Lue keskustelun säännöt.
Monet äidit suunnittelevat synnytystä liikaa
20.02.2023 |
Traumaattisen synnytyksen ketjusta kätilönä sanon oman kantani: Usein varsinkin uudet äidit suunnittelevat synnytystään liian tarkoin.
On tehty hienot kansiot ja suunnitelmat hoitokertomukseen, kuinka ensin otetaan ilokaasua ja sitten tehdään kyykkyjä pallolla ja sitten lääkärin tapaaminen yms yms. Ajatellaan että kätilö ja mies istuvat sängyn molemmilla puolilla koko synnytyksen ajan, mies romanttisesti kuiskuttelee korvaan ja kätilö mittaan verenpainetta kymmenen minuutin välein. Kuinka lapsi pullahtaa itkien ulos ja pääsee heti tissille.
Synnytystä suunnitellaan ja kaavaillaan aivan liikaa, ei ymmärretä että synnytys on melkein aina todella hektinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Suu saattaa olla 5cm auki, eikä tarkoita että synnytys on käynnissä, synnyttäjä saattaa kesken kaiken päättääkkin että haluaa epiduraalin, ponnistusvaihe voi olla päällä kolmekin tuntia, ponnistusvaihe saattaa alkaa ja loppua useaan kertaan, tulee kakkaa, tulee verta.
Synnytyksen aikana on niin monta muuttujaa. niin monta asiaa voi mennä pieleen. Kun kaikki on minuutilleen ennestään suunnitletu, totta kai se heti heittää äidin pakan sekaisin kun sitä ilokaasua ei saakkaan sillä sekunnilla kuin pyytää.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, mikähän pointti tällä palstalla on aina tehdä synnytyksestä jotain hirveää ja kamalaa? Maailman luonnollisin asia, joka menee omalla painollaan ja yleensä useimmiten hyvin.
Aivan kuin joku taho haluaisi, ettei suomalaiset enää synnytä lisää kansalaisia.
Synnytys ON hirveää ja kamalaa. Ensisynnytys on tutkitusti keskimäärin traumaattisempaa kuin rais ka tuk si tuleminen.
Nyt kyllä aika rajusti vähättelet raiskauksen uhreja. Synnytys on luonnollinen osa elämää, eikä sinällään traumaattista. Toki medikalisoitu synnytys usein voikin olla todella traumaattista ja synnytysväkivalta mutta synnytys itsessään on osa luontoa. Valitettavasti iso osa naisista käy tänä päivänä läpi medikalisoidun synnytyksen eikä tiedä, kuinka hyvä kokemus synnytys voisi oikeasti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.
Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Lisäks synnyttämään tulevat äidit ovat liian
-vanhoja
-painavia
-sokeritautisia (jättivauva, paikat ei kestä)
- huonokuntoisia
-pelkureitaParas synnytys: nuori peloton äiti, joka On liikkunut koko ikänsä. Arvot kunnossa, hoikka, hyväkuntoinen.
Ikä esim. 25. Pituus 165, paino ennen raskautta 56, synnytttåmääm lähtiessä 65,
Vauva syntyy laskettuna päivänä, 3,2 kg.
Paras synnytys? Unohdit kirjoittaa kuinka monta tuntia synnytys saa kestää, missä asennossa sikiö on ja syntyy ja minä viikonpäivänä ja mihin kellonaikaan lapsi syntyy. Mitä jos lapsi pyörähtää perätilaan tai poikittain ja haluaa syntyä sunnuntaina aamuyöllä kolmen aikaan?
Syntyvistä lapsista vain 4 % syntyy laskettuna päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Taidat olla sekaisin, tuo masturbointikohta sen paljastaa.
Itseasiassa masturbointihan on hyvä kivunlievityskeino. Itse käytän sitä todella koviin kuukautiskipuihin. Rentouttaa ja hoitaa kipua luonnollisesti. Ihan yleisesti käytetty keino synnytyksessäkin.
