Opetushallituksen täti selittää jotain munkkilatinaa Yle A-talkissa, sitten peruskoulun rehtori paukauttaa totuuden suustaan

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.

Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.

Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.

On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.

Ratkaisu on opettajien valtuuksien ja auktoriteetin lisääminen. Kuria lapsille ja rangaistuksia käyttöön, jos opiskelu ei kiinnosta. Luokallejättäminen takaisin helpommaksi.

Mutta Opetushallitus menee vastavirtaan. Kelhä ei ymmärrä tilannetta. Lässyn lää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskittymiskyky on monilla oppilailla tosi huono. Tämä johtuu suurelta osin kännykkä-, konsoli- ja tietokonepeleistä sekä somepalveluista kuten TikTokista.

Oppikirjoja ei ole tai jos on, niitä ei oppitunneilla lueta/täytetä.

Opetussuunnitelmia on viety Ruotsin suuntaan, vaikka siitä paljon varoiteltiin.

Perusasioiden kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan perustaitojen (peruslaskutoimitukset myös negatiivisilla luvuilla, murtoluvut ja vanhempana yläkouluissa yhtälön ratkaisu, lausekkeiden sieventäminen, rationaalilausekkeet) harjoittelun jyrkkä väheneminen..

Rauhattomuuden lisääntyminen.

Lukiossa tietokoneiden liiallinen käyttö. Matematiikassa tietokone hidastaa tehtävien ratkaisua, keskittyminen menee epäoleellinen kute mistä jokin merkki löytyy, tai mitä ohjelmaa kannattaa käyttää. Päässälaskutaito rapautuu ja pohtimiseen kynän ja paperin kanssa ei ole motivaatiota. Myös ihan käteisen rahan käytön väheneminen vaikuttaa.

Kirjojen lukeminen on enää harvojen harrastus. Suuri osa luetusta tekstistä on some-sisältöä. Oppilaiden sanavarasto suppenee.

Tätä voisi jatkaa

Lukion matikan ope ja isä

Et sitten uskaltanut katsoa peiliin, ja kysyä: Olenko minä hyvä opettaja?

Hyvin osaat syyllistää muita.

Nyt ei ole kyse yhden tietyn opettajan ammattitaidosta vaan valtakunnallisesta ja alati pahenevasta ongelmasta. Ei voi mitenkään olla niin, että kaikkien Suomen koulujen kaikkien opettajien taito opettaa on äkillisesti romahtanut, kun oppimistulokset ovat romahtaneet.  

Ei ole ainoa syy, ammattitaidon merkitys on iso, vaikka siitä nyt ei uskalleta puhua, mutta kouluihin on palkattu aika paljon huonoja opettajia. Mutta kun on niin helppoa laittaa omat epäonnistumiset kakaran tai somen piikkiin.

Mistäs ajattelit repäistä niitä "parempia" opettajia? Ihanko kuvittelet, että meillä olisi reservissä joukko opettajaksi kouluttautuneita ihmisiä, jotka vain odottavat pääsevänsä kouluun töihin? News flash: kouluympäristö on niin sairas että harva viihtyy siinä työssä enää. Jos olisit seurannut uutisia, tietäisit, että ihan samalla tavalla kuin sairaanhoidosta on käynnissä joukkopako, on opettajien kanssa käymässä samoin. Työ on liian raskasta palkkaan nähden. Iso osa oppilaista on sekaisin, melkein yhtä iso osa oppilaiden vanhemmista on sietämätöntä porukkaa, työtaakka on liian raskas, sijaisia ei saada jne. Sen lisäksi että henkiset paineet ovat valtavat, on iso osa koulurakennuksista homeessa tai muuten sisäilmaongelmaisia. Saman palkan saa helpommallakin, ja siksi niin moni on lopettanut tai harkitsee lopettavansa.

Vierailija kirjoitti:

Se että lisättiin joku kymppiluokka on niin turhaa kun panokset pitää ladata sinne alkuopetukseen. Raha ei tätä ratkaise. Alkuopetukseen jämäkkä ote, vaatimukset palautettava. Kirja, vihko, kynä- niillä saa jo paljon aikaan.

Lapsilla voi olla ongelmia, missä iässä tahansa. Lukemaan oppimiseen pitäisi tietenkin laittaa paljon paukkuja ja jos ykkösluokan jälkeen ei lue, ei pitäisi päästä kakkosluokalle. Lukutaito on välttämätön, että oppisi muita aineita.

