Lue keskustelun säännöt.
Opetushallituksen täti selittää jotain munkkilatinaa Yle A-talkissa, sitten peruskoulun rehtori paukauttaa totuuden suustaan
23.02.2023 |
5 vuotta sitten järjestetyt koetehtävät 9. luokalla ovat jo nyt aivan liian vaikeita oppilaille eli tuota tahtia tullaan tosiasiassa koulun oppimistuloksissa alaspäin. Siis 5 vuotta sitten järjestetyt kokeet jo nyt aivan liian vaikeita oppilaille!
Opetushallituksen täti ei varmaan ole päivääkään itse ollut opettajana missään.
Kommentit (626)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.
Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.
Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.
On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.
120 sivua, ilmeisesti jotain fiktiivistä tekstiä kuitenkin? Eli ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kenellekään. Meillä oli yläasteella listat kirjoista, mistä sai valita haluamansa. Kaikki kirjat sellaisia 300-sivuisia. Vain muutamalla pojalla oli vaikeuksia, mutta sekin oli enemmän motivaation osalta.
tässä on keskusteltu nyt useamman eri porukan kanssa aiheesta. Lapset 10-15 vuotiaita. On vanhemmilla oikeasti huoli kun lapset ei jaksa lukea kokonaista kappaletta keskittyen. Lukee mekaanisesti, mut ei ymmärrä lukemaansa. Ihan peruskäsitteistöä pitää vanhempien kanssa käydä läpi et mitä sana tai joku ilmaisu tarkoittaa. Tajuun hyvin kuinka raskasta ois lukea kun ei täysin ymmärrä. Luen englanninkielistä tekstiä sujuvasti, mutta englanninkielisen vanhemman kirjallisuuden lukeminen on vaativaa ja uuvuttavaa kun aivot joutuu koko ajan työskentelemään kun kieli on merkityksiltään ja sävyiltään vähän vierasta. Miten tähän on tultu?
Eikö vanhemmat ole lukeneet tarpeeksi lapsilleen ja keskustelleet siitä mitä on luettu? Perusasia. Jos vanhemmat lukee lapsilleen mekaanisesti tai eivät edes lue juurikaan, niin siinäpä sen näkee sitten. Pienestä asti lapsille pitää lukea tositosi paljon, erilaisia tekstejä ja aina keskustella sanojen merkityksistä, synonyymeistä ja antonyymeistä, sävyeroista, sanonnoista sun muusta, lapsen kehitystason mukaisesti. Lapsia pitää viedä kirjastoon, esitellä erilaisten aihepiirien kirjoja, lainata niitä ja taas keskustella niistä. Eikä pelkkiä satuja, vaikka nekin ovat tärkeitä.
Kielellä pitää myös leikitellä. Kieltä pitää käyttää rikkaasti ja monipuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajille kenkää jos työnjälki on tämä.
Selvä. Opetatko sitten lapsiasi itse kotona?
Taitaa olla ainoa vaihtoehto, kun kerran opettajat eivät kykene edes opettamaan lukemaan. Geez
Puolet lapsista oppii ihan kuule jo ennen koulua lukemaan. Sinäkin olisit voinut opettaa oman lapsesi itse jo ennen kuin yksikään opettaja on hänen kanssaan edes kosketuksissa.
Tämä.
En itse tajua vanhempia, jotka eivät vaivaudu opettamaan lapselle yhtään mitään, vaan jättävät kaiken opettajien kontolle.
Me opetimme lapsemme alustavasti lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan, hiihtämään, luistelemaan, virkkaamaan, ompelemaan käsin edes napin paikalleen jne. Puhumattakaan siitä, että opetimme heidät istumaan aloillaan, olemaan hiljaa, kuuntelemaan ohjeita, solmimaan kengännauhat, syömään haarukalla ja veitsellä, voitelemaan leipäviipaleensa ynnä muuta ynnä muuta.
Kiva leikki oli myös kävellessä opetella puiden ja muiden helppojen kasvien nimiä sekä tunnistamaan tavallisimmat linnut, joita nähtiin. Kartasta opeteltiin, mitä eri värit ja merkit tarkoittavat ja miltä ne näyttävät luonnossa.
