Monet äidit suunnittelevat synnytystä liikaa

Vierailija kirjoitti:

Mun toiveet ovat olleet lähinnä että kivunlievitys tarvittaessa.

Ja että mahdollisimman paljon saisi liikkua synnytys salissa.

Nimenomaan. Liikkuminen ja seisaallaan etukumarassa oleminen lievitti itsellä julmettua selkäkipua, samoin alaselän hierominen. Toka syntyi ilokaasun voimin. Eka vaatikin epiduraalin. Ei kannata liikaa jännittää. Kyllä Suomessa on ammattilaiset terveydenhuollossa, etenkin synnärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis varmasti on oikeastikin niitä, joilla on homma mennyt synnytyksen suhteen "V*tuiksi", mutta on tää "valitus" saanut aikamoiset mittasuhteet.

Olen itse sairaanhoitaja ja työskentelen synnyttäneiden hoitopolun loppupäässä enkä suoraan ole tekemisissä raskausajan tai synnytyksen kanssa. Kuulen vain jälkikäteen nämä synnyttäneiden valitukset ja ihan oikeasti näistä se 80-90% ovat niitä, jotka ovat suunnitelleet synnytyksen aivan liian tarkasti ja ottavat esimerkkiä esimerkiksi kaverin synnytyksestä tai oman äitinsä (kaverilla ei ollut mitään ongelmia alatiesynnyttää 3,2kg vauvaa, on hoitohenkilökunnan vika kun minä halusin väkisin alatiesynnyttää 4,9kg vauvan ja repesin siinä samalla). Olen ollut myös parissa synnytyksessä mukana jossa olen kirjaimellisesti kuullut kuinka synnyttäjä kieltäytyy huutaen kipulääkkeestä, koska haluaa luomusynnytyksen - jälkikäteen tehnyt hoitovirheestä ilmoituksen kun ei ole muka tarjottu kipulääkettä (väittänyt ettei ole tarjottu, mutta ei ole itse tätä kipu-/hormonihuuruissa muistanut).

Minulla on ainakin mies todistamassa, että pyysin kivunlievitystä, eikä sitä annettu. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi se kannattaa etukäteen myös kirjsta ylös synnytystoivelistaan.

"juuri tällaisten kommenttien". 

ööö, olin ns. ulkopuolisena (opiskelijana) seuraamassa synnytystä ja kommenttisi väittää epäsuorasti minun valehtelevan? naurettavaa.

Varmasti joskus on käynyt tilanne, missä synnyttäjä ei ole saanut kivunlievitystä vaikka sitä on pyytänyt, joko hoitovirhe syynä tai joku lääketieteellinen peruste. On kuitenkin sinulta typerää olettaa etteikö synnyttäjä voisi jälkikäteen valehdella/muistaa tilanne väärin.

Siksi ne synnytystoiveet kannattaa ehdottomasti kirjata etukäteen ylös. Ja kuten sanoin, minulla on mies todistamassa, että minä pyysin kivunlievitystä, enkä sitä saanut.

niin ja minä uskon sen (kuten kommentissani toin ilmi, että näin voi tapahtua vaikkei saisi), mutta sinun kommenttisi tarkoitti sitä, että minä valehtelen ja etteikö toisinpäin muka voisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, vähän vaikeaa ymmärtää, kun naisia joka paikassa käsketään kirjoittamaan ns. synnytystoivelista, ja toisaalla sitten ilkutaan, että lälläslää, ei se synnytys kuule listojen mukaan etene! Että päättäkää, saako synnyttäjällä olla toiveita ja suunnnitelmia vai ei!

Saa olla toiveita ja jokin suunnitelma on ihan hyvä olla. Älkää kuitenkaan asettautuko siihen mielentilaan, että vain ja ainoastaan teidän toiveilla ja suunnitelmalla on väliä (lapsen tai äidin hengen pelastaminen voi mennä toiveiden ja suunnitelman vastaisesti) ja sen takia repikö vuosia juttua kuinka on "epäonnistunut ja traumaattinen synnytys"

Periaatteessa ymmärrän joo, ettei synnytystä voi tarkkaan suunnitella, koska synnytyksen kulku ei kauheasti kysy lupaa niiltä suunnitelmilta.

Mutta toisaalta kyllä sairaaloillakin on ihan hulluja ohjeistuksia, esimerkiksi se, että ohjeistetaan synnyttäjää odottamaan kotona liian pitkään.