Mutta myös kymppiluokka on tarpeellinen niille, jotka haluavat korottaa arvosanojaan tai käydä peruskoulun loppuun.

Lisäksi erityisluokat ovat tarpeellisia erityislapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.

Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.

Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.

On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.

Kysymys kuuluukin mitä tälle voisi tehdä -halutaanko tälle tehdä mitään.

Just mietittiin ystäväporukalla, että johonkin ikävaiheeseen 9-16 kuuluu sellanen virikkeiden kaipuu, koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä. Moni kertoi lukeneensa lapsena ihan kaiken mitä käsiinsä sai kun ei ollut muutakaan tekemistä. Telkkarissa kolme kanavaa ja niin edelleen. Olen aika varma, että jos älypuhelimet olisi keksitty, olisin vahdannut tiktokeja.

Meillä lapselle on luettu iltasadut pienenä, on oltu lorukerhossa, lainattu kirjoja ja tilattu lehtiä. Olen jopa maksanut kannustusrahaa lukemisesta ja lukenut kutosluokkalaiselle kirjaa vähän alulle. Mutta ei se silti vapaaehtoisesti käteen se kirja ilmesty. Jos ei ole kännykkää niin sitten lähdetään ulos, katsotaan telkkaa tai siivoillaan huoneessa, askarrellaan jotain, mennään nukkumaan. Olisiko se koulun tehtävä kuitenkin opettaa se lukeminen, kodin tehtävä sitten kannustaa harrastuneisuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.

Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.

Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.

On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.

Kysymys kuuluukin mitä tälle voisi tehdä -halutaanko tälle tehdä mitään.

Just mietittiin ystäväporukalla, että johonkin ikävaiheeseen 9-16 kuuluu sellanen virikkeiden kaipuu, koko ajan pitäisi olla jotain tekemistä. Moni kertoi lukeneensa lapsena ihan kaiken mitä käsiinsä sai kun ei ollut muutakaan tekemistä. Telkkarissa kolme kanavaa ja niin edelleen. Olen aika varma, että jos älypuhelimet olisi keksitty, olisin vahdannut tiktokeja.

Meillä lapselle on luettu iltasadut pienenä, on oltu lorukerhossa, lainattu kirjoja ja tilattu lehtiä. Olen jopa maksanut kannustusrahaa lukemisesta ja lukenut kutosluokkalaiselle kirjaa vähän alulle. Mutta ei se silti vapaaehtoisesti käteen se kirja ilmesty. Jos ei ole kännykkää niin sitten lähdetään ulos, katsotaan telkkaa tai siivoillaan huoneessa, askarrellaan jotain, mennään nukkumaan. Olisiko se koulun tehtävä kuitenkin opettaa se lukeminen, kodin tehtävä sitten kannustaa harrastuneisuudessa?

Kouluihin pakollinen lukudiplomi ekalta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.

Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.

Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.

On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.

120 sivua, ilmeisesti jotain fiktiivistä tekstiä kuitenkin? Eli ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kenellekään. Meillä oli yläasteella listat kirjoista, mistä sai valita haluamansa. Kaikki kirjat sellaisia 300-sivuisia. Vain muutamalla pojalla oli vaikeuksia, mutta sekin oli enemmän motivaation osalta.

Kuri kouluihin takaisin. Apukoulut heikolle ainekselle takaisin.

Luokalle jää jos ei osaa mitään.

Vanhemmille lastenkuri takaisin.

Vanha sanonta. Ken kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Pitää paikkansa edelleen.

Tätä tämä viherpiipittäjät ovat saaneet aikaan. Kukkahattutädit.

Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.

En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.

Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.

Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma on, että lapsia ei kiinnosta opiskella, jos se vaatii edes vähän lukemista, osaamista, aikaa ja vaivaa. Mikä on ratkaisu tähän? Se ratkaisee paljon koulujen ongelmista.

Minä annoin kahdeksasluokkalaisille kirjan luettavaksi. Siinä on 120 sivua ja sitä luetaan ensin 8 oppituntia koulussa, ja jos jää kesken, kotona loppuun. Useimmat oppilaat olivat järkyttyneitä. Kirjassa oli vain tekstiä, ei yhtään kuvia, siitä ei ole tehty elokuvaa. He kysyivät, pitääkö heidän lukea siis ihan koko kirja.