Lapselle itselleen on tosi palkitsevaa, kun hän huomaa, että hän osaa jo edes vähän niitä asioita, joita eteen tulee. Ja vastaavasti aika masentavaa, kun hän huomaa ettei osaa yhtään.
plääh, "noin 30 prosenttia lapsista osaa lukea jo melko sujuvasti kouluun mennessään. Toiset 30 prosenttia osaa lukea helppoja sanoja ja oppii lukemaan muutaman kuukauden sisällä koulun alusta"
Kiinostava artikkeli aiheesta 'mitä lukutaidolle tapahtuu kouluaikana': https://yle.fi/a/3-10290355
Onhan tää tiedetty. Jos katsotaan 90-luvun kokeita, niin ei voisi kuvitella pitävänsä sellaisia enää. Ne oli oikeasti vaikeita! Ja jos siirrytään 2000-luvulla, niin vielä 2005 tai 2010 pidetyt kokeet on eri planeetalta kuin nykyiset. Joka vuosi helpotetaan kokeita.
Mikä on syynä? Nuorten aivot on kuin tietokone. Ne on kovassa kuormituksessa kaikesta muusta (pääosin some) ja ei vaan riitä prosessorin tehot enää kouluhommiin niin hyvin. Lisäksi kodit tukee sitä, ettei nuorelta saa vaatia liikaa. Tulee ahdistus, tekee "hirveästi töitä" (istuu huoneessaan kirja auki kännykällä) ja tietysti sitten löytyy lukivaikeus, koska lukitaidot ei kehity lukemisen puutteen takia. Sitten voikin uhriutua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että lisättiin joku kymppiluokka on niin turhaa kun panokset pitää ladata sinne alkuopetukseen. Raha ei tätä ratkaise. Alkuopetukseen jämäkkä ote, vaatimukset palautettava. Kirja, vihko, kynä- niillä saa jo paljon aikaan.
Lapsilla voi olla ongelmia, missä iässä tahansa. Lukemaan oppimiseen pitäisi tietenkin laittaa paljon paukkuja ja jos ykkösluokan jälkeen ei lue, ei pitäisi päästä kakkosluokalle. Lukutaito on välttämätön, että oppisi muita aineita.
Mutta myös kymppiluokka on tarpeellinen niille, jotka haluavat korottaa arvosanojaan tai käydä peruskoulun loppuun.
Lisäksi erityisluokat ovat tarpeellisia erityislapsille.
Olen hiljattain aloittanut koulunkäynninohjaajana, ja olen aivan järkyttynyt siitä, että kolmannellakin luokalla on oppilaita, jotka eivät osaa lukea kuin todella helppoja sanoja ja niitäkin heikosti.
Ylempien luokkien äidinkielen tunneilla en ole edes ollut. Voi olla että järkytykseni vain kasvaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.
Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.
Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.
On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.
120 sivua, ilmeisesti jotain fiktiivistä tekstiä kuitenkin? Eli ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kenellekään. Meillä oli yläasteella listat kirjoista, mistä sai valita haluamansa. Kaikki kirjat sellaisia 300-sivuisia. Vain muutamalla pojalla oli vaikeuksia, mutta sekin oli enemmän motivaation osalta.
tässä on keskusteltu nyt useamman eri porukan kanssa aiheesta. Lapset 10-15 vuotiaita. On vanhemmilla oikeasti huoli kun lapset ei jaksa lukea kokonaista kappaletta keskittyen. Lukee mekaanisesti, mut ei ymmärrä lukemaansa. Ihan peruskäsitteistöä pitää vanhempien kanssa käydä läpi et mitä sana tai joku ilmaisu tarkoittaa. Tajuun hyvin kuinka raskasta ois lukea kun ei täysin ymmärrä. Luen englanninkielistä tekstiä sujuvasti, mutta englanninkielisen vanhemman kirjallisuuden lukeminen on vaativaa ja uuvuttavaa kun aivot joutuu koko ajan työskentelemään kun kieli on merkityksiltään ja sävyiltään vähän vierasta. Miten tähän on tultu?
