Lapsille tarkoitettu hahmo jota inhosit lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nasse-setä.

Ei ollut lapsille suunnattu hahmo.

No niin, tuntui kuin se olisi vihannut meitä lapsia! Aina tuntui olevan jotenkin sekaisin, ihan kuin humalassa?!

Joskus aikuisella iällä tulee muisteltua lapsuutta, ja aina silloin tällöin mieleen pulpsahti myös Nasse-Setä. En aluksi kuolemaksenikaan muistanut, mistä yhteydestä muistin niinkin brutaalin pelle-hahmon, ja ihmettelin itsekseni olinko kenties itse sekoittanut asioita. Ei kai olisi ensimmäinen kerta kun aikuisena muistaa jonkin lapsuusaikaisen ilmiön tai tapahtuman vähän väärin? Googletin hahmon, ja asia selvisi.

Vielä kerran: Nasse-setä (Hän oli Spede Pasasen tai Vesku Loirin kehittelemä hahmo)  EI ollut lapsille suunnattu hahmo.

Ei esiintynyt lastenohjemissa. Hän oli aikuisille tehty parodia-hahmo äreästä ja aina humalassa tai krapulassa esiintyvästä pellestä, joka ei erityisemmin edes lapsista.

Pitääkö piirtää kuva vai joko meni perille?

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ihmetyttää miten nykyäänkin on niin paljon elokuvia ja sarjoja lapsille, joissa kaikki ongelmat ratkaistaan vetämällä turpaan. Ensin kehitellään kaiken maailman juonikuvioita ja loppujen lopuksi asia ratkotaan lyömällä. Tätä tapahtuu ns laadukkaissakin tuotannoissa. Sankari on sankari kun se lyö pahista.

Muistan ihmetelleen jo lapsena, miksi aina sanotaan että ketään ei saa lyödä ja silti monissa ohjelmissa päähahmot usein kiusaa ja härnää toista osapuolta ja / tai lyö, hakkaa ja potkii. Monissa sarjoissa jälkikäteen ajatellen ns sankari itse on suorastaan prototyyppi koulukiusaajasta, joka nokkelamman tai suositumman oikeudella pilkkaa sitä vähän hitaampaa tai epäsuositumpaa hahmoa.

Omat suosikkini lapsena oli esimerkiksi TaoTao, Alfred J. Kwak ja Matka maailman ympäri 40 päivässä. Tykkäsin myös esim. Hopeanuolesta, vaikka se aika raaka olikin. Sarjakuvissa taas parhaita oli ne Roope Ankka -tarinat, joissa etsittiin aarteita maailmalla.

Ohhoh aika rankkaa. Mainitsit meinaan just 3 minun lempparia ja Hopeanuolen. Olivat minunkin suosikkeja lukuunottamatta Roope ankkaa, mitä en lukenut. Minä vuonna olet syntynyt? :)

Lapsena en pitänyt Titi-nallesta enkä Nasse-sedästä.

Vierailija kirjoitti:

Kylli-täti

Kylli-tädin elämäkerta kannattaa lukea. Oli melkoinen anarkisti jo koulutyttönä. Aiheutti skandaaleja.

Eipä ollutkaan sellainen kiltin tädin perikuva.

Nasse-sedästä en tykänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelle Hermanni tai ylipäätään clownit.

Pelle Hermannia voi jotenkin sietää, kun tiesi, että hahmon takana on mainio Veijo Pasanen.

 Mutta yleensä clownit tai sirkuspellet ovat sitä sakkia, että vähiten heidän temppuilunsa naurattaa.

 Eivät ole pelottavia mutta tunnen sellaista vaivaantuneistuutta ja myötähäpeää.

 Se, että toinen potkaisee klovnia persiille, niin että klovnin tekotukka lennähtää ilmaan tai kukkasta haistaessa saa vesisuihkun naamalleen...äh ei, ei.

Tai kun läpsäistään täytekakku toisen naamaan. Lapsena nuo klovnien pelleilyä ovat naurattaneet lähes jokaista, mutta ei kyllä enää aikuisiällä. Jo teini-iässä niille nauramiset ovat jääneet jo kauas taa. Eihän niitä älyttömyyksiä näe edes Putouksessa, vaikka siellä tehdään vaikka mitä älytöntä.

1980-luvulla oli televisiossa Speden ohjelmia. Eräässä sketsissä Spede kysyi, että mitä on huumori. Sen jälkeen löi täytekakun, oliko nyt Simo Salmisen, naamaan ja sanoi perään: This is a humor.

Niin sinähän se kakku-naamaantemppu esitettiin vähän kuin keljuiluna hölmölle slapstisck-huumorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Digimonissa se kakka digimon ja sen seurana oleva hiiri. Heitteli Mimiä vielä kakoilla.

Valituista lapsista Mimi oli se rasittavin.

Se oli ihastunut mimiin olis ollut ihan oikein sille ärsyttävälle mimille jos sen digimonkumppani ois ollut toi pskapökäle.

Itse inhosin eniten Hikaria, mukatäydellinen rasittava piipittäjä. Huh.

Mäpäs en tykännyt Digimonkeisarista Kenistä.

Oma inhokki oli Daisuke. Samaan aikaan yritti olla mukamas joku joukon johtaja ja samaan aikaan taas joku mukahauska porukan pelle. Oli vaikea ottaa vakavasti edes lapsena

En inhonnut mitään hahmoa, mutta joistain tuli surullinen tai pelottava tai ahdistava olo, esim. Lasten tv puoli kuuden käsinuket Narsku ja Papu.