Luokkaa kohden on ehkä 1 tai 2 oppilasta, jotka harrastavat lukemista. Heille valitsin 400-sivuisen kirjan, ja osa heistä pyysi vielä sitä ohuempaakin kirjaa lisäksi, koska sekin vaikutti heistä kiinnostavalta.

On varmaan turha sanoa, kumman oppilasryhmän kohdalla on paremmat arvosanat kautta linjan kaikissa lukemista vaativissa oppiaineissa.

120 sivua, ilmeisesti jotain fiktiivistä tekstiä kuitenkin? Eli ei pitäisi tuottaa vaikeuksia kenellekään. Meillä oli yläasteella listat kirjoista, mistä sai valita haluamansa. Kaikki kirjat sellaisia 300-sivuisia. Vain muutamalla pojalla oli vaikeuksia, mutta sekin oli enemmän motivaation osalta.

tässä on keskusteltu nyt useamman eri porukan kanssa aiheesta. Lapset 10-15 vuotiaita. On vanhemmilla oikeasti huoli kun lapset ei jaksa lukea kokonaista kappaletta keskittyen. Lukee mekaanisesti, mut ei ymmärrä lukemaansa. Ihan peruskäsitteistöä pitää vanhempien kanssa käydä läpi et mitä sana tai joku ilmaisu tarkoittaa. Tajuun hyvin kuinka raskasta ois lukea kun ei täysin ymmärrä. Luen englanninkielistä tekstiä sujuvasti, mutta englanninkielisen vanhemman kirjallisuuden lukeminen on vaativaa ja uuvuttavaa kun aivot joutuu koko ajan työskentelemään kun kieli on merkityksiltään ja sävyiltään vähän vierasta. Miten tähän on tultu?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.

En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.

Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.

Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.

Niin munkin. Ei se silti ymmärrä jos lyön hälle vaikka Suomen kuvalehden käteen. Eikä lue vapaaehtoisesti. Mut osaa hemmetin hyvin referoida pitkää tekstiä etsimällä sieltä merkittävät asiat :)

Nro 386.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.

En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.

Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.

Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.

Niin munkin. Ei se silti ymmärrä jos lyön hälle vaikka Suomen kuvalehden käteen. Eikä lue vapaaehtoisesti. Mut osaa hemmetin hyvin referoida pitkää tekstiä etsimällä sieltä merkittävät asiat :)

Nro 386.

Mun veli tuo vanhat Suomen kuvalehdet ja Valitut palat mökille. Kyllä ne lukee nekin.

Josko tämä luu olisi jo kaluttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeista pitää tehdä helpompia, koska apinat huutaa tunnilla ja moni ei voi sen takia keskittyä vai apinat itse eivät pärjää kokeissa niin tasa-arvon nimissä helpotetaan kaikilta, jotta ei erottuisi apinoiden heikompi oppiminen?

et nyt jaksaisi. Mun pojan luokalla ei ole yhtäkään oppilasta, jolla olisi mitään taustaa mistään muualta kun ihan tästä meidän maakunnasta. Silti näiden vanhankansan opettajien, niin kuin joku sanoi, kokeet ovat luokalle aivan liian vaikeita. Paljon essee-kysymyksiä ja soveltamistaitoa vaativia tehtäviä. Soitin joskus bilsan opelle ja kysyin, että onko tässä mieltä kun lapsi sanoo, että koko luokassa ehkä yksi kasi ja kaikilla muilla vitosta, kutosta, seiskaa.. ihmettelin, etteikö oppilaita enää arvostella gaussin käyrällä. Opettaja vastasi, ettei käyrää käytetä ja hän valmentaa oppilaita jatko-opintoihin, koska tällaisia ne kokeet sitten jatkossa tulee olemaan. [tosiasiassa ei varmaan vaan ole viitsinyt kahteen vuosikymmeneen uusia koekysymyksiä]. Että joku on nyt kyllä mennyt ihan valtakunnallisesti pieleen ja minä epäilen digitaalisten laitteiden ylikäyttöä, digitaalista oppimismateriaalia, kirjoittamisen ja lukemisen vähyyttä ja läksyjen pientä määrää.

