Lue keskustelun säännöt.
"Liikunnanopettajani" eivät koskaan opettaneet minulle mitään.
21.02.2023 |
Kouluvuosieni aikana, jos nyt haukkumista ja pilkkaamista ei lasketa opetukseksi.
Olin siis "huono" ja hyvien tiellä tunneilla.
Tai, no opinhan inhoamaan urheilua vuosikymmeniksi ;-(
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkälaista liikunta nykyaikaan on, mutta ainakin 80 ja 90-luvuilla oli todella ikävää. Liikunta ei ollut sellaista omaksi iloksi liikkumista vaan lähes kaikki oli jonkinmoista kilpailua. Samaten tuo, että johonkin pesisjoukkueisiin kapteenit valitsevat muut yksitellen ja ne samat tyypit jää joka kerta viimeiseksi on todella ikävää niille, jotka eivät koskaan tule valituksi. Miksei niitä voi joukkueita voinut jakaa ihan laittamalla vaan suoraan joka toinen eri joukkueeseen.
Kyllä se aika lailla " omaks iloks" pelailua oli monenkin vastahankaisen farkkuhousuisen kanssa, esim pesis. Ja, luulen että nuorison kunnonkohotus on ollut iso syy miksi kouluissa on liikkatunnit. Ei se mikään vapaatuntikaan voi olla, menis maleksemiseksi, ei kukaan vapaaehtoisesti tekis mitään missä hikoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä toimii uiminen. Eihän siinä mitään opetettu, vaan pistettiin vain räpiköimään allasta päästä päähän. Olisikin opetettu erilaisia uimatyylejä, niin olisi ollut edes joku järki siinä hommassa.
Ja suurimman osan aikaahan sitä vaan seistiin hytisemässä altaan vierellä kuuntelemassa kun opettaja raivohuusi pää punaisena jotain.
Sitten lähdettiinkin jo pois, mutta suihkun allakaan ei saanut kuin äkkiä käydä huuhtaisemassa itsensä (sauna oli ihan no-no, koska kiirekiirekiire kouluun takaisin) ja sitten lähdettiin hampaat kalisten tukka märkänä ulos pakkaseen.
Ei noissa uimakerroissa ollut mitään järkeä.
Joo, en mäkään hahmottanut, että siellä olisi pitänyt oppia jotain. Kaipa sitten opin kuitenkin joidenkin lajien sääntöjä tms. Tietenkin myös liikunnanopetus oli osa läpileikkaavaa sosiaalisten taitojen ja elämän pelisääntöjen opettelua, kuten kaikki muutkin tunnit. Siinä vain korostui ytimessä se fyysinen paremmuus tai huonommuus -aspekti aina, vaikka ei mun kohdalla niin pahasti kuin joillain täällä. Mietin, että mitähän siellä sitten olisi pitänyt oppia. Liikuin kyllä muuten, mutta koulun liikkatunnit hahmotin ylimeno-lupputunteina. Kuin ohjattuja välitunteja.
Telinevoimistelu oli mielestäni mukavinta. Oli hauska riippua niissä renkaissa ja köysissä.
Sylettää kun kaivetaan jostain v tun lapsuudenpotasta tekosyytä omalle mielen velttoudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran opettaja opetti luokassa kompassin käyttöä. Paljon hyötyä siitäkin opetuksesta, kun ei sitten maastossa sen opettajan aikana käyty kertaakaan.
25: totta, musiikki oli koulussa aivan toivoton aihe. Mitään muuta ei voi tehdä ilman ennakko-opintoja kuin laulaa. Sitten vähän näppäillään kitaraa ja kokeillaan rumpukomppeja. Ei siinä mitään, mutta eihän se yhtään mihinkään voi johtaa, ellei saa kunnollista yksityis-tai pienryhmäopetusta. Toki kulttuurihistoriallinen aspekti säveltäjineen ja merkkiteoksineen oli ihan yleissivistävää. Mutta sitä oli verrattain vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä ollut huonoja kokemuksia koululiikunnasta. Kyllä minua opetettiin niin pienessä kyläkoulussa kuin yläasteella. Kasi mulla oli liikunta. En ollut lahjakas mutta tykkäsin, niin joukkuepeleistä kuin yksilöliikunnasta. Koripalloon olen pikkasen liian lyhyt, lentopallosta pidin paljon vaikken koskaan oppinut syöttämään yläkautta palloa.
