Lue keskustelun säännöt.
Monet äidit suunnittelevat synnytystä liikaa
20.02.2023 |
Traumaattisen synnytyksen ketjusta kätilönä sanon oman kantani: Usein varsinkin uudet äidit suunnittelevat synnytystään liian tarkoin.
On tehty hienot kansiot ja suunnitelmat hoitokertomukseen, kuinka ensin otetaan ilokaasua ja sitten tehdään kyykkyjä pallolla ja sitten lääkärin tapaaminen yms yms. Ajatellaan että kätilö ja mies istuvat sängyn molemmilla puolilla koko synnytyksen ajan, mies romanttisesti kuiskuttelee korvaan ja kätilö mittaan verenpainetta kymmenen minuutin välein. Kuinka lapsi pullahtaa itkien ulos ja pääsee heti tissille.
Synnytystä suunnitellaan ja kaavaillaan aivan liikaa, ei ymmärretä että synnytys on melkein aina todella hektinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Suu saattaa olla 5cm auki, eikä tarkoita että synnytys on käynnissä, synnyttäjä saattaa kesken kaiken päättääkkin että haluaa epiduraalin, ponnistusvaihe voi olla päällä kolmekin tuntia, ponnistusvaihe saattaa alkaa ja loppua useaan kertaan, tulee kakkaa, tulee verta.
Synnytyksen aikana on niin monta muuttujaa. niin monta asiaa voi mennä pieleen. Kun kaikki on minuutilleen ennestään suunnitletu, totta kai se heti heittää äidin pakan sekaisin kun sitä ilokaasua ei saakkaan sillä sekunnilla kuin pyytää.
Kommentit (121)
Munkin mielestä tää suunnittelutrendi on outo. MUTTA se ei ole synnyttäjistä lähtöisin. Kaupungin järjestämässä synnytysvalmennuksessa tuputetaan sitä ja kannustetaan kaikkia tulostamaan ja täyttämään synnytyssuunnitelmalappu. Eli voit tunkea ton "jäkä jäkä nykyajan pehmeät pullamössöakat" asenteen roskikseen. Eiköhän nämä kaupungin järjestämät synnytysvalmennukset ole tehty ihan kätilöiden ohjeistuksen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä annoin synnärille tullessani seuraavanlaisen listan "synnytystoiveistani":
"Toivon, että saan kivunlievitystä sitä pyytäessä ja minulle kerrotaan eri vaihtoehdoista. Olen kiinnostunut ammeeseen synnyttämisestä, jos vointi sen sallii tai toivon, että voin ponnistaa pystyasennossa. Toivon, että minulle tehtävistä toimenpiteistä kerrotaan etukäteen ja minut pidetään ajan tasalla. Vauvan tai minun vointini edellyttäessä minulle voi tehdä episiotomian. Tärkeintä minulle on, että tulen kuulluksi ja voin keskittyä kuuntelemaan omaa oloani synnytyksen aikana."
Mielestäni tämä toivelista ei ollut mikään mahdottomuus. En kaivannut tarkkoja suunnitelmia, koska synnytystä ei voi suunnitella. Synnytys käynnistettiin yliajalla. Kätilö ehdotti, että olisin käynnistyksen jälkeen lähtenyt kävelylle "jouduttamaan synnytystä", mutta en kokenut tuota keholleni sopivaksi tuossa tilanteessa. Synnytys etenikin nopeasti ja sain toivomaani kivunlievitystä. Synnytyksen aikana vesi ei tuntunutkaan helpottavan oloa suihkussa, joten sanoin etten kaipaa ammeeseen synnyttämään. Sain ponnistaa suurimman osan ajasta toivomassani asennossa, minulle tehtiin episiotomia ja synnytys oli nopeasti ohi. Sain kuunnella omaa oloani ja synnytys meni rauhallisissa tunnelmissa. Olen tyytyväinen. Joku toinen olisi kenties ollut tuollaiseen synnytykseen pettynyt, mutta minulle tuo oli hyvä kokemus.
Ainoa suunnitelma oli riittävä kivunlievitys.
Eiköhän osan kohdalla ongelma ole se, että synnytys on yksi tapahtuma, jota ei voi etukäteen suunnitella tai ennakoida. Moni on tottunut suorittamaan ja suunnittelemaan elämäänsä. Siihen on iso kontrasti, että synnytystä et voi suunnitella ja valita. Ehkä osa tästä syystä haluaa sektion, jotta voi edes jollain lailla "kontrolloida" synnytystä.