Gaussinkäyrä on ylioppiaskirjoituksessa käytössä, ei peruskoulussa, jossa osaamisele on asetettu tavoitteet arvosanoilla. Jos arvioisin gaussinkäyrällä oppilaitani peruskoulussa, saisi viereisen luokan oppilaat heikommalla arvosanalla samoja kuin paremmin pärjäävä luokka. Ei taida olla ihan reilua, että heikompi porukka saisi samalla pistemäärällä korkeampia arvosanoja.

noo ehkä sitä ei olisi pakko soveltaa luokkaryhmittäin, mutta sehän ei ollut nyt pointti. Pointti oli se, että sellaiset kokeet mitä minä tein ysillä, on tosiaan liian vaikeita tän hetken yseille. Toisaalta onhan he valtavan näppäriä tuolla digitaalisessa maailmassa. Ja monella tapaa ketterämpiä hakemaan tietoa, selvittämään asioita, soittelemaan ja esiintymään vieraille ihmisille jne. Mut kyllä lukemisen puutteet on vakava ongelma silti vaikka kuinka kaikki maailman vastaukset löytyisi netistä. Itse laadin mm sopimuksia työkseni. Jos jotain ei muutu radikaalisti jatko-opintojen aikana, ei lapseni pystyisi edes lukemaan niitä sopimuksia, saati soveltamaan ja neuvottelemaan sopimusehdoista. Näin esimerkkinä tulevista työelämähaasteista.

Ottamatta kantaa itse kokeiden vaikeuteen, niin kyllä koulun sisälläkin on opetusryhmissä eroja. Toinen ryhmäni saa kokeet keskiarvolla noin 8, toinen noin 6,5.

Viittasin tällä ohjelmassa esiintyneen rehtorin toteamukseen, että kokeita on yläkoulussa ainakin joutunut viimeisen 5 vuoden aikana helpottamaan, koska oppilaat eivät enää selviä niistä.

En ymmärrä viittaustasi.

Kerrot, että oppilaat tulisi kokeiden perusteella asettaa gaussinkäyrälle, jolla siis ei arvioida sitä, miten tavitteisiin päästiin vaan aseteaan oppilaat hylättyjen ja kiitettävän väliin jakaumalla.

Peruskoulussa ei oppialaiden arvosanoja aseteta siten, että ne asettuu suurimmaksi osaksi keskelle, vaan ihan sten, miten oppilas pääsee tavoitteisiin. Joku ryhmä osaa toista paremmin asiat. Ongelmaa ei ratkaista sillä, että heikot oppilaat arvosanoissa korkeammalle, eivät he edelleenkään ymmärtäisi niitä laatimiasi sopimuksia.

Valitettava syy on siinä, että suurta osaa ei kiinnosta tehdä töitä koulussa eikä kotona. Arvosana-asteikon muuttaminen ei tätä miksikään muuta. Paljon kiinnostavampaa löytyy kuin keskittyminen äikän kirjan lukemiseen tai matikkaan.

Koko keskustelu käsittelee aihetta, että kun oppilaat eivät enää selviydy sen asetetun tavoitetason mukaisesti, niin tasoa lasketaan. Minä en ole tarjoamassa gaussin käyrää mihinkään. Siis toistan, gaussin käyrä ei ole kommenttini taustalla väijyvä agenda. Otan kantaa keskustelun aiheeseen; tarjoaako nykyinen peruskoulu opetussuunnitelmineen oppilaille sellaista opetuksen tasoa, että sillä menestyy jatko-opinnoissa ja siellä työelämässä. Minä en ole vailla omalle lapselleni parempia arvosanoja, enkä edes niille heikoimmille. Minä en ole kateellinen hyvin menestyvien arvosanoista. Minä haluaisin palata takaisin opetukseen joka takaa keskimääräiselle lapselle jatko-opintojen ja työelämän vaatiman osaamisen tason. Esitin biologian opettajan ikään kuin eräänä esimerkkinä siitä, että kun kokeen tasoa ei helpoteta, niin oppilaat eivät saavuta sitä keskimääräistä 7,5 tasoa, tämän itsekin opettaja kertoi ja perusteli menettelynsä ysiluokkalaisten valmentamisella tulevaisuuteen. Minä en arvostellut häntä valinnastaan, esitin epäilykseni oppilaiden luk- ja kirjoitustaidon tasosta. Tuliko nyt selväksi?

Vastaus kysymykseesi, tarjoaa. Kerrot tämän biologian open esimerkkinä ja siinä yhteydessä ja palaat takaisin tähän, että kokeen tasoa pitäisi helpottaa siten, että kokeesta tulisi keskiarvoksi 7,5. En ota kantaa bilsan kokeeseen, mutta jos koe herättää ihmetystä, voit katsoa ops:sta päättöarvosanan 8 kriteerit ja mittaako koe tuota ja vertailla sen jälkeen ääripäitä.