Kuinka monta tuntia siinä synnytyksen yhteydessä pitää masturboida, kun supistuksia tulee muutaman minuutin välein ja loulta ihan taukoamatta?
Se orgasmin kipua lievittävän vaikutus kestää kuitenkin jonkin aikaa, joten ihan koko aikaa ei tarvitse suristella :) Kuukautiskivuissahan kouristuksia tulee päivätolkulla läpi vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Minulla alkoi uteliaisuus herätä, joten kerrotko lisää, miten masturbointi sujui synnytyksen aikana ja miten paljon se helpotti kipuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just joo siinä helvetin kivuissa puolitajuttomana vauvan sydänäänten heiketessä masturbointi olikin ensimmäinen ajatus.
Masturboinnin tarkoituksena on juuri se, että tilanne ei pääse noin pitkälle. Synnytys etenee paremmin kun äiti on rento. Ei naisen seksuaalisuus enää ole 2000-luvulla tabu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Minulla alkoi uteliaisuus herätä, joten kerrotko lisää, miten masturbointi sujui synnytyksen aikana ja miten paljon se helpotti kipuja?
Niin ja mitä dildoa käytit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Minulla alkoi uteliaisuus herätä, joten kerrotko lisää, miten masturbointi sujui synnytyksen aikana ja miten paljon se helpotti kipuja?
Se kannattaa aloittaa heti kipujen alkaessa, ei siis vasta loppuvaiheilla. Vibraa voi käyttää klitorikselle, liukuvoiteen kanssa. Orgasmin kipue lievittävä vaikutus on toki yksilöllistä mutta minulla kestää 30 min.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Minulla alkoi uteliaisuus herätä, joten kerrotko lisää, miten masturbointi sujui synnytyksen aikana ja miten paljon se helpotti kipuja?
Niin ja mitä dildoa käytit?
dildoa en käytä kun hoidan kipua, jotta kipu ei provosoida, mutta vibraattoria klitorikselle. Sen voi ottaa mukaan sairaalaan ja pyytää jonkin yksityisen tilan, jotta sitä voi käyttää huoletta ja tottakai jatkaa sitten synnytyssalissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun synnytystoivelista kaksi vuotta sitten kuului näin:
Epiduraalia, kiitos.
Olin 4 cm auki kun pääsin sairaalaan ja todella kivuissani. Sain epiduraalin melkein heti. Pahin kipu päättyi siihen.
Sitä en kyllä ensin meinannut tajuta, että sitähän pitää pyytää lisää. Kätilö oli ihmetellyt, etten ollut vielä pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Lisäks synnyttämään tulevat äidit ovat liian
-vanhoja
-painavia
-sokeritautisia (jättivauva, paikat ei kestä)
- huonokuntoisia
-pelkureitaParas synnytys: nuori peloton äiti, joka On liikkunut koko ikänsä. Arvot kunnossa, hoikka, hyväkuntoinen.
Ikä esim. 25. Pituus 165, paino ennen raskautta 56, synnytttåmääm lähtiessä 65,
Vauva syntyy laskettuna päivänä, 3,2 kg.
Hah. Mä olin esikoisen saadessani tismalleen 25 (tosin pari päivää vaille 26), 165 cm, 56 kg ennen raskautta, synnärillä 65. Vauva syntyi 40+3, mutta painoi 4,7 kg. Oli aika järkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittelu tulee siitä että neuvolassa niin käsketään tehdä.
Itse en suunnitellut vaan otin suunnitellun sektion kaikilla kolmella kerralla. Ei tarvinnut sektiopäätösten jälkeen suunnitella mitään vaan sai keskittyä pelkästään ajattelemaan ja odottamaan vauvaa levollisin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Minulla alkoi uteliaisuus herätä, joten kerrotko lisää, miten masturbointi sujui synnytyksen aikana ja miten paljon se helpotti kipuja?
