Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on aina luonani enkä saa omaa aikaa
Ärsyttää niin julmetusti
Mieshen kanssa oltu yhdessä vuosi ja hän punkkaa luonani lähes joka yö. Silloin tällöin käy kotonaan katsomassa postit ja kastelemassa viherkasvit mutta ei ole yöpynyt siellä kuukausiin. Luonani osallistuu kotitöihin tasavertaisena (patisteltuna ja vähän aikaa sen jälkeen kun olen sanonut että saisi osallistua enemmän) ja maksaa puolet yhteisistä kustannuksista (sähkö, vesi, ruuat yms)
Kaipaisin kuitenkin älyttömästi omaa aikaa. Sitä että saisin olla rauhassa omassa kodissani ja tehdä mitä haluan tai olla tekemättä asioita. Nyt en voi esimerkiksi jättää siivoamatta koska saan valitusta siitä että miksi minä edellisviikolla sanoin että miehen pitää siivota jos itsekään en nyt jaksa niin tehdä. En voi myöskään kutsua ystävää kahville kävelyn jälkeen ilman että soitan ja kysyn että käyhän varmasti, oletko pukeissa. Ei siis sanoisi että en voi kutsua, mutta ärsyttää olla tilivelvollinen silti.
Olen luonnostani muut huomioon ottava, toisin kuin mies joka varmasti luo tämän ongelman. Siinä missä minä automaattisesti kysyn hänenkin mielipidettään, hän ei tajuaisi tehdä samaa. Mutta en vain osaa olla huomioimatta toista joka täällä kuitenkin on. Siksi olen ehdottanut, että mies menisi joskus vaikka viikoksi kotiinsa. Tästä ehdotuksesta alkaakin sitten kamala vinkuminen että eikö hän muka tee tarpeeksi ja vastahan hän maksoi kauppaostokset tai siivosi viemärit tai jotain muuta. Ja lopulta jos hän johonkin lähtee niin lähtee ovet paukkuen ja en voi nauttia siitä omasta ajasta kun olemme riidoissa.
Mitä helvettiä tässä nyt tekisi? Ärsyttää.
Niin ja minä olen päivät töissä 8h + tunti matkoihin, mies tekee sillä välin noin 6h etätöitä ja katsoo elokuvia tai pelaa tuomallaan pleikkarilla loppuajan. Hän siis saa joka arkipäivä omaa aikaa ja tuo on se asia jonka koen eniten epäreiluksi.
.
Kommentit (611)
Kyllä ymmärrän hyvin tuon ongelman ja molempien näkemyksen. Mies on päivät yksin, joten illalla luonnollisesti kaipaa seuraa. Ap on päivät sosiaalisessa työssä, ja kaipaisi illalla rauhaa, ihan luonnollista. Mutta se ettei mies suostu ymmärtämään on kyllä kummallista. Epäilen että ap ei ole osannut vääntää asiaa riittävän rautalangasta selkeästi, että mikä on ongelman ydin, pitäisi selittää juurta jaksaen eikä vaan sanoa että voisitko mennä pois. Tosin eipä täällä palstallakaan kaikki tunnu ymmärtävän, vaikka ap on ihan selvästi selittänyt, joten kai semmoisia omanapa-ihmisiä sitten on jotka ei ollenkaan osaa ajatella kuin omaa näkökulmaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole varsinaisesti se ongelma vaan sinun riippuvuutesi. Jos olet itsenäinen rajasi tunteva nainen selvinnät sen miesystävällesi. Älä uhriudu!!! Kun haluat kutsua ystäviä sanot luonnollisesti miehelle että tänään on ystävät meillä joten.....
Taidat hakea hyväksyntää mieheltä hyväksymällä kaiken mitä hän tekee. Huono alku pitkäaikaiselle suhteelle sorry vaan.
Jos ollaan tulossa lenkin jälkeen kahville, niin ihan normaalia kysyä voiko nyt tulla. En minä ainakaan tykkäisi, jos puoliso vain tulisi kaverinsa kanssa noin vain ilmoittamatta etukäteen. Voin olla vaikka jumppaamassa juuri silloin. Ap puhuu tilivevollisuudesta, mutta ei tuo ole kuin tavallista huomaavaisuutta.