Heikko luku- ja kirjoitustaidon taso näkyy juuri reaaliaineissa. Reaaliaineissa mitataan kuitenkin oppiaineen tietosisältöä ja niiden soveltamista. Pakostikin siksi reaaliaineissa näkyy heikko osaaminen lukemisessa ja kirjoittamisessa. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että reaaliaineden kokeita helpotettaisiin ja annettaisiin arvosanoja helpomin kuin mitä numeroon vaaditaan.

Ei ole mikään yllätys myöskään se, että ääripäät korotuvat. Näin on käynyt kaikissa aineissa. Gaussin kellokäyrä on pyörähtänyt ympäri.

Aijaa, no mikäs siinä sitten. Sinä tiedät että peruskoulun käytössä oleva opetussuunnitelma antaa keskimäärin keskimääräiselle oppilaalle riittävät valmiudet menestyä jatko-opinnoissa sekä työelämässä niin mitäs tässä enää jauhetaan ja täytetään lehtien sivuja ja kanavien ohjelmapaikkoja tällä vatuloinnilla. Ongelmaa ei ole, seuraavaan aiheeseen!

Koulun käytössä olevat resurssit ja tarpeet eivät vastaa nykykoulun tarpeita, kasvatusihanteiden muutos, lisääntynyt kännykkäriippuvuus, mennään siitä mistä aita on matalin, muut haasteet. Hyvin harva niistä kiitettävänkään oppilaista tekee projekteissa enempä kuin sen vaaditun minimin.

Siinä missä ennen koulutusta pidettiin selvänä asiana, että saa omat asiat kuntoon ja hyvän elämän, tilalle on tullut välinpitämättömyys. Luokissa paistaa läpi se, että tekemättä mitän pääset koulusta läpi, joten miksi tehdä oikeastaan mitään tai vain minimi. Luokalle ei käytännössä voida jättää, keksitään vippaskonsteja oe-opetuksesta ja vsop:stä lhtien, kunnes lopulta yritetään saada oppilas jopolle.

Koulu on kohdannut suuria yhteiskunnallisia muutoksia ihan arvoista lähtien, mutta sen sijaan että näitä olisi seurattu koulussa ja niiden vaikutusta, on samaan aikaan uudistettu koulua ja koulurakenteita samalla. Yksinomaan suuri ongelma on se, että inkluusiossa kouluissa e ole tarvittu tuki seurannut perässä. Inkluusiototeutuksen aikana myös monissa kouluissa on kasvanut s2-oppilaiden määrä, joille ei myöskään ole yhtään enempää resurssia tarjolla. Koulut ovat jäänneet yksin ratkomaan näitä ongelmia samoilla resursseilla,vaikka resurssien tarve kasvanut koko ajan.

Koululla on valmiudet kyllä opettaa jatko-opintoihin, mutta koulu ei pysty ratkaisemaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia samalla kertaa. Ihan vain sitä lähtien, että laki kieltää kännyköiden ottamisen oppilaalta ns. kännykkäparkkiin ja eikä inkluusion toteutus ole tuonnu kouluille tarvittavaa henkilökuntaa sen toteuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miksei muka kännyköitä saisi kerätä oppitunneilla. Omat yläkoululaiset on ihan tänä lukuvuonnakin kertoneet miten osa opettajista kerää puhelimet tunnin alussa talteen kännykkäparkkiin. Sinne on pitänyt repustakin kaivella se puhelin. Tunnin päätteeksi ovat sitten saaneet puhelimensa takaisin. Osa opettajista ei ole kerännyt niitä, mutta jos tunnilla on luvatta puhelintaan käyttänyt niin se on otettu talteen ja viety rehtorille, josta vanhempi on voinut käydä sen lunastamassa takaisin. Nämä säännöt on olleet ihan ok kaikille ja puhelimet on kuulemma pysyneet siellä missä pitääkin viimeistään sen jälkeen kun vanhemman on pitänyt raahautua koululle.

Tuossa koulussa toimitaan vastoin lakia.