Siis varmasti on oikeastikin niitä, joilla on homma mennyt synnytyksen suhteen "V*tuiksi", mutta on tää "valitus" saanut aikamoiset mittasuhteet.
Olen itse sairaanhoitaja ja työskentelen synnyttäneiden hoitopolun loppupäässä enkä suoraan ole tekemisissä raskausajan tai synnytyksen kanssa. Kuulen vain jälkikäteen nämä synnyttäneiden valitukset ja ihan oikeasti näistä se 80-90% ovat niitä, jotka ovat suunnitelleet synnytyksen aivan liian tarkasti ja ottavat esimerkkiä esimerkiksi kaverin synnytyksestä tai oman äitinsä (kaverilla ei ollut mitään ongelmia alatiesynnyttää 3,2kg vauvaa, on hoitohenkilökunnan vika kun minä halusin väkisin alatiesynnyttää 4,9kg vauvan ja repesin siinä samalla). Olen ollut myös parissa synnytyksessä mukana jossa olen kirjaimellisesti kuullut kuinka synnyttäjä kieltäytyy huutaen kipulääkkeestä, koska haluaa luomusynnytyksen - jälkikäteen tehnyt hoitovirheestä ilmoituksen kun ei ole muka tarjottu kipulääkettä (väittänyt ettei ole tarjottu, mutta ei ole itse tätä kipu-/hormonihuuruissa muistanut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin, että enemmän ongelmia, jos synnytykseen ei valmistaudu. Suunnittelu on osa valmistautumista. Kyllä kaikki tietävät, ettei kaikki mene niin kuin on suunnitellut.
Mulla on kokemusta kahdesta synnytyksestä kahdessa eri sairaalassa ja kummassakin oli tosi epäselvän tuntuista, missä välissä ja kenelle voisin antaa paperille kirjoitetut toiveeni. Jossain välissä ne jollekin onnistuin antamaan, mutta ekassa synnytyksessä tieto ei selvästikään mennyt lääkärille asti ja oli ihan sattuman kauppaa, että jäi episiotomia tekemättä (olin pelännyt tosi paljon, että jotain sellaista tehdään minulta mitään kysymättä). Toisessa synnytyksessä kätilö vähän ikävästi kiirehti jälkitoimia, jotta ehtisi hoitaa ne ennen vuoron loppumista. Hän oli kyllä lukenut toiveeni ja tiesi, etten halunnut oksitosiinia synnytyksen jälkeen, mutta painosti siihen, kunnes suostuin.
Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.
Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vähättele huonoja synnytyskokemuksia, mutta yksi asia ihmetyttää: miksi jotkut kaipaavat kätilön läsnäoloa koko ajan?
Minä olin ainakin "käpertynyt omaan maailmaan" synnytyksen aikana, enkä kaivannut kätilöltä ja puolisolta mitään ihmeellistä tukea 24/7. Kätilö kävi välillä kurkkaamassa tilannetta, antoi asentohoitoa ja anestesialääkäri kävi välissä antamassa epiduraalin. Muuten olin mielelläni omassa maailmassani ja keskityin supistuksiin ilman, että tarvitsi keskustella kenenkään kanssa. Minulle riitti, että kätilö ja lääkäri oli paikalla ponnistusvaiheen (15 min) aikana.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin, että enemmän ongelmia, jos synnytykseen ei valmistaudu. Suunnittelu on osa valmistautumista. Kyllä kaikki tietävät, ettei kaikki mene niin kuin on suunnitellut.
Mulla on kokemusta kahdesta synnytyksestä kahdessa eri sairaalassa ja kummassakin oli tosi epäselvän tuntuista, missä välissä ja kenelle voisin antaa paperille kirjoitetut toiveeni. Jossain välissä ne jollekin onnistuin antamaan, mutta ekassa synnytyksessä tieto ei selvästikään mennyt lääkärille asti ja oli ihan sattuman kauppaa, että jäi episiotomia tekemättä (olin pelännyt tosi paljon, että jotain sellaista tehdään minulta mitään kysymättä). Toisessa synnytyksessä kätilö vähän ikävästi kiirehti jälkitoimia, jotta ehtisi hoitaa ne ennen vuoron loppumista. Hän oli kyllä lukenut toiveeni ja tiesi, etten halunnut oksitosiinia synnytyksen jälkeen, mutta painosti siihen, kunnes suostuin.