Ekan lapsen synnytyksen kohdalla soitin sairaalaan ja neuvoivat odottelemaan vielä, koska ensisynnyttäjillä synnytys kestää keskimäärin kauemmin. Alle puolessa tunnissa alkoi tuntua siltä, että nyt on pakko lähteä, joten lähdettiin. Sairaalassa ihmeteltiin, miksen vaan vielä odotellut, pääosin oltiin kuitenkin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä. Synnytys eteni nopeasti ja oli jo sairaalaan tullessani niin pitkällä, etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Lapsi syntyi n. alle puoli tuntia siitä kun oltiin saavuttu sairaalaan. Synnytyksen jälkeen minulle kauhisteltiin sitä, että miksi ihmeessä en tullut aikaisemmin. Niin, miksiköhän.

Seuraavan lapsen syntymä oli vielä dramaattisempi ja hyvä että ehdin sairaalaan.

Siis totta kai synnytyssuunnitelmia ja toiveita saa olla, mutta eipä se synnärin henkilökunta sille mitään voi, jos synnytys ei etenkään näiden suunnitelmien mukaan.

Vaikka miten toivoisi luonnonmukaista synnytystä vesialtaassa valaiden laulun tahtiin, niin sille ei voi mitään, jos lapsi jääkin jumiin synnytyskanavaan ja tarvii sektion.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin sote-alalla työskentelevänä tiedän, että hyvää kohtelua saa vain vaatiessaan ja siksi tässä laadinkin muistilistaa tulevan synnyrtkseni varalle. Jos alistut niin joku "hankalampi" potilas saa kaiken huomion.

En minä vaatinut. Kävelin kivuissa synnärin käytävää päästä päähän. Supistuksen kovan kivun tullen otin ikkunalaudasta kiinni ja laskeuduin alaspäin venyttäen itseni äärirajoille, jotta kipu helpottaisi. Kohta kätilö tuli hakemaan ja sanoi, että anestesialääkäri tulee antamaan epiduraalin, et jaksa synnyttää, mikäli kipu vie voimat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi synnyttää himassa miehen kanssa, jos alatie. EN suunnitellut mitään, hirveetä, en syytä itseasiassa kätilöitä. Pelkät valot ahdisti, sektiot tehty onneksi, kun on pitänyt sairaalassa synnyttää. Monen kertomuksesta tulee valitettavasti olo, että tota se sitten on kun vieraat naiset jossain steriilissa huoneessa opastaa synnyttelemään...

Joo, tämä. Monessa kertomuksessa on tosiaan outo sävy. Ikään kuin kätilöltä pitäisi pyytää lupa saako synnyttää muutenkin kuin selällään, ei saa luottaa omaan kehoon ja asiat tehdään niin kuin kätilö sanoo, eikä kuunnella omaa kehoa. Naisen keho kyllä hakeutuu sopivaan synnytysasentoon. Ei siihen mitään lupia tarvitse kätilöltä. Ja nuo, että naiseen ei kajota ilman lupaa, on ihan perusasioita. Myöskin esim oksitosiiniin painostaminen on rumaa.

Juuri se on synnyttämisessä pelottavaa, ainakin mun mielestä. Kun ei voi luottaa siihen, itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja ylipäänsä kohdellaan niin kuin täysivaltaista aikuista ihmistä, jolle kerrotaan asiat ja kysytään suostumus. Sitten jos olen taju kankaalla, saavat toki hoitaa niin kuin parhaaksi näkevät, mutta siihen asti pitäisi voida luottaa siihen, että mun tahtoa ei sivuuteta. Jos joku juttu on tarpeen, annan siihen tietenkin luvan.

T. Se, joka kertoi oksitosiiniin painostamisesta. Se lisäoksitosiini oli ihan turhaa, koska tunsin, että hyvin supistelee kohtu muutenkin. Lisäoksitosiinista seurasi vain kipuja, joihin ei sitten saanutkaan synnyttäneiden osastolla mitään toimivaa kipulääkettä.

Ekassa otin epiduraalin ja se oli virhe. Meni kaikki tunto ja ponnistamisesta ei tullut mitään kun en tuntenut mitään. Oli sitten imukuppisynnytys.

Tokassa en ottanut ja kaikki meni paljon paremmin.

Eli en siis suosittele epiduraalia.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.

En mä kyllä kivuiltani ja uupumukseltani pystynyt kuuntelemaan kroppaani mitenkään, lähinnä toivoin kuolevani et pääsen tilanteesta jotenkin pois. Ja kuoltu oltais sekä minä että lapsi ilman että lääkäri osasi toimia nopeasti kun kätilö hänet vihdoin haki paikalle.