Hän voi vain ilmoittaa että tulemme nyt, ei kai nyt tarvitse kysyä että voiko tulla omaan kotiinsa kaverin kanssa mieheltä jolla on itsellään koti toisaalla.
Ihanko oikeasti te viette kavereitanne kotiin ilmoittamalla vain, että me tullaan nyt? Meillä onneksi tuollaiset asiat sovitaan etukäteen.
Öö juu, kyllä saa tulla ihan vaan ilmoittamalla. Ei tarvitse sopia etukäteen.
Siis tekiskö joskus mieli ottaa yksin pienet sormipolkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole varsinaisesti se ongelma vaan sinun riippuvuutesi. Jos olet itsenäinen rajasi tunteva nainen selvinnät sen miesystävällesi. Älä uhriudu!!! Kun haluat kutsua ystäviä sanot luonnollisesti miehelle että tänään on ystävät meillä joten.....
Taidat hakea hyväksyntää mieheltä hyväksymällä kaiken mitä hän tekee. Huono alku pitkäaikaiselle suhteelle sorry vaan.
Jos ollaan tulossa lenkin jälkeen kahville, niin ihan normaalia kysyä voiko nyt tulla. En minä ainakaan tykkäisi, jos puoliso vain tulisi kaverinsa kanssa noin vain ilmoittamatta etukäteen. Voin olla vaikka jumppaamassa juuri silloin. Ap puhuu tilivevollisuudesta, mutta ei tuo ole kuin tavallista huomaavaisuutta.
Hän voi vain ilmoittaa että tulemme nyt, ei kai nyt tarvitse kysyä että voiko tulla omaan kotiinsa kaverin kanssa mieheltä jolla on itsellään koti toisaalla.
Normaali ihminen kysyy onko sopiva hetki tulla nyt kaverin kanssa. En voisi ikinä puhua noin, että me tullaan nyt vaan. Ihan jo sinä kaverina haluaisin toisen varmistavan asian. En haluaisi mennä toisen kotiin, jos siellä hillutaan vaikka puoli alasti.
Minulle ei tulisi mieleenkään kysyä, ei edes ilmoittaa, että olen tulossa vieraan kanssa kotiin. Sen kyllä ilmoitan, en todellakaan kysy, muistaessani, että kaveri on tulossa käymään. Kyllä meillä saa ihan molemmilla käydä kavereita ilman että siitä keneltäkään lupia kysellään. Ja mitä sitten jos satun olemaan jumppaamassa kun vieras tulee ennalta ilmoittamatta, sittenhän olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin.
Me on seurusteltu 18 vuotta, omat kämpät, etäsuhde yli 200 km. Kuljemme toistemme luona joka toinen vkl. Oma koti täysin kaaoksessa kun aina menossa tai mies täällä. Heti pe töistä suoraan ja ma sieltä suoraan töihin.
Kaipaan välillä myös aikaa, jolloin saan vaan olla vkl yksin omassa kotonani. Mies ymmärtää sen hyvin kun olen sen sanonut ja selittänyt. Pidämme aina välillä vkl erossa. En välttämättä silloin siivoa kotona, saati tapaa kavereitani tai tee mitään erikoista. Käyn kävelyllä, luen kirjoja, olen vaan ja nautin yksin olosta. Ei todellakaan tarkoita etteikö toisesta välittäisi tai toisen kanssa haluaisi olla. Mukava sit taas tavata kun on täynnä virtaa ja hirvee ikävä.
Aivan paras ratkaisu ja sama täällä. Pian 24v ja on ehditty jo työeläkkeelle joten aikaa olisi viettää enemmänkin yhdessä. On se muuttunut siten, että ollaan kerrallaan noin viikko yhdessä jommankumman kumman kotona. Kesällä saattaa mennä pitempikin aika yhdessä. Molemmat tarvitsemme omaa aikaa ja yhteen muuttoa ei ole koskaan edes harkittu.
