ymmärrä sosiaalisuuden tärkeyttä ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että kunhan käy tienaamassa ja äiti kasvattaa lapset niin kaikki on kunnossa. No ei ole! Jokainen ihmissuhde vaatii aikaa ja yhdessäoloa sekä tekemistä muodostuakseen. Sitä kasvetaan yhteen myös lasten kanssa. Jos mies omissa touhuissaan koko ajan niin etäiseksi jää. Voi olla niinkin, että jotkut miehet epäsosiaalisia tai sosiaalisesti kömpelöitä tai eivät osaa luonnollisesti tulla toimeen lasten kanssa. Näistä jutuista hyvä ottaa selvää ennen lasten hankintaa.
Aika vaikea se on ottaa etukäteen selville millainen mies tulee olemaan oman lapsensa kanssa.
Pitää ottaa selvää miten mies tulee toimeen lasten kanssa. Onko luonnollinen ja ns lapsirakas. Myös onko sosiaalisesti ymmärtäväinen vai uunokki. Miten tärkeää on työ vs perhe elämä. Kyllä sitä voi saada selville jos haluaa, mutta jonkunlaista pelisilmää voi vaatia.
Mies käy vanhemmillaan? Eikö hän vie lastaan mukanaan? Se nyt on pienin minimi, josta pitäisi aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon keskusteluun vähän erilaista näkökulmaa, sillä tavallaan ymmärrän miestäsi. Voi olla, että sinun ja lapseni välinen suhde on muodostunut niin tiiviiksi, että mies ei pysty ottamaan omaa paikkaansa, vaikka haluaisikin, ja pakenee tilannetta töihin/nukkumaan/omiin menoihinsa.
Olen elänyt lapsena tuollaisessa dynamiikassa, tosin meillä ulkopuoliseksi jäi äiti. Isäni oli äärimmäisen osallistuva isä, kun olimme alle kouluikäisiä. Hänellä oli hyvä mielikuvitus ja hän kertoi jatkuvasti hauskoja tarinoita, keksi hyviä leikkejä ja näki vaivaa niiden eteen, uppoutui yhteiseen tekemiseen tosissaan. Äitini on luonteeltaan aivan erilainen, eikä hän pystynyt vastaavaan. Äiti pystyi lukemaan satukirjan ja olisi sen mielellään tehnyt, mutta isän tarinoiden rinnalla se oli meistä lapsista tylsää, eikä kiinnostanut. Äiti olisi vienyt puistoon, mutta isä kehitti siellä puistossa jonkun aarteenetsinnän tai seikkailuleikin. Ja niin edelleen.
Meillä äiti vetäytyi vuosiksi perhe-elämästä, koska hän ei vain pystynyt "kilpailemaan" tuossa tilanteessa vaan pidimme häntä tylsänä emmekä halunneet hänen seuraansa. Lohdutuksena voin sanoa, että aika paransi tilannetta äitimme kohdalla, sillä lapsen tarpeet muuttuvat ja koulu- tai teini-ikäisen tarpeisiin äiti osasikin sitten vastata paljon isää paremmin.
Olen sitä mieltä, että miehesi pahentaa tilannetta omalla toiminnallaan. Mutta ei ole poissuljettua, että hän ei vain ole löytänyt paikkaansa ja poissaolo ei ole kiinnostuksen puutetta vaan epäonnistumisen pelkoa, torjutuksi tulemisen tunnetta tms.
Jotain tämän tapaista saattaa olla meilläkin tilanteen taustalla. Mutta minkä minä sille voin, että minä keksin lapselle aina puistossa jonkun kivan aarteenetsinnän (kuvitteellinen esimerkki sinun tekstin pohjalta) mutta mies vain tuijottaa kännykkäänsä eikä edes puhu lapselle kun he on puistossa. Tai minkä minä sille voin, että tykkään lukea iltasatuja lapselle mutta mies ei halua lukea satuja. Ja olen siis ehdotellut miehelle ideoita noista aarteenetsinnöistä ja vastaavista, mutta tuloksetta.
Ap
Eikö vie lasta isovanhempia tapaamaan kun vanhemmillaan käy? Vai miten miehen vanhemmat viettää aikaa lapsenne kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies käy vanhemmillaan? Eikö hän vie lastaan mukanaan? Se nyt on pienin minimi, josta pitäisi aloittaa.
Hän käy siellä auttelemassa talon ja pihan kanssa. Ei pysty silloin katsomaan lapsen perään kun nikkaroi jotain kattoa. Ja miehen vanhemmat eivät ole halunneet ottaa vastuulleen lapsen perään katsomista, ovat jo aika iäkkäitä. Ja heidänkin suhde lapsenlapseensa on jäänyt jotenkin etäiseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan liian yleistä miehillä tämä, etteivät ymmärrä muodostaa kunnon yhteyttä lapsiinsa. Eivät ymmärrä sosiaalisuuden tärkeyttä ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että kunhan käy tienaamassa ja äiti kasvattaa lapset niin kaikki on kunnossa. No ei ole! Jokainen ihmissuhde vaatii aikaa ja yhdessäoloa sekä tekemistä muodostuakseen. Sitä kasvetaan yhteen myös lasten kanssa. Jos mies omissa touhuissaan koko ajan niin etäiseksi jää. Voi olla niinkin, että jotkut miehet epäsosiaalisia tai sosiaalisesti kömpelöitä tai eivät osaa luonnollisesti tulla toimeen lasten kanssa. Näistä jutuista hyvä ottaa selvää ennen lasten hankintaa.