Mua kätilö kyllä kehui hyvästä valmistautumista, varmaan joku toivelistakin oli mukana. Toivoin kyllä lähinnä sitä että minä ja vauva selvitään elävinä hommasta ja että suuria traumoja ei jää. Eikä jäänytkään vaikka vaikeuksia oli, ja traumoja ei mielestäni jäänyt siksi juuri, että kätilöt ja lääkärit olivat pääosin niin ihania ihmisiä. Sain kyllä kokea hieman vähättelyäkin, minuakaan ei oikein uskottu että lapsivedet olivat menneet kotona ja ei myöskään uskottu että supistukset olivat alkaneet, mutta lapsivesikoe ja käyrille pääsy osoittivat että olin ollut oikeassa. Ainut mikä jäi ihmetyttämään oli juuri tuo että ei uskottu että vettä oli tullut (desikaupalla kotona vaaleanpunaista nestettä jne). Mutta kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Tästä on kyllä jo pari vuotta aikaa, eli en tiedä millaista siellä nykyään on. Mutta uskon että suurin osa kohtaa mukavaa henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Synnytystoivelista ja tarkkaan suunniteltu synnytyksen kulku ovat ihan eri asioita. Toivelistaan nimenomaan kirjataan kivunlievitystä koskevat asiat tai haluaako kokeilla eri asentoja jne. Ja sitä mielestäni neuvoloissa ja synnytysvalmennuksessa pyydetään tekemään. Mutta nämä mistä ap puhuu, ovat niitä joilla on mielessään synnytyksen kulku minuuttiaikataululla ja suurinpiirtein mitä lääkäri ja kätilö saavat sanovat tasolla, onko huoneessa vihreät vai valkoiset verhot jne.

Vaikea kuvitella, että tällaiset synnyttäjät olisivat muuta kuin harvinaisia poikkeuksia. Sen verran usein synnyttäjien toiveita vähätellään ja syyllistetään minkään toivomisesta ja suunnittelemisesta, että vaikea uskoa, että jossain olisi oikeasti neurattevan tarkkaan suunnittelevia hankalia synnyttäjiä ongelmaksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.

Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.

Itse hoitajana näen aina punaista kun joku sanoo tai kehottaa synnyttävää kieltäytymään kanyylista. 

Se ei ole itsessään mikään lääke, se ei suoraa tarkoita, että siittä pusketaan salaa lääkkeitä. Se on sinun omaksi turvaksesi. Siittä voidaan tiputtaa verta kun vuodat kuiviin, siittä voidaan pumppaa adrenaliinia kun sydämesi pysähtyy. 

Kanyylin laitto kuiviin vuotaneelle hysteeriselle synnyttävälle on aivan helvetin hankalaa, parempi se laittaa kun tilanne on vielä hallinnassa, vaikkei sille käyttöä tulisi. 

Aika surkea on sen kätilön ammattitaito, jonka potilas (synnyttäjä) ehtii vuotaa kuiviin ennen kuin kätilö hoksaa, että jotain on vialla. Käytännössä se kanyyli on siksi, että kätilö voi lupia kyselemättä antaa oksitosiinia, kipulääkettähän kätilöt kammoksuvat, koska silloin keho ei koe koko synnytystä oikein.

Entistä useampi lapsi kuolee tai vammautuu siksi, että kätilö ei osaa työtään.

Lapsivesi meni kotona, lähdin ohjeen mukaan sairaalaan ja siellä kätilö sisätutkimuksessa totesi, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Hätäännyin ja selitin, että se on lapsen takamus, papereissani on, että suunniteltu sektio. Kätilö nauroi ja kysyi, että kumpi meistä on ollut yli sadassa synnytyksessä, hän kyllä tietää, rouva on hyvä ja synnyttää kaksosensa alateitse ja jos vauva B siinä saakin vähän hapenpuutetta, niin tulee ainakin yksi terve lapsi.

Luoja oli armollinen, minua äitipolilla tutkimus lääkäri päivysti ja ilmoitti, että sektio voidaan tehdä samantien. Kätilölle hän totesi, että siellä vauva A on aika isopäinen ja tulossa maailmaan peppu edellä, joten nyt ei riskeerata yhtäkään lasta.

Että se kätilöiden ammattitaidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.

Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.

Itse hoitajana näen aina punaista kun joku sanoo tai kehottaa synnyttävää kieltäytymään kanyylista. 

Se ei ole itsessään mikään lääke, se ei suoraa tarkoita, että siittä pusketaan salaa lääkkeitä. Se on sinun omaksi turvaksesi. Siittä voidaan tiputtaa verta kun vuodat kuiviin, siittä voidaan pumppaa adrenaliinia kun sydämesi pysähtyy. 