Eikö vanhemmat ole lukeneet tarpeeksi lapsilleen ja keskustelleet siitä mitä on luettu? Perusasia. Jos vanhemmat lukee lapsilleen mekaanisesti tai eivät edes lue juurikaan, niin siinäpä sen näkee sitten. Pienestä asti lapsille pitää lukea tositosi paljon, erilaisia tekstejä ja aina keskustella sanojen merkityksistä, synonyymeistä ja antonyymeistä, sävyeroista, sanonnoista sun muusta, lapsen kehitystason mukaisesti. Lapsia pitää viedä kirjastoon, esitellä erilaisten aihepiirien kirjoja, lainata niitä ja taas keskustella niistä. Eikä pelkkiä satuja, vaikka nekin ovat tärkeitä.
Kielellä pitää myös leikitellä. Kieltä pitää käyttää rikkaasti ja monipuolisesti.
44% pojista, joille on luettu lapsena ääneen, pitää itse lukemisesta. Eli enemmän kuin joka toiselle lukeminen on pakkopullaa, vaikka kotona olisi kannustettu ja harrastettu lukemista yhdessä.
Suomessa luetaan ja lauletaan tutkimusten mukaan lasten kanssa vähintään yhtä usein kuin missä tahansa OECD maassa. Mutta Suomessa myös kasvatuksen ja koulun autoritäärisyys on poikkeuksellisen vähäistä. Lainsäädäntö lähtee siitä, että lapsella on samanlainen oikeus itsemääräämiseen sekä yksityisyyteen kuin aikuisella. Vastuu on kuitenkin jätetty huoltajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
Rehtori päästi suustaan aivopierun. Viisi vuotta? Jo seuraavassa lauseessa venytti viiden vuoden kymmeneen vuoteen.
Ei ole kovin tunneälykäs henkilö, joka ei tajunnut tuota rehtorin aivopierua. Aika yllättävä liike rehtorilta. Pyyhkiytyi samalla pois asiantuntijuuden sädekehä.
Matematiikan opettajana tunnistin hyvin rehtorin sanoman viidestä vuodesta, ja minusta se korjaus vaikutti siltä, että tulee proffaa vastaan eikä halua täysin astua varpaille, kun proffa alkoi selittämäön pitkistä aikavälistä.
En nyt oikein ymmärtänyt tätä pitkää aikaväliä, miten nyt vasta nähtäisiin 90-luvun muutokset, kun lapset ovat maksimillaan 9v koulussa ja opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kyllä koulussa aika pian niiden julkistamisen jälkeen. Esimerkiksi 2014 ops astuinvoimaan 2016, joten 2016-2023 olevat oppilailla ei ole mitään tekemistä,90-luvun ops uudistusten kanssa. Sen sijaan kaikki avoimet oppimistilaratkaisut (joita ei tasatarkkaan ehdotettu myöskään 90-luvulla, vaan ihan viimesimpinä trendeinä), inkluusiot yms. ovat tapahtuneet ihan hiljaittain.
Näyttää lähinnä siltä, että jotkut haluaa löytää syyseuraussuhteita asioista, jotka eivät vaikuta millään tavoin nykykouluun ja kieltäytyy katsomassa nykyhetken tilnnetta ja vallitsevia päätöksiä. Esimerkiksi matematiikan opettaminen on ihan mahdotonta, kun luokassa on 5-10 ködestä autettavaa
Nykyinen tilannehan on juuri seurausta 90-luvun alkupuolen muutoksista. Silloin siirryttiin luokilla 1-6 matematiikan ja äidinkielen itseopiskeluun, ja sen seurauksena oppilaiden osaaminen perustui lähinnä ulkomuistiin.
Nyt nämä silloiset peruskoululaiset ovat vanhempia ja opettajia, eivätkä kykene enää riittävästi tukemaan lapsia oppimisessa, koska eivät itsekään ymmärrä matematiikan lainalaisuuksia tai äidinkielen kielioppia.
Etäkoulu oli siinä suhteessa "vaarallinen" ja haitallinen, että vahvan tietopohjan omaavat vanhemmat/isovanhemmat tajusivat, etteivät lasten taidot ole riittävällä tasolla, ja ryhtyivät tukemaan oppimista, joten etäkoulun seurauksena osaamiserot suurenivat.