Ei mulla mitään ongelmia tullut, vaikken valmistautunut mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis varmasti on oikeastikin niitä, joilla on homma mennyt synnytyksen suhteen "V*tuiksi", mutta on tää "valitus" saanut aikamoiset mittasuhteet.
Olen itse sairaanhoitaja ja työskentelen synnyttäneiden hoitopolun loppupäässä enkä suoraan ole tekemisissä raskausajan tai synnytyksen kanssa. Kuulen vain jälkikäteen nämä synnyttäneiden valitukset ja ihan oikeasti näistä se 80-90% ovat niitä, jotka ovat suunnitelleet synnytyksen aivan liian tarkasti ja ottavat esimerkkiä esimerkiksi kaverin synnytyksestä tai oman äitinsä (kaverilla ei ollut mitään ongelmia alatiesynnyttää 3,2kg vauvaa, on hoitohenkilökunnan vika kun minä halusin väkisin alatiesynnyttää 4,9kg vauvan ja repesin siinä samalla). Olen ollut myös parissa synnytyksessä mukana jossa olen kirjaimellisesti kuullut kuinka synnyttäjä kieltäytyy huutaen kipulääkkeestä, koska haluaa luomusynnytyksen - jälkikäteen tehnyt hoitovirheestä ilmoituksen kun ei ole muka tarjottu kipulääkettä (väittänyt ettei ole tarjottu, mutta ei ole itse tätä kipu-/hormonihuuruissa muistanut).
Minulla on ainakin mies todistamassa, että pyysin kivunlievitystä, eikä sitä annettu. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi se kannattaa etukäteen myös kirjsta ylös synnytystoivelistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis varmasti on oikeastikin niitä, joilla on homma mennyt synnytyksen suhteen "V*tuiksi", mutta on tää "valitus" saanut aikamoiset mittasuhteet.
Olen itse sairaanhoitaja ja työskentelen synnyttäneiden hoitopolun loppupäässä enkä suoraan ole tekemisissä raskausajan tai synnytyksen kanssa. Kuulen vain jälkikäteen nämä synnyttäneiden valitukset ja ihan oikeasti näistä se 80-90% ovat niitä, jotka ovat suunnitelleet synnytyksen aivan liian tarkasti ja ottavat esimerkkiä esimerkiksi kaverin synnytyksestä tai oman äitinsä (kaverilla ei ollut mitään ongelmia alatiesynnyttää 3,2kg vauvaa, on hoitohenkilökunnan vika kun minä halusin väkisin alatiesynnyttää 4,9kg vauvan ja repesin siinä samalla). Olen ollut myös parissa synnytyksessä mukana jossa olen kirjaimellisesti kuullut kuinka synnyttäjä kieltäytyy huutaen kipulääkkeestä, koska haluaa luomusynnytyksen - jälkikäteen tehnyt hoitovirheestä ilmoituksen kun ei ole muka tarjottu kipulääkettä (väittänyt ettei ole tarjottu, mutta ei ole itse tätä kipu-/hormonihuuruissa muistanut).
Minulla on ainakin mies todistamassa, että pyysin kivunlievitystä, eikä sitä annettu. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi se kannattaa etukäteen myös kirjsta ylös synnytystoivelistaan.
Eli jokainen synnyttäjä. Kirjatkaa ylös, että haluatte kivunlievitystä. Muuten se on sana sanaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisynnyttäjänä en saanut pyytäessäni kivunlievitystä. Kätilö sanoi "ettei ole" ja löi oven kiinni. En nähnyt kyseistä kätilöä enää tämän jälkeen. Seitsemän tuntia kärvistelin synnytyskivuissa, ennen kuin seuraava kätilö tuli työvuoroon. Että kannattaa tutustua kaikkiin kivunlievitysmuotoihin ja VAATIA niitä. Itse oletin, että kätilö kyllä suosittelee, mikä on hyvä. 1-2 minuutin välein tuli supistukset ja hirveä yö oli.