Vierailija kirjoitti:
Erään ex-parin tarina: puolisolla A kiva kaksio + sauna hyvällä alueella, autotallipaikka + pihapaikka. Puolisolla B kämänen yksiö lähiössä, johon18 - vuotiaalla lapsella on avaimet sinne, ovat niin sopineet. Asunto on tyhjillään, koska nyt ei kannata myydä. B majaili A:n luona samaan tapaan kuin tässä ketjussa, kulki omilla avaimilla, ei antanut omaa rauhaa A:lle, osallistui ruokakuluihin tuomalla omia mieliruokiaan. Kerran oli pakko tilanne lähteä A:n asunnolta, otti leikkeleensä mukaan. Pari kertaa vuodessa B vei A:n ulos syömään, risteilylle tmv ja teki asiasta suuren numeron. Molemmat hyväpalkkaisia. Kumpikohan lopetti suhteen.
Leikkelemies! Muulla väliä, kunhan meetvurstit tulee mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole varsinaisesti se ongelma vaan sinun riippuvuutesi. Jos olet itsenäinen rajasi tunteva nainen selvinnät sen miesystävällesi. Älä uhriudu!!! Kun haluat kutsua ystäviä sanot luonnollisesti miehelle että tänään on ystävät meillä joten.....
Taidat hakea hyväksyntää mieheltä hyväksymällä kaiken mitä hän tekee. Huono alku pitkäaikaiselle suhteelle sorry vaan.
Jos ollaan tulossa lenkin jälkeen kahville, niin ihan normaalia kysyä voiko nyt tulla. En minä ainakaan tykkäisi, jos puoliso vain tulisi kaverinsa kanssa noin vain ilmoittamatta etukäteen. Voin olla vaikka jumppaamassa juuri silloin. Ap puhuu tilivevollisuudesta, mutta ei tuo ole kuin tavallista huomaavaisuutta.
Hän voi vain ilmoittaa että tulemme nyt, ei kai nyt tarvitse kysyä että voiko tulla omaan kotiinsa kaverin kanssa mieheltä jolla on itsellään koti toisaalla.
Normaali ihminen kysyy onko sopiva hetki tulla nyt kaverin kanssa. En voisi ikinä puhua noin, että me tullaan nyt vaan. Ihan jo sinä kaverina haluaisin toisen varmistavan asian. En haluaisi mennä toisen kotiin, jos siellä hillutaan vaikka puoli alasti.
Minulle ei tulisi mieleenkään kysyä, ei edes ilmoittaa, että olen tulossa vieraan kanssa kotiin. Sen kyllä ilmoitan, en todellakaan kysy, muistaessani, että kaveri on tulossa käymään. Kyllä meillä saa ihan molemmilla käydä kavereita ilman että siitä keneltäkään lupia kysellään. Ja mitä sitten jos satun olemaan jumppaamassa kun vieras tulee ennalta ilmoittamatta, sittenhän olen.
No minä jumppaan pelkät pikkuhousut jalassa enkä todellakaan halua miehen kaverin näkevän minut lähes alastomana. No me ollaan erilaisia. Mulle ei taas tulisi mielenkään mennä kotiin kaverin kanssa ilmoittamatta asiasta. Mies voi olla sohvalla katsomassa telkkaria munasillaan saunatakki auki. Onneksi on löytynyt samanhenkinen kumppani ja aina kysytään etukäteen voidaanko tulla. Tosin en edes muista, koska viimeksi olisi ollut tilanne, että kaveri olisi tullut käymään ex-tempore. Yleensä kutsutaan kaverit syömään tai kahville hyvissä ajoin etukäteen, kun kaikki ovat niin kiireisiä nykyään. Pitää aina sumplia sopiva aika kalenterista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole varsinaisesti se ongelma vaan sinun riippuvuutesi. Jos olet itsenäinen rajasi tunteva nainen selvinnät sen miesystävällesi. Älä uhriudu!!! Kun haluat kutsua ystäviä sanot luonnollisesti miehelle että tänään on ystävät meillä joten.....
Taidat hakea hyväksyntää mieheltä hyväksymällä kaiken mitä hän tekee. Huono alku pitkäaikaiselle suhteelle sorry vaan.
Jos ollaan tulossa lenkin jälkeen kahville, niin ihan normaalia kysyä voiko nyt tulla. En minä ainakaan tykkäisi, jos puoliso vain tulisi kaverinsa kanssa noin vain ilmoittamatta etukäteen. Voin olla vaikka jumppaamassa juuri silloin. Ap puhuu tilivevollisuudesta, mutta ei tuo ole kuin tavallista huomaavaisuutta.