Kelhä on vasemmistoliiton jäsen ja tämä on poliittisten virkanimitysten tulos.
Ammattijohtaja Opetushallitukseen. Onneksi tulee eduskuntavaalit ja uudesta puolueesta opetusministeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.
En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.
Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.
Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.
Niin munkin. Ei se silti ymmärrä jos lyön hälle vaikka Suomen kuvalehden käteen. Eikä lue vapaaehtoisesti. Mut osaa hemmetin hyvin referoida pitkää tekstiä etsimällä sieltä merkittävät asiat :)
Nro 386.
Mun veli tuo vanhat Suomen kuvalehdet ja Valitut palat mökille. Kyllä ne lukee nekin.
Aivan, niin tein minäkin. Saanko jonkun mitalin?
Nyt on kuitenkin kyse siitä, että valtaosa ei lue ja se vaikuttaa jo pisatuloksiin, korkeakoulutettujen määrän putoamiseen, T&K tuloksiin. Jo 2018 joka kuudes nuori luki niin heikosti, että se vaikutti arjessa selviytymiseen! 44% pojista, joille on luettu lapsena ääneen, pitää itse lukemisesta. Eli enemmän kuin joka toiselle lukeminen on pakkopullaa, vaikka kotona olisi kannustettu ja harrastettu lukemista yhdessä.
Voidaan toki jatkaa niin, että syytellään vanhempia liian vähästä yrittämisestä, sehän on maan tapa. Näin kantaväestöön ja ylempään keskiluokkaan kuuluvana "maakuntien" asukkaana, eronneena äitinä ja heterona, on vaikea keksiä oikein mitään mikä ei olisi ultimaattisesti juuri minun syytäni :'D Poika ottaa sitten vetovastuun syynkantamisessa kunhan minua ei enää ole.
Lukuinnostus tulee lapselle kotoa. Näin se on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
Rehtori päästi suustaan aivopierun. Viisi vuotta? Jo seuraavassa lauseessa venytti viiden vuoden kymmeneen vuoteen.
Ei ole kovin tunneälykäs henkilö, joka ei tajunnut tuota rehtorin aivopierua. Aika yllättävä liike rehtorilta. Pyyhkiytyi samalla pois asiantuntijuuden sädekehä.
Matematiikan opettajana tunnistin hyvin rehtorin sanoman viidestä vuodesta, ja minusta se korjaus vaikutti siltä, että tulee proffaa vastaan eikä halua täysin astua varpaille, kun proffa alkoi selittämäön pitkistä aikavälistä.
En nyt oikein ymmärtänyt tätä pitkää aikaväliä, miten nyt vasta nähtäisiin 90-luvun muutokset, kun lapset ovat maksimillaan 9v koulussa ja opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kyllä koulussa aika pian niiden julkistamisen jälkeen. Esimerkiksi 2014 ops astuinvoimaan 2016, joten 2016-2023 olevat oppilailla ei ole mitään tekemistä,90-luvun ops uudistusten kanssa. Sen sijaan kaikki avoimet oppimistilaratkaisut (joita ei tasatarkkaan ehdotettu myöskään 90-luvulla, vaan ihan viimesimpinä trendeinä), inkluusiot yms. ovat tapahtuneet ihan hiljaittain.
Näyttää lähinnä siltä, että jotkut haluaa löytää syyseuraussuhteita asioista, jotka eivät vaikuta millään tavoin nykykouluun ja kieltäytyy katsomassa nykyhetken tilnnetta ja vallitsevia päätöksiä. Esimerkiksi matematiikan opettaminen on ihan mahdotonta, kun luokassa on 5-10 ködestä autettavaa
Nykyinen tilannehan on juuri seurausta 90-luvun alkupuolen muutoksista. Silloin siirryttiin luokilla 1-6 matematiikan ja äidinkielen itseopiskeluun, ja sen seurauksena oppilaiden osaaminen perustui lähinnä ulkomuistiin.
Nyt nämä silloiset peruskoululaiset ovat vanhempia ja opettajia, eivätkä kykene enää riittävästi tukemaan lapsia oppimisessa, koska eivät itsekään ymmärrä matematiikan lainalaisuuksia tai äidinkielen kielioppia.
