Lue keskustelun säännöt.
Monet äidit suunnittelevat synnytystä liikaa
20.02.2023 |
Traumaattisen synnytyksen ketjusta kätilönä sanon oman kantani: Usein varsinkin uudet äidit suunnittelevat synnytystään liian tarkoin.
On tehty hienot kansiot ja suunnitelmat hoitokertomukseen, kuinka ensin otetaan ilokaasua ja sitten tehdään kyykkyjä pallolla ja sitten lääkärin tapaaminen yms yms. Ajatellaan että kätilö ja mies istuvat sängyn molemmilla puolilla koko synnytyksen ajan, mies romanttisesti kuiskuttelee korvaan ja kätilö mittaan verenpainetta kymmenen minuutin välein. Kuinka lapsi pullahtaa itkien ulos ja pääsee heti tissille.
Synnytystä suunnitellaan ja kaavaillaan aivan liikaa, ei ymmärretä että synnytys on melkein aina todella hektinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Suu saattaa olla 5cm auki, eikä tarkoita että synnytys on käynnissä, synnyttäjä saattaa kesken kaiken päättääkkin että haluaa epiduraalin, ponnistusvaihe voi olla päällä kolmekin tuntia, ponnistusvaihe saattaa alkaa ja loppua useaan kertaan, tulee kakkaa, tulee verta.
Synnytyksen aikana on niin monta muuttujaa. niin monta asiaa voi mennä pieleen. Kun kaikki on minuutilleen ennestään suunnitletu, totta kai se heti heittää äidin pakan sekaisin kun sitä ilokaasua ei saakkaan sillä sekunnilla kuin pyytää.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.
Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)
ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali
Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.
Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.
Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.
Itse hoitajana näen aina punaista kun joku sanoo tai kehottaa synnyttävää kieltäytymään kanyylista.
Se ei ole itsessään mikään lääke, se ei suoraa tarkoita, että siittä pusketaan salaa lääkkeitä. Se on sinun omaksi turvaksesi. Siittä voidaan tiputtaa verta kun vuodat kuiviin, siittä voidaan pumppaa adrenaliinia kun sydämesi pysähtyy.
Kanyylin laitto kuiviin vuotaneelle hysteeriselle synnyttävälle on aivan helvetin hankalaa, parempi se laittaa kun tilanne on vielä hallinnassa, vaikkei sille käyttöä tulisi.
Itse aion kieltäytyä kanyylista. Koska ei tosiaan voi olla varmaa, että hoitaja kunnioittaa itsemäärämisoikeuttani esim oksitosiinin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko aloittajaa kätilöksi. Jokainen alalle oleva tietää mitä synnytyssuunnitelma tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.
Jokaislla synnytyskerralla kohtaamani kätilöt ovat kiittäneet suunnitelmaa ja valmistautumistani. Kun kiitos surkeasti johdetun HUS:in heillähän on siellä synnärillä ihan helvetillinen kiire: se jouduttaa ja helpottaa melkoisesti asioita, että synnyttäjä on lukenut eri kivunlievityskeinoista (ilman lääkkeitä, lääkkelliset) ennen saliin supistellen saapumista, ja sekin säästää loppuunajetun, juosten työtään tekemään pakotetun kätilön aikaa kun vastaavalla tavalla valmistautunut tukihenkilö hoitaa heille kuuluvan homman. Eli synnyttäjän tukemisen ja turvallisen olon lisäämisen.
Hämmästelen kaikkia jotka lähtevät soitellen sotaan näinä synnärien alasajon päivinä. Itse ehdin lähes selata kätilön oppimäärän läpi ekassa raskaudessa. Ja kaikkia jotka haukkuvat kotisynnytyksiä. Niissähän on koko ajan, vaikka useamman vuorokauden, paikalla kaksi kätilöä hoitamassa vain tätä yhtä synnytystä ja tätä yhtä vauvaa varten. Sellainen vauva ja äiti ovat hyvässä turvassa. Vähän toista kuin kärvistellä yksin sairaalahuoneessa soittokello vaiennettuna kun mieskin on heitetty käytävälle. Mutta rahalla saa ja hevosella pääsee, onhan se vaan melkoisen outoa tasa-arvoisessa hyvinvointivaltiossa että kaikille ei riitä hyvää synnytyskohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Taidat olla sekaisin, tuo masturbointikohta sen paljastaa.