Kanyylin laitto kuiviin vuotaneelle hysteeriselle synnyttävälle on aivan helvetin hankalaa, parempi se laittaa kun tilanne on vielä hallinnassa, vaikkei sille käyttöä tulisi. 

Aika surkea on sen kätilön ammattitaito, jonka potilas (synnyttäjä) ehtii vuotaa kuiviin ennen kuin kätilö hoksaa, että jotain on vialla. Käytännössä se kanyyli on siksi, että kätilö voi lupia kyselemättä antaa oksitosiinia, kipulääkettähän kätilöt kammoksuvat, koska silloin keho ei koe koko synnytystä oikein.

Entistä useampi lapsi kuolee tai vammautuu siksi, että kätilö ei osaa työtään.

Höpöhöpö.

Sinä voit toki synnyttää vaikka lehtimajassa ihan itseksesi ja luomusti, mutta älä sitten valita muille, jos jotain ei olekaan saatavilla kun sitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuten, mikähän pointti tällä palstalla on aina tehdä synnytyksestä jotain hirveää ja kamalaa? Maailman luonnollisin asia, joka menee omalla painollaan ja yleensä useimmiten hyvin.

Aivan kuin joku taho haluaisi, ettei suomalaiset enää synnytä lisää kansalaisia.

En ymmärrä. Joo, oli hirveää, hirveämpää kuin olisin osannut ikinä kuvitella. Selvisin silti hienosti, hyvä minä!!

Vierailija kirjoitti:

Siis totta kai synnytyssuunnitelmia ja toiveita saa olla, mutta eipä se synnärin henkilökunta sille mitään voi, jos synnytys ei etenkään näiden suunnitelmien mukaan.

Vaikka miten toivoisi luonnonmukaista synnytystä vesialtaassa valaiden laulun tahtiin, niin sille ei voi mitään, jos lapsi jääkin jumiin synnytyskanavaan ja tarvii sektion.

Harva tuskin tuollaisia toivoo mutta sitä että kukaan ei tiuski tai huuda, sorki kivuliaasti varoittamatta, jätetä oman onnen nojaan synnytyksen aikana ja sen jälkeen yksin vauvan kanssa kun on täysin räytynyt ja kärsinyt, paljon verta menettänyt eikä pysy jaloillaan..vaikka kaikenlaisissa muissa operaatioissa yms potilasta autetaan ja hänelle tuodaan ruokaa, vaihdetaan lakanat jne.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.

Tämän kirjoittaja on MIES ja idiootti. Mene POIS.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.

Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.

Itse hoitajana näen aina punaista kun joku sanoo tai kehottaa synnyttävää kieltäytymään kanyylista. 

Se ei ole itsessään mikään lääke, se ei suoraa tarkoita, että siittä pusketaan salaa lääkkeitä. Se on sinun omaksi turvaksesi. Siittä voidaan tiputtaa verta kun vuodat kuiviin, siittä voidaan pumppaa adrenaliinia kun sydämesi pysähtyy. 

Kanyylin laitto kuiviin vuotaneelle hysteeriselle synnyttävälle on aivan helvetin hankalaa, parempi se laittaa kun tilanne on vielä hallinnassa, vaikkei sille käyttöä tulisi. 

Aika surkea on sen kätilön ammattitaito, jonka potilas (synnyttäjä) ehtii vuotaa kuiviin ennen kuin kätilö hoksaa, että jotain on vialla. Käytännössä se kanyyli on siksi, että kätilö voi lupia kyselemättä antaa oksitosiinia, kipulääkettähän kätilöt kammoksuvat, koska silloin keho ei koe koko synnytystä oikein.

Entistä useampi lapsi kuolee tai vammautuu siksi, että kätilö ei osaa työtään.

Höpöhöpö.

Sinä voit toki synnyttää vaikka lehtimajassa ihan itseksesi ja luomusti, mutta älä sitten valita muille, jos jotain ei olekaan saatavilla kun sitä tarvitaan.

No eihän siellä sairaalassakaan ole mitään apua, jos kätilö ei huomaa synnyttäjän vuotavan kuiviin.

Synnytysvalmennuksessa käytiin tutustumassa synnäriin, oli palloja, tuoleja, amme ja ties mitä. Sitten kun synnytys käynnistyi, kätilö komensi sänkyyn, laittoi piuhat vauvan päähän ja siinä makasin 10 tuntia kunnes vauva syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.

No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..