Nyt keski-ikäisenä olen laiska liikkuja eikä sillä ole mitään tekemistä koululiikunnan kanssa. Omaa saamattomuutta.
Hyvä että jossain sentään on saanut kunnon liikuntaopetusta :)
Meillä oli vanhojen tanssitkin sitä luokkaa, että opet vain tanssivat keskenään niitä tansseja ja meidän olisi muka pitänyt vain tehdä perässä ja sillä tavalla oppia :D Jätinkin aika pian parini kanssa vanhojen kurssin kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkälaista liikunta nykyaikaan on, mutta ainakin 80 ja 90-luvuilla oli todella ikävää. Liikunta ei ollut sellaista omaksi iloksi liikkumista vaan lähes kaikki oli jonkinmoista kilpailua. Samaten tuo, että johonkin pesisjoukkueisiin kapteenit valitsevat muut yksitellen ja ne samat tyypit jää joka kerta viimeiseksi on todella ikävää niille, jotka eivät koskaan tule valituksi. Miksei niitä voi joukkueita voinut jakaa ihan laittamalla vaan suoraan joka toinen eri joukkueeseen.
Kyllä se aika lailla " omaks iloks" pelailua oli monenkin vastahankaisen farkkuhousuisen kanssa, esim pesis. Ja, luulen että nuorison kunnonkohotus on ollut iso syy miksi kouluissa on liikkatunnit. Ei se mikään vapaatuntikaan voi olla, menis maleksemiseksi, ei kukaan vapaaehtoisesti tekis mitään missä hikoilee.
Eikö joskus voisi vaikka olla vastapainoksi vaikka joogaa tai ihan vaikka metsäkävelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, en mäkään hahmottanut, että siellä olisi pitänyt oppia jotain. Kaipa sitten opin kuitenkin joidenkin lajien sääntöjä tms. Tietenkin myös liikunnanopetus oli osa läpileikkaavaa sosiaalisten taitojen ja elämän pelisääntöjen opettelua, kuten kaikki muutkin tunnit. Siinä vain korostui ytimessä se fyysinen paremmuus tai huonommuus -aspekti aina, vaikka ei mun kohdalla niin pahasti kuin joillain täällä. Mietin, että mitähän siellä sitten olisi pitänyt oppia. Liikuin kyllä muuten, mutta koulun liikkatunnit hahmotin ylimeno-lupputunteina. Kuin ohjattuja välitunteja.
Ei se ollut pelkästään fyysinen paremmuus tai huonommuus, vaan joukkuepeleissä menestyminen loi arvoasteikon, eli kuten joku kirjoitti, ekstrovertti hyvä ja introvertti huono.
Vierailija kirjoitti:
25: totta, musiikki oli koulussa aivan toivoton aihe. Mitään muuta ei voi tehdä ilman ennakko-opintoja kuin laulaa. Sitten vähän näppäillään kitaraa ja kokeillaan rumpukomppeja. Ei siinä mitään, mutta eihän se yhtään mihinkään voi johtaa, ellei saa kunnollista yksityis-tai pienryhmäopetusta. Toki kulttuurihistoriallinen aspekti säveltäjineen ja merkkiteoksineen oli ihan yleissivistävää. Mutta sitä oli verrattain vähän.
Koskaan en muista, että koulussa olisi opetettu laulamisen tekniikkaa, miten kuuluu hengittää laulaessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sylettää kun kaivetaan jostain v tun lapsuudenpotasta tekosyytä omalle mielen velttoudelle.
Mille mielen velttoudelle? Varmaan moni tässä ketjussa on nimenomaan aikuisena oppinut liikkumaan koululiikunnasta huolimatta. Tai itse kyllä liikuin nuorenakin paljon, mutta olin silti huono koululiikunnassa = pesäpallossa ja lentopallossa.
Vierailija kirjoitti:
Opetushallituksen sivuilta:
"Liikunnan opetuksen tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Oppiaineessa tärkeitä ovat liikuntatuntien positiiviset kokemukset sekä liikunnallisen elämäntavan tukeminen."Huhhuh, meidän liikuntatunnit oli valovuoden päässä näistä tavoitteista. Lähinnä ne tunnit aiheutti toimintakyvyn laskua ja puhdasta inhoa omaa kehoa kohtaan.
