Lue keskustelun säännöt.
Monet äidit suunnittelevat synnytystä liikaa
20.02.2023 |
Traumaattisen synnytyksen ketjusta kätilönä sanon oman kantani: Usein varsinkin uudet äidit suunnittelevat synnytystään liian tarkoin.
On tehty hienot kansiot ja suunnitelmat hoitokertomukseen, kuinka ensin otetaan ilokaasua ja sitten tehdään kyykkyjä pallolla ja sitten lääkärin tapaaminen yms yms. Ajatellaan että kätilö ja mies istuvat sängyn molemmilla puolilla koko synnytyksen ajan, mies romanttisesti kuiskuttelee korvaan ja kätilö mittaan verenpainetta kymmenen minuutin välein. Kuinka lapsi pullahtaa itkien ulos ja pääsee heti tissille.
Synnytystä suunnitellaan ja kaavaillaan aivan liikaa, ei ymmärretä että synnytys on melkein aina todella hektinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Suu saattaa olla 5cm auki, eikä tarkoita että synnytys on käynnissä, synnyttäjä saattaa kesken kaiken päättääkkin että haluaa epiduraalin, ponnistusvaihe voi olla päällä kolmekin tuntia, ponnistusvaihe saattaa alkaa ja loppua useaan kertaan, tulee kakkaa, tulee verta.
Synnytyksen aikana on niin monta muuttujaa. niin monta asiaa voi mennä pieleen. Kun kaikki on minuutilleen ennestään suunnitletu, totta kai se heti heittää äidin pakan sekaisin kun sitä ilokaasua ei saakkaan sillä sekunnilla kuin pyytää.
Kommentit (121)
Joku haluaa käyttää piiskaa potilaan sijaan....
_Älä suunnittele, MITEN saat piiskaa, kun me kyllä piiskataan sut ja siitä tulee helpompaa, kuin ei tarvii neuvotella vuorottelusta!_ 🤓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensisynnyttäjänä en saanut pyytäessäni kivunlievitystä. Kätilö sanoi "ettei ole" ja löi oven kiinni. En nähnyt kyseistä kätilöä enää tämän jälkeen. Seitsemän tuntia kärvistelin synnytyskivuissa, ennen kuin seuraava kätilö tuli työvuoroon. Että kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievitysmuotoihin ja VAATIA niitä. Itse oletin, että kätilö kyllä suosittelee, mikä on hyvä. 1-2 minuutin välein tuli supistukset ja hirveä yö oli.
Seuraaviin synytyksiin mulla onkin ollut pitkä toivelista ja täytyy sanoa, että synnyttäminen on miellyttävämpää, kun sitä kivunlievitystä saa. Tehkää listat ja vaatikaa kivunlievitystä!!
Noin sitä vieritetään huono hoito potilaan syyksi
Tässäpä ammattilaisten välinen ristiriita. Neuvolassa ja valmennuksessa kertoillaan kuinka saat toivoa ja kannattaa miettiä jo valmiiksi toiveitaan. Synnärillä revitään pelihousut ettei ainakaan mitään toiveita täällä oteta huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Ensisynnyttäjänä en saanut pyytäessäni kivunlievitystä. Kätilö sanoi "ettei ole" ja löi oven kiinni. En nähnyt kyseistä kätilöä enää tämän jälkeen. Seitsemän tuntia kärvistelin synnytyskivuissa, ennen kuin seuraava kätilö tuli työvuoroon. Että kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievitysmuotoihin ja VAATIA niitä. Itse oletin, että kätilö kyllä suosittelee, mikä on hyvä. 1-2 minuutin välein tuli supistukset ja hirveä yö oli.
Seuraaviin synytyksiin mulla onkin ollut pitkä toivelista ja täytyy sanoa, että synnyttäminen on miellyttävämpää, kun sitä kivunlievitystä saa. Tehkää listat ja vaatikaa kivunlievitystä!!
mä ilmoittauduin heti raskaaksi tultuani pelkopolin asiakkaaksi, vuonna 1999. Neuvolan ihminen oli ihmeissään, ei ollut edes ketään aiemmin sinne lähettänyt. No, siellä vaadin kirjaukset epiduraalista yms tarvittavasta. Sen sitten onneksi sain mutta muuten oli töykeää käytöstä. Kehotettiin odottamaan odotushuoneessa supistuskivuissa, kunnes työvuoro vaihtuu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse suunnittelin kivunlievitystä. Ensisynnyttäjänä en tiennyt mitä tuleman pitää. Sit viime tingassa joku kätilö käveli huoneeseen ja kysy mitä kivunlievitystä olet saanut.?- En mitään. Olisko mun pitäny tajuta pyytää sitä, kun en tiedä mitä saa, milloin saa, onko tää alkua vai joko ollaan pahimmassa vaiheessa. Tiedän vaan, et vauva pitää jotenkin ponnistaa ulos, kerrotte sit millon ja mitä teen.