Tutti-Ritari! Niiin ärsyttävä! Ja ärsyttävää, kun siitä tuli myöhemmin oman taaperon lemppari!

Vierailija kirjoitti:

Hinku ja Vinku tökerö paperipala-animaatio

Varmaan uusintana tullut joskus 70-80-luvun taitteessa ja inhosin tätä myöskin.

Muppet Showsta inhosin Miss Piggyä, mutta ne vanhat ukot huvitti aina ja siinä introssa aina kun jokin meni pieleen, esim. puhalsi torveen ja sieltä pölähti vain savua naamalle xD

Vierailija kirjoitti:

nukkumatti

Se on nykyään jointtimatti.

Mä en lapsena pitänyt mistään uhkaavista hahmoista jotka halusivat pahaa.

Mä olin niin mukavanhaluinen lapsena.

Muumien noita, haisuli ja mörkö ainaskin ovat tälläisiä. En myöskään pitänyt Vilijonkastakaan, vaikka se ei ollutkaan mikään pahis persoonaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö (koko sarja)

Kyllä mä voisin lähteä pumpum raketilla laventelilullaan viikonloppua viettämään Untamo kamelin kanssa. Siemailtas teetä ja polteltas vesipiippua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Digimonissa se kakka digimon ja sen seurana oleva hiiri. Heitteli Mimiä vielä kakoilla.

Valituista lapsista Mimi oli se rasittavin.

Se oli ihastunut mimiin olis ollut ihan oikein sille ärsyttävälle mimille jos sen digimonkumppani ois ollut toi pskapökäle.

Itse inhosin eniten Hikaria, mukatäydellinen rasittava piipittäjä. Huh.

Mäpäs en tykännyt Digimonkeisarista Kenistä.

Oma inhokki oli Daisuke. Samaan aikaan yritti olla mukamas joku joukon johtaja ja samaan aikaan taas joku mukahauska porukan pelle. Oli vaikea ottaa vakavasti edes lapsena

Täällä kans ääni sekä daisukelle että hikarille,samoin miyako ärsytti jatkuvalla draamailullaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutti-Ritari! Niiin ärsyttävä! Ja ärsyttävää, kun siitä tuli myöhemmin oman taaperon lemppari!

Se ja sen rusinantte poni:D oikeassa tosielämässä tutti ritari ois vainaa jos yrittäisi puolustautua pelkällä tutilla:D jos siis eläisi keskiaikaa mut luultavasti pidettäisiin kylähulluna.

Vanhemmat osti meille Maa Aikojen Alussa elokuvia (olisko näitä elokuvia ollu ainakin 6 siihen aikaan kun olin lapsi). Näitä tuli katseltua paljon. Siinä oli dinosauruksia ja pääosassa Pikkutassu-niminen hahmo. Pikkutassu oli minusta mukava mutta sen yksi kaveri Sera oli rasittava. Itsepäinen ja usein pahalla tuulella. Usein haastoi riitaa muiden kanssa.

Hugo. Se oli jotenkin kauhean näköinen ja ärsyttävä. Hugo on nyt vielä suosittu etunimi, nään heti silmissäni vaan sen peikon! Olis kiva nimi muuten mutta en pääse tuosta että heti tulee vaan mieleen "herää pahvi!!"

Vierailija kirjoitti:

Hugo. Se oli jotenkin kauhean näköinen ja ärsyttävä. Hugo on nyt vielä suosittu etunimi, nään heti silmissäni vaan sen peikon! Olis kiva nimi muuten mutta en pääse tuosta että heti tulee vaan mieleen "herää pahvi!!"

Tuo ruma peikko pilasi minullekin koko nimen. Peli oli ihan hauska mutta se Hugo...

Nasse-setä

Vierailija kirjoitti:

käytöskukkanen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hinku ja Vinku tökerö paperipala-animaatio

Eikä :) se oli just mahtava. Ja siinä se "suur-syömäri", joka näytti Molok-roskikselta....

Ettekö tiedä, että yksinkertainen viihde antaa sijaa lapsen mielikuvitukselle, ja edesauttaa sen kehittymistä. Ei sitten aikuisena ole yksi niitä, jotka vapaa ajastaan 99% onanoi älypuhelimen kanssa, koska koko ajan pitää olla jotain viihdettä (muuten menee hermo). Laajemmat henkiset ominaisuudet omaava yksilö pystyy oleen ja viihtymään hyvän aikaa, ihan vain yksin omien ajatustensa kanssa, netti yhteyden katkeaminen ei aiheuta justsillään uhkaa pinnan katkeamisesta.

Hinkusta ja Vinkusta olen samaa mieltä mutta mikä ihmeen ylitulkintainen jargon tuo loppu oli?

On mukavaa kuulla, että sinäkin olet pitänyt Hinkusta ja Vinkusta, mutta ikävää huomata että siltikin olet jäänyt henkisiltä ominaisuuksiltasi vähemmälle, ja eri asia yhteyksien huomaaminen mm. ei näytä onnistuvan. 

Otahan nyt vain älypuhelimella joku sosiaalisen median palvelu tai tube auki, hopi hopi, kyllä sieltä tulee nytkin jotain sinua viihdyttävää, minkä parissa ei tarvitse vaivata ajatuksiaan.