Monet äidit suunnittelevat synnytystä liikaa

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksestä on näköjään tehty varsinainen show. Mies mukana ja mahdollisesti videoi touhua. Tai synnytetään jossain altaassa. Tämä nykyaika on erikoista. Luonnollisista asioista tehdään jotain ihmeellisiä asioita.

Semmonen perinteinen sängyllä "puoli-istuvassa" eli selällään maaten epiduraalit ja oksitosiinit kroppaan pumpattunako on sun mielestä luonnollista? Nimenomaan vesisynnytys on luonnollista. Niin sitä on tehty kautta aikojen.

Mä olen niin onnellinen siitä etten halua lapsia. Hatunnosto kaikille synnyttäneille, musta ei siihen olisi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Niin, vähän vaikeaa ymmärtää, kun naisia joka paikassa käsketään kirjoittamaan ns. synnytystoivelista, ja toisaalla sitten ilkutaan, että lälläslää, ei se synnytys kuule listojen mukaan etene! Että päättäkää, saako synnyttäjällä olla toiveita ja suunnnitelmia vai ei!

Kai te kätilöt ymmärrätte, että mitä enemmän haette sitä kuinka synnytys on hallitsematon tilanne, synnyttäjiä se alkaa pelottaa. Kehon puolelta se varmasti jonkun verran onkin, mutta synnyttäjän sitä toivoisi, että kätilöillä ja lääkäreillä olisi kuitenkin homma hallussa ja he osaisivat toimia muuttuvissa tilanteissa.

Onneksi on kuitenkin suunniteltu sektio. Aivan liikaa peloteltu tapa tuoda vauva maailmaan. Siellä lähtökohta on juuri päin vastainen eli asiat tapahtuvat hyvinkin hallitusti. Yksin ei tarvi olla hetkeäkään, kukaan ei häivy kesken kaiken koska kiire eikä synnyttämään pakotetaan ilman kipulääkitystä.

Ehkä kätilöt yrittävätkin näillä ulostuloillaan saada suunniteltujen (pelko)sektioiden määrät nousuun, siltä ainakin alkaa vaikuttaa...

Synnytystoivelista ja tarkkaan suunniteltu synnytyksen kulku ovat ihan eri asioita. Toivelistaan nimenomaan kirjataan kivunlievitystä koskevat asiat tai haluaako kokeilla eri asentoja jne. Ja sitä mielestäni neuvoloissa ja synnytysvalmennuksessa pyydetään tekemään. Mutta nämä mistä ap puhuu, ovat niitä joilla on mielessään synnytyksen kulku minuuttiaikataululla ja suurinpiirtein mitä lääkäri ja kätilö saavat sanovat tasolla, onko huoneessa vihreät vai valkoiset verhot jne.

Itselläni on kolme synnytystä takana. Ainoa asia jonka olen toiveisiin laittanut, oli kivunlievitystä sen mukaan mitä kätilö/lääkäri suosittelee. En kuvittele olevani ammattilainen sen suhteen, että mikä minulle sopii. Ensimmäinen meni epiduraalin kanssa, toisessa pyysin sitä mutta kätilö suositteli jotain muuta (en enää muista mikä se oli) ja menin sillä, kolmannessa ei sitten ehditty enää mihinkään puudutuksiin vaan ponnistin vauvan heti ulos kun luvan sain. Kaikki synnytykset eri sairaaloissa, keskimmäinen oli pienessä jo nyt lopetetussa yksikössä, muut isoissa yliopistosairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin synnärille tullessani seuraavanlaisen listan "synnytystoiveistani":

"Toivon, että saan kivunlievitystä sitä pyytäessä ja minulle kerrotaan eri vaihtoehdoista. Olen kiinnostunut ammeeseen synnyttämisestä, jos vointi sen sallii tai toivon, että voin ponnistaa pystyasennossa. Toivon, että minulle tehtävistä toimenpiteistä kerrotaan etukäteen ja minut pidetään ajan tasalla. Vauvan tai minun vointini edellyttäessä minulle voi tehdä episiotomian. Tärkeintä minulle on, että tulen kuulluksi ja voin keskittyä kuuntelemaan omaa oloani synnytyksen aikana."

Mielestäni tämä toivelista ei ollut mikään mahdottomuus. En kaivannut tarkkoja suunnitelmia, koska synnytystä ei voi suunnitella. Synnytys käynnistettiin yliajalla. Kätilö ehdotti, että olisin käynnistyksen jälkeen lähtenyt kävelylle "jouduttamaan synnytystä", mutta en kokenut tuota keholleni sopivaksi tuossa tilanteessa. Synnytys etenikin nopeasti ja sain toivomaani kivunlievitystä. Synnytyksen aikana vesi ei tuntunutkaan helpottavan oloa suihkussa, joten sanoin etten kaipaa ammeeseen synnyttämään. Sain ponnistaa suurimman osan ajasta toivomassani asennossa, minulle tehtiin episiotomia ja synnytys oli nopeasti ohi. Sain kuunnella omaa oloani ja synnytys meni rauhallisissa tunnelmissa. Olen tyytyväinen. Joku toinen olisi kenties ollut tuollaiseen synnytykseen pettynyt, mutta minulle tuo oli hyvä kokemus.