Otan mitä annatte, en osaa vaatia. Kun en tiedä mitä vaatia, tieten tulee: No ei me sulle sitä anneta plaa plaa plaa.
Itsekin sote-alalla työskentelevänä tiedän, että hyvää kohtelua saa vain vaatiessaan ja siksi tässä laadinkin muistilistaa tulevan synnyrtkseni varalle. Jos alistut niin joku "hankalampi" potilas saa kaiken huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina saanut hyvät kivunlievitykset, toisen kohdalla ei sattunut mikään lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisynnyttäjänä en saanut pyytäessäni kivunlievitystä. Kätilö sanoi "ettei ole" ja löi oven kiinni. En nähnyt kyseistä kätilöä enää tämän jälkeen. Seitsemän tuntia kärvistelin synnytyskivuissa, ennen kuin seuraava kätilö tuli työvuoroon. Että kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievitysmuotoihin ja VAATIA niitä. Itse oletin, että kätilö kyllä suosittelee, mikä on hyvä. 1-2 minuutin välein tuli supistukset ja hirveä yö oli.
Seuraaviin synytyksiin mulla onkin ollut pitkä toivelista ja täytyy sanoa, että synnyttäminen on miellyttävämpää, kun sitä kivunlievitystä saa. Tehkää listat ja vaatikaa kivunlievitystä!!
mä ilmoittauduin heti raskaaksi tultuani pelkopolin asiakkaaksi, vuonna 1999. Neuvolan ihminen oli ihmeissään, ei ollut edes ketään aiemmin sinne lähettänyt. No, siellä vaadin kirjaukset epiduraalista yms tarvittavasta. Sen sitten onneksi sain mutta muuten oli töykeää käytöstä. Kehotettiin odottamaan odotushuoneessa supistuskivuissa, kunnes työvuoro vaihtuu jne.
Itse oikeasti hämmennyin sen kätilön sanoista täysin. Jotenkin olin pitänyt itsestään selvänä, että kivunlievitystä saa heti, kun pyytää.
Enkä minä ole mikään prinsessatyyppi, jos joku niin ajattelee. Syön särkylääkkeitä tosi harvoin, vain päälle 39 kuumeessa. Eli mikään herkkis en ole. Jälkikäteen harmitti, kun en käynyt hakemassa ja vaatimassa toista kätilöä paikalle, mutta ei sitä ensisynnyttäjänä osannut vaatia ja aika kipeäkin olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sote-alalla työskentelevänä tiedän, että hyvää kohtelua saa vain vaatiessaan ja siksi tässä laadinkin muistilistaa tulevan synnyrtkseni varalle. Jos alistut niin joku "hankalampi" potilas saa kaiken huomion.
Hah hah. Vitsin heitit.
Synnyttäjän oma vika, kun ei osannut vaatia mitään.
Ja se vasta synnyttäjän paha vika onkin, kun osaa vaatia.
Henkilökunta on siellä vain töissä, turha heille on mitään toivomuksia tai vaatimuksia esittää. Hoitoalalla on kai se tapa, että "aina ennenkin on tehty näin" ja "minä kyllä tiedän". Siinä potilas sitten erehtyy luulemaan, että kyllä tuo täysiä palvelulisiä saava kätilö tietää, miten tässä pitää toimia ja milloin ponnistaa. Mutta ei se kätilö tunne nahoissaan sitä, mitä synnyttäjässä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sote-alalla työskentelevänä tiedän, että hyvää kohtelua saa vain vaatiessaan ja siksi tässä laadinkin muistilistaa tulevan synnyrtkseni varalle. Jos alistut niin joku "hankalampi" potilas saa kaiken huomion.
Hah hah. Vitsin heitit.
Niin se menee. Palvelutaloissakin ne kaikista äänekkäimmin huutavat saavat eniten hoitajien huomiota. Kiltti ja hiljainen unohtuu helposti.
