Voiko alle 10v lapsi mielestänne päättää missä tapaa etävanhempaansa?

Tiedoksi vaan, että kyllä ihan ydinperheissäkin lapset haluaa viettää aikaa joskus vain toisen vanhemman kanssa.

Tunnut nyt olevan ennen kaikkea pahoillani siitä, että lapsen ja isänsä tapaamiset ei mene kuten sinä haluat. Vaikka ei niiden todellakaan tarvitse. Miksi siis nostat itsesi tässä asiassa joksikin päähenkilöksi?

Otsikkoon liittyen, 10v. on jo iso lapsi, joka voi päättää itse siitä, missä ja milloin tapaa vanhempaansa, vai tapaako lainkaan.

Ap haluaa sellaisen perhe-elämän, jossa hän itse määrittelee säännöt. Miehen lapsi haluaa perheen, jossa on sellaiset säännöt, mihin hän on tottunut. Siksi hän tapaa isäänsä mieluummin jossain, missä ei ole äitipuolta määräämässä, miten pitää olla. Ap:n säännöt ja käsitys perhe-elämästä ei ole väärä, se on vain erilainen kuin mihin lapsi on tottunut, ja siksi se on hänelle outo ja vieras ja vaikea hyväksyä. Positiivista tässä on se, että lapsi haluaa edelleen tavata isäänsä, vaikkei lapsi viihdykään isän uudessa kodissa. Lapsi on myös keksinyt ratkaisun, miten voi tavata isäänsä ympäristössä, jossa kokee viihtyvänsä. Ainoa ongelma on enää ap, joka kokee jätetyksi ulkopuoliseksi. Voi voi. Mutta kun lapsella on jo äiti ja isä ja isovanhemmat, hänellä ei ole tarvetta äitipuolelle, vaikka äitipuolella onkin hinku päästä toteuttamaan sitä roolia, minkä hän on äitipuolena itselleen määritellyt. Valitettavasti äitipuolen tarpeet eivät nyt ole merkityksellisiä muille kuin ap:lle itselleen, oleellistahan on se, että lapsen ja isän suhde on olemassa ja pysyy hyvänä. Kun ap haluaa rakentaa lapseen suhdetta, voisi ehdotella kivaa yhdessä tekemistä ja luoda positiivisia kokemuksia sen sijaan että riitelisitte jostain toppahousuista.

Kuka muu siitä missä lapsi ja isä tapaa keskenään päättäisi, kuin ne kyseiset lapsi ja isä?

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Ehkä se tosiaan on sitten viisainta erota.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Eihän se lapsi teillä asukaan. Eikä vissiin enää halua käydäkään.

Ymmärrän oikein hyvin, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Ei ette ole perhe. Rakkaus puuttuu

Mielestäni sinä olet mustasukkainen, lapsi haluaa pelkästään isänsä ja hänen vanhempiensa kanssa, hyväksy se. Ei se ole sitä, että lapsi määrää vaan että hänen toiveistaan välitetään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Eroa sitten.

Varmaan parempi kaikille, että etsitte ne omat erilliset elämänne, jos nuo on kynnyskysymykset.

Vierailija kirjoitti:

Kuka muu siitä missä lapsi ja isä tapaa keskenään päättäisi, kuin ne kyseiset lapsi ja isä?

Lähinnä jäi mieleen sama. Että tottahan lapsi siitä enemmän päättää kuin isän puoliso. Isovanhemmat ovat ilmeisen tärkeitä ja varmaan heidän näkemiseensä on muuten aika olemattomat mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Tottakai on oikeus ihmetellä. Ihmettele ja mieti asia oikein perin pohjin.

Jotenkin vain tuntuu siltä että vaikka kuinka ihmettelet, et ole halukas tulemaan vastaan ja löytämään ratkaisua, joka sopisi lapselle. Sinulle on olemassa joko sinun tapasi olla perhe tai sitten ero.

Kun ihmettelet, niin mieti näiden kahden vaihtoehdon välimaastoa. Koita ymmärtää lapsen näkökulma ja miksi sen kunnioittaminen on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on täällä oikeus olla kuin kotonaan. Oma lapseni on saman ikäinen.

Mieheni lapsi on mustasukkainen ja haluaa tavata isäänsä "yksin".

Lapsia kohdellaan takuulla yhdenmukaisesti joten siitä ei ole kyse.

Mielestäni tuon ikäiselle ei voi antaa valtaa määritellä miten muu perhe "pelaa". Ap

Sinä ja lapsesi ette ole miehen lapsen perhettä.