Se kannattaa aloittaa heti kipujen alkaessa, ei siis vasta loppuvaiheilla. Vibraa voi käyttää klitorikselle, liukuvoiteen kanssa. Orgasmin kipue lievittävä vaikutus on toki yksilöllistä mutta minulla kestää 30 min.
Siis sinulla supistuskivut helpotti puoleksi tunniksi? Tunsitko niitä enää ollenkaan? Miten nopeasti sait orgasmin, kun lopussahan supistuksia voi tulla minuutin välein tai tauotta, kuten minulla? Tuotahan voisi käyttää ihan minkä tahansa leikkauskivun hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäks synnyttämään tulevat äidit ovat liian
-vanhoja
-painavia
-sokeritautisia (jättivauva, paikat ei kestä)
- huonokuntoisia
-pelkureitaParas synnytys: nuori peloton äiti, joka On liikkunut koko ikänsä. Arvot kunnossa, hoikka, hyväkuntoinen.
Ikä esim. 25. Pituus 165, paino ennen raskautta 56, synnytttåmääm lähtiessä 65,
Vauva syntyy laskettuna päivänä, 3,2 kg.
Kannattaa pitää pää kiinni jos ei ole mitään sanottavaa aiheeseen.
Joo, varmaan olisi omakin ensisynnytys sujunut paremmin 15 vuotta nuorempana, ennen pitkäaikaissairauksia ja aktiiviurheilijan vartalolla. Siihen aikaan minulla tosi oli epäluotettavaksi rentuksi osoittautunut äijä, opiskelin väärää alaa, asuin paikassa josta aioin muuttaa pois heti kun oli mahdollista ja säästöjäkään ei ollut. Olisin joutunut jäämään siihen elämäntilanteeseen ja lapsi olisi mennyt hoitoon heti 1-vuotiaana.
35-vuotiaana synnytys oli haastava, mutta toisaalta lapsi syntyi nyt toivottuna perheeseen, sai vauvasta pitäen leikkiä omien omenapuiden alla ja elää kodissa, jossa vanhemmat elävät arvojensa mukaista elämää, lapselle on varaa antaa aikaa ja hän kasvaa osaksi mukavaa naapurustoa ja kaveripiiriä. Hänellä on kaikki mahdollisuudet opiskella niin pitkälle kuin haluaa.
Arvostan paljon nuorena lapsen saavia myös, mutta käytöstavatonta painostaa toisia elämänmittaisissa ratkaisuissa.
Siinä olen samaa mieltä, että synnytystä ei kannata suunnitella yhtään. Oma ensisynnytykseni meni aivan eri tavalla mitä olin kuvitellut, ja oli hyvä, etten ladannut juuri muita odotuksia kuin terve vauva ja minä ilman isoja repeämiä.
Synnytyksessä mennään vauva edellä, mikä voi johtaa äidin epämukavuuteen. Minä jouduin makaamaan yli 24h kyljelläni (koko salissaoloaika), ja se oli ihan hirveää, loppuajasta vain itkin kivusta kun alaselkäni oli supistusten ja liikkumattomuuden takia säpäleinä eikä mikään kivunlievitys enää auttanut. Silti oli pakko, tai vauvan sydänäänet romahtivat, koska muissa asennoissa napanuora oli huonosti.
Sektiosaliin lopulta päädyttiin, vaikka parhaani yritin saada lasta syntymään alakautta. En ollut yhtään varautunut sektioon ja googlettelinkin toipumisohjeita heti vuodeosastolle päästyäni! Olin niin keskittynyt at-synnytykseen, miettinyt ponnistusasentoja, pohtinut repeämiä ja tikkejä, etten ollut uhrannut ajatustakaan sektiolle.
Että kai se on hyvä olla olemassa jokin ajatuskartta ja toivelista synnytyksestä, jotta tietää mitä voisi pyytää, mutta siihen ei saa tuudittautua liikaa ja pitää olla valmis myös yllättäviin muutoksiin... Synnytys on monelle naiselle elämän vaarallisin tapahtuma!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.Jos olet käynyt läpi medikalisoidun synnytyksen, niin on ihan ymmärrettävää, että keho ei tiedä missä mennään. Luonnollisesti keho kyllä tietää.