Naisen ei tarvitse vain "toivoa" että saa synnyttää tietyssä asennossa vaan nainen päättää itse missä asennossa synnyttää. Ei sitä kukaan muu voi määrätä. Samoin toive siitä, että toimenpiteet kerrotaan etukäteen on ihan ehdoton edellytys suostumukselliselle terveydenhuollolle. Juuri tämän takia en synnytä sairaalassa, koska en aio "toivoa" vaan synnytän siinä asennossa, missä keho käskee ja kukaan ei koske minuun ilman suostumustani.

Juuri tämä, aloittaja puhuu asiaa!

T. Toinen kätilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Parempi synnyttää himassa miehen kanssa, jos alatie. EN suunnitellut mitään, hirveetä, en syytä itseasiassa kätilöitä. Pelkät valot ahdisti, sektiot tehty onneksi, kun on pitänyt sairaalassa synnyttää. Monen kertomuksesta tulee valitettavasti olo, että tota se sitten on kun vieraat naiset jossain steriilissa huoneessa opastaa synnyttelemään...

Vierailija kirjoitti:

Synnytystoivelista ja tarkkaan suunniteltu synnytyksen kulku ovat ihan eri asioita. Toivelistaan nimenomaan kirjataan kivunlievitystä koskevat asiat tai haluaako kokeilla eri asentoja jne. Ja sitä mielestäni neuvoloissa ja synnytysvalmennuksessa pyydetään tekemään. Mutta nämä mistä ap puhuu, ovat niitä joilla on mielessään synnytyksen kulku minuuttiaikataululla ja suurinpiirtein mitä lääkäri ja kätilö saavat sanovat tasolla, onko huoneessa vihreät vai valkoiset verhot jne.

Itselläni on kolme synnytystä takana. Ainoa asia jonka olen toiveisiin laittanut, oli kivunlievitystä sen mukaan mitä kätilö/lääkäri suosittelee. En kuvittele olevani ammattilainen sen suhteen, että mikä minulle sopii. Ensimmäinen meni epiduraalin kanssa, toisessa pyysin sitä mutta kätilö suositteli jotain muuta (en enää muista mikä se oli) ja menin sillä, kolmannessa ei sitten ehditty enää mihinkään puudutuksiin vaan ponnistin vauvan heti ulos kun luvan sain. Kaikki synnytykset eri sairaaloissa, keskimmäinen oli pienessä jo nyt lopetetussa yksikössä, muut isoissa yliopistosairaaloissa.

Synnyttäjä nimenomaan on itse asiantuntija siinä, mikä kivunlievitys sopii.

MInä lähdin synnyttämään mukanani kaikki mahdollinen kipulääke, mitä kodista ja suvusta löytyi. Burana ei paljoa auta, mutta onneksi on muitakin lääkkeitä olemassa ja joku niitä vaivaansa reseptillä sai. Muuten olisin synnyttänyt ilman mitään apua, koska koko ajan oli liian aikaista ja liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Parempi synnyttää himassa miehen kanssa, jos alatie. EN suunnitellut mitään, hirveetä, en syytä itseasiassa kätilöitä. Pelkät valot ahdisti, sektiot tehty onneksi, kun on pitänyt sairaalassa synnyttää. Monen kertomuksesta tulee valitettavasti olo, että tota se sitten on kun vieraat naiset jossain steriilissa huoneessa opastaa synnyttelemään...

Joo, tämä. Monessa kertomuksessa on tosiaan outo sävy. Ikään kuin kätilöltä pitäisi pyytää lupa saako synnyttää muutenkin kuin selällään, ei saa luottaa omaan kehoon ja asiat tehdään niin kuin kätilö sanoo, eikä kuunnella omaa kehoa. Naisen keho kyllä hakeutuu sopivaan synnytysasentoon. Ei siihen mitään lupia tarvitse kätilöltä. Ja nuo, että naiseen ei kajota ilman lupaa, on ihan perusasioita. Myöskin esim oksitosiiniin painostaminen on rumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.

Lukekaas oikeasti uudestaan tuo aloitus. Synnytystoivelista ja synnytyksen kulkuun perehtyminen ovat hyviä asioita, mutta tuossa ei puhuta siitä. Aloittajan kuvaamat tilanteet on ihan todellisia toisinaan, ikävä kyllä. Ja silloin niitä pettymyksiä tulee lähes varmasti.