Etäkoulu oli siinä suhteessa "vaarallinen" ja haitallinen, että vahvan tietopohjan omaavat vanhemmat/isovanhemmat tajusivat, etteivät lasten taidot ole riittävällä tasolla, ja ryhtyivät tukemaan oppimista, joten etäkoulun seurauksena osaamiserot suurenivat.
Kaikessa voivat ihan kaikki vanhemmat katsoa ihan vaan peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.
En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.
Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.
Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.
Niin munkin. Ei se silti ymmärrä jos lyön hälle vaikka Suomen kuvalehden käteen. Eikä lue vapaaehtoisesti. Mut osaa hemmetin hyvin referoida pitkää tekstiä etsimällä sieltä merkittävät asiat :)
Nro 386.
Mun veli tuo vanhat Suomen kuvalehdet ja Valitut palat mökille. Kyllä ne lukee nekin.
Aivan, niin tein minäkin. Saanko jonkun mitalin?
Nyt on kuitenkin kyse siitä, että valtaosa ei lue ja se vaikuttaa jo pisatuloksiin, korkeakoulutettujen määrän putoamiseen, T&K tuloksiin. Jo 2018 joka kuudes nuori luki niin heikosti, että se vaikutti arjessa selviytymiseen! 44% pojista, joille on luettu lapsena ääneen, pitää itse lukemisesta. Eli enemmän kuin joka toiselle lukeminen on pakkopullaa, vaikka kotona olisi kannustettu ja harrastettu lukemista yhdessä.
Voidaan toki jatkaa niin, että syytellään vanhempia liian vähästä yrittämisestä, sehän on maan tapa. Näin kantaväestöön ja ylempään keskiluokkaan kuuluvana "maakuntien" asukkaana, eronneena äitinä ja heterona, on vaikea keksiä oikein mitään mikä ei olisi ultimaattisesti juuri minun syytäni :'D Poika ottaa sitten vetovastuun syynkantamisessa kunhan minua ei enää ole.
Lukuinnostus tulee lapselle kotoa. Näin se on aina ollut.
outoa, että se silti hupeni kuin pieru saharan ilmassa samaan aikaan kun yleistyivät digitaaliset käsinkannettavat laitteet sisältöineen
jos aloitan langan suomalaisten lihomisesta saan samansuuntaisen keskustelun aikaan. Osa pohtii syitä ja seurauksia, osa saapuu paikalle ilmoittaakseen, ettei itsellä ole koskaan ollut minkäänlaisia paino-ongelmia, parhaimmat kehottaa vielä muita kirjoittajia katsomaan peiliin. Eihän tässä maailmassa ole oikein sellaista ongelmaa, joka ei ratkeaisi sillä, että 'joku muu' katsoisi oikein, oikein syvälle peiliin.
-Syöpä? Ei Minulla vaan ole, olen elänyt niin terveellisesti, jospa katsot peiliin
-Iso sähkölasku? Jaa jaa, kyllä Minä ymmärsin kilpailuttaa sopimukseni ajoissa, ehkä sinäkin seuraavan kerran!
-Ukrainan sota :( Kyllä Minä ja jokainen fiksu tiesi miten siinä käy kun sitä ja tätä ja tuota ja joku muu...
Minkähänlaisen keskustelun saisin aikaiseksi aloituksella "miksi suomalaiset ovat niin yksinäisiä, eristäytyneitä ja taipuvaisia masennukseen"..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta mutta kai totta. 5 vuotta ja tähän on tultu. Li on ollut melkein tämän ajan opetusministerinä. Luokalle pitää jättää jos ei suoriudu. Ahmetti jää kolmannelle luokalle vaikka 18 vuotiaaksi jos ei opi lukemaan.
Sadannen kerran, oppimisvaikeuksien syynä kantasuomalaisten lasten heikko osaaminen. Jos tähän ei puututa, tulokset eivät parane.
Joka on osittain seurausta siitä, että aivan liikaa voimavaroja laitetaan s2-oppilaiden ja häiriköiden opettamiseen.
