Puolisosi flirttailee toiselle. Missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tykkäisi jos varattu mies tulisi flirttailemaan minulle. Se ei piristä todellakaan. Enkä tykkäisi jos mieheni lirkuttelisi toisille naisille. Se saisi pohtimaan miksi hänellä on tarvetta tehdä niin.

Eipä ole pelkoa että kukaan tulisi sinulle flirttailemaan. Vaikutat negatiiviselta riivinraudalta.

Huvittavia nämä liitot🤭

Miksi joku on nostellut tällaista tyhjänpäiväistä juttua jo kahtena peräkkäisenä päivänä?

Mitä sinä haet tällä nostelija?

Raja menee siinä jos mua ei kutsuta mukaan kimppaan.

Tornionjoessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset sekoittavat flirttailun ja iskemisen. Flirttailu on toisen piristämistä ja huomioimista. Siinä on tarkoituksena vain tuottaa toiselle hyvää mieltä. Ei yrittää päästä sänkyyn.

Flirtti on hauskaa kiusoittelua, hassuttelua tai sanailua. Ei sen enempää.

 

Ihmiset sekoittaa myös flirtin ja normaalin hyväntuulisen kohteliaisuuden. 

Sellainen, mikä voi olla tulkinnasta riippuen kumpaa vaan on minulle ihan ok, tosin toisen seurassa flirttailu on törkeää enkä ymmärrä, miksi olisi edes yhdessä jos oma kumppani ei ole se ihanin. Flirtti, josta jää vähän liikaa epäselväksi ja joka pahimmillaan antaisi olettaa että muuhunkin on saumaa on ehdoton ei.

Vähän liikaa nauraminen, silmiin katsominen ja joku vähän kaksimielisen mahdollisuuden omaava vitsikin on omissa rajoissani ihan ok, itseltäni ja toiselta. Jos joku tosi viehättävä nainen tulisi miehen elämässä kohdattua ja se vähän näkyisi ollessani poissa, niin mitäpä siitä suuttumaan, onhan miehellä silmät olemassa, kunhan kunnioitus säilyy. "Vahingossa" hiplailut, liian suorat kommentit tai esim kumppaniin vertailu yms on sitten jo ei käy - osastoa ja niistä on helppo pidättäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneksi olen kristitty, niin ei tarvitse yrittää hyväksyä jotain mikä tuntuu pahalta. Kristityn puolison ei kuulu flirttailla muiden kanssa. Piste. Ystävällinen toki kuuluu olla. Meillä ja suurimmalla osalla ystäväpariskunnista on myös sääntö että vältetään tilanteita joissa ollaan kahdestaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Elämä on ihanaa, kun käytössäännöt suojelevat avioliittoa. Ollaan molemmat tyytyväisiä :)

Itse olen kristittynä eri mieltä. Flirtin ja ystävällisyyden raja on ensinäkin niin hiuksenhieno, että hulluksihan siinä tulisi, jos yrittäisi jotain nollatoleranssia ja vahtia tätä, onko äänensävy nyt väärä ja oliko katsekontakti liian pitkä jne. Onko sama käytös ok, jos kohde on luotaantyöntävä, muuttuuko ystävällisyys flirtiksi, jos kohde on vastakkaista sukupuolta ja viehättävä? Itse pystyn kristittynä olemaan kahden vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, enkä pidä tätä uhkana avioliitolleni, vaikka vastapuoli olisi viehättäväkin. Pystyn kyllä hillitsemään itseni ongelmitta.