Lue keskustelun säännöt.
Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?
Kommentit (1230)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mainitsikin :Pekka Töpöhäntä, itseäni inhotti siinä jatkuva kiusaaminen.
Peukaloisen retket samasta syystä
80-lvun lapsella ei ollut liikaa ohjelmatarjontaa, näitäkin ohjelmia katottiin paremman puutteessa
Vierailija kirjoitti:
Ronja Ryövärintytär, ei helvetti mitä utooppista kansankotipaskaa ruottalaisen ammattiyhistyksen ideapajasta.
Taas joku, joka ei tiedä, mitä sana utopia tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kössi Kenguru
Hinku ja Vinku (Käytöskukkanen)
Pyjamabanaanit! Tuli tv:stä joskus kun olin amiksessa, pikkuveli katsoi "tulehan h1" "aivan niin b2" siis mitä helve""ttiä :D Ihme koodikieltä puhuvia banaaneja ja voi elämä sitä tunnusmusiikkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukke Nieminen. Hirvitti, kun lauloi, että "pääni meni rikki kokonaan".
Vierailija kirjoitti:
En tiedä oliko tämä nyt ihan kaikkein pienimmille tarkoitettukaan, mutta South Park oli niin kuvottava.
En ole ikinä pystynyt sisäistämään kyseistä ohjelmaa.
South Parkin ikäraja taitaa olla 18...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukke Nieminen. Hirvitti, kun lauloi, että "pääni meni rikki kokonaan".
Ihanaa (vai "ihanaa"?) että joku muukin muistaa tämän hirvityksen!
Nukke Nieminen löytyy YouTubesta.
Päähän vielä irtosi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peukaloisen retket 1980-luvulla oli tosi surullinen ja pelottava, vieläkin tulee huono olo sitä ajatellessa.
Mutta Katto Kassinen, Rölli ja Pelle Hermanni olivat hauskoja.
Vierailija kirjoitti:
Fakiiri Kronblom,karmea.
"Suolaa, enemmän suaalaaa"
Ja tästähän se alkoi Pohjois-Karjala-projekti 70-luvulla.
Kuka muistaa?
No ei kai se nyt todella Fakiiri Kronblomista alkanut mutta kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karvakuonojen Riku oli pelottava, koska oli niin synkän näköinen koira. Ransu taas oli suosikkini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä varsinaisesti inhonnut näitä, mutta jännitin tai pelkäsin. Esimerkiksi Maailman ympäri 80 päivässä - piirretyn kettu, jonka silmä välkkyi pelottavasti. Hrr! Mutta oli hyvää pelkoa se. Monnin ilkeilyt Pekka Töpöhäntä -piirretyissä oli inhottavia. Roope Ankka on karmiva kaikin puolin, sellaisen narsistisen riistokapitalismin ruumiillistuma. Ilkeä Akulle ja täysin itsekäs.
Heh, Roope Ankka oli puolestaan meikäläisen suosikki. Tosin suurin kiitos tästä kuuluu Don Rosan upeille sarjakuville (erityisesti Roope Ankan elämä ja teot). Tykkäsin vaan siitä kun se oikeasti sai vaurautensa kovan työn kautta, oli siis taitoa ja tahtoa, mutta ei todellakaan ollut mikään täydellinen hahmo vaan suoraan sanottuna täydellinen p*skapää (toisinaan suoranainen pahis) kun sille päälle sattuu. Akusta tykkäsin kans, mutta hän oli sellainen "ikuinen epäonnistuja", mikä alkoi välillä oikein vaivaamaan kun olisi halunnut hänelle tapahtuvan enemmän onnistumisia. Hannu Hanhi puolestaan leuhka kakkiainen, joka saa kaiken panematta tikkua ristiin. Mikki Hiiri puolestaan varsinainen Gary Stu, sellainen kaikinpuolin täydellinen hahmo.
En tiedä, jotenkin Roopessa iski se kun on samalla ihailtava, mutta sitten taas ei yhtään ihailtava.
Kommentti: Jättäkää Roope Ankan elämä ja teot rauhaan - Viihde - Ilta-Sanomat (is.fi)
No niin, nyt on woket iskemässä pian niihinkin. Ei herran jestas. En minä ikinä lapsena enkä myöskään aikuisena ajatellut tuosta zombi bombista mitenkään rasistisesti. Kaiken lisäksi, sehän oli lähes karmaan nojautuva hahmo, rankaisi Roopea tämän pahoista tehoista (sarjakuva kans tasan tarkkaan tiedosti sen, että hän teki vääryyttä).
Vaahteranmäen Eemelin isäukko oli pelottava, näytti niin vihaiselta että arvelin että se tappaa Eemelin ja sitten kun oikeassakin elämässä lapsena oli aina noita vihaisia ukonkäppyröitä...
Vierailija kirjoitti:
Peukaloisen retket 1980-luvulla oli tosi surullinen ja pelottava, vieläkin tulee huono olo sitä ajatellessa.
Mutta Katto Kassinen, Rölli ja Pelle Hermanni olivat hauskoja.
Se hemmetin päätösjakso oli jotenkin niin surullinen, että kun katsottiin sarjaa uudestaan VHS kasetilta niin aina "unohdettiin se".
Plus jäi todellakin mieleen jakso, jossa vierailivat olikohan jossakin Norjan kaupungissa ja elävä patsas ajoi Nilsiä (päähenkilön nimi, en tiedä kirjoitinko päin peetä) ja sitä hamsteria takaa pitkin katuja. Taisi tosin lopussa käydä ilmi, että oli vain unta (VAI OLIKO?). Mulla on itseasiassa joku hirveä hinku katsoa tuo jakso uudestaan. Pitänee yrittää kaivella.
Uskaltaakohan tätä sanoa. Se lastenkirjojen piirroshahmo Minttu (ääk mikä nimi)
Ei siinä mitään, olkoon Minttu Minttu vaan, ok. Mutta sattuipa 80-luvulla perhejuhlissa olemaan M. Harjanne itse.
Nyrpeä, töykeä , erittäin leuhka ämm...nainen. Siskoni on kuvataiteilija ja esitteli kohteliaasti (eikä mitenkään tuonnut esille taiteilijuuttaan) itsensä mutta Harjanne siemaili vain shampanja-lasistaan näkemättä ketään.
Siis inhoan nykyään kaikkia Harjanteen hahmoja.
Juhlien järjestäjät muistivat koko ajan korostaa, että itse Maikki Harjanne on nyt paikalla.
Kiitos, se tuli selväksi.
Se kertoo, että et kuunnellut pikkuoravia tuoreeltaan 60-luvun vaihteessa (Tauski synt. 1962).