Miehelläni on ex-vaimo, joka ajattelee näin, että minä ja mun lapset eivät ole hänen lapsensa perhettä. Häviäjänä tässä on vain ja ainoastaan tämä lapsi. En minä tai mun lapset. Hänen juhliaan emme voi äidistä johtuen juhlia porukalla ja vaikka se lapsen äitiä vituttaakin mies ei hyppää hänen tahtonsa mukaan. Mulla on kokemusta myös toisenlaisesta tavasta. Itse olen ollut hyvin tarkka, etten häiritse exääni ja hänen perhettään (=meidän lapset, vaimonsa ja vaimon lapset). Olen yhteyksissä vain lasten asioissa ja ihmisten aikaan. En ole vailla lemmikin hoitoa, remonttiapua tai renkaiden vaihtoa. Lopputulos: Tulemme kaikki (=exäni vaimo, exäni, minä ja nykyiseni) hyvin toimeen keskenämme ja mahdumme sopuisasti lasten juhliin. Asiat hoituvat mutkattomasti. Kymmenen vuoden kokemuksella suosittelen kyllä tätä tapaa, jossa exän uuteen puolisoin suhtaudutaan kunnioittavasti ja osana lasten perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Mitä jos antaisit lapsen pitää isänsä ja isovanhempansa ne harvat hetket kun vielä haluaa? Pian hän kasvaa ja alkaa liikkua itsekseen. Tai jos et kertakaikkiaan pysty jatkamaan niin sitten et jatka. 

Ero on ilmeisesti ainut vaihtoehto. Jotenkin hullua että 10 vuotiaalla on oikeus päättää 3 muun ihmisen elämän yhdessä jatkumisesta. Itse ajattelen niin että aikuiset päättävän nämä asiat. Mistään väkivallasta tms. Ei ole kuitenkaan kyse.

Olen varmasti mielestänne huono äiti mutta oma lapseni ei päättäsi omaa suhdettani toiseen aikuiseen. Hänen olisi hyväksyttävä asia, mitään kaltoin kohtelua en sallisi tietenkään, mikään "en vaan halua" ei riitäisi syyksi.

Tämä miehen lapsi ei tule hyväksymään ketään, on sen luonteinen. Isä jää tästä syystä yksin. Mielestäni sekin on väärin. Ap

Lapsi ei siitä erosta kyllä päätä vaan sinä. Kyllä, näen punaista jo ruudun takaa, jos yhtään yrität sellaista edes vihjata.

Vierailija kirjoitti:

Ero on ilmeisesti ainut vaihtoehto. Jotenkin hullua että 10 vuotiaalla on oikeus päättää 3 muun ihmisen elämän yhdessä jatkumisesta. Itse ajattelen niin että aikuiset päättävän nämä asiat. Mistään väkivallasta tms. Ei ole kuitenkaan kyse.

Olen varmasti mielestänne huono äiti mutta oma lapseni ei päättäsi omaa suhdettani toiseen aikuiseen. Hänen olisi hyväksyttävä asia, mitään kaltoin kohtelua en sallisi tietenkään, mikään "en vaan halua" ei riitäisi syyksi.

Tämä miehen lapsi ei tule hyväksymään ketään, on sen luonteinen. Isä jää tästä syystä yksin. Mielestäni sekin on väärin. Ap

Juu nyt on tosiaan lapsi päättänyt, että teidän parisuhteenne päättyy eroon. Miten muuten, onko esim työpaikalla probleemia, ettei olisi tämän lapsen syytä sekin?

Kotoa kylmä tyyppi

Tästä keskustelusta tulee tosi ahdistava mielikuva.

Äitipuolen mielestä lapsen olisi pakko tavata isäänsä juuri siellä missä ap:lle sopii. Samoin siellä isän luona pitäisi elää niiden sääntöjen mukaan, mitä ap soveltaa omaan lapseensa, sen sijaan että säännöistä olisi yhdessä kaikkien kesken keskusteltu ja sovittu.

Ap myös täälläkin julistaa, miten hänen mielestään väärin lapsi tekee asioita. Hänen mukaansa väärin on yhtä kuin toisin kuin hän sanoo tai haluaa.

Ihan ymmärrettävää, että lapsi haluaa tavata isää muualla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä samassa taloudessa asuvien ihmisten asiat minusta kuuluvat myös minulle!

Tuntuu oudolta että puolet perheestä yhtäkkiä eristäytyy toisaalle. En ymmärrä miten voin olla ainut joka ajattelee näin. Olemme perhe.

Vaikka asia ei minun päätettävissä olisikaan koskee se minua.

Olen oikeutettu ainakin ihmettelemään asiaa.

Jos tästä lähin vietämme aikaa vain erikseen ei pysty jatkamaan elämää näin vaan koen että perheemme on hajonnut. En tiedä ymmärtääkö kukaan mutta minulle tilanne on perustavalaatuisesti mahdoton näin. Ap

Eristäytyy? Ehkä poika kokee tämän järjestelyn välttämättömäksi tavaksi saada olla isänsä kanssa.

Olisitko mustasukkainen jos mies ja poika kävisivät kaksistaan joka kesä reilun viikon patikkaretkellä tai syksyisin metsästämässä? Tämä on ihan normaalia, positiivista toimintaa tavallisessa ydinperheessä. Jopa täysikasvuisilla lapsilla.

Tuon ikäinen lapsi ei voi päättää mistään vielä itse!