Just tää. Itse synnytin ensimmäisen kerran 18v vanhana. Silloin oli niin nuori ja elämän janoinen että oli valmis ottamaan kaiken vastaan mitä elämä tuo on eikä suunnitella liikaa. Traumoja ei jäänyt vaikka todella vaikea synnytys, samoin muutkin ovat olleet.
Mutta pitää vaan luottaa siihen että "osaa hommansa" ja saa siihen osaavaa apua.
Kyllä vauva minulla ainakin on saanut unohtaa kaikki kivut mitä synnytys on tuonut, hän on paras palkinto ikinä. Tietysti synnytyksestä kestää toipua jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina saanut hyvät kivunlievitykset, toisen kohdalla ei sattunut mikään lainkaan.
Minäkin olen saanut kahdessa seuraavassa synnytyksessä asiallista kohtelua. Kiitos näille ihanille kätilöille. Eli tiedän, että synnytyksen saa melko kivuttomaksi, jos vain kivunlievitystä halutaan antaa. Siksi se oma kohtelu ekassa synnytyksessä, tuntuu tosi kylmältä. Ja ihan vakavissaan, meinasi jäädä seuraavat lapset sen vuoksi tekemättä.
T. Se jolle kivunlievitystä ei annettu pyydettäessä
Esikoista odottaessa pohdin tottakai synnytystä ja olisin helposti saanut itseni pelkotiloihin miettimällä mikä kaikki voisi mennä pieleen.
Rauhoitin itseni ymmärtämällä että lapsen kantaminen ja synnyttäminen on naisen vartalon spesialiteetti. Maailmansivu, ja edelleen, naiset ovat lapsia synnyttäneet mitä hankalimmissa oloissa.
Suomessa on turha liikaa synnytystä pelätä. Lisäksi se on asia, jota ei voi itse kontrolloida ja siten opettaa myös tulevaan vanhemmuuteen: maailmassa hyvin harva asia on meidän kontrollissamme. Voi siis rentoutua ja vain tehdä parhaansa.
Mun toiveet ovat olleet lähinnä että kivunlievitys tarvittaessa.
Ja että mahdollisimman paljon saisi liikkua synnytys salissa.
Olen samaa mieltä. Ihminen joutuu kuvittelemaan sen mitä ei tiedä. Minäkin kuvittelin, että joudutan sitten synnytystä pallon päällä kivasti keinuen ja kaikki on ihanaa. Ja paskanmarjat. Synnytys käynnistettiin ja sehän oli aivan hirveää! En osaa edes kuvailla miltä ne supistukset tuntui, kun se ei ollut varsinaisesti kipua, vaan tuntui kuin sähkö menisi kropan läpi, jättiläinen puristaa vartaloa kasaan ja samalla tiput lintsin Kingissä alas. Yhdessä kohdassa makasin kovissa supistuksissa pienen kylppärin lattialla, itkin, oksensin ja ulostin (suolihuuhtelu) samaan aikaan. Ja ajattelin, että voi pojat kun tietäisitte.
Mutta joo, kyllähän se lapsi sieltä lopulta tuli ja olin kokemuksesta silti niin onnellinen, että tein vielä 2 lasta lisää. Onneksi niitä ei tarvinnut käynnistää. Yksi synnytys ilman kivunlievitystä ja hyvin meni.
Minusta näistä kokemuksista voi ihan hyvin puhua, mutta olisi hyvä jos myös hyvien kokemusten ääni pääsee kuuluviin. Niitäkin nimittäin on. Nyt on annettu pelolle liikaa valtaa. Ja synnytysvalmennukseen voisi aivan hyvin ottaa sen näkökulman, että mitään ei kannata suunnitella liian tarkkaan, toiveita voi ilmaista ja niitä pitäisi kuunnella.
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
Itsekin olin ensimmäisen lapsen kanssa saanut lahjaksi sellaisen vauvakirjan, jossa oli osio jonne synnytyksen ajan olisi pitänyt kirjata vaiheita. Mielessäni oli suunnitellut että itse, mieheni ja kätilö kirjaisimme sinne aina välille tyylillä "klo 10:45 kohdun suu oli auki 4cm ja lääkäri kävi tarkistamassa tilanteen".
No joo eipä tullut siinä rytäkässä mitään kirjoiteltua kun taju lähti puolessa välissä, verta vuosin yli 2l ja mies ehti paikalle vasta kun oli vatsa leikattu auki.
Tämä on kyllä totta.