Ja kyllä, olen biologinen nainen. Masturbointi on ihan yleinen keino synnytyskivun hallinnassa, Suomessa toki naisvihamielisen ja seksuaalikielteisen ilmapiirin vuoksi alikäytetty. Itsellä kuukautiskivut ovat pahempia kuin mitä synnytyskipu ja käytän säännöllisesti masturbointia kuukautiskipuihin. Ei se synnytyskipu lamaa, kun sitä hoitaa luonnollisesti alusta alkaen.
Minulla alkoi uteliaisuus herätä, joten kerrotko lisää, miten masturbointi sujui synnytyksen aikana ja miten paljon se helpotti kipuja?
Se kannattaa aloittaa heti kipujen alkaessa, ei siis vasta loppuvaiheilla. Vibraa voi käyttää klitorikselle, liukuvoiteen kanssa. Orgasmin kipue lievittävä vaikutus on toki yksilöllistä mutta minulla kestää 30 min.
Siis sinulla supistuskivut helpotti puoleksi tunniksi? Tunsitko niitä enää ollenkaan? Miten nopeasti sait orgasmin, kun lopussahan supistuksia voi tulla minuutin välein tai tauotta, kuten minulla? Tuotahan voisi käyttää ihan minkä tahansa leikkauskivun hoitoon.
En usko, että leikkauskivuissa toimii, mutta supisteluihin ja kouristeluihin voi auttaa hyvinkin. Enkä minä ole ainoa, joka on tämän keksinyt. Naisen keho on ihmeellinen.
"Masturbointi synnytyksen aikana lievittää kipuja merkittävästi"
https://www.stara.fi/2016/03/03/masturbointi-synnytyksen-aikana-lievitt…
Vierailija kirjoitti:
Siinä olen samaa mieltä, että synnytystä ei kannata suunnitella yhtään. Oma ensisynnytykseni meni aivan eri tavalla mitä olin kuvitellut, ja oli hyvä, etten ladannut juuri muita odotuksia kuin terve vauva ja minä ilman isoja repeämiä.
Synnytyksessä mennään vauva edellä, mikä voi johtaa äidin epämukavuuteen. Minä jouduin makaamaan yli 24h kyljelläni (koko salissaoloaika), ja se oli ihan hirveää, loppuajasta vain itkin kivusta kun alaselkäni oli supistusten ja liikkumattomuuden takia säpäleinä eikä mikään kivunlievitys enää auttanut. Silti oli pakko, tai vauvan sydänäänet romahtivat, koska muissa asennoissa napanuora oli huonosti.
Sektiosaliin lopulta päädyttiin, vaikka parhaani yritin saada lasta syntymään alakautta. En ollut yhtään varautunut sektioon ja googlettelinkin toipumisohjeita heti vuodeosastolle päästyäni! Olin niin keskittynyt at-synnytykseen, miettinyt ponnistusasentoja, pohtinut repeämiä ja tikkejä, etten ollut uhrannut ajatustakaan sektiolle.
Että kai se on hyvä olla olemassa jokin ajatuskartta ja toivelista synnytyksestä, jotta tietää mitä voisi pyytää, mutta siihen ei saa tuudittautua liikaa ja pitää olla valmis myös yllättäviin muutoksiin... Synnytys on monelle naiselle elämän vaarallisin tapahtuma!
Ei normaalissa ei medikalisoituneessa synnytyksessä ole tarvetta laittaa äidin ja lapsen etua vastakkain. Äidin etu on lapsen etu. Ymmärrän kyllä, että medikalisoidussa synnytyksessä nämä usein halutaan laittaa vastakkain, mutta se on aika luonnotonta sivuuttaa äiti, kun hänhän siinä on pääosassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä olen samaa mieltä, että synnytystä ei kannata suunnitella yhtään. Oma ensisynnytykseni meni aivan eri tavalla mitä olin kuvitellut, ja oli hyvä, etten ladannut juuri muita odotuksia kuin terve vauva ja minä ilman isoja repeämiä.