Ihmisten älyllinen kapasiteettihan laskee koko ajan ainakin ns. Länsimaissa. Jo - 80 luvun alkupuolella puhuttiin siitä, ettei oppilaat olisi enää osanneet tehdä kymmenen vuoden takaisia tehtäviä. Sama toteamus oli joskus - 90 luvulla. Nyt nämä toimivat opettajina nykylapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jos aloitan langan suomalaisten lihomisesta saan samansuuntaisen keskustelun aikaan. Osa pohtii syitä ja seurauksia, osa saapuu paikalle ilmoittaakseen, ettei itsellä ole koskaan ollut minkäänlaisia paino-ongelmia, parhaimmat kehottaa vielä muita kirjoittajia katsomaan peiliin. Eihän tässä maailmassa ole oikein sellaista ongelmaa, joka ei ratkeaisi sillä, että 'joku muu' katsoisi oikein, oikein syvälle peiliin.
-Syöpä? Ei Minulla vaan ole, olen elänyt niin terveellisesti, jospa katsot peiliin
-Iso sähkölasku? Jaa jaa, kyllä Minä ymmärsin kilpailuttaa sopimukseni ajoissa, ehkä sinäkin seuraavan kerran!
-Ukrainan sota :( Kyllä Minä ja jokainen fiksu tiesi miten siinä käy kun sitä ja tätä ja tuota ja joku muu...
Minkähänlaisen keskustelun saisin aikaiseksi aloituksella "miksi suomalaiset ovat niin yksinäisiä, eristäytyneitä ja taipuvaisia masennukseen"..
en minä kyllä ole yksinäinen tai masentunut, mulla on hyvin laaja ystäväpiiri ja värikäs elämä. Oliskohan kuitenkin hieman itsessä vikaa jos ei kellekään ole seuraksi kelvannut. Lähde lenkille, ei se masennus siellä sohvan pohjalla parane!
Liialliset säästöt opetuksessa, kiittäkää Kataisen ja Sipilän hallituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö.
Rehtori päästi suustaan aivopierun. Viisi vuotta? Jo seuraavassa lauseessa venytti viiden vuoden kymmeneen vuoteen.
Ei ole kovin tunneälykäs henkilö, joka ei tajunnut tuota rehtorin aivopierua. Aika yllättävä liike rehtorilta. Pyyhkiytyi samalla pois asiantuntijuuden sädekehä.
Matematiikan opettajana tunnistin hyvin rehtorin sanoman viidestä vuodesta, ja minusta se korjaus vaikutti siltä, että tulee proffaa vastaan eikä halua täysin astua varpaille, kun proffa alkoi selittämäön pitkistä aikavälistä.
En nyt oikein ymmärtänyt tätä pitkää aikaväliä, miten nyt vasta nähtäisiin 90-luvun muutokset, kun lapset ovat maksimillaan 9v koulussa ja opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kyllä koulussa aika pian niiden julkistamisen jälkeen. Esimerkiksi 2014 ops astuinvoimaan 2016, joten 2016-2023 olevat oppilailla ei ole mitään tekemistä,90-luvun ops uudistusten kanssa. Sen sijaan kaikki avoimet oppimistilaratkaisut (joita ei tasatarkkaan ehdotettu myöskään 90-luvulla, vaan ihan viimesimpinä trendeinä), inkluusiot yms. ovat tapahtuneet ihan hiljaittain.
Näyttää lähinnä siltä, että jotkut haluaa löytää syyseuraussuhteita asioista, jotka eivät vaikuta millään tavoin nykykouluun ja kieltäytyy katsomassa nykyhetken tilnnetta ja vallitsevia päätöksiä. Esimerkiksi matematiikan opettaminen on ihan mahdotonta, kun luokassa on 5-10 ködestä autettavaa
Nykyinen tilannehan on juuri seurausta 90-luvun alkupuolen muutoksista. Silloin siirryttiin luokilla 1-6 matematiikan ja äidinkielen itseopiskeluun, ja sen seurauksena oppilaiden osaaminen perustui lähinnä ulkomuistiin.
Nyt nämä silloiset peruskoululaiset ovat vanhempia ja opettajia, eivätkä kykene enää riittävästi tukemaan lapsia oppimisessa, koska eivät itsekään ymmärrä matematiikan lainalaisuuksia tai äidinkielen kielioppia.
Etäkoulu oli siinä suhteessa "vaarallinen" ja haitallinen, että vahvan tietopohjan omaavat vanhemmat/isovanhemmat tajusivat, etteivät lasten taidot ole riittävällä tasolla, ja ryhtyivät tukemaan oppimista, joten etäkoulun seurauksena osaamiserot suurenivat.
En tunnista ainakaan omaa koulua, että oltaisiin siirrytty 90-luvulla matikassa/äikässä itseohjautuvuuteen, kun ei toimita näin nykypäivänäkään. Matematiikan opettajana opetan kyllä kaikille uuden asian, itseohjautuvuus tulee sitten soveltavissa tehtävissä vastaan, joissa autan, jos oppilas tarvitsee apua.
Tuntuu, että tätä itseohjautuvuutta nyt hokee henkilöt, jotka ei paljon seuraa koulua. Kyllä monissa aineissa toimitaan ihan samoin kuin ennenkin. Ei se oppiaineen perusoppiminen siitä miksikään ole muuttunut. Samoin kaikelle ilmiöoppimiselle monet koulut näyttää peffaa ja tekevät parin päivän projektin ja jatkavat vanhaan hyvään malliin oppiaineiden opettamista.
Nyt vähän liikaa kärjistetään sitä, että opetussuunnitelman syytä - opettajalla kuitenkin valta toteuttaa opetussuunnitelmaan katsomallaan tavalla ja suuri osa opettajista kyllä opettaa (ainakin aineenopettajista) ihan samoin kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.
En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.
Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.
Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.
enpä tiedä lukudiplomeista oliko 2000- luvulla. Äikkä E.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.
Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.
Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.
On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.
120 sivua, ilmeisesti jotain fiktiivistä tekstiä kuitenkin? Eli ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kenellekään. Meillä oli yläasteella listat kirjoista, mistä sai valita haluamansa. Kaikki kirjat sellaisia 300-sivuisia. Vain muutamalla pojalla oli vaikeuksia, mutta sekin oli enemmän motivaation osalta.
tässä on keskusteltu nyt useamman eri porukan kanssa aiheesta. Lapset 10-15 vuotiaita. On vanhemmilla oikeasti huoli kun lapset ei jaksa lukea kokonaista kappaletta keskittyen. Lukee mekaanisesti, mut ei ymmärrä lukemaansa. Ihan peruskäsitteistöä pitää vanhempien kanssa käydä läpi et mitä sana tai joku ilmaisu tarkoittaa. Tajuun hyvin kuinka raskasta ois lukea kun ei täysin ymmärrä. Luen englanninkielistä tekstiä sujuvasti, mutta englanninkielisen vanhemman kirjallisuuden lukeminen on vaativaa ja uuvuttavaa kun aivot joutuu koko ajan työskentelemään kun kieli on merkityksiltään ja sävyiltään vähän vierasta. Miten tähän on tultu?
Eikö vanhemmat ole lukeneet tarpeeksi lapsilleen ja keskustelleet siitä mitä on luettu? Perusasia. Jos vanhemmat lukee lapsilleen mekaanisesti tai eivät edes lue juurikaan, niin siinäpä sen näkee sitten. Pienestä asti lapsille pitää lukea tositosi paljon, erilaisia tekstejä ja aina keskustella sanojen merkityksistä, synonyymeistä ja antonyymeistä, sävyeroista, sanonnoista sun muusta, lapsen kehitystason mukaisesti. Lapsia pitää viedä kirjastoon, esitellä erilaisten aihepiirien kirjoja, lainata niitä ja taas keskustella niistä. Eikä pelkkiä satuja, vaikka nekin ovat tärkeitä.
Kielellä pitää myös leikitellä. Kieltä pitää käyttää rikkaasti ja monipuolisesti.
Jos vanhemmat eivät osaa sanaakaan suomen kieltä, miten he lukisivat suomenkielisiä satuja lapsilleen?
Elättekö te kaikki jossain Kärsämäellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.
En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.
Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.
Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.
enpä tiedä lukudiplomeista oliko 2000- luvulla. Äikkä E.
Oli.
Kaikkien on oltava yhtä huonoja, se on tasa-arvoa.