"Liikunnanopettajani" eivät koskaan opettaneet minulle mitään.

Hyvänä esimerkkinä toimii uiminen. Eihän siinä mitään opetettu, vaan pistettiin vain räpiköimään allasta päästä päähän. Olisikin opetettu erilaisia uimatyylejä, niin olisi ollut edes joku järki siinä hommassa.

Kuviksen voi liittää tähän samaan. Kuvistunneilla annettiin aihe ja materiaali ja sitten vain tekemään. Opettaja saattoi näyttää mallityön.

Uintitunnilla liikunnanopettaja tuli uidessani siihen altaanviereen ja tuhahti "sulla on väärä uintitekniikka" ja lähti pois. EI tullut mieleenkään hänelle opettaa ja neuvoa sitä oikeaa tekniikkaa, piti vain päästä moittimaan. 

Vali vali. Liikuntaa oppii kun menee ja liikkuu. Ei siihen opettajia tarvita. Olitko edes missään urheiluseurassa ja mikset?

Musiikin opetus oli kyllä suorastaan surullista. Itse olen aina harrastanut musiikkia ja sain arvosanaksi yleensä kympin kokeiden perusteella. Mutta ainakin yläasteella tunnit meni niin, että ne soittivat ja lauloivat jotka etukäteen osasivat jotain. Muut, eli noin puoli luokkaa, istuivat koko tunnin pulpeteissaan kuuntelemassa. Ja sitten oli ne kokeet tietenkin pari kertaa vuodessa. Sellaista "opetusta".

Vierailija kirjoitti:

Vali vali. Liikuntaa oppii kun menee ja liikkuu. Ei siihen opettajia tarvita. Olitko edes missään urheiluseurassa ja mikset?

Mihin urheiluseuroja tarvitaan? Menee ja liikkuu, silleen oppii lajin kuin lajin.

Sepä se. Ei ollut kauhean motivoivaa kun heti alusta asti oletettiin että osaa esim. jotkut jääkiekon säännöt. En osaa vieläkään.

M47

Meidän liikunnanopettaja oli nuori nainen jolla oli reippaasti ylipainoa. Istui tunnit salin nurkassa valvomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vali vali. Liikuntaa oppii kun menee ja liikkuu. Ei siihen opettajia tarvita. Olitko edes missään urheiluseurassa ja mikset?

Olitko itse musiikkiopistossa, kuvataidekoulussa ja käsityökursseilla?

Vierailija kirjoitti:

Vali vali. Liikuntaa oppii kun menee ja liikkuu. Ei siihen opettajia tarvita. Olitko edes missään urheiluseurassa ja mikset?

Tämäkin, että varsinainen oppiminen pitäisi hoitaa vapaa-ajalla. Ajatella, jos matikkaa, lukemista tai kieliä opetettaisiin samalla tavalla, että menkää kerhoihin - tunnilla laitettaisiin vain punakynää koulukkaiden vihkoihin eikä tukiopetusta saisi.

Muistan kun opettaja käytännössä pakotti koulujen välisiin kilpailuihin. Esimerkiksi maastojuoksu kilpailuun minut "suostuteltiin" pari tuntia ennen kisojen alkua. Ilman tosiaan mitään ohjeistusta, kyllähän lapsi juosta osaa? No joo ei nuo niin vakavia ole, mutta ei tosiaan jäänyt kivoja muistoja kun veren maku suussa siellä häntäpäässä yritin selviytyä maaliin.

Joo kyllä. Itse olin koko luokan liikunnallisin. Harrasti vaikka mitä tanssista koripalloon ja voimisteluun aktiivusesti. Osallistuin kilpailuihin ja sain aina mitaleja. Sitä ei koskaan arvostettu numerossa.

sama musiikissa, aloitin sen opiskelun 4-vuotiaana. Ei näkynyt peruskoulun musanumerossa. Sen sijaan musiikkialan oppilaitoksissa sain hyvät numerot, musakoulutukseni on akateeminen.

Nyt työskentelen molemmilla aloilla, opit saatu muualta kuin peruskoulusta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvänä esimerkkinä toimii uiminen. Eihän siinä mitään opetettu, vaan pistettiin vain räpiköimään allasta päästä päähän. Olisikin opetettu erilaisia uimatyylejä, niin olisi ollut edes joku järki siinä hommassa.

Me ei edes päästy altaaseen, liian kallista? Järveen piti mennä elo-syyskuun vaihteessa ja no... uida. Kerran sanoin että mulla on menkat ja opettaja sanoi että ensi kerralla voisitko ajatella tamponin käyttöä.

Muutimme Suomeen kun olin neljännellä, enkä osannut uida. Menin kuitenkin uimahalliin muiden mukana ja oletin, että joku opettaa minua uimaan. Jouduinkin menemään yksin lastenaltaaseen ja muut menivät uimaan altaaseen. Minulle naureskeltiin. Opettaja sanoi, että saan mennä isoon altaaseen, kun opettelen ensin uimaan. En osaa uida edelleenkään.

Hyvä avaus!



Omat liikuntatuntini olivat aika samankaltaisia verrattuna siihen, jos olisi yhtäkkiä pitänyt osata japania ilman yhtään opetusta. Yhtäkkiä opettaja vain huutaisi "puhukaa japania!", viheltäisi pilliinsä ja lopulta haukkuisi koko porukan kun kukaan ei osaa japania.



Ja kun miettii, että lihavuus ja liikkumattomuus aiheuttaa valtavasti kansanterveydellisiä haasteita, niin luulisi olevan liikkaopettajienkin intresseissä saada porukka innostumaan liikunnasta - ja oppimaan sitä.



Mikseivät liikuntatunnit voi olla sellaisia, että mukavassa ilmapiirissä kokeiltaisiin ja opeteltaisiin eri lajeja, niin että jokainen oppilas löytäisi itselleen mieleisen lajin ja alkaisi liikkua säännöllisesti?



Miksi pitää veren maku suussa juosta cooppereita ja kuulla jatkuvaa veetuilua ja haukkumista siitä miten huonokuntoinen ja kömpelö on? Ei se kunto tai ketteryys ainakaan sillä parane, että mieleen iskostuu loppuelämäksi syyllisyys ja huonommuuden tunne.

Ei meidänkään "liikunnanopettajat" pahemmin opettaneet meitä liikkumaan. He keskittyivät ohjaamaan vain kiitettäviä oppilaita. Jo me kasin tai heikomman arvosanan oppilaat jäimme aina oman onnemme nojaan. Kun tunti alkoi olla lopuillaan, ope saattoi tulla ja tuumata: "Ai jaa, tekin olette vielä täällä." Ihme kyllä, minulta ei liikkumisen halu ja ilo kuollut, vaan vapaa-ajalla harrastin monenlaista liikuntaa. Kävin mm. naisvoimistelijoiden jumpassa säännöllisesti. Sitten meidän opekin tulla tupsahti sinne ja oli kuin puulla päähän lyöty, kun huomasi että me hänen mielestään huonot oppilaat jumpattiin aktiivisesti ja innokkaasti.

Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM

Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM

Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM

36: piti vielä todeta, että useimmat jumppamaikat olivat siihen aikaan ainakin pienemmissä keskikouluissa epäpäteviä. Omalta kouluajalta muistan yhden jumppamaikan, jolla oli alan koulutus, mutta eipä juuri intoa opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM

Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM

Vaihtoaskel, hyppy, PUM PUM PUM

Kehärumpu paukkuu. Mistähän nuokin opit saatu? Nsseajan saksasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vali vali. Liikuntaa oppii kun menee ja liikkuu. Ei siihen opettajia tarvita. Olitko edes missään urheiluseurassa ja mikset?

Mihin urheiluseuroja tarvitaan? Menee ja liikkuu, silleen oppii lajin kuin lajin.

Minulla oli koululiikunta aina 7. En ole eläessäni osunut pesäpalloon, en oppinut yhdenkään pallopelin sääntöjä, en osaa hypätä korkeutta. Olen kuulunut paikalliseen ratsastusseuraan lapsesta asti, ja valmentautunut vähintään viikottain, mutta ei siitä kyllä koululiikuntaan ollut apua...

Tajusin vasta pari-kolmekymppisenä, että itseasiassa pidän liikunnasta ja hevosten ansiosta olin ihan hyvässä kunnossakin. Koululiikunnan ansiosta inhoan kaikkea urheilua ja autossa kanava vaihtuu heti kun alkaa urheilu-uutiset.