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/4941/2019

1) koulut eivät saa kerätä puhelimia ennakkoon eli oppitunnille tultaessa. Kännykkäparkit ovat kiellettyjä. Ne saa perustua ainoastaan vapaaehtoisuuteen, mutta luuletko, että ne kännykkäriippuvaiset oppilaat vapaaehtoisesti luovuttaisi sen puhelimen?

2) Jos opettaja ottaa kännykän oppituntia häiritsevänä (lue edeltä ao:n ratkaisusta, mikä on häiritsevää puhelimen käyttöä), se tulee palauttaa heti oppitunnin jälkeen.

3) Edellä mainittuja sopimuksia ei voi myöskään tehdä vanhempien kanssa, että kännykät kerätään automaattisesti. Nillä sopimuksilla kun ei voida mennä lain yläpuolelle. Kaikki perustuu oppilaan omaan vapaaehtoisuuteen.

Niin kauan kuin laki on tällainen, ainoa keino rajoittaa kännykkää on vanhempien oma toiminta eli käyttää kännykän ominaisuuksia, joilla esim. turvataan lapsen yhteydenpito kotiin, mutta rajoitetaan muu käyttö koulupäivän ajaksi.

Wilma on siellä kännykässä joten jos oppilaan halutaan pysyvän koulussa aian tasalla, hänen on päästävä sinne Wilmaan.

Sovelluksissa voi sallia wilma, mutta tuo nyt menee saivartelun puolelle. Ei opettajat viesti peruskoulun oppilaille Wilmassa päivän tapahtumista. Kouluissa olevat eritystapahtumatkin alkavat aina luokista, jonne jätetään reput yms.

En tiedä, missä koulussa lapsesi opiskelee, muttei ainakaan normikoulussa, jos Wilma laulaa tuohon malliin

Kyllä muuten koulu viestii kesken päivänkin ainakin yläkoulun puolella. Opet laittaa viestejä, että luokka on vaihtunut tai aloitetaan jo heti seuraavan tunnin perään eikä pidetä välituntia tai liikkatunnin kokoontumispaikka on muuttunut.

No muuten ei varmasti viesti ja vaikka viestisikin, varmistavat kyllä muulla tavoin, että viesti menee perille. Eihän kaikilla oppilailla ole edes yläkoulussakaan kännykkää käytössä. Olen toiminut niin pitkään opettajana, että jos luottaisi.n siihen, että ilmoottaisin muutoksesta vain Wilmassa niin astuisin omille varpailleni sillä ja hankkisin vain ongelmia itselleni. Jos jotain muutan vaikka luokkahuone jostain syystä on eri, pyrin käymään sanomassa oppilaille toisen opettajan tunnilla tästä tai laitan ko. luokan oveen lapun, että tunnin paikka vaihtunut. Jos laittaisin Wilmaan, puolet ei olisi paikalla.

Kyllä viestii, eikä varmista.

Sitten kannattaisi olla yhteydessä siihen kouluun, koska oppilaat ovat näiden opettajien vastuulla kuitenkin. Ei tartte sattua kuin joku ikävä tapaturma tai tappelu, niin opettajat ovat siitä vastuusta. En minä ainakaan opettajana uskaltaisi ottaa tuollaista vastuuta ja luottaa siihen, että kaikki menee niin kuin Strämssössä.

Oppilaat on nykyään monin tavoin heitteillä joka tapauksessa.

Mun lapsi on itseohjautuva, eikä tuo ole ongelma.

Ainoa mikä oikeasti ärsyttää on se, että koulussa on kymmeniä painotusluokkia ja niillä satoja oppilaita, mutta opettajat leikkii, että se on pelkkä lähikoulu ja esimerkiksi tuo liikan ope laittaa aina ne tiedot sinne ilmoitustaululle, aivan kuin kaikki asuisi siinä koulun kyljessä ja sen ilmoitustaulun seuraaminen olisi yksinkertaista.

Mun lapsella on tunnin koulumatka, eikä hän todellakaan lähde sitten illalla tai aamulla tsekkaamaan mitä se on sinne rustannut. Viimeksi oli miekkailua puolivälissä kodin ja koulun välissä eli jos ei olisi huomannut wilmaviestiä, ei oliis mitenkään tiennyt ilman kavereita, mihin pitää mennä.

wilma ja jos ei luota lapseen niin vanhempi vielä katsoo illalla onko tullut viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajille kenkää jos työnjälki on tämä.

Selvä. Opetatko sitten lapsiasi itse kotona?