Seuraaviin synytyksiin mulla onkin ollut pitkä toivelista ja täytyy sanoa, että synnyttäminen on miellyttävämpää, kun sitä kivunlievitystä saa. Tehkää listat ja vaatikaa kivunlievitystä!!
mä ilmoittauduin heti raskaaksi tultuani pelkopolin asiakkaaksi, vuonna 1999. Neuvolan ihminen oli ihmeissään, ei ollut edes ketään aiemmin sinne lähettänyt. No, siellä vaadin kirjaukset epiduraalista yms tarvittavasta. Sen sitten onneksi sain mutta muuten oli töykeää käytöstä. Kehotettiin odottamaan odotushuoneessa supistuskivuissa, kunnes työvuoro vaihtuu jne.
en vaatinut mitään, sektio, ei mukavuussektio, ikää oli. Hyvin meni .
No tuo päätös on elämän sitovin päätös josta ei sitten pääsekään enää eroon toisin kun käytännössä kaikista muista elämään liittyvistä päätöksistä.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis varmasti on oikeastikin niitä, joilla on homma mennyt synnytyksen suhteen "V*tuiksi", mutta on tää "valitus" saanut aikamoiset mittasuhteet.
Olen itse sairaanhoitaja ja työskentelen synnyttäneiden hoitopolun loppupäässä enkä suoraan ole tekemisissä raskausajan tai synnytyksen kanssa. Kuulen vain jälkikäteen nämä synnyttäneiden valitukset ja ihan oikeasti näistä se 80-90% ovat niitä, jotka ovat suunnitelleet synnytyksen aivan liian tarkasti ja ottavat esimerkkiä esimerkiksi kaverin synnytyksestä tai oman äitinsä (kaverilla ei ollut mitään ongelmia alatiesynnyttää 3,2kg vauvaa, on hoitohenkilökunnan vika kun minä halusin väkisin alatiesynnyttää 4,9kg vauvan ja repesin siinä samalla). Olen ollut myös parissa synnytyksessä mukana jossa olen kirjaimellisesti kuullut kuinka synnyttäjä kieltäytyy huutaen kipulääkkeestä, koska haluaa luomusynnytyksen - jälkikäteen tehnyt hoitovirheestä ilmoituksen kun ei ole muka tarjottu kipulääkettä (väittänyt ettei ole tarjottu, mutta ei ole itse tätä kipu-/hormonihuuruissa muistanut).
Minulla on ainakin mies todistamassa, että pyysin kivunlievitystä, eikä sitä annettu. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi se kannattaa etukäteen myös kirjsta ylös synnytystoivelistaan.
"juuri tällaisten kommenttien".
ööö, olin ns. ulkopuolisena (opiskelijana) seuraamassa synnytystä ja kommenttisi väittää epäsuorasti minun valehtelevan? naurettavaa.
Varmasti joskus on käynyt tilanne, missä synnyttäjä ei ole saanut kivunlievitystä vaikka sitä on pyytänyt, joko hoitovirhe syynä tai joku lääketieteellinen peruste. On kuitenkin sinulta typerää olettaa etteikö synnyttäjä voisi jälkikäteen valehdella/muistaa tilanne väärin.
Aha. No tuo kannattaa sitten kertoa niille äitiysneuvolan terkoille niin eivät jatkossa kehoita äitejä tekemään toivelistoja tai valmistautumaan synnytykseen mitenkään kun se kerran on tuollaista herran haltuun-hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olin ensimmäisen lapsen kanssa saanut lahjaksi sellaisen vauvakirjan, jossa oli osio jonne synnytyksen ajan olisi pitänyt kirjata vaiheita. Mielessäni oli suunnitellut että itse, mieheni ja kätilö kirjaisimme sinne aina välille tyylillä "klo 10:45 kohdun suu oli auki 4cm ja lääkäri kävi tarkistamassa tilanteen".
No joo eipä tullut siinä rytäkässä mitään kirjoiteltua kun taju lähti puolessa välissä, verta vuosin yli 2l ja mies ehti paikalle vasta kun oli vatsa leikattu auki.
Kuka kumma on keksinyt kirjan, johon dokumentoidaan synnytystä lokitasolla :D Ihan absurdi ajatus. Pikkasen on fokus muualla kuin dokumentoinnissa.
Mutta aiheesta, mä synnytin esikoisen 2016 ja silloin annettiin jo neuvolasta lappu täytettäväksi synnytystä varten. Täytin siihen toiveen kivunlievityksestä ja ilman sen suurempaa numeroa, sitä sitten tarjottiin sopivassa kohdassa.
