Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?

Aku Ankka. Pidin sitä tyhmänä tomppelina ja inhosin piirretyissä sitä sen kamalaa rääkyvää ääntä. Se oli usein vielä vihainen ja agressiivinen. Ei mikään mukava hahmo.

Vierailija kirjoitti:

Pöysti lukemassa iltasatua pikkukakkosessa. Sitä inhosin lapsena. Enää ei mielipidettä hänestä.

Pidin Pöystistä.

Tosi eläviä hän teki saduista.

Vierailija kirjoitti:

Morso. Hahmo oli niin ruma etten edes halunnut katsoa sitä ohjelmaa.

Silloin kun sitä tuli telkkarista, naapurissa asui 9 vee poika, joka ei uskaltanut mennä yksin talon kellaritiloihin, koska pelkäsi Morson tulevan jonkun nurkan takaa vastaan.

Itsellä myös Mikki hiiri ja Maija Mehiläinen. Ärsytti se Maija ihan suunnattomasti ja se rasittava tunnuslaulu.

Pyjama banaanit ärsytti.

80-luvulla lapsuutta viettäneenä Muumit ei myöskään mulle uponnut. Oli silloin kolhomman näköisiä, mitä nykyisin. Inhosin myös Histamiinia.

Vierailija kirjoitti:

M.A Nummisen lasten laulut. 

Herra Huu oli tosi outo.

Katti Matikainen oli uskomattoman vastenmielinen. En tykännyt muutenkaan juontajana

Onni-Klovni (historian alkuhämärissä Sirkus Papukaijassa heilui isoissa housuissaan)

Mummi 63 kirjoitti:

On kyllä pakko sanoa että miten voitte noin paljon inhota lastenohjelmia.Siis Melkein kaikki nuo tässä kerrotut ovat olleet ihan hauskoja ja monet opettavaisia.Olen niin vanha että suurin osa on lapseni ja hänen lastensa aikalaisia.

Lapsuudessani ei ollut meillä telkkua mutta Arja',tädin ja Kylli-tädin tiesin hyvin.Kylli ei ollut mikään outo hahmo vaan lastenkulttuurivaikuttajana tunnettu Kylli Koski.

Sukkia oli Sauvo Puhtila.Ehkä nyt vaan pari kolme sukupolvea vanhempi Tauskia

Siis Saukki..

Ei mitään Sukkia.

Kuinka joku on pelännyt Eila-mummia.Yksi suloisimmista herttaisista näyttelijöistä.

Roineen suvun sisaruskatraan vanhin Tampereen "tyttö".Olen lukenut sellaista mediasta että Eila pelasti monen lapsen illan lämmöllään.

Elää edelleen Tampereella.Kaikkea hyvää hänelle

Aloittaja kysyi, mitä lapsille tarkoitettua hahmoa inhositte lapsena. Siis lapsena, ei nykyään. Sehän on ihan että miten kukakin on minkäkin nähnyt silloin lapsuudessaan ja miten kokenut. Lapsi ei välttämättä ota jotakin opettavaisuuden kannalta.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla lapsuutta viettäneenä Muumit ei myöskään mulle uponnut. Oli silloin kolhomman näköisiä, mitä nykyisin. Inhosin myös Histamiinia.

Itse olen nähnyt pentuna, 70-luvulla, Muumeja ekan kerran mustavalkoisina sarjakuvina sanomalehdessä. En oikein tykännyt. Sitten 80-luvun alkupuolella veli lainasi koulun kirjastosta Muumikirjoja. Minusta niissä oli oudot värit ja hahmot. Se yksikin semmoinen pitkä, laiha ja kummallisen näköinen.

En ymmärrä, miksi muumimukeista maksetaan tähtitieteellisen summia. Mahtaisi kahvi maistua ruhtinaalliselta, jos sen joisi jostain kymppitonnin muumimukista.

Hylättyjen purkkien kansa, älyttömän pelottava, Tuli pikkukakkosen ohjelmana, kellarissa asuvia sukkahousuista tehtyjä tyyppejä, kuvaus hämärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arja-täti tenavatuokiossa. Ja se outo Kylli-täti samassa ohjelmassa.

Lienen liian vanha tähän ketjuun. Muut ehdottelevat hahmoja, joita lapseni ovat katsoneet.

Mainitsemani ovat oikeita ihmisiä, mutta roolinsa kautta "hahmoja".

Olen suunnilleen samaa ikäluokkaa. Olen sen verran outo, että en tainnut inhota juuri mitään ikäisilleni lapsille tarkoitettua. Pelkäsin kyllä Ceciliä ja Cissyä Hello hello hellossa, mutta en voi sanoa niitäkään inhonneeni.

Etäisesti muistan Hello hello hellon ja siinä olleet Cecilin ja Cissyn. Yhdessä jaksossa oli kohtaus, missä ne poliisit joutuivat kaivoon, ja sitten nää hyökkäsivät niiden poliisien kimppuun. Lapsena kauhistuttava kohtaus.😀

Prätkähiiret. Hirveän tylsiä ja ärsyttäviä. Oli aina kova pettymys kun yritti katsoa lastenohjelmia ja ne oli tv:ssä.

Hinku ja Vinku: Suursyömäri. Postimies Pate ja Hapsiainen. Tyyristyllerö nimenä (tarina on silti opettavainen). Pupu Tupuna hieman (vaikka pidän jäniksistä muuten). Moni hahmo Pikkukakkosessa. Mikä nyt ei olisi tuntunut epämiellyttävältä, oli monia outoja otuksia. Tuli jälkikäteen mieleen lasten vampyyrikirjoista, että olikohan ne sittenkään lapsille sopivia, aikuiselle tai nuorelle se voisi mennä - ehkä lapsi silti kestää sen. En koskaan ymmärtänyt Pikku Prinssiä ja sitä että tuijotetaan kuin hypnoosissa kuvaa jossa on planeetta, jossa seisoo joku prinssi - en vieläkään tajua ideaa tai koko tarinaa. Lapsena ahdisti liian askeettiset piirrostyylit, en tiedä olisiko tämä esimerkkinä Rautasydän L. Salosaari. Eli hahmoilla on pari haiventa otsahiuksia pallomaisen pään edessä ja ehkä silmälasit.

Yritin lapsena katsoa (Janoschin) Tarinatuokiota. Hahmot olivat kiinnostavia, mutta kuinka helekkarin pitkästyttävä! Katsoin juuri YouTubesta pätkiä ja pitkästyttävää on edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hylättyjen purkkien kansa, älyttömän pelottava, Tuli pikkukakkosen ohjelmana, kellarissa asuvia sukkahousuista tehtyjä tyyppejä, kuvaus hämärässä.

Ne oli kylläkin huovutetun näköisiä ja nimi oli unohdettujen purkkien kansa.

Olen sivukorvalla joskus kuunnellut joitakin noita nykyajan lastenohjelmia. Hirveää lässytystä ja vinkunaa hahmojen puhe. Ennen puhuttiin animaatiossa normaalilla äänellä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole oikein mitään inhokkihahmoa, vaan ohjelmien tunnushokemat. Esim. mikä nosti ärsytyskynnystä lasten ollessa pieniä, niin Seikkailija Dora: We did it, we did it, we did it JEEE, hyvin meni. Velmu ei vohki.... Lasten lempiohjelma. Aku Ankoissa ärsyttää (edelleen) Minni Hiiri.

Punaisen hatun arvoitus on hyvä tarina. Luin sen ekan kerran Aku Ankasta nro 47/1978.

M.A. Nummisen Herra Huu ja jänishahmo. Inhokkejani olivat myös Uuno Turhapuron hahmo ja Lasse Pöysti lukemassa iltasatuja. Vanhoja Muumi-kirjoja pidin tosi outoina ja synkkinä. Minua inhotti myös vanhojen ukkojen sadut pienistä tytöistä, kuten Liisa Ihmemaassa ja Tirlittan.