Taitaa olla ainoa vaihtoehto, kun kerran opettajat eivät kykene edes opettamaan lukemaan. Geez

Puolet lapsista oppii ihan kuule jo ennen koulua lukemaan. Sinäkin olisit voinut opettaa oman lapsesi itse jo ennen kuin yksikään opettaja on hänen kanssaan edes kosketuksissa.

Tämä.

En itse tajua vanhempia, jotka eivät vaivaudu opettamaan lapselle yhtään mitään, vaan jättävät kaiken opettajien kontolle.

Me opetimme lapsemme alustavasti lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan, hiihtämään, luistelemaan, virkkaamaan, ompelemaan käsin edes napin paikalleen jne. Puhumattakaan siitä, että opetimme heidät istumaan aloillaan, olemaan hiljaa, kuuntelemaan ohjeita, solmimaan kengännauhat, syömään haarukalla ja veitsellä, voitelemaan leipäviipaleensa ynnä muuta ynnä muuta.

Kiva leikki oli myös kävellessä opetella puiden ja muiden helppojen kasvien nimiä sekä tunnistamaan tavallisimmat linnut, joita nähtiin. Kartasta opeteltiin, mitä eri värit ja merkit tarkoittavat ja miltä ne näyttävät luonnossa.

Lapselle itselleen on tosi palkitsevaa, kun hän huomaa, että hän osaa jo edes vähän niitä asioita, joita eteen tulee. Ja vastaavasti aika masentavaa, kun hän huomaa ettei osaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miksei muka kännyköitä saisi kerätä oppitunneilla. Omat yläkoululaiset on ihan tänä lukuvuonnakin kertoneet miten osa opettajista kerää puhelimet tunnin alussa talteen kännykkäparkkiin. Sinne on pitänyt repustakin kaivella se puhelin. Tunnin päätteeksi ovat sitten saaneet puhelimensa takaisin. Osa opettajista ei ole kerännyt niitä, mutta jos tunnilla on luvatta puhelintaan käyttänyt niin se on otettu talteen ja viety rehtorille, josta vanhempi on voinut käydä sen lunastamassa takaisin. Nämä säännöt on olleet ihan ok kaikille ja puhelimet on kuulemma pysyneet siellä missä pitääkin viimeistään sen jälkeen kun vanhemman on pitänyt raahautua koululle.

Tuossa koulussa toimitaan vastoin lakia.

https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/4941/2019

1) koulut eivät saa kerätä puhelimia ennakkoon eli oppitunnille tultaessa. Kännykkäparkit ovat kiellettyjä. Ne saa perustua ainoastaan vapaaehtoisuuteen, mutta luuletko, että ne kännykkäriippuvaiset oppilaat vapaaehtoisesti luovuttaisi sen puhelimen?

2) Jos opettaja ottaa kännykän oppituntia häiritsevänä (lue edeltä ao:n ratkaisusta, mikä on häiritsevää puhelimen käyttöä), se tulee palauttaa heti oppitunnin jälkeen.

3) Edellä mainittuja sopimuksia ei voi myöskään tehdä vanhempien kanssa, että kännykät kerätään automaattisesti. Nillä sopimuksilla kun ei voida mennä lain yläpuolelle. Kaikki perustuu oppilaan omaan vapaaehtoisuuteen.

Niin kauan kuin laki on tällainen, ainoa keino rajoittaa kännykkää on vanhempien oma toiminta eli käyttää kännykän ominaisuuksia, joilla esim. turvataan lapsen yhteydenpito kotiin, mutta rajoitetaan muu käyttö koulupäivän ajaksi.

Wilma on siellä kännykässä joten jos oppilaan halutaan pysyvän koulussa aian tasalla, hänen on päästävä sinne Wilmaan.

Sovelluksissa voi sallia wilma, mutta tuo nyt menee saivartelun puolelle. Ei opettajat viesti peruskoulun oppilaille Wilmassa päivän tapahtumista. Kouluissa olevat eritystapahtumatkin alkavat aina luokista, jonne jätetään reput yms.

En tiedä, missä koulussa lapsesi opiskelee, muttei ainakaan normikoulussa, jos Wilma laulaa tuohon malliin

Kyllä muuten koulu viestii kesken päivänkin ainakin yläkoulun puolella. Opet laittaa viestejä, että luokka on vaihtunut tai aloitetaan jo heti seuraavan tunnin perään eikä pidetä välituntia tai liikkatunnin kokoontumispaikka on muuttunut.