Toinen synnytys olikin sitten syöksymallia, että mitään puudutuksia ei ehtinyt edes kysellä.
Vierailija kirjoitti:
Aha. No tuo kannattaa sitten kertoa niille äitiysneuvolan terkoille niin eivät jatkossa kehoita äitejä tekemään toivelistoja tai valmistautumaan synnytykseen mitenkään kun se kerran on tuollaista herran haltuun-hommaa.
Ei kai se nyt haittaa, että on päättänyt haluaako kivunlievitystä vai ei, mutta sitten kun oletetaan että kaikki menee kuin strömsöössä, aivan kuin sillä kaverilla, joka pullautti 2,7kg vauvan ulos ilman puudutuksia 20 minuutissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis varmasti on oikeastikin niitä, joilla on homma mennyt synnytyksen suhteen "V*tuiksi", mutta on tää "valitus" saanut aikamoiset mittasuhteet.
Olen itse sairaanhoitaja ja työskentelen synnyttäneiden hoitopolun loppupäässä enkä suoraan ole tekemisissä raskausajan tai synnytyksen kanssa. Kuulen vain jälkikäteen nämä synnyttäneiden valitukset ja ihan oikeasti näistä se 80-90% ovat niitä, jotka ovat suunnitelleet synnytyksen aivan liian tarkasti ja ottavat esimerkkiä esimerkiksi kaverin synnytyksestä tai oman äitinsä (kaverilla ei ollut mitään ongelmia alatiesynnyttää 3,2kg vauvaa, on hoitohenkilökunnan vika kun minä halusin väkisin alatiesynnyttää 4,9kg vauvan ja repesin siinä samalla). Olen ollut myös parissa synnytyksessä mukana jossa olen kirjaimellisesti kuullut kuinka synnyttäjä kieltäytyy huutaen kipulääkkeestä, koska haluaa luomusynnytyksen - jälkikäteen tehnyt hoitovirheestä ilmoituksen kun ei ole muka tarjottu kipulääkettä (väittänyt ettei ole tarjottu, mutta ei ole itse tätä kipu-/hormonihuuruissa muistanut).
Minulla on ainakin mies todistamassa, että pyysin kivunlievitystä, eikä sitä annettu. Juuri tällaisten kommenttien vuoksi se kannattaa etukäteen myös kirjsta ylös synnytystoivelistaan.
"juuri tällaisten kommenttien".
ööö, olin ns. ulkopuolisena (opiskelijana) seuraamassa synnytystä ja kommenttisi väittää epäsuorasti minun valehtelevan? naurettavaa.
Varmasti joskus on käynyt tilanne, missä synnyttäjä ei ole saanut kivunlievitystä vaikka sitä on pyytänyt, joko hoitovirhe syynä tai joku lääketieteellinen peruste. On kuitenkin sinulta typerää olettaa etteikö synnyttäjä voisi jälkikäteen valehdella/muistaa tilanne väärin.
Siksi ne synnytystoiveet kannattaa ehdottomasti kirjata etukäteen ylös. Ja kuten sanoin, minulla on mies todistamassa, että minä pyysin kivunlievitystä, enkä sitä saanut.
Mikset tuota synnytystoivelistaa voisi kirjata Kantaan? Mistä kukaan jaksaa jotain lippulappusta kaivaa ja lukea siinä tohinassa?
Heh. Meillä oli tarkkaan valikoitu soittolista, varsinaisia voimabiisejä. Mies niitä taisi ehdottaa jossain välissä ja minä sanoin että haista paska biiseinesi ja miksi haiset noin pahalta:D
Tosin, pääsin ammeeseen kuten olin toivonut, ei kivunlievitystä kuten olin toivonut. Keskusteltiin jossain vaiheessa että nyt vielä ehtisi jos haluaa ottaa. Eli minun mielestä toiveet otettiin tosi hyvin huomioon.
Yhden synnytyksen aikana lapsen sydänäänet romahti äkkiä, ja siinä silmänräpäyksessä valot päälle, sali täyteen porukkaa, sängyn pääty nykäistiin pois, alettiin valmistella hätäsektiota. Tilanne kuintenkin normalisoitui ja palattiin takaisin hämärässä rauhassa odotteluun. Mutta siinä kirkastui miten TURVASSA sitä oltiin, heti kun oli hätä niin asiat oli jo tapahtuneet.