Aika vaikea se on ottaa etukäteen selville millainen mies tulee olemaan oman lapsensa kanssa.
Pitää ottaa selvää miten mies tulee toimeen lasten kanssa. Onko luonnollinen ja ns lapsirakas. Myös onko sosiaalisesti ymmärtäväinen vai uunokki. Miten tärkeää on työ vs perhe elämä. Kyllä sitä voi saada selville jos haluaa, mutta jonkunlaista pelisilmää voi vaatia.
Mistä näitä lapsia saa testiin jos lähipiirissä ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoin syy löytyy kun mies katsoo peiliin, mutta vikaa on kyllä sinussakin kun olet antanut isän olla vaan tuollainen vapaamatkustaja. Miksi asioiden on annettu mennä tuohon pisteeseen? Missä on sun hitaat aamut ja oma aika?
Mies ei välitä muusta kun itsestään, eikä toi tilanne tule muuttumaan, jos et itse pistä miestä koville. Jos toinen oppii että sulla ei ole omaa tahtoa eikä omanarvontunnetta se jatkaa tota hamaan tapiin asti!
En minä ole halunnut aikuista miestä yrittää väkisin pakottaa sellaiseen mitä hän ei vaikuta haluavan tai mistä kieltäytyy. Ajattelen, että jokainen ihminen on vapaa tekemään omat valintansa (ja elämään sitten niiden seurausten kanssa). Ap
Näinhän se on. Sinäkin elät niiden valintojesi kanssa, että mies on mennyt miten on mennyt. Olet sen hyväksynyt ja tilanne teillä on nyt tämä. Eli olet kuin yksinhuoltaja, katkera kun mies syyttää sinua. Marttyyri ei kannata olla, omat toiveet kannattaa tuoda parisuhteessa esiin, ei ihme, että teidän liitto voi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan liian yleistä miehillä tämä, etteivät ymmärrä muodostaa kunnon yhteyttä lapsiinsa. Eivät ymmärrä sosiaalisuuden tärkeyttä ja pitävät sitä itsestäänselvyytenä, että kunhan käy tienaamassa ja äiti kasvattaa lapset niin kaikki on kunnossa. No ei ole! Jokainen ihmissuhde vaatii aikaa ja yhdessäoloa sekä tekemistä muodostuakseen. Sitä kasvetaan yhteen myös lasten kanssa. Jos mies omissa touhuissaan koko ajan niin etäiseksi jää. Voi olla niinkin, että jotkut miehet epäsosiaalisia tai sosiaalisesti kömpelöitä tai eivät osaa luonnollisesti tulla toimeen lasten kanssa. Näistä jutuista hyvä ottaa selvää ennen lasten hankintaa.
Aika vaikea se on ottaa etukäteen selville millainen mies tulee olemaan oman lapsensa kanssa.
Pitää ottaa selvää miten mies tulee toimeen lasten kanssa. Onko luonnollinen ja ns lapsirakas. Myös onko sosiaalisesti ymmärtäväinen vai uunokki. Miten tärkeää on työ vs perhe elämä. Kyllä sitä voi saada selville jos haluaa, mutta jonkunlaista pelisilmää voi vaatia.
Tätä on kovin vaikea testata etukäteen. Mies voi olla hyvinkin aktiivinen ja luonteva päivän tai pari. Mutta sitten kun se perhe-elämä onkin päällä 24/7, voi kiinnostus olla ihan eri luokkaa. Testin pitäisi kestää vähintään vuoden verran tauotta.
Siis miksi olet miehen kanssa yhdessä vielä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet jaksanut ja sietänyt tuota noin pitkään?
Varmaan kai siksi, että olen toivonut asioiden muuttuvan lapsen kasvaessa. Nyt olen kyllä tajunnut, että niin ei taida käydä vaikka haluaisin. Ap
Ehkä tuo miehen vihaisuus kertoo siitä että on itsekin havahtunut tilanteeseen ja toivoisi sen olevan toisenlainen. Ehkä olette muutoksen äärellä.
Oli alkuperäinen syy mikä tahansa, mies todennäköisesti kokee nyt olevansa ulkopuolinen. Ja vaikka kuinka kaikilla mittareilla syy olisi alunperin miehen, sinä olet mahdollistanut tilanteen.
Menkää perheterapiaan.
Perheen äidille kaadetaan aina vastuu kaikesta.
Mitähän sen äidin olisi pitänyt tässäkin tilanteessa tehdä?
Aikuista ei voi pakottaa mihinkään, jos mies ei ota vastuuta omasta tekemisestään eikä olemisesta, niin ei ota, vaikka toinen tekisi mitä tahansa.
Eroaminen taas on oma riskinsä, itsekkäästä ja puusilmäisestä miehestä ei eron hetkellä tule asiallisesti keskustelevaa ja kompromisseihin taipuvaa fiksua aikuista.
Lapselle se ero voi olla ihan oma katastrofinsa, yht'äkkiä joutuukin viettämään jopa joka toisen viikon välinpitämättömän, vieraaksi jääneen aikuisen kanssa, jota jopa saattaa pelätä.
Ei tuossa ole perheen äidillä kuin huonoja vaihtoehtoja, mitään syyllistämistä ei enää todellakaan tarvita.
Tämä on hyvä vinkki, mutta.naurattaa silti. Miehelle pitää opettaa, että lapsen kanssa voi leikkiä. Muuten mies ei suostu olemaan lapsen kanssa 😂 miesvauva.