Hän voi vain ilmoittaa että tulemme nyt, ei kai nyt tarvitse kysyä että voiko tulla omaan kotiinsa kaverin kanssa mieheltä jolla on itsellään koti toisaalla.
Normaali ihminen kysyy onko sopiva hetki tulla nyt kaverin kanssa. En voisi ikinä puhua noin, että me tullaan nyt vaan. Ihan jo sinä kaverina haluaisin toisen varmistavan asian. En haluaisi mennä toisen kotiin, jos siellä hillutaan vaikka puoli alasti.
Minulle ei tulisi mieleenkään kysyä, ei edes ilmoittaa, että olen tulossa vieraan kanssa kotiin. Sen kyllä ilmoitan, en todellakaan kysy, muistaessani, että kaveri on tulossa käymään. Kyllä meillä saa ihan molemmilla käydä kavereita ilman että siitä keneltäkään lupia kysellään. Ja mitä sitten jos satun olemaan jumppaamassa kun vieras tulee ennalta ilmoittamatta, sittenhän olen.
Nykyaikana kun on kännykät aina mukana, on sangen helppo laittaa viesti että ollaan tulossa kaverin kanssa, mutta en kyllä tykkäisi siitä, jos pitäisi alkaa etukäteen varmistella milloin voi tulla. Jos toinen haluaa olla rauhassa niin yhtä lailla hän voi erikseen sopia että tänään ei ketään? Mutta ei kai tähän ole oikeaa vastausta, jokainen voi parisuhteessaan sopia mikä just heille sopii parhaiten. Meille saa tulla aina, joten riittää että edes ilmoittaa ennen kuin tulee, että ehtii vähän varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole varsinaisesti se ongelma vaan sinun riippuvuutesi. Jos olet itsenäinen rajasi tunteva nainen selvinnät sen miesystävällesi. Älä uhriudu!!! Kun haluat kutsua ystäviä sanot luonnollisesti miehelle että tänään on ystävät meillä joten.....
Taidat hakea hyväksyntää mieheltä hyväksymällä kaiken mitä hän tekee. Huono alku pitkäaikaiselle suhteelle sorry vaan.
Jos ollaan tulossa lenkin jälkeen kahville, niin ihan normaalia kysyä voiko nyt tulla. En minä ainakaan tykkäisi, jos puoliso vain tulisi kaverinsa kanssa noin vain ilmoittamatta etukäteen. Voin olla vaikka jumppaamassa juuri silloin. Ap puhuu tilivevollisuudesta, mutta ei tuo ole kuin tavallista huomaavaisuutta.
Hän voi vain ilmoittaa että tulemme nyt, ei kai nyt tarvitse kysyä että voiko tulla omaan kotiinsa kaverin kanssa mieheltä jolla on itsellään koti toisaalla.
Normaali ihminen kysyy onko sopiva hetki tulla nyt kaverin kanssa. En voisi ikinä puhua noin, että me tullaan nyt vaan. Ihan jo sinä kaverina haluaisin toisen varmistavan asian. En haluaisi mennä toisen kotiin, jos siellä hillutaan vaikka puoli alasti.
Minulle ei tulisi mieleenkään kysyä, ei edes ilmoittaa, että olen tulossa vieraan kanssa kotiin. Sen kyllä ilmoitan, en todellakaan kysy, muistaessani, että kaveri on tulossa käymään. Kyllä meillä saa ihan molemmilla käydä kavereita ilman että siitä keneltäkään lupia kysellään. Ja mitä sitten jos satun olemaan jumppaamassa kun vieras tulee ennalta ilmoittamatta, sittenhän olen.
No minä jumppaan pelkät pikkuhousut jalassa enkä todellakaan halua miehen kaverin näkevän minut lähes alastomana. No me ollaan erilaisia. Mulle ei taas tulisi mielenkään mennä kotiin kaverin kanssa ilmoittamatta asiasta. Mies voi olla sohvalla katsomassa telkkaria munasillaan saunatakki auki. Onneksi on löytynyt samanhenkinen kumppani ja aina kysytään etukäteen voidaanko tulla. Tosin en edes muista, koska viimeksi olisi ollut tilanne, että kaveri olisi tullut käymään ex-tempore. Yleensä kutsutaan kaverit syömään tai kahville hyvissä ajoin etukäteen, kun kaikki ovat niin kiireisiä nykyään. Pitää aina sumplia sopiva aika kalenterista.