Minne kamerat laitetaan? näkyykö minun pillu? Mitä minun seuraajani minusta ajattelevat? Sitten vaan tiktokkiin kaikki ja kiinalaiset valtionmiehet tietävät kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.
Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)
ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali
Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.
Näin minäkin ajattelin, mutta lopulta supistukset tuntuivat vain tuossa asennossa ja siinäkin vain hädin tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Taidat olla sekaisin, tuo masturbointikohta sen paljastaa.
Itseasiassa masturbointihan on hyvä kivunlievityskeino. Itse käytän sitä todella koviin kuukautiskipuihin. Rentouttaa ja hoitaa kipua luonnollisesti. Ihan yleisesti käytetty keino synnytyksessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Höpö höpö. Et taida olla biologinen nainen ollenkaan jos kuvittelet, että masturbointi auttaa tai että sitä edes pystyy tekemään kipujen repiessä vatsan seutua.
Ei mun keho kyllä tiennyt mistään mitään. Pakko paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Taidat olla sekaisin, tuo masturbointikohta sen paljastaa.
Itseasiassa masturbointihan on hyvä kivunlievityskeino. Itse käytän sitä todella koviin kuukautiskipuihin. Rentouttaa ja hoitaa kipua luonnollisesti. Ihan yleisesti käytetty keino synnytyksessäkin.
Haista pazka. Tuo on jo loukkaavaa naisen seksuaalisuutta kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ensisynnyttäjä, vauva tulee 3kk päästä. En ole ajatellut suunnitella synnytystä mitenkään. Kyllä se lapsi sieltä ulos tulee tavalla tai toisella. Liikaa suunnittelemalla vain petaa pedin valmiiksi pettymyksille. Ainoa toiveeni on, että päästään kumpikin elossa kotiin ilman sen suurempia traumoja. Näiden viimeaikaisten uutisten valossa tämäkin tosin saattaa olla liikaa toivottu.
Vierailija kirjoitti:
Olen ensisynnyttäjä, vauva tulee 3kk päästä. En ole ajatellut suunnitella synnytystä mitenkään. Kyllä se lapsi sieltä ulos tulee tavalla tai toisella. Liikaa suunnittelemalla vain petaa pedin valmiiksi pettymyksille. Ainoa toiveeni on, että päästään kumpikin elossa kotiin ilman sen suurempia traumoja. Näiden viimeaikaisten uutisten valossa tämäkin tosin saattaa olla liikaa toivottu.
Sulla on ihan hyvä asenne. Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten, mikähän pointti tällä palstalla on aina tehdä synnytyksestä jotain hirveää ja kamalaa? Maailman luonnollisin asia, joka menee omalla painollaan ja yleensä useimmiten hyvin.
Aivan kuin joku taho haluaisi, ettei suomalaiset enää synnytä lisää kansalaisia.
Synnytys ON hirveää ja kamalaa. Ensisynnytys on tutkitusti keskimäärin traumaattisempaa kuin rais ka tuk si tuleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain neuvolan terkkarilta noottia siitä, että olin menossa synnyttämään liian takki auki. Tuli sellainen käsitys terkkarin paasauksesta, että minun pitäisi käsikirjoittaa synnytyksen kulku etukäteen tai olen hankala potilas. Enhän minä tiennyt etukäteen, tarvitsenko kivunlievitystä ja minkä kivunlievityskeinon tarvittaessa haluan. Luotin siihen, että kätilö osaa kysyttäessä kertoa saatavilla olevat keinot ja näin tapahtuikin h-hetkellä. Eikä minulla ollut mitään erityistoiveita.
Seuraavaan synnytykseen menen samalla ajatuksella. Sen verran viisaampi olen, että tarvitsen kivunlievityksen ja epiduraali toimi viimeksi hyvin.Tämä. Minäkään en mitään erityisiä toiveita osannut kirjoittaa. No kirjoitin sit jotain kun vaatimalla vaadittiin. Olin lukenut, että puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei ole hyvä, joten kirjoitin sinne toiveeksi että saan kokeilla erilaisia asentoja synnyttää (no synnytyksessä en saanut kokeilla, käskettiin olemaan siinä puoli-istuvassa :D enkä siinä kivuissani jaksanut vastaan vängätä)
ja sit toinen toive oli että ei epiduraalia, koska siitä monesti saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa hidastaa synnytystä ja aiheuttaa muitakin ongelmia. No epiduraalia ei pakolla laitettu, vähän kummeksuivat vain ja sanoivat, että nyt olis anestesialääkärikin paikalla, että nyt olis tilaisuus saada epiduraali
Tuo on kyllä ihan kidutusta että pakotetaan synnyttämään puoli istuvassa asennossa. En ikimaailmassa synnyttäisi tuossa asennossa. Seisaaltaan, kyykyssä tai ammessaa. Missään tapauksessa en makaa sängyllä.
Minut laitettiin selälleni jollekin metalliselle sivupöydälle kesken supistusten, sillä lääkäri halusi laittaa minulle kanyylin käteen. Olin saanut siinä vaiheessa vain hieman ilokaasua. Elämäni kivuliain kokemus, siis se pakotettu selällään makaaminen supistuskivuissa, kun se neula ei mennytkään aivan sukkana sisään.
Miksi lääkäri laittoi kanyylin käteesi? Itse en missään nimessä halua kanyylia, en myöskään ota oksitosiinia.
Itse hoitajana näen aina punaista kun joku sanoo tai kehottaa synnyttävää kieltäytymään kanyylista.
Se ei ole itsessään mikään lääke, se ei suoraa tarkoita, että siittä pusketaan salaa lääkkeitä. Se on sinun omaksi turvaksesi. Siittä voidaan tiputtaa verta kun vuodat kuiviin, siittä voidaan pumppaa adrenaliinia kun sydämesi pysähtyy.
Kanyylin laitto kuiviin vuotaneelle hysteeriselle synnyttävälle on aivan helvetin hankalaa, parempi se laittaa kun tilanne on vielä hallinnassa, vaikkei sille käyttöä tulisi.
Itse aion kieltäytyä kanyylista. Koska ei tosiaan voi olla varmaa, että hoitaja kunnioittaa itsemäärämisoikeuttani esim oksitosiinin suhteen.
Siis tästä kanyylista kieltäytymisestähän on tullut jonkilainen trendi jenkeissä näiden luomu-äitien keskuudessa. Ihan pimeetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, mikähän pointti tällä palstalla on aina tehdä synnytyksestä jotain hirveää ja kamalaa? Maailman luonnollisin asia, joka menee omalla painollaan ja yleensä useimmiten hyvin.
Aivan kuin joku taho haluaisi, ettei suomalaiset enää synnytä lisää kansalaisia.
Synnytys ON hirveää ja kamalaa. Ensisynnytys on tutkitusti keskimäärin traumaattisempaa kuin rais ka tuk si tuleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Taidat olla sekaisin, tuo masturbointikohta sen paljastaa.
Itseasiassa masturbointihan on hyvä kivunlievityskeino. Itse käytän sitä todella koviin kuukautiskipuihin. Rentouttaa ja hoitaa kipua luonnollisesti. Ihan yleisesti käytetty keino synnytyksessäkin.
Kuinka monta tuntia siinä synnytyksen yhteydessä pitää masturboida, kun supistuksia tulee muutaman minuutin välein ja loulta ihan taukoamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan medikalisoitu synnytys on sitä synnytyksen liiallista suunnittelua. Sen sijaan nainen joka synnyttää ja kuuntelee omaa kroppaansa ilman ylenmääräistä lääketieeellistä puuttumista tietää kyllä mitä tehdä synnytyksessä.
No ei kyllä tiedä, jos on ensimmäistä kertaa synnyttämässä. Kun kivut ovat todella kovat, tietää vielä vähemmän. Omat kivut ajoivat valvomaan jo edeltävät yöt ja oksentamaan. En olisi kyennyt mihinkään synnytyslauluihin siinä enää. Onneksi sain kivunlievitystä, joka palautti voimia..
Kyllä keho tietää heti ensimmäisestä synnytyksestä lähtien mitä tehdä. Ei naisen keho voi olla niin huono synnyttämään, että jonkun muun tarvitsee kertoa esim koska ponnistaa. Ponnistamisen yms tarve tulee luonnostaan. Kivunlievistystä saa myös luonnollisesti vedestä, masturboinnista, hieronnasta yms. Naisen keho on viisas ja tehty synnyttämistä varten.
Ponnistamisen tarve voi tulla aiemmin ennen kuin kohdunsuu on täysin auki. Jos rupeaa ponnistamaan ennen aikojaan, ponnistusvaihe vain pitkittyy, kun kohdunsuu alkaa turvota kiinni. Muistan itsekin, miten kätilö kielsi ponnistamasta vaikka se tuntui ihan mahdottomalta pidätellä.
Oli kaksi toivetta joten ei ollut mitään pitkää listaa mitä haluan tai en halua. Halusin ilokaasua. No puoli tuntia sain kätilön kanssa vääntää kun ilokaasu ei toiminut koska se oli rikki. Ei uskonut vaikka kuinka sanoin että tästä ei mitään ilokaasua tule. Toinen toive oli että väliliha puudutetaan ennenkuin ponnistan. Kätilö ilmoitti että hänellä ei ole tapana tehdä niin jos ei tehdä epparia. Siitäkin väittelimme aikamme kunnes suutuin ja vaadin sen puututuspiikin. Tiesin että repeän koska eka vauva oli alle 3kg ja tuli 13 tikkiä. Ja tämä toka vauva oli 4kg...
Ihan vain ap:n provosoivaksikin tarkoitettuun aloitukseen:
Synnytys on helposti naisen elämän brutaalein kokemus. Terveydenhuollon ammattilaisena varmasti tiedätkin, että traumatisoitumisessa on tapahtumien kulusta riippumatta olennaista, kokeeko trauman läpikäyvä itsensä aktiiviseksi toimijaksi vai passiiviseksi kohteeksi.
Synnytystä ei voi hallita, se on joka kerta erilainen ja siinä menettää oman kehonsa kontrollin jollain tavalla joka tapauksessa. Kaiken fyysisen kivun ja todellisen vaurioitumisen riskin lisäksi.
Vaihtoehtojen ja toiveiden pohtiminen etukäteen on niitä ainoita asioita, joita voi tehdä etukäteen ja osallistaa itseään tuohon hetkeen, joka tapahtuu nykyään aika vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten keskellä ja sairaalan ehdoilla. Skenaarioiden läpikäyminen ja suunnitteleminen on juuri sitä, mikä voi säästää traumalta siinäkin tapauksessa, että kaikki ei mene täydellisesti.
Et varmaan oikeasti toivoisi, että synnyttäjä tulisi paikalle täysin potilaan roolissa, mielensä ja ruumiinsa täysin luovuttaneena elämänsä tärkeimpään ponnistukseen.
Oma synnytykseni oli kuin amputaatio, jossa jouduin itse käyttelemään sahaa. Vaikea kuvitella, missä muussa tuskallisessa toimenpiteessä olisi ok komentaa potilasta huutamasta tai itkemästä ja tekemään työtä käskettyä nyt heti. Pystyin kuitenkin siihen, koska asiaa oli todella suunniteltu ja mm. etukäteen pohdittu, että mitä sitten jos tuleekin komplikaatioita. Ja ennen kaikkea minua kohdeltiin kunnioittavasti.
Just joo siinä helvetin kivuissa puolitajuttomana vauvan sydänäänten heiketessä masturbointi olikin ensimmäinen ajatus.
Tässä ensimmäistä kertaa tulee vastaan jotain joka kuvailee sitä mitä itse koin käynnistetyssä synnytyksessä. Kaikki meni hyvin kalvojen puhkaisuun asti, siitä alkoi tuo mitä yllä kuvataan. Kalvojen puhkaisuun asti voin sanoa että minulla oli supistuskipua jonka voi paikantaa johonkin kohtaan vartaloa. Siitä eteenpäin ei voi sanoa että koin kipua siellä tai täällä, vaan koko vartaloni oli kuolemanpelon kourissa ja se olotila oli kaikkialla. Ihan aikuisten oikeasti ajattelin synnytyksen jälkeen että nyt tiedän miltä tuntuu ihmisestä joka joutuu teloituskomppanian eteen. Nyt tuo tuntuu ihan hassulta mutta niin oikeasti ajattelin. Ymmärsin myös myös muutama vuosi synnytyksen jälkeen että kärsin jonkun aikaa ptsd-oireista.