Synnytyksessä mennään vauva edellä, mikä voi johtaa äidin epämukavuuteen. Minä jouduin makaamaan yli 24h kyljelläni (koko salissaoloaika), ja se oli ihan hirveää, loppuajasta vain itkin kivusta kun alaselkäni oli supistusten ja liikkumattomuuden takia säpäleinä eikä mikään kivunlievitys enää auttanut. Silti oli pakko, tai vauvan sydänäänet romahtivat, koska muissa asennoissa napanuora oli huonosti.
Sektiosaliin lopulta päädyttiin, vaikka parhaani yritin saada lasta syntymään alakautta. En ollut yhtään varautunut sektioon ja googlettelinkin toipumisohjeita heti vuodeosastolle päästyäni! Olin niin keskittynyt at-synnytykseen, miettinyt ponnistusasentoja, pohtinut repeämiä ja tikkejä, etten ollut uhrannut ajatustakaan sektiolle.
Että kai se on hyvä olla olemassa jokin ajatuskartta ja toivelista synnytyksestä, jotta tietää mitä voisi pyytää, mutta siihen ei saa tuudittautua liikaa ja pitää olla valmis myös yllättäviin muutoksiin... Synnytys on monelle naiselle elämän vaarallisin tapahtuma!
Ei normaalissa ei medikalisoituneessa synnytyksessä ole tarvetta laittaa äidin ja lapsen etua vastakkain. Äidin etu on lapsen etu. Ymmärrän kyllä, että medikalisoidussa synnytyksessä nämä usein halutaan laittaa vastakkain, mutta se on aika luonnotonta sivuuttaa äiti, kun hänhän siinä on pääosassa.
Yleensä näin, mutta toivoisin näkeväni luonnollisuuden ajajan kerrankin pohtivan tilanteita, joissa tämä ei enää päde. Mennäänkö silloin lapsen vai äidin etu edellä, ja millä perusteilla. Eli ettei toiveajateltaisi liikaa, vaan puhuttaisiin aivan mahdollisista skenaarioista.
Tämä ei silti tarkoita, että medikalisoimisen kritiikki ei olisi oikeutettua itsessään. Mutta kritiikki on paljon laadukkaampaa jos siinä pyritään keskusteluun eikä vain oman näkökulman rummuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Synnyttäjän oma vika, kun ei osannut vaatia mitään.
Ja se vasta synnyttäjän paha vika onkin, kun osaa vaatia.
Henkilökunta on siellä vain töissä, turha heille on mitään toivomuksia tai vaatimuksia esittää. Hoitoalalla on kai se tapa, että "aina ennenkin on tehty näin" ja "minä kyllä tiedän". Siinä potilas sitten erehtyy luulemaan, että kyllä tuo täysiä palvelulisiä saava kätilö tietää, miten tässä pitää toimia ja milloin ponnistaa. Mutta ei se kätilö tunne nahoissaan sitä, mitä synnyttäjässä tapahtuu.
Kai nyt koulutetut ihmiset tietää, että synnytys voi sattua? Ai eivätkö? Sitten pitää synnyttäjä kertoa.
Lisäks synnyttämään tulevat äidit ovat liian
-vanhoja
-painavia
-sokeritautisia (jättivauva, paikat ei kestä)
- huonokuntoisia
-pelkureita
Paras synnytys: nuori peloton äiti, joka On liikkunut koko ikänsä. Arvot kunnossa, hoikka, hyväkuntoinen.
Ikä esim. 25. Pituus 165, paino ennen raskautta 56, synnytttåmääm lähtiessä 65,
Vauva syntyy laskettuna päivänä, 3,2 kg.