Kävin tosin peruskoulun 00-luvulla, toivottavasti niistä ajoista on tullut kehitystä.
Voi lol tuo opetushallituksen määritelmä. Omat peruskoulun liikuntatunnit vain varmistivat sen, että en vielä tänä päivänäkään pysty lähtemään minkään sortin ryhmäliikuntaan sekä sai minut vihaamaan esim. hiihtoa. (Aloitin koulunkäynnin 90-luvulla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yäk, muistan vieläkin yläasteen liikunnanopen tekopirteän pepsodent-hymyn. Sanoi joskus suoraan että ei olis uskonut että olet tässä näin hyvä, joku pallopeli oli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama se oli musiikissa. Ei laulamista opetettu, mutta sitä kyllä arvosteltiin. Eri lajeja liikunnassa ei opetettu, silti piti kilpailla.
1980 vuodesta alkaen kyllä opetettiin. Laulamaan nuotteja, nokkahuilua.
Liikunnassa hiihtämään, uimaan, pallopelit, helppoa telinevoimistelua, yleisurheilua jne. Älkää viitsikö valehdella.
Eikä se voikaan mitään yksilövalmennusta olla, vaan ryhmä-.
Oisit menny urheiluseuraan. Ai niin...vali vali ei kiinnosta nyyh nyyh!
Taatusti opit uimaan ja juoksemaan, luistelemaan, hiihto, jalis, jääpallo, pesäpallo.kuula, jne.
Itse kävin kouluni 80 ja 90 luvulla eikä mitään noista opetettu. Lähin urheiluseura oli 120 km päässä olevašsa kaupungissa, eikä sinne päässeet edes kyseisessä ja kaupungissa asuneet serkut kun vanhemmilla ei ollut varaa.
Muutaman kerran opiskeluaikana tästä asiasta puhuttiin opiskelukavereiden kanssa j varmaan alle 10% meistä oli pääsy lapsena johonkin maksulliseen harrastukseen, vaikka moni oli asunut Suomen suurimmissa kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM
Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM
Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM
Muistan! Näen varmasti ensi yönä painajaisunessa tämän, vaikka olin onneksi jo unohtanut. Ja ne hirveät jumppapuvut, voimistelutossut ja hieltä haiseva pukuhuone.
Kaikkeista kivoimmat liikuntatunnit ala-asteella olivat aina ja poikkeuksetta suunnistus. Johtunee siitä, että siinä tavallaan oletusarvoisesti on pakko opettaa. Onhan siinä selkeät säännöt. Oli myös tosi hauskaa se metsässä seikkailu ja se, että suoritus ei perustunut vain henkilökohtaiseen kuntoon vaan siihen miten oikeasti opit sen tekniikan. Näin ollen kerrankin sai loistaa ne "huonokuntoiset köntyksetkin", jotka kaikissa muissa "peleissä" jätettiin aina joukkueita valitessa viimeisiksi.
Toivottavasti meno on 80-luvun ajoista muuttunut. Pitkään tuli mistä tahansa liikunnan harrastamisesta mielleyhtymät koulun liikunnantunteihin. Onneksi näin vanhemmalla iällä olen innostunut niin liikunnan, kuin myös musiikin harrastamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM
Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM
Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM
Muistan! Näen varmasti ensi yönä painajaisunessa tämän, vaikka olin onneksi jo unohtanut. Ja ne hirveät jumppapuvut, voimistelutossut ja hieltä haiseva pukuhuone.
Mun mielestä ne jumppapuvut ja tossut oli kivoja. Mulla oli semmoinen pinkki, kiiltävä ja olin ihan täpinöissäni kun sain sen synttärilahjaksi.
Onpa teillä ollut huonoja kokemuksia koululiikunnasta. Kyllä minua opetettiin niin pienessä kyläkoulussa kuin yläasteella. Kasi mulla oli liikunta. En ollut lahjakas mutta tykkäsin, niin joukkuepeleistä kuin yksilöliikunnasta. Koripalloon olen pikkasen liian lyhyt, lentopallosta pidin paljon vaikken koskaan oppinut syöttämään yläkautta palloa.
Nyt keski-ikäisenä olen laiska liikkuja eikä sillä ole mitään tekemistä koululiikunnan kanssa. Omaa saamattomuutta.