Suurin osa ihmisistä ei kuljeskele tai hengaile alasti :D ei sillä että se väärin olisi ja kaikki voi sopia miten tykkää, niin me ollaan erilaisia. Varmasti myös asunnon koko vaikuttaa, yksiössä tai muuten ahtaassa kämpässä pitää huomioida se kumppani eri lailla kuin silloin, jos on tilaa vetäytyä eri huoneeseen jos ei halua seurustella kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole varsinaisesti se ongelma vaan sinun riippuvuutesi. Jos olet itsenäinen rajasi tunteva nainen selvinnät sen miesystävällesi. Älä uhriudu!!! Kun haluat kutsua ystäviä sanot luonnollisesti miehelle että tänään on ystävät meillä joten.....
Taidat hakea hyväksyntää mieheltä hyväksymällä kaiken mitä hän tekee. Huono alku pitkäaikaiselle suhteelle sorry vaan.
Jos ollaan tulossa lenkin jälkeen kahville, niin ihan normaalia kysyä voiko nyt tulla. En minä ainakaan tykkäisi, jos puoliso vain tulisi kaverinsa kanssa noin vain ilmoittamatta etukäteen. Voin olla vaikka jumppaamassa juuri silloin. Ap puhuu tilivevollisuudesta, mutta ei tuo ole kuin tavallista huomaavaisuutta.
Hän voi vain ilmoittaa että tulemme nyt, ei kai nyt tarvitse kysyä että voiko tulla omaan kotiinsa kaverin kanssa mieheltä jolla on itsellään koti toisaalla.
Normaali ihminen kysyy onko sopiva hetki tulla nyt kaverin kanssa. En voisi ikinä puhua noin, että me tullaan nyt vaan. Ihan jo sinä kaverina haluaisin toisen varmistavan asian. En haluaisi mennä toisen kotiin, jos siellä hillutaan vaikka puoli alasti.
Minulle ei tulisi mieleenkään kysyä, ei edes ilmoittaa, että olen tulossa vieraan kanssa kotiin. Sen kyllä ilmoitan, en todellakaan kysy, muistaessani, että kaveri on tulossa käymään. Kyllä meillä saa ihan molemmilla käydä kavereita ilman että siitä keneltäkään lupia kysellään. Ja mitä sitten jos satun olemaan jumppaamassa kun vieras tulee ennalta ilmoittamatta, sittenhän olen.
Nykyaikana kun on kännykät aina mukana, on sangen helppo laittaa viesti että ollaan tulossa kaverin kanssa, mutta en kyllä tykkäisi siitä, jos pitäisi alkaa etukäteen varmistella milloin voi tulla. Jos toinen haluaa olla rauhassa niin yhtä lailla hän voi erikseen sopia että tänään ei ketään? Mutta ei kai tähän ole oikeaa vastausta, jokainen voi parisuhteessaan sopia mikä just heille sopii parhaiten. Meille saa tulla aina, joten riittää että edes ilmoittaa ennen kuin tulee, että ehtii vähän varautua.
En minä mitään kännykkää kato jumpatessa ja ei miehelläkään ole kännykkä koko ajan kädessä. Niin me ollaan erilaisia ja meille sopii, että asiat sovitaan etukäteen. Aika monella kaverillani on myös lapsia, joten he joutuvat järjestelemään asiat myös etukäteen oman puolisonsa kanssa ennen kuin voivat lähteä yhtikästä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse elän samassa tilanteessa kuin Ap:n mies eli maksan vastikkeet ja muut omaan kotiini mutta asun miehen toiveesta miehen luona ja maksan sinne vielä puolet sähköistä, ruuasta ja vastikkeista ym.
Välillä hälläkin menee pinna siihen että asutaan "nokatusten", tulee mm. riitaa, jolloin häivyn yli 30km. päähän omaan asuntoon ja tyyliin päätän, että tämä oli tässä.