Myös sairaalassa saa synnyttää ihan luomusti ja rauhassa, kukaan ei pakota mihinkään. Hätätilanteet ovat asia erikseen, ja silloin on hyvä muistaa että on turvallisessa ympäristössä jossa ne osataan hoitaa.

Kätilö ei myöskään meidän Suomen resursseilla pysty yleensä olemaan läsnä salissa kovin paljon, lähinnä silloin kun käy tsekkaamassa tilannetta, on tarve, tai ponnistusvaiheessa. Tämä on hyvä ymmärtää etukäteen, kun niin paljon kuulee niitä "jäin yksin" juttuja. Seuraa ja kädestä pitämistä varten on tukihenkilö ja halutessa vaikkapa doula. Jos tähän haluaa muutosta, on hyvä olla yhteydessä päättäjiin ja vaatia lisää kätilöitä. Me kätilöt nimittäin hyvin mielellämme hoitaisimme vain yhtä synnyttäjää kerrallaan, mutta se on hyvin harvoin mahdollista, etenkään isommissa sairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin sote-alalla työskentelevänä tiedän, että hyvää kohtelua saa vain vaatiessaan ja siksi tässä laadinkin muistilistaa tulevan synnyrtkseni varalle. Jos alistut niin joku "hankalampi" potilas saa kaiken huomion.

Hah hah. Vitsin heitit.

Niin se menee. Palvelutaloissakin ne kaikista äänekkäimmin huutavat saavat eniten hoitajien huomiota. Kiltti ja hiljainen unohtuu helposti.

Sama se on koululuokassakin: ADHD huutaja-hyppelehtijä saa kaiken opettajan huomion ja tuen, se hiljainen ei.

Koska kätilöillä ja lääkäreillä on nykyään niin kova kiire, olisi kyllä tärkeää, että vanhemmat ovat ottaneet selvää synnytyksestä. Suunnitelmaa ei tarvitse olla, mutta olisi kyllä hyvä tietää, miten synnytys tyypillisesti etenee ja mitkä ovat sellaisia asioita, joista mahdollisesti tulee huolestua. Valitettavasti nykyään synnytyksissä saattaa joutua vaatimaan hoitoa, tutkimuksia ja kivunlievitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.

Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaas oikeasti uudestaan tuo aloitus. Synnytystoivelista ja synnytyksen kulkuun perehtyminen ovat hyviä asioita, mutta tuossa ei puhuta siitä. Aloittajan kuvaamat tilanteet on ihan todellisia toisinaan, ikävä kyllä. Ja silloin niitä pettymyksiä tulee lähes varmasti.

Myös sairaalassa saa synnyttää ihan luomusti ja rauhassa, kukaan ei pakota mihinkään. Hätätilanteet ovat asia erikseen, ja silloin on hyvä muistaa että on turvallisessa ympäristössä jossa ne osataan hoitaa.

Kätilö ei myöskään meidän Suomen resursseilla pysty yleensä olemaan läsnä salissa kovin paljon, lähinnä silloin kun käy tsekkaamassa tilannetta, on tarve, tai ponnistusvaiheessa. Tämä on hyvä ymmärtää etukäteen, kun niin paljon kuulee niitä "jäin yksin" juttuja. Seuraa ja kädestä pitämistä varten on tukihenkilö ja halutessa vaikkapa doula. Jos tähän haluaa muutosta, on hyvä olla yhteydessä päättäjiin ja vaatia lisää kätilöitä. Me kätilöt nimittäin hyvin mielellämme hoitaisimme vain yhtä synnyttäjää kerrallaan, mutta se on hyvin harvoin mahdollista, etenkään isommissa sairaaloissa.

Tämän takia synnytän kotona itse valitsemani kätilön kanssa. Kätilö on koko ajan läsnä kanssani eikä tuikkaa oksitosiinia kysymättä ja kunnioittaa toiveitani. Eikä myöskään tarvitse kärsiä kätilön tiuskimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.

Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.

Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)

ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali

Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.

Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.

Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.

Itse hoitajana näen aina punaista kun joku sanoo tai kehottaa synnyttävää kieltäytymään kanyylista. 

Se ei ole itsessään mikään lääke, se ei suoraa tarkoita, että siittä pusketaan salaa lääkkeitä. Se on sinun omaksi turvaksesi. Siittä voidaan tiputtaa verta kun vuodat kuiviin, siittä voidaan pumppaa adrenaliinia kun sydämesi pysähtyy. 

Kanyylin laitto kuiviin vuotaneelle hysteeriselle synnyttävälle on aivan helvetin hankalaa, parempi se laittaa kun tilanne on vielä hallinnassa, vaikkei sille käyttöä tulisi.