No muuten ei varmasti viesti ja vaikka viestisikin, varmistavat kyllä muulla tavoin, että viesti menee perille. Eihän kaikilla oppilailla ole edes yläkoulussakaan kännykkää käytössä. Olen toiminut niin pitkään opettajana, että jos luottaisi.n siihen, että ilmoottaisin muutoksesta vain Wilmassa niin astuisin omille varpailleni sillä ja hankkisin vain ongelmia itselleni. Jos jotain muutan vaikka luokkahuone jostain syystä on eri, pyrin käymään sanomassa oppilaille toisen opettajan tunnilla tästä tai laitan ko. luokan oveen lapun, että tunnin paikka vaihtunut. Jos laittaisin Wilmaan, puolet ei olisi paikalla.

Kyllä viestii, eikä varmista.

Sitten kannattaisi olla yhteydessä siihen kouluun, koska oppilaat ovat näiden opettajien vastuulla kuitenkin. Ei tartte sattua kuin joku ikävä tapaturma tai tappelu, niin opettajat ovat siitä vastuusta. En minä ainakaan opettajana uskaltaisi ottaa tuollaista vastuuta ja luottaa siihen, että kaikki menee niin kuin Strämssössä.

Oppilaat on nykyään monin tavoin heitteillä joka tapauksessa.

Mun lapsi on itseohjautuva, eikä tuo ole ongelma.

Ainoa mikä oikeasti ärsyttää on se, että koulussa on kymmeniä painotusluokkia ja niillä satoja oppilaita, mutta opettajat leikkii, että se on pelkkä lähikoulu ja esimerkiksi tuo liikan ope laittaa aina ne tiedot sinne ilmoitustaululle, aivan kuin kaikki asuisi siinä koulun kyljessä ja sen ilmoitustaulun seuraaminen olisi yksinkertaista.

Mun lapsella on tunnin koulumatka, eikä hän todellakaan lähde sitten illalla tai aamulla tsekkaamaan mitä se on sinne rustannut. Viimeksi oli miekkailua puolivälissä kodin ja koulun välissä eli jos ei olisi huomannut wilmaviestiä, ei oliis mitenkään tiennyt ilman kavereita, mihin pitää mennä.

wilma ja jos ei luota lapseen niin vanhempi vielä katsoo illalla onko tullut viestiä.

Mitä se auttaa kun se tieto on siellä koululla.

Kukkis taas telkuss, uusintana eilisestä.

Vierailija kirjoitti:

Kukkis taas telkuss, uusintana eilisestä.

Löytyy arenasta ihan min hetkenä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset teki koko alakoulun sen lukudiplomin.

En muista enää oliko siinä 10 vai 12 kirjaa.

Se oli vapaaehtoinen mutta minä vaadin sen.

Käytiin ja käydään edelleen joka lauantai kirjastossa.

Niin munkin. Ei se silti ymmärrä jos lyön hälle vaikka Suomen kuvalehden käteen. Eikä lue vapaaehtoisesti. Mut osaa hemmetin hyvin referoida pitkää tekstiä etsimällä sieltä merkittävät asiat :)

Nro 386.

Mun veli tuo vanhat Suomen kuvalehdet ja Valitut palat mökille. Kyllä ne lukee nekin.

Aivan, niin tein minäkin. Saanko jonkun mitalin?

Nyt on kuitenkin kyse siitä, että valtaosa ei lue ja se vaikuttaa jo pisatuloksiin, korkeakoulutettujen määrän putoamiseen, T&K tuloksiin. Jo 2018 joka kuudes nuori luki niin heikosti, että se vaikutti arjessa selviytymiseen! 44% pojista, joille on luettu lapsena ääneen, pitää itse lukemisesta. Eli enemmän kuin joka toiselle lukeminen on pakkopullaa, vaikka kotona olisi kannustettu ja harrastettu lukemista yhdessä.

Voidaan toki jatkaa niin, että syytellään vanhempia liian vähästä yrittämisestä, sehän on maan tapa. Näin kantaväestöön ja ylempään keskiluokkaan kuuluvana "maakuntien" asukkaana, eronneena äitinä ja heterona, on vaikea keksiä oikein mitään mikä ei olisi ultimaattisesti juuri minun syytäni :'D Poika ottaa sitten vetovastuun syynkantamisessa kunhan minua ei enää ole.