Sitten kk. päästä hän tekee mitä tahansa saadakseen mut takaisin.Olen yrittänyt sanoa, että myytäis asunnot ja ostettais yhteinen koti, mutta hän on kiintynyt kotiinsa ja se on lähellä hänen työpaikkaansa.
Itse teen projektitöitä ja etätöitä joten mulla on työt aina mukana.
Nyt olen kyllä tehnyt selväksi, että asun mielummin kotonani kun maksan siitä vastikkeitakin ja koen itselleni taloudellisesti kohtuuttomaksi maksaa hänenkin kämppänsä kuluja. Hän ei vaadi minua enää osallistumaan mutta haluaa minun asuvan hänen luonaan.
Koko kuvio on kieltämättä taloudellisesti älytön.Miksi sinä menet aina hänen luokseen? Miksi ette kyläile vuorotellen toistenne luona?
Koska mies ei halua panostaa mitenkään taloudellisesti suhteeseen arvelisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Kyllähän tuossa ap:n mieskin häviää, jos hän maksaa palkastaan kahteen eri paikkaan vastikkeita tai vuokraa.
Kyllähän ap aika kalliiksi tulee tuolle miehelle.
Näitä kahden asunnon loukussa olevia pariskuntia taitaa olla aika paljon.
Ap:han tuosta hyötyy eikä se mies.
Ap voisi jo vastailla kysymyksiin.
Kas, kun sulle noin on käynyt! Tyhmänä aloittanut toisen kanssa asumisen. Älä vaan erehdy menemään naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sulle selvisi, ettet ole sellainen, joka haluaa olla tiiviisti yhdessä toisen kanssa, joten ei ainakaan virallisesti kannata muuttaa yhteen vaan pyydä miestä muuttamaan takaisin asuntoonsa ja voitte tapailla sillä tavalla. Jos miehelle ei käy, niin sitten eroatte.
Haluan olla tiiviisti yhdessä. Mutta etkö ymmärrä, että olemme yhdessä AIVAN. KOKO. VAPAA-AIKANI.
Herään aamulla: mies herää myös. Yritän tehdä aamutoimia hiljaisuudessa niin mies tulee viereen kuuntelemaan omaa musiikkia koska on koko elämänsä kuunnellut musiikkia aamuisin.
Lähden töihin jossa teen sosiaalista, henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä 8h kymmenen minuutin kahvitauolla joka sekin kulutetaan niin että työkaverit usein yrittävät puhua työasioista. Mies sillä välin pelaa pleikkaria, katsoo elokuvia ja tekee jonkin verran etätöitä. Ei kahdeksaa tuntia.
Tulen kotiin: mies haluaa kertoa päivästään ja pelistään ja leffastaan. Kyselee minun kuulumisia mutta jos joku ei ollut päivässäni kivaa niin sitä ei saa kertoa koska ei jaksa kuunnella valitusta.
Juomme kahvit yhdessä. Teemme ruokaa yhdessä. Tai sitten minä teen ja mies pelaa vieressä äänet päällä. Katsomme telkkaria yhdessä. Jos lähden kävelylle, mies päättää että hänkin tarvisi liikuntaa kun ei ole koko päivänä käynyt ulkona. Tulee siis mukaan. Yrittää usein tunkea mukaan suihkuunkin, saunassa tietysti käymme yhdessä kun olisi tuhlausta käydä yksin näillä hinnoilla. Nukkumaan menemme samaan aikaan. Nukumme vierekkäin, mies yleensä keskellä sänkyä vieden tilaani sielläkin.
Vietämme siis oikeasti KOKO PÄIVÄN yhdessä. Paitsi sen ajan kun itse olen töissä ja mies tekee tuosta ajasta työtä max 6/9 ja loppuaika on omia juttuja jotka virkistävät häntä.
Olen pyytänyt ainoastaan että olisi joskus tunnin lenkillä tai salilla tai kiertelisi kauppaa ympäri. Siis tunnin. Mutta ei, kun hän voi sen tehdä jo työpäiväni aikana.
