Yksinäisyys ja koulukiusaamistausta

Ei.

Olen yksinäinen ja aikuinen (yli 30 vuotias) enkä enää pidä koulukiusaamista syynä nykyiseen tilanteeseeni. Vaikka melko kauan se kesti. että pääsin siitä tuskata irti.

Vaikea ajatella, ettei mukana olisi edes jonkunasteista koulukiusaamista.

Väitän, että yksi syy yksinäisyyteeni on koulukiusaaminen. Ryhmästä poissulkemista. Tämä on yleistä tyttöporukoissa. Pojat ovat agressiivisempia.

Minulla on mennyt luotto ihmisiin. On vaikea olla ryhmässä. En tunne, että olisin ryhmän tasavertainen jäsen. Alan ikäänkuin kerjäämään, että minua halveksitaan.

Olin jo ala-asteella masentunut ja sosiaalisesti kömpelö. Tämä on syynä kiusaamiseen. Lisäksi perhetausta.

En tule enää sopeutumaan yhteiskuntaan normaalilla tavalla

Ryhmästä poissulkemiseen ei opettajat pysty oikein puuttumaan.

Nimittelyyn ja fyysiseen kiusaamiseen kyllä, jos opettajat näkevät tilanteen.

Mikä on sitten yliherkkyyden aiheuttaman sosiaalisen kuormituksen osuus yksinäisyyteen.

Ja mikä osa on valintaa olla yksinäinen ja mikä sitä, ettei pysty muodostamaan ystävyyssuhteita.

Yksinäisyys on monen asian summa.

Koulukiusaaminen on oikeasti todella järkyttävää. Lapsen on pakko mennä kouluun. Ei voi vaihtaa työpaikkaa, niinkuin aikuinen. Tai jättäytyä työttömäksi.

Minulle koulukiusaaminen aiheutti lopulta sulkeutumisen. Lakkasin puhumasta koulussa, olin hiljaa. Olin hiljaa, jotta ärsytän mahdollisimman vähän ihmisiä. Laskin päiviä, kauanko pitää vielä kärsiä siinä koulussa.