Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?

Katto Kassinen. Oli omasta mielestään juuri sopivan ikäinen ja sopivan kokoinen mies tai jotain sellaista, mutta silti käyttäytyi kuin mikäkin pikkukakara ja oli olevinaan Pikkuveljen ystävä. Aikuinen mies, joka on lapsen ystävä ja sitten kuitenkin komenteli tätä ties millä lailla, kuten vaikka että "Olen kipeä ja minusta pitää huolehtia. Sinun täytyy käyttää kaikki säästörahasi ostaaksesi minulle karkkeja, jotka minä syön kaikki itse". Rikkoi vielä tuon Pikkuveljen höyrykoneenkin ja siitä tämä itse sai torut kun luultiin, että hän oli itse sen rikkonut, vaikka ei olisi saanut käyttää sitä ilman isän tai isoveljen apua. Niin ja se Kassinen oli ihan todellinen hahmo, hänen perhe, taloudenhoitaja ja kaveritkin näkivät tämän. Minä olin itse lapsena kiusattu lapsi ja siksi inhosin tätä Kassista. Niin ja jollain tasolla inhoan vieläkin. Muistan, kuinka usein toivoin, että sen Kassisen selässä ollut propelli olisi mennyt epäkuntoon kun hän lensi sen varassa ilmassa ja Kassinen olisi tippunut sieltä taivaalta pää edellä maahan.

Ekassa star warsissa silloin 70-luvulla ärsytti ne baarikohtauksen jättimuppetit. 

             Nalle Puh

Pelle-Fantti! Inhottava ja itsekäs leluelefantti. 

M.A. Nummisen esittämä Herra Huu siinä elokuvassa vuodelta 1973. Näin lapsena videolta ja aiheutti rankkoja epätodellisuuden tunteita ja rajatilaoloja. Muutenkin 70-luvun lastensarjat ja elokuvat olivat sellaista yhtä käsittämätöntä kärpässienitrippiä, että ahdistaa sen sekoilun muistelu vieläkin.

Peppi Pitkätossu. Muka hyväkin esikuva luonnottomine lihasvoimineen. Ja tietenkin kaiken jännän mahdollisti ullakolla oleva isän antama kirstullinen kultarahoja. 

Hilarius-hiiri on yllättävän hyvin kiinni ajassa. Nykyinen Hilaus-hiiri näyttää nimittäin siltä, että hän ylittää keinotekoiset lajirajat. Ainakin hän näyttää nykyään enemmän nallelta kuin hiireltä.

Hilarius hiiri ja Titi nalle

Inhoamisesta en tiedä,mutta pelkäsin niitä muumien hattivatteja. Asuivat kai kaapeissa ja mummolassa oli varsin saman näköset keittiön kaapit. En todellakaan suostunut illalla menemään yksin mummolan keittiöön, mistä tietää vaikka hattivatit asuivat siellä. 

Tosi monta, vaikka niitä kumma kyllä luettiin ja TVstä katseltiin kun ei kai ollut muutakaan:

Katto-Kassinen, Peppi Pitkätossu, syistä, jotka moni täällä jo selosti

Muumit olivat rumia ja outoja, jäivät kyllä minulle aika vieraiksikin, eivät ehkä juuri 70-luvun lopulla ja 80-luvulla olleet niin tunnettuja kuin myöhemmin.

Mikki Hiiri oli ärsyttävää lukea, kun tarinat oli aina kirjoitettu niin tyhmästi, että Mikki on ainoa joka huomaa ja tajuaa sen minkä olisi pitänyt olla jokaisen terveellä järjellä tajuttavissa.

Sepe suden jahtaamat kolme pientä porsasta, kaikki tarinat kirjoitettu niin samaa kaavaa toistaen.

Itselleni erityisen traumaatista luettavaa oli Pekka Töpöhäntä, ja ehkä vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että syy oli siinä, että olin itse koulussa kiusattuna hyvin samantapaisessa asetelmassa, oli yksi pääkiusaaja ja hänen kaksi hännystelijäänsä. Itse Pekka oli hahmona symppis, eivätkä ne muutkaan ehkä hahmoina lopulta niin kamalia, vain asetelma oli se mikä osui minuun aivan väärällä tavalla.

Inhosin Peppi Pitkätossua. Minusta hän oli tyhmä. Annika oli fiksumpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saukki(?) ja pikkuoravat. Luulin pitkään että Saukki ja Tauski ovat sama henkilö.

 

Se kertoo, että et kuunnellut pikkuoravia tuoreeltaan 60-luvun vaihteessa (Tauski synt. 1962).

"Tauski ja pikkuoravat", en kestä :DD

Muumit ja Babar.

Vierailija kirjoitti:

M.A. Nummisen esittämä Herra Huu siinä elokuvassa vuodelta 1973. Näin lapsena videolta ja aiheutti rankkoja epätodellisuuden tunteita ja rajatilaoloja. Muutenkin 70-luvun lastensarjat ja elokuvat olivat sellaista yhtä käsittämätöntä kärpässienitrippiä, että ahdistaa sen sekoilun muistelu vieläkin.

Herra Huuhan oli pedofiilinen hahmo. Harmiton varmaan, mutta

Monni ja Pilli ja Pulla, Pekka Töpöhännän pahikset

Hessu Hopo, niiiin ärsyttävän hoopo

Joku Kasper 60-luvulla. Sillä oli koukkunokka.

Vierailija kirjoitti:

Joku Kasper 60-luvulla. Sillä oli koukkunokka.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasper-nukke

Siis tää

En muista ohjelman nimeä, mutta se oli englannin kielikurssi. Siinä kaksi poliisia matkustivat ylös ja alas hissillä narisevassa kummitustalossa. Ja usein kysyttiin: "Where's the cat?"Vastattiin: "The cat is in the moon". Aivan creepy ohjelma.

Mikä oli se ohjelma, jossa kimittävä ja lässyttävä pehmojänishahmo esiintyi näyttelijöiden kanssa? Kyseessä oli suomalainen ohjelma. Olin itse sen ilmestyessä jo lukiolainen, mutta altistuin sille sukulaislapsia vahtiessani. Otuksen äänen kuuleminen sai aina veetutuskäyrän kohoamaan.

Omassa lapsuudessani inhosin Hilarius Hiirtä. Lässytyskerroin oli siinäkin korkea, ja toteutus jotenkin epä-älyllinen ja pliisu. Muistaakseni ohjelmistossa oli Hilarius Hiiren jälkeen jokin kiinnostavampi ohjelma, joten se piti lusia läpi.

Äitini inhosi meidän lapsuudessamme Ti-ti nallea. Hänen mielestään se oli lapsia aliarvioiva, ja juontaja-Riitta teennäinen. Mutta katsoimme sitä silti, kun se tuli Pikku Kakkosessa tms. Kai siksi, ettei lastenohjelmia ollut tuohon aikaan niin paljoa tarjolla. 

Tykkäsin pienenä Gommista ja Pommista, Röllistä, Pelle Hermannista ja Muumeista. Gommin ja Pommin sekä Röllin anarkistisen humoristinen meininki upposi minuun. Muumeilla taas oli jännittäviä seikkailuja. 

Tirlittan. Lasten ollessa pieniä tämä Barbababa vai mikä se on- ei kolahtanut.