Eiköhän kuka tahansa normaali ihminen kyllästy mihin tahansa jota tekee, näkee tai kokee 24/7
Tuossa on monta asiaa mistä minä tykkäisin ja tykkään tosi paljon. Yritän pyytää miestä kävelylle joskus mukaan, mutta ei häntä kiinnosta kävely vaan mieluummin käy juoksulenkillä. Yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja jonku elokuvan tai sarjan katsominen ja saunassa käyminen. Olisi mukava nukkua vierekkäin, mutta mies kuorsaa niin paljon, että pakko nukkua eri huoneissa. Mulle tuo kuulostaa oikein mukavalle suhteelle ja eihän tuossa olla koko ajan yhdessä, kun ollaan päivisin töissä eri paikoissa. Minä teen etätöitä ja ei olisi kyllä mukavaa, jos mies pyytäisi minua lähtemään pois kotoa illalla vaikka mulla ei ole tarvetta lähteä mihinkään. Onneksi ottaa mieluummin kainaloon sohvalla. Tapaan kyllä kavereita aina joskus ja joskus käydään tyttöporukalla jossain viikonloppureissussa, mutta muuten kyllä olen melkoinen kotihiiri.
Sinä et ole vaan valmis parisuhteeseen, jossa toinen viettää paljon aikaa kotona. Et nyt etkä varmaan tulevaisuudessakaan. Sulle sopii paremmin seurustelusuhde, jossa kummallakin on omat asunnot.
Sinun tilanne on ihan erilainen kuin ap:n, joten et voi tietää miten itse suhtautuisit vastaavassa tilanteessa. Jos on jo päivät etätöissä yksin, niin tottakai sitä illalla kaipaa enemmän seuraa kuin jos on sosiaalisessa työssä ihmisten keskellä koko ajan. Oikeastaan voisi sanoa että ei ole kovin kypsä parisuhteeseen jos ei kykene ymmärtämään toisen näkökulmaa ja tilannetta.
No sitten ei pidä olla tuollaisessa suhteessa yksinkertaisesti. Ap:n ratkaisu on pyytää miestä muuttamaan omaan asuntoon. Jos ap antaa miehen asua asunnossaan, niin eihän voi sanoa miehelle, että lähde nyt siitä tunniksi kauppoja kiertämään, että saan olla rauhassa.
Tuon takia ei kannata muuttaa toisen omistamaan asuntoon, kun toinen voi alkaa määräillä milloin pitää lähteä ulos häiritsemästä, kunhan hänhän sen asunnon omistaa.
Ei tuo ole terve parisuhde, eikä kukaan terve ihminen viihdy 24/7 saman henkilön seurassa olkoonkin sitä "omaa aikaa" työpäivän verran tai ei.
Jopa lapsetkin tarvitsevat omaa tilaa, omaa rauhaa sekä muita ihmiskontakteja kuin omat vanhemmat/oman vanhemman ja bestiksenkin kanssa menee sukset ristiin ihan vain siksi että ollaan oltu liikaa toistensa seurassa.
Ei mikään ihme että ap:ta ahdistaa. Mies on käytännössä vallannut hänen kotinsa, vienyt hänen oman tilansa ja rauhansa.
Ei tuossa auta kuin ottaa oma elämä takaisin haltuun. Vaatia vähintään aikalisä suhteelle. Tosin tuollaiset takertujat ovat monesti väkivaltaisia kun eivät saa mitä haluavat. Henkistä väkivaltaa ap:n suhteessa on jo (manipulointi).
Sairaalloisessa parisuhteessa harvemmin auttaa rajojen asettaminen. Ap:n kertomuksesta voi päätellä että siitä seuraa valtataistelu. Manipulointi alkaa jotta mies ei menetä asemaansa. Ap on tähän asti alistunut.
Oman hyvinvointinsa vuoksi on kuitenkin parasta asettaa ne rajat, eikä se tule olemaan helppoa koska mies ei halua "menettää paikkaansa".
Pahimmassa tapauksessa kostaa ap:lle "kokemansa vääryyden" ja pitää sitä täysin oikeutettuna.
Siis haluatko hänen kanssaan parisuhteen vai et? Tämä on juuri nykyaikana vialla. Niin paljon tarjontaa ettei sitouduta ja pidetään yllä tällaisia ihmeellisiä ihmissuhdeviritelmiä. Jos et aio sitoutua tähän mieheen, niin sano suoraan äläkä